Sairaalarakennukseni oli alueen komein rakennus, se oli suuri ja kolmekerroksinen. Kuutamokirkas yö oli muodostanut sen pinnoille uutta kuuraa. Olin ehdottomasti halunnut rakennuttaa sen puusta, en betonista. Betoni tukahduttaa ilman ja oikea ilmanlaatu on tärkeää paranemisen kannalta. Rakennuksen oikealla sivulla oli pieni mutta viihtyisä, laudoista rakennettu kesäpuoli – minun ikioma ja yksityinen paikkani, ja siellä työpöydällä […]

Amal käveli kapeaa käytävää pitkin eteenpäin ja imi näkemäänsä sisään. Tämä oli nyt heidän kotinsa. Ensimmäinen koti sitten leirillä vietettyjen vuosien. Tässä kodissa oli seinät, vakaasta aineesta rakennetut. Amal kosketti niitä ensin varovasti ja painoi sitten lujasti, nojasi koko painollaan seinää vasten. Nämä eivät kaatuisi tuulessa, eivätkä sortuisi myrskyissä. Nämä olivat tukevat seinät. Kodissa oli […]

Pian havaittiin, että Jelenalla oli erikoislupa poistua seminaarisaarelta. Hän tuli huoneestamme tupaan punainen päällystakki yllään, heilautti kättä, ja sanoi: ”Hei sitten, tytöt!” ja pujahti ovesta talvi-iltaan. Katselimme ikkunasta, kuinka hän ylitti sillan ja nousi kaupungin puolella rekeen.”Mihin se menee?” Edla kysyi.”Kaikulaan varmaan”, Katja sanoi. ”Mikä se Kaikula on?” kysyin, sillä Jelena ei ollut kertonut minullekaan […]

Tädit, mummit ja serkut nauttivat olostaan, ja äitikin olisi halunnut unihtaa tapahtuneen. Minä en halunnut unohtaa enkä nauttia, pääni oli kahtia jaettu. Tunsin sen taas selkeästi, ja nyt olin kaukana kotoa, äidin, suvun naisten ja lasten kanssa. Siirsin haarukan ja veitsen ristiin lautaselleni. Äidin silmissä leimahti – haarukka ja veitsi ristissä tiesi kuolemaa. Hän otti […]

Minä en enää kuule, mitä hän mutisee. Karen Blixen sitä ja Babelin Punainen ratsuväki tätä. Šostakovitš sitä ja Avignonin naiset tätä. Punahilkka kertoo panemisesta ja Kalevalassa sitä vasta pannaankin. Minun päässäni jyskyttää, hampaani kiristyvät ja kun suljen silmäni, hänen punaisena hohtava hahmonsa sykkii silmäluomieni sisäpuolella. Se välähtelee valkoisena. Minä tunnen, kuinka suupieleni jännittyvät, kuinka lihaksiani […]

Helka ottaa äitiä kädestä ja ohjaa tämän saunan alalauteelle. Kiuas kihahtaa. Lämpö nousee, houkuttaa hikipisarat, hieroo lihaksia.Pian äiti nousee ylös kaiteesta kiinni pitäen. Ei kestä enempää. Helkalle kelpaisi, mutta siihen ei ole nyt aikaa.Hän pesee äidin selkää. Kuljettaa harjaa ylhäältä alas, saippua vaahtoaa. Ihossa on paljon luomia. Ne ovat roiskahtaneet pitkin käsivarsia ja selkää kuin […]

Tartun sormillani ammeen reunoista ja jännitän lihakseni. Nostan itseäni sen verran, että näen silmäni peilissä. Minullakaan ei ole ruskeita silmiä. Isäni geeneillä se olisi voinut onnistua, mutta jokin meni pieleen ja äiti sai itsensä kopion.Sinulla oli tavallinen, onnellinen lapsuus, äiti sanoi minulle puhelimessa. Ei ollut, sanoin. Ja hämmästyin itsekin, miten nopeasti se tuli suustani. Miten […]

Ensimmäiset metsästäjä-keräilijät saapuivat Kainuun korkeudelle yksitoistatuhatta vuotta sitten jään reunaa seuraillen. Pienet, sitkeät heimot elivät omilla alueillaan kaikella sillä, minkä luonto eri vuodenaikoina tarjosi. He jättivät jälkeensä nuotionpohjia, saviruukkujen palasia ja hiiltyneiden hirvenluiden kokoelmia. Ylhäällä parkkipaikalla, Ljudmilan asuntovaunun edessä, oli kasauma erilaisia keittokaluja, kippoja, kuppeja, ja kattiloita. Ljudmila oli ehkä pyrkinyt luomaan jonkinlaista kesäkeittiötunnelmaa tai […]

Kamarissa pudotin suitsutuspihkan hiilille ja odotin, että se alkoi savuta. Aloin kuadimah.Kuljetin kauhaa Tatjanan yllä edestakaisin. Suitsutin häntä perusteellisesti ja lauloin Esterin kanssa taas kolmipyhäveisua. Sängyn ylle tuli hyvä tuoksu niin kuin kirkossa.Kun olin suitsuttanut, vein kauhan tupaan ja laskin sen hellan päälle. Tuoksu sai levitä tupaankin.Palasin Tatjanan sängylle.Laskeuduin polvilleni ja painoin pääni mummun päätä […]

Entisaikojen kertojiin saattoi heittäytyä luottamaan kuin lapsi. Mutta luottavaisten lasten ja realististen kertomusten päivät ovat päättyneet jo kauan sitten. On tunnustettu, ettei kukaan voi hallita kaikkea ihmisten eri muodoissa tuottamaa ja säilömää tietoa, puhumattakaan kaikkien muiden olentojen ja organismien tiedosta, jonka ulottuvuuksista ihmisillä ei ole aavistustakaan. Epävarmuus on merkki kertojan itseymmärryksestä. Toinen merkki on hetkessä […]

Tässä Alicen on pidettävä tauko. Takaisin huoneeseen sienen alle, takaisin nukketaloon, hän sulkee taas muistikirjan, työntää sen sivuun. Menee ikkunaan. Sankkaa pimeää. Hiljaista. On myöhä, hyvin myöhä, hän riisuutuu, sammuttaa valon, kömpii peiton alle. Pitäisi nukkua. Ei pysty. Täysin hereillä. Sujauttaa päälleen taas t-paidan, sytyttää kirjoituspöydän lampun. Työntää kaiken kirjoituspöydältä sivuun, koulukirjat, vihkot ja kaiken […]

Teltan ulkopuolella maisema on sama kuin eilen. On mäntyjä, ylempänä tasainen jäkäläkangas, puron ääni. En sano mitään, heilautan vain kättäni Klausille, joka virittelee nuotiotulia. Hän nyökkää. Täällä ei ole raunioita eikä ihmisen tekemää tuhoa, on vain hiljainen erämaa. Vielä Rovaniemellä sodan jäljet olivat näkyvissä, vaikka uutta rakennettiin kiivaasti. Saksalaiset tuhosivat koko kauppalan ja polttivat Lapin […]

Elämä on viime aikoina ollut kiireistä, eikä blogille ole jäänyt paljoa aikaa. Lukemista en kuitenkaan osaa hidastaa, ja niinpä luettuja kirjoja kertyy jonoon ja mielessä risteileviin muistiinpanoihin. Ensimmäistä kertaa kävi nyt niin, että palautin kirjan kirjastoon ennen kuin ehdin ottaa siitä lainauksia talteen. Tavallisesti ei hätää, sillä useimpiin voi palata e-kirjana tai äänikirjana, mutta Selja […]

Ihminen tahtoo tietää asioita joita en tiedä. Niin kuin sen mikä vuosi nyt on ja missä me olemme. Hän kysyy niitä minulta. Toistuvasti. Hän haluaa tietää mitä tiedän, koska suurin osa laitteista on hajonnut ja jonkin määritelmän mukaan minäkin olen laite. Tiedän nimeni ja ammattini, mutta en tiedä mikä vuosi nyt on, koska asemaa edeltävältä […]

Kuusen oksat tiputtavat pisaroita päällemme ja haistan märän maan. Tämä on samanlaisten petäjien koti kuin mitä oli äidin puu. Siinä missä puut ympärillämme ovat vankkoja, me olemme huojuvia ja hauraita. Tämä metsä on imenyt meiltä voimat. Jos ei olisi jokea, luulisin, että olemme joutuneet metsänpeittoon, mutta etäällä virta kohisee lakkaamatta. Hanneskaan ei enää tarvo päättäväisesti. […]

”On eloton”, kuulen tutun äänen sanovan. Eloton? Minä? Ihmeellinen ajatus. Näytänkö elottomalta? Luultavasti. Ontto ja hutera vähintään. En tainnut ehtiä pois lavalta. Ja sitten heti tuttu häpeän tunne. Miten noloa. Makaan keskellä näyttämöä elottomana. Kuulen kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta en näe mitään, enkä selvästikään pysty puhumaan. Suustani ei tule jostain syystä sanoja, vaikka yritän. […]

Keinun tässä tuolissa nyt ensin. Ei kai ole kiire. Pää alkaa heti sakata tässä talossa, sotku valtaa. Miten toimia täällä. Mitä pitikään. Jotain ravintoa on kenties saatava. Tiedän missä isän keräämät ruokavarastot ovat. Pidin isää vainoharhaisena varautumisiensa kanssa, en enää. Isän ansiosta ei tarvitse lähteä jälleen kauppaan kohtaamaan paikallisia. Vaikka valitsin tiet, joilla liikkuisi mahdollisimman […]

Kirjahyllyssäni on muutaman vuoden ollut kunniapaikalla Tove Janssonin Valitut romaanit -kokoelma, mutta se on jäänyt odottamaan sopivaa hetkeä. Nyt tilanne ratkesi yllättävällä tavalla. Olin lainaamassa kirjaa sukulaistytölle, joka halusi lukea Kesäkirjan äidinkielen klassikkoteemaan. Yhtäkkiä en halunnutkaan päästää kirjasta irti. Iski vastustamaton halu lukea Janssonia itse. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä ostamassa Kesäkirja sukulaistytölle lahjaksi […]

Kun sinä lähdit, makuuhuoneen sänky kävi suureksi yhdelle ja minä tein paikkani isän kylkeen, pidin häntä iltaisin kädestä niin kauan että kuorsaus alkoi. Kun uni lopulta armahti isää, asetin oman hengitykseni samaan tahtiin, käteni alla tunsin miten isän pyöreä omenavatsa nousi ja laski. Katuvalo osui verhojen raosta vesilasiin, jossa isän hampaat hymyttömänä rivistönä odottivat aamua. […]

Ylempänä kalliolla oli sopivasti vierekkäin kaksi kiveä ja he istuivat niiden päälle.– Huomenna minun on lähdettävä, mies alkoi puhua.Tyttö kampasi hiuksiaan.– Eikö sinua palele, minä haen sinulle takin.Tyttö istui kyyryssä leuka polvia vasten, kädet ristissä polvien ympäri. Hän tuskin huomasi, kun takki laskeutui hartioille.– Luuletko, että meistä jää jotain tähän paikkaan, luuletko että kun toiset […]

Vai nämä niitä ”kattavia kysymyksiä” sitten olivat. Tunnetteko itsenne a) suomalaiseksi b) ruotsalaiseksi?(Molemmiksi, en kummaksikaan, jumalauta.)Mihin yhteiskuntaluokkaan ruotsalainen hoitoperheenne kuului a) yläluokkaan b) keskiluokkaan c) työväenluokkaan d) maanviljelijöihin?(Mikä niistä? Ja mistä minä tietäisin. Oli Agnes ja Einar ja Margit ja koira ja nukke, mihin luokkaan nukke kuului?)Oliko yhteiskunnallinen tasonne Ruotsissa suomalaista a) korkeampi b) alhaisempi […]

Sanovat että ihminen on matkalla koko ajan. Minä en. Kun saisinkin työntää kynnet esiin ja puolustaa. Mutta täytyy pidättäytyä, kyristellä, suojata pentua ulkomaailmalta kaltereiden sisällä rauhallisena ja sopuisana ja valokuvauksellisena. Joulu valuu ikkunaruutuihin, pimeä nakertaa sisuksiinsa niin kuin se nakersi asuessani Bjørnin ahtaassa asunnossa. En osannut kutsua sitä kodiksi. Sanoin aina ”mennäänkö talollesi” tai muuta […]

Eme tiesi sen tunnelmasta. Isän ja äidin lauseista, jotka päättyivät äkkinäisiin sähähdyksiin. Ilmaan unohtuneista kysymysmerkeistä ja otsille piirtyneistä huolen kurtuista. Käännetyistä selistä, joista saattoi lukea kieltomerkin: älä tule tänne! Oli kuin perhettä olisi vaaninut jokin näkymätön vaara, ehkä jättiläishämähäkki, joka oli salaa punonut seittinsä kaikkialle taloon. Jotain hirvittävää sen täytyi olla. Se oli aikuisten välistä, […]

Eräänä iltana lääkäri oli taas leivintuvan ovella, kun Maria astui ovesta, ja he jäivät rappusten juureen seisomaan. Lääkäri alkoi kertoa kasveista ja kukista, jotka vuorollaan kasvoivat, kukkivat ja lakastuivat läheisessä lehdossa, ja niin Maria sai kuulla, miten lääkäri oli antanut monille niistä nimiä, itse keksimiään ja sellaisia, joita oli suomeksi jo kauan käytetty. Kokeillakseen lääkärin […]

Lanalla ei ole ollut poikaystävää puoleen vuoteen. Hän ei rakastu enää, elämä on tylsää, kaikki käyvät hänen hermoilleen. Tytöt, pojat, eläimet… jopa äiti, collegeverkkareissaan. Raidallisissa, lököttävissä collegeverkkareissaan, jotka ovat hiutuneet ohuiksi kuin pitkät kalsarit. Tällä kertaa se tapahtuu keittiössä. Hän näkee äitinsä tiskipöydän ääressä roskakassit käsissään, jää vahingossa tuijottamaan ja se alkaa taas, syke nousee […]

Ala-asteella koulussa tarjottiin vietnamin kielen opetusta, mutta en pitänyt opettajastani. Enkä lopulta enää suostunut käymään hänen tunneillaan eikä äitini voinut tai ehtinyt pakottaa minua, sillä hän oli aina töissä. Sen seurauksena lopetin melkein kokonaan vietnamin kielen käytön. En muutenkaan nuorempana halunnut erottua joukosta puhumalla vierasta kieltä. Ymmärrän kyllä, jos minulle puhutaan vietnamia ja toisinaan osaan […]

En edes tiedä, kuinka varhain opin kontrolloimaan itseäni, piiloutumaan ja piilottamaan jokaisen aidon reaktioni. Äiti ei pystynyt suojelemaan minua, isältä, päinvastoin, lastensa sijasta hän valitsi isän liittolaisekseen, ja lopulta painuin niin syvälle, että jouduin itseltänikin kadoksiin. Pitkään kuitenkin ajattelin, että olimme onnellinen perhe. Perusydinperhe, äiti, isä ja kolme tytärtä. Tai jos nyt aivan rehellisiä ollaan, […]

Kun mietin, mitä tuskaa kirjailijuuteni täytyy aiheuttaa vanhemmilleni, häpeän. Kun kysyn asiasta, he väittävät joka kerta urheilla äänillä ja yhtenä rintamana, ettei hävetä yhtään. Minun on vaikea uskoa sitä. Äidille olisi varmasti helpompi, jos minä olisin tomera sairaanhoitaja, oikean ikäisenä vanhemmaksi tullut reipas kolmen lapsen äiti, joka valmistaisi päivittäin, asiasta minkäänlaista numeroa tekemättä, iso kattilallisen […]

Niihin kolmeensataan kuvaan, jotka Prahassa kahden seuraavan vuoden aikana otin, on tallettunut yksi iloinen ilme: Lihakaupan mies kuuli leipäauton luona hyvän jutun eikä ehtinyt vielä palauttaa sitä ilmettä, jota kaikki prahalaiset siihen aikaan kasvoillaan pitivät.Lihakaupan miehestä muistan myös, että jos jollakulla oli kadulla ruokaa, kaikki katsoivat häntä tarkasti. Minäkin katsoin. Vaikka olin niin rakastunut, etten […]

Valdemar ajoi ylinopeutta koko kotimatkan, vaikka tiesi riskit – nyt ei saanut herättää poliisien huomiota. Kotiin päästyään hän laittoi oven takalukkoon, veti ovea voimakkaasti edestakaisin varmistaakseen sen pysyvän lukossa, siirsi vielä lipaston oven eteen – hän tarvitsi aikaa ajatella, aikaa rauhoittua. Vasta siinä vaiheessa kun Valdemar oli ripustanut vaatteensa henkareihin, harjannut niistä hiuksia ja puiden […]

Vaalea housupuku oli Helgan päällä ensimmäistä kertaa. Hän oli taitellut sen tiiviiksi paketiksi laukun pohjalle ja saanut sillä konstilla salakuljetettua mukanaan ilman että kukaan ehti kysellä ja paheksua. – En ymmärrä vaatteista mitään mutta näyttää mestarin työltä, Fanny oli ylistänyt ja noussut ihailemaan lähempää. Inkeri oli äitynyt hehkuttamaan saumojen napakkuutta ja ompeleiden luotisuoria linjoja.Fanny oli […]

Avasin oven ja Mauno viiletti ulos, nosti jalkaansa männyn juurella. Sen tasapaino horjui ja pelkäsin sen kellahtavan maahan. Se olisi ollut sille itselleen häpeällistä. Taitavasti Mauno kuitenkin jatkoi matkaansa ja asettui kerälle kallionkoloon, josta se saattoi katsoa merta ja vahtia minua. Mauno oli romanttinen luonne, kaupungissakin se vaati aina päästä rantaan, joskus se jopa yritti […]

Syön suklaarusinoita, Kismet-suklaavohveleita, persikanmakuista tikkaria, jonka sisässä on purkka, jonka narskuttelen esiin ja syljen roskiin. Tikkarin mukana tulleessa kääreessä on tarra, jossa joku nainen nuolee samanlaista tikkaria. Ikenissäni on hedelmätoffeeta ja siihen tarttuneita paperikäärön riekaleita. Imeskelen sinistä huulipunakarkkia kadoksiin. Seitsemältä puhelin soi, kaikki on hyvin. Mä sanon puhelimeen, mua kyl vähän jännittää. Äiti sanoo, omas […]

Heaikan mieli oli korkealla. Kesäloma oli alkamassa kaikkien pitkien kuukausien jälkeen – kuukausien nimet Heaika oli päntännyt päähänsä seisottuaan kyllin monta kertaa nurkassa ja tehtyään asuntolanhoitajan vahtivien silmien alla läksynsä. Luonnolla sen sijaan ei ollut kiire riisua talvivaatteitaan, maassa kimmelsi vielä vetinen lumi, josta nyt uudella ponnella lämmittävä kevätaurinko sinkosi valoviiruja. Heaika yritti pitää häikäisyn […]

Rannalla ihmiset lojuvat ja juhlivat. Heillä on sarvia ja kruunuja, poskillaan kimalletta, samppanjaakin ja savukkeita. Joku selaa ehkä kauneimpia muistojaan – lapsuuden purim valtameren toisella rannalla, suudelma tällä samalla – toinen haaveilee Jerusalemin alkavasta keväästä. Joku nukahtaa ja näkee unessa lapsia, joille ei tapahdu pahaa. Mies kertoo, että tänään ihmiset unohtavat pelätä. Tässä maassa on […]

Saan valita bussissa paikkani vapaasti, sillä muita työmatkalaisia on vain muutama. He ovat kaikki vielä puolittain kotona tai unimaailmassaan, kun bussi huristaa läpi Helsingin aamuisen koleuden. Kuulen kuljettajan radion, vaikka se ei kovalla olekaan. Uutisten tunnusmusiikki. Tunnistan Kaistaleen nimen, vaikka uutistenlukija ei lausu sitä samaan tapaan säristen kuin olen kuullut isäni tavaavan. Valtio ei päästä […]

Kaikkina aikoina lapsia on kasvanut ja kasvatettu ydinperheiden ulkopuolella, useamman aikuisen, usein jopa koko kyläyhteisön, toimiessa heidän sosiaalisina vanhempinaan. Varsinkin nykyaikana vastaavanlaisia perhesikermiä syntyy usein avioerojen seurauksena, jolloin lapsi kasvaa useammassa kodissa molempien vanhempiensa ja mahdollisten bonusvanhempiensa kanssa. Kumppanuusvanhemmuutta voi pitää näiden melko tavallisten lapsuuden olosuhteiden suunniteltuna ja säänneltynä versiona, jonka lähtökohtana ovat hyvät aikeet […]

Päivät täällä, Liv ajattelee, ensin yksi, sitten toinen ja kolmas, illat koittavat kuin huomaamatta ja he sanovat että mihin tämäkin päivä taas katosi, poistuvat yksitellen omiin huoneisiinsa, äidillä vesilasi toisessa ja kirja toisessa kädessä, Teo puoliunessa Telman sylissä, hän ja Ellen viimeisinä, nukahtavat varhain ovia lukitsematta ja ikkunat auki, heräävät kun heräävät, seuraavana päivänä sama […]

Hildur piti satamista. Kala tuoksui, lokit kirkuivat. Satamassa aisti jatkuvan liikkeen ja sen, ettei mikään ollut pysyvää. Kulunut kevät oli ollut huijausta, ja hän hölmö oli mennyt uskomaan siihen. Hän oli luullut, että rauha olisi vihdoin laskeutunut hänen elämäänsä. Ensin ei ollut tapahtunut mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa pitkään aikaan. Sitten kaikki oli rysähtänyt kerralla niskaan. Mökkimurtoja […]

Kun vuorilla sataa, joki nousee, ja siksi majat ja talot on rakennettu rinteisiin. Se saa aikaan vaikutelman, että Río Blanco hallitsee maisemaa, elää elämäänsä alhaalla, paisuen ja kutistuen, ja talot seuraavat sitä etäältä. Andres ja Marie Møllerin talo sijaitsee yhden mäen länsipuolella niin, että vasta ilta-aurinko osuu sen seiniin. Siis niinä harvoina hetkinä, kun taivas […]

”Ootsä Ylva ikinä aatellu, että sä haluisit kirjottaa romaanin?” Santeri kysyy.”Ehkä. Oon mä itse asiassa kerran jo alottanu jotain luonnosta. Mut se on tosi vaikeeta. Tosi hidasta.” Ylva miettii hetken, sanoo: ”Alkuun joku vesiympäristöön liittyvä ihme tai todellisuusvääristymä, jossa kaks vastakkaista asiaa on tai ei ole totta yhtä aikaa. Hitunen uskonnollista sävyä. Joku hulluuden reunoilla […]

Saatan äitini lähtöselvityksen kautta turvatarkastusportille, missä hyvästelemme, no niin, minun kiltti ja komea poikani, äitini sanoo, tarttuu minua hartioista ja halaa, nähdään parin viikon kuluttua, minä laitan sinulle viestin kun pääsen perille, ja muista mitä minä sanoin: varo täällä – ja kun äitini on siirtynyt portin toiselle puolelle liikkuvaan jonoon, sanon hänelle, että minä aion […]

Tunnustelen ikivanhan tomun peittämää käytävää. Etenen pimeässä, kokeilen kattoa kädellä, yritän aistia kivensärmät ennen kuin ne osuvat otsaan. Kasvoilla käy vinka. Jossain on aukko, ehkä vain pieni, mutta silti toinen mahdollisuus.Pimeä haurastuu hämäräksi, hämärä ohenee sumuksi, ja sen takaa huokuu metsän vihreä valo. Nousen sitä kohti kuin sukelluksista, ja sammalmättäiden välistä erkanen vapaan taivaan alle.Kumarrun […]

Voit poimia tekstistä vain ne asiat, jotka tukevat identiteettiäsi, heijastelevat sitä mitä olet, mitä tiedät. Millaisen vaikutelman haluat antaa itsestäsi. Onko identiteetillesi tärkeää, että et voi sietää tietynlaisia kirjoja? Tai kirjoittajia? Anna mennä. Revi ja riepottele, käytä minusta etunimeä, lempinimeä, yhdistä teokseni henkilöhistoriaani, etsii yhtymäkohtia, vedä välille yhtäsuuruusmerkki. Sinun tehtäväsi on etsiä sopiva kehys ja […]

Varpu on lähettänyt viestin. ”Hyvää syntymäpäivää!”Luen sanat moneen kertaan, tapailen niitä kuiskaamalla. Että kaikilla on syntymäpäivä, kurjillakin ja pahantekijöillä, ja että toinen onnittelee, kaikesta huolimatta. Vaatii rohkeutta onnitella. Ihminen, joka onnittelee toista, on suuri. Muistan Muumilaakson tarinoita -jakson, sen jossa hylätyn majakan äreä ja puhumaton vartija täyttää vuosia. Muumit järjestävät kestit vartijan kunniaksi ja antavat […]

Valvoja työssä nimenomaan siirtymät voivat olla kiireisiä, vaikka muuten aikaa olisikin loputtomiin. Jouduin äsken ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseni uudelle valvontapaikalleni ajoissa. Tämä sali, jossa nyt olen, on portaikosta katsottuna kaikkein perimmäisin, ja pylvässalista tänne siirtyminen vie aina oman aikansa. Täytyy kulkea joko aulan ja veistospäiden salin läpi tai sitten on mentävä valkoisen salin kautta, pujoteltava […]

Kirjoitan ehkä etsiäkseni elämästäni – sen osista – jotain suurta, kaiken yhdistävää narratiivia. Uskon elämäni tapahtumien liittyvän yhteen kuin junan vaunut. Ajattelen, että kaikki kokemani on johtanut minut tähän enkä olisi itseni ilman kokemuksiani. Vuosiksi kadonnut isä, väkivaltainen isäpuoli ja Tehtaankadun ala-aste, koulu, josta en vieläkään kykene puhumaan kokonaisin lausein. Kaikki tämä on ollut tarpeen, […]

Gerbera on pesty. Siitä nousee valtava vaaleanpunainen kajo. Se ei välitä marrasyöstä eikä se välitä talvettuvista marketoista tai kellareissa nuokkuvista tarhadaalioista joiden seuraan sen olisi kiltisti mentävä vaan se värjää keittiömme seinät, vesipatterit, olkapäähäni varovaisesti painuneen puolison leuan kuin eläimen epäileväisen leuan, sen valo kimpoaa katosta yllemme. Kiiltävässä asfaltissakin ikkunan takana on vaaleanpunainen hehku. Kukasta […]

Kermanvalkea kermanvalkea tuo sana tulisi toden totta kieltää lailla, en kannata rajatonta sananvapautta minäkään. Miten jotkut sanat kantavat mukanaan niin paljon ylijäämää, likaisia mierkityksiä jotka eivät ole sanoista itsestään lähtöisin? Miksei sanojen anneta ajaa asiaansa, tarkoittaa, tähdätä asioihin terävällä kärjellä? Minä haaveilen puhtaista ja yksiulotteisista sanoista, sellaisista joilla on tarkkaan rajattu merkitys, merkitys joka ei […]

Krumau.Kuollut kaupunki.Vuosi 1911.Olen 12-vuotias olen 30-vuotias olen 48-vuotias olen iältäni niin ja niin monta sataa vuotta, etten ole aikoihin jaksanut edes laskea. Asia on lakannut kiinnostamasta minua. Olento on mitä on; kaikki emopuut ja niiden versot yhteensä, eikä Krumau todellisuudessa ole kuollut vaan HELEÄ kaupunki, mutta minun kannaltani kuollut. Olen veretön laiha vitsa. Kuljen Krumaun […]

Kuvittelen miten koulun kellot soivat ja liityn pihalle ovien eteen muodostuvaan jonoon. En pysty palaamaan koululle tai en ainakaan selviä siitä hengissä.”En mä voi mennä sinne”, yritän anella äidiltä kuin olisin menossa teloitettavaksi. ”En vaan voi!”Koetan hillitä itseni, sillä itkeminen osoittaisi vain, etten oikeasti ole sairas. Lintsaaminen on kiellettyä eikä koulusta saa olla poissa jollei […]

Miehet puhuvat sodasta omanaan, miesten sotana, ja niille pahuuden mittareina on kaatuminen tai silpoutuminen. Naisten sodasta ei puhuta, eikä heidän pelostaan, ei pommituksista, ei nälkään tai sairauksiin kuolleista vastasyntyneistä vauvoista – saati sitten pahemmista. Ikään kuin sota olisi tapahtunut vain niille, jotka saivat turvakseen kiväärin. Laina on kuullut, kuinka täälläkin oli tehty samanlaisia iskuja kuin […]

Rakastamisen muodoista vaikein on se, jossa tunne ei synny enää tavattaessa, vaan ainoastaan kun toinen on poissa. Ikävä ei saa nautinnollista helpotusta, kun rakastettu on taas läsnä, vaan katoaa ilman että tilalle syntyy uutta tunnetta.En sanoisi että kokisin Juhanin näin, mutta niin kuin aina, tunteet liikkuvat. Olennaista lienee mikä tunne on vallitseva ja mihin suuntaan […]

Jos Inga ja Antti myöhemmin kaipaisivat Örön-matkaltaan jotakin tai muistelisivat tiettyä, erityistä hetkeä, se voisi olla juuri tämä: He seisovat somerikkorannalla rinnakkain ja aloillaan kuin kaksi patsasta. Kaikki ihmisen rakentama historia puuttuu. Ei ole taloja, ei laitureita, ei muistutusta Annasta, Juhosta, ei Antin armeija-ajoista. Kaikki muistot, kuvitelmat ja aavistukset menneestä lentävät tuulen mukana kauas pois. […]

August kömpi kapealle sängylle, otti väkinäisesti kainaloonsa ja kannatteli painavaa kirjaa toisella kädellään.”Mitä mietit?” hän kysyi, kun huomasi, että pidin yhä silmiäni auki.”Kumpikohan olis kamalampaa: se että unohtaisit itse kaiken vai se, että kaikki unohtaisivat sinut?””Kai sä Sonja ymmärrät, ettei sellaista sairautta voi oikeasti olla olemassa? Ei ole mitään käänteisdementiaa, se on luulosairautta”, hän aloitti […]

On aamu. Auringonvalo siivilöityy sälekaihtimien lävitse huoneeseen. Ikkunan takana loimuaa kaupunki, valossa välkkyvät kuparikatot ja sairaalarakennuksen teollinen siluetti. Istun ikkunan edessä sängyllä vauva sylissäni, katselen sen syviä silmiä ja mies tulee viereeni. Mitä sinä itket? hän kysyy, ja sanon, että olen vain niin onnellinen. En tiennyt, että lapsen syntymä tuntuisi näin suurelta. Olin kuullut ihmisten […]

Enemmän kuin puu, kuin nauris, kuin tupakka, siirtokuntaa pitivät yllä huhut, tekaistut toiveet ja tarinat. Syystuulten intaannuttamina ne kulkivat häämöinä ja kangasteluina joen pintaa pitkin. Isotammen meri oli tyhjä, taivas sitäkin tyhjempi. Komentaja herr Kling kysyi jo upseereiltaan, olisiko koko Uusi Ruotsi haudattava vähin äänin niin kuin lapsen lemmikikseen ottama linnunpoikanen, joka on talven tullen […]

Iho säpsähtää, kun se saa sähköiskun. Siinä ei ole syvyyttä. Se ei ole koskettamista. Se on koskettamisen vastakohta. Pakotettu reaktio, vailla yhteyttä itseen. Pelkkä reagoiva kasa lihaa. Kun H asemoi sähköimpulsseja lähettävän tense-laitteen iholleni ja painoi nappulaa, älähdin. Kun hän löi kepillä, huusin kivusta tai olin hiljaa. Kun hän puristi minua kovaa, sain mustelman. Kun […]

Heikki Seppänen. Ka Puavohan se. Terve terve. Tule istummaan.Ella Seppänen. Terve terve.Paavo. Terve terve.Heikki. Jouko läksi kalalle. Kaikki poijjat mäni.Paavo. Jaa.Ella. Vain juothan sinä kahvit.Paavo. Juon.Ella. Tervennäkö teillä?Paavo. Tervennä.Ella kohensi hellaa ja meni korvolle pannua täyttämään. Paavolla oli vakituinen paikkansa ikkunan pielessä, ja hän katsoi heti lasin läpi, oliko lintulaudalla ketä.Heikki. Ootko Puavo jo västäräkin […]

Tulitikun raapaisuääni. Kynttilän arkaileva syttyminen.Seinäkellon laiska raksutus.Tähtien pilkuttamat hanget.Kuutamon maidonvalkeus, jota sysimusta kuusikko ankarana siivilöi.Aitan varjo kaatumassa lumeen polkemani polun päälle.Yksinäinen satelliitti soikealla radallaan kiertämässä vaarojen yllä.Ei Loukkuvaaran kylmilleen jätetyssä kodissa niin pimeää ollut, vaikka siltä tuntui. Haikeaa kyllä. Ja hiljaista; suljin radion sillä sekunnilla, kun lapsuudesta tutut punalakkiset joululaulut alkoivat hyppelehtiä alas piirongin päältä […]

Vilho katsoi toistensa kaltaisten keltaisten, punaisten ja vihreiden puutalojen reunustamaa luotisuoraa tietä, jonka päässä kohosi valtava rakennus. Sen kylkeen oli kohotetuin tiilin kirjoitettu Toiviokosken paperi Oy. Tehtaan tiilet olivat lämpimän punaisia, mutta Vilhoa kylmäsi. Pelko hiipi sisuksiin; ei kuoleman vaan pettämisen pelko. Hän oli luvannut Elsalle hyvän elämän, jota ei tulisikaan. Olematonta vasenta kättä alkoi […]

Mummo istuutui kelkalle ja Kaarlo potki jalallaan vauhtia. Mummo hyräili jotain, mistä Kaarlo ei saanut selvää. Hän kuuli sanat veemäisen vanha friidu ja akkain lait. Kirkonkylä jäi taakse ja piipuista nousevat savut kiertyivät yhdeksi savuksi, joka yhdenmukaistui korkeimmasta kohdastaan, suipponi ja oheni, mitä ylemmäs sen pää kiiri. Kaarlo oli väsynyt potkukelkkailusta, vaikka mummo ei paljon […]

Jo vuosia sitten pariisilaisella rautatieasemalla belgialaisen professorin katse tähysi kiinteästi pohjoiseen. Oli ymmärrettävää, että myös Marry koki yhä enemmän Lapin lumikenttien kutsua. Hän perehtyi kaiken aikaa syvällisemmin alueeseen ja olosuhteisiin, sen Lily oli huomannut heidän yhteydenpitonsa aikana. Halusiko Josens kirjoittaa tieteellisen artikkelin, jonka aihe on salainen? Vai oliko Josensilla jo Saanantauti, joka muistuttaa Stendahlin syndroomaa, […]

Mutta ennen kuin Nanettesta tuli konekirjoittajatar, konekirjoittaja, sihteeri, siis assintentti, hän oli kotiapulainen, Leila sanoi. Kitchen maid. Keittiöneiti, onko se sana? Keittiöneito? Se kaikki selvisi hänen päiväkirjoistaan sitä mukaa kun sain sivuja eteeni. Hän oli tullut ihan nuorena töihin Felixille kotiapulaiseksi, mutta jotenkin vaivihkaa hän muuttui taloudenhoitajaksi, taloudenhoitajattareksi, en minä tiedä kummaksi, hän kyllä tietäisi, […]

Hildur tunsi, kuinka rintakehän päällä oleva kuvitteellinen solmu kiristyi aavistuksen. Tuttu ahdistus, painostava olo, jota hän oli tuntenut jo muutaman päivän, tiukensi otettaan. Se tiesi vain yhtä asiaa. Hänen lähiympäristössään olosuhteet olivat alkaneet mennä asentoon, jossa tapahtuisi jotain pahaa. Varpaita paleli. Olisi pitänyt laittaa talvisaappaat juoksukenkien sijaan. Hän nousi muutaman kerran varpailleen saadakseen veren kiertämään […]

Cumuntan kaupungin reunamilla asui paljon köyhiä. Piikkipensaiden ja sateen ryvettämien puiden juurakoihin he olivat pystyttäneet kotinsa muovin, pahvin ja peltikattopalojen varaan. He sinnittelivät kestäen elämän painon lujina kuin kuolema. Esikaupunki oli aina ollut heidän luonnollinen elinympäristönsä. He selviytyivät kaupungin, autojen ja sementin liikakasvusta. Heidän roinasta kyhätyt talonsa saivat vähitellen ihmisasumuksen muodon. Sen sijaan Cumuntan uudessa […]

Teurastamokuvista syntyy hartain vastarinta, vaikka niissä on vähiten laitonta tai edes hyvän tavan vastaista. Aikuiset ihmiset haluavat uskoa, että perhetilan ja liha-aterian välillä versoo silkkaa harmoniaa, nothing to see here. Lapsetkaan eivät ole niin lapsellisia. Netissä vakuutetaan, että eläinten hyvinvointi on lihantuotannon perusta, vain hyvinvoivista eläimistä tulee hyviä hyödykkeitä. Lähellä teloitettua suomalaiseen makuun. Puhtaista kotimaisista […]

Perjantaiaamuna seisoin rautatieasemalla ja minua jännitti. Taas. Pian minun isäni olisi täällä, luonani, ja kaksi maailmaani yhdistyisivät. Olin miettinyt asiaa jatkuvasti, punninnut ja pohtinut, sitten esittänyt kutsun, jonka isä oli ottanut vastaan. Ja nyt hän istui junassa, joka saapuisi 15 minuutin kuluttua raiteelle viisi. Minun isäni, jonka kanssa pian kävelisin uuden kotikaupunkini kaduilla. Jonka veisin […]

Loistavassa isoveljessäni on kaikki kauniisti muodostunutta. Hän on lahjakas, seurallinen ja iloinen. Kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat hymyillen ja nyökytellen. Alvar ei pelkää mitään. Hän kiipeää korkeimpiinkin puihin. Vihaisia koiria hän ei kavahda vaan puhuu niille niin että ne joko rakastuvat häneen tai luikkivat noloina matkoihinsa. ”Voi sinua, pikku marsilainen”, Alvar kuiskaa kyyneleet silmissään. ”Olen […]

No mutta äiti. Sinä tulit.En ollut aivan varma. En uskaltanut ihan kuitenkaan luottaa. Vaan nyt me olemme tässä. En uskalla katsoa sinuun, olet suuri hahmo, aina olet ollut. Istu sinä vain siellä rauhassa, minä olen täällä vähän etäämpänä. Näin voidaan kyllä olla.Kiitos kun tulit. Sinä voit olla siinä keltaisessa nojatuolissa, minä olen tässä lattialla polvillani. […]

Steller käskee miehiä soutamaan ääneti, mutta hänen pyyntönsä ei ole tarpeen. Vasta vesillä hän käsittää, kuinka valtavista olennoista on kyse. Pinnan alla häilyvät kolmekymmenjalkaiset varjot – mitä uskomattomia, suurenmoisia petoja! He laskevat viisikymmentä selkää ja soutajat käyvät levottomiksi. Ei tarvita kuin yksi töytäys, ja he syleilevät kylmiä aaltoja, eivätkä he suostu soutamaan lähemmäs, mutta eläimet […]

Hän kömpi vaatteet päällä ruskean froteepeitteen alle. Se oli sama kuin 1980-luvulla. Lapsena hän oli nyppinyt siitä lankoja hampaillaan.Hän sulki silmät ja ajatteli: ihmiset ovat erilaisia kaikkialla.Paikan olemus vaikuttaa heihin: äänet, tuulen suunta, sateiden tulokulma ja intensiteetti, valon suhde pimeään. Toisten ihmisten määrä, heidän liikeratansa, ja miten usein ne kohtaavat. Tempo ja syke, tai niiden […]

Aikana, jolloin minä piilotin ranteideni naarmuja hihojen alle, ystäväni vietti vuorokaudet, kuukaudet ja vuodet kotonaan ja hänen veljensä opetti salaa sisarilleen historiaa, matematiikkaa ja englantia. Hautausmaan kivellä istuessani rantakallioilla seisova, pinkkiin collegepaitaan pukeutunut tyttö ja Afganistanin koteihinsa suljetut tytöt ovat läsnä samaan aikaan, meidän tarinamme kietoutuvat toisiinsa ja yksi todellisuus lävistää toisen. Kuuntelen kuolemaan valmistautuvan […]

Teen juotuamme Mabel ehdottaa, että osittaisi jotain pianollamme. Hän ei vielä tiedä, että piano on Emilyn. Mabel laulaa kauniilla sopraanolla. Ääni on kirkas ja läpitunkeva ja kantautuu yläkertaan asti. Tiedän, että soittaessaan Mabel on ajatuksissaan sisareni luona, joka häälyy lähellä, mutta näkymättömissä. Emilyn voi aistia, vaikka häntä ei voi nähdä. Minä nojaan sohvan selkänojaan ja […]

Maria keskittyi, antoi voimansa laskeutua mereen ja seurasi verkkoa, jonka oli aaltoihin ja syvänteisiin punonut. Hä kurkotti kohti Baleaareja, missä Sergen merentuntu ennen oli tuikahdellut. Vedessä ei tuntunut mitään.Maria kurkotti kauemmas, meri tarttui hänen etsintäänsä ja se levisi eteenpäin, aina eteenpäin, länteen ja itään. Atlantin puolella välkähti jotain tuttua. Ada. Sen pidemmälle aistit eivät yltäneet. […]

Joulupöydässä äiti ja isoäiti puhuivat samasta asiasta kuin Arvi Lind televisiossa. Kaikkien kansalaisten oli kannettava yhteistä taakkaa. TV-uutisissa markan kolikon kuva leikattiin moneen osaan säpäleiksi ja sanottiin, että kaikki oli riistäytynyt käsistä: räjähtävällä vauhdilla nousevat korot ja velat, jotka runnoivat koko Suomea. Emilian luona uutisia ei katsottu, mutta Maijan kotona äiti saattoi kiiruhtaa uutisten alettua […]

Mä menin takaisin töihin jo kuun alussa, ja mua säälitti katsoa, kun se jäi kotiin etsimään aina vain töitä. Säälin sitä ja säälin meitä.Kun palasin töistä, löysin sen samasta asennosta kuin mihin se oli mun lähtiessä jäänyt: istumassa keittiönpöydän ääressä paljain jaloin ja tukka päälaelle vedetyllä poninhännällä täyttämässä erilaisia kaavakkeita. Työhakemuksia, kaavakkeita ajokorttia ja oleskelulupia […]

Kosken partaalta soitan veljelle ja kerrankin hän vastaa.”Mitäs, onko faija bisnes- vai itkumielellä?” hän kysyy ja minä kerron, että eduskunta pitäisi vallata, että harhat eivät ota hellittääkseen.Veli huokaa. ”Eikö ne nyt jumalauta saa vahdittua, että ne lääkkeet niellään?””Kyllä mä luulen, että ne jatkossa vahtii”, sanon ja kerron lääkkeistä.Veli nauraa, ei saatana, hän sanoo ja muistan […]

Jenny Hill painaa sormensa kulmakarvojen väliin, tekee itsensä todeksi, ojentaa keskiviivansa suoraksi. Hän katsoo ihoa, sen huokosia, karvoja ja juonteita, ja sanoo itselleen: Sinä olet Jenny Hill ja sinä olet tässä, sinä et liukene mihinkään vaan olet totta, tässä, tämä, ja sinä voit vielä päättää. Sinä et jäänyt vaan lähdit, niin hän sanoo itselleen, ja […]

Hildur käynnisti auton ja laittoi lämmityksen täysille. Vasta sen jälkeen hän kiinnitti surffilaudan autonsa katolle, repi jääkylmin sormin neopreenipuvun yltään ja vaihtoi ylleen takapenkillä odottaneet kuivat vaatteet. Autin sivupeilistä hän näki veriset kasvonsa. Näky ei hätkähdyttänyt, sillä hän oli melko varma, että haava oli pieni. Pään alueen haavoista vain valui paljon verta. Hildur sylkäisi musta […]

Ajattelitko, että isällä ja uudella äitipuolellani ja uudella siskopuolellani ja minulla olisi oikea strömsöläinen perheidylli, kun sinä olit pois jaloista? Luoja paratkoon, Sirpa Anneli! Minä vihasin sitä naista koko elämäni, äiti. Hän teki lapsuudestani jokapäiväistä helvettiä 12 vuotta. Moni sanoo, että on helpompi vihata ventovierasta naista kuin omaa biologista äitiään. Että maailma on täynnä vaikeita […]

Vanhemmuus on käsittämättömän paljastavaa. Päivien vaihtuessa ja vuosien kuluessa roolit putoavat väkisinkin pois. Vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja lapset vanhemmilleen, niin asia vain on: läheisyyden kitka aiheuttaa jatkuvaa hankausta ja välillä suoranaisia yhteentörmäyksiä. Useimmiten niistä selvitään. Jälkiä jää, mutta ihmisyytemme ylipäätään koostuu muiden ihmisten meihin jättämistä jäljistä. Isinä ja äiteinä emme ole sellaisia kuin haluaisimme olla, […]

Ommellessaan Elena kertoi kaikki palttooseen liittyvät työvaiheet ja sen jälkeen kaiken mikä liittyi arkun pehmusteisiin. Lydia istui vastapäätä ja kuunteli sanomatta sanaakaan. Viimeisen napin kohdalla huoneen täytti hiljaisuus, ja hengityksen äänet palasivat, vaimea tuuli puhalsi ulkoa, lattia narisi painon siirtyessä kankulta toiselle. Lydia kokeili takkiaan uusilla napeilla. – Sopivatpa nämä hienosti, en olisi heti uskonut. […]

Lauttakuski kävi eilen ovella. Vino vene oli mennyt kaupaksi Ørjan viimeiselle saarelle.Voisit soutaa sen sinne heti aamulla, hän sanoi.Lauttakuskinkin mukaan ostaja oli erakkosielu. En halunnut kysyä, oliko lauttakuski kuullut niitä huhuja, joita saaresta, piiloluolista ja kuolleista naisista liikkui. Lauttakuski pyysi, etten kertoisi asiasta kenellekään. Kerroin Ailille. Ihan kaiken varalta, jos en palaisikaan veneen vienniltä ja […]

Isoäidin vierailua oli odotettu viikkokaudet kuin joulua, eikä vähiten siksi että me paastosimme jotta isä sai ostettua ruokajuomat hienoille vieraille. Isä myös säästi rahaa uuteen ilmakivääriin, ja jo senkin takia kaurapuurolla ja kahvilla piti pärjätä. Ja siinä oli sitten sellaista Jeesuksen haudasta nousemisen tuntua, kun viikkoa ennen juhannusta, pahimman nälänhätämme aikoihin, 77-vuotias varatuomari karautti Mersullaan […]

Aamu tulee. Silmät ovat väsymyksestä raskaat, päässä tykyttää ja koko kehoa heikottaa. On kuitenkin aamu ja yö on ohi. Huojentuneena haen maitopussin oven kahvasta ja poimin lehden oven edestä. Kurkin naapurin ikkunasta sisään, mutta en näe ketään. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Pelkään naapurin naisen puolesta. En halua kuulla nyyhkytystä, enkä huutoa, varsinkaan en huutoa. Pahoinpiteleekö […]

Varmasti se alkoi jo paljon ennen Iran saapumista musiikkiluokalle, tuo sosiaalisten suhteiden jähmettyminen läpitunkemattomiksi. Kyse tuskin oli mystisestä lasten välisestä ryhmädynamiikasta, jollaiseen kasvatustieteilijät niin mielellään viittasivat, A sanoi, ikään kuin koululla ei olisi osaa eikä arpaa siinä, millaisiksi oppilaiden välit muodostuvat, ikään kuin juuri koulu ei olisi se liian tiivis astia, jossa happi loppuu ja […]

käsky itselle: pysähdy, sytytä vaikka kynttilä, katso, kun se palaa 2 cm, ja vasta sitten voit siirtyä seuraaviin askareisiin mitä syödään kuka hoitaa missä kuuluuko hautajaisjuhlatilaan koristeellisen liukuoven läpi melua kuuluuko iloluonteisen juhlaseurueen puheensorinaa, naurua, kuuluuko naurua naurua ei saa kuulua millä varmistamme, ettei kukaan naura? tähän väliin se, että muista keliakia muista keliakia muista […]

”Johan nyt helvetti!” Anastázie puuskahti. ”Eikö me juuri tuosta samasta väitteestä aloitettu viikko sitten? Eihän tuo idioottimainen tarina etene mihinkään!” Anastázie oli löytänyt verkosta implanttiinsa sopivan (ja ennen kaikkea ilmaisen) käännösohjelman, joka ei täyttänyt hänen päänuppiaan kolmen minuutin välein mainoksilla, joten hänen saksansa oli lähes moitteetonta silloin, kun satelliittiyhteys ei pätkinyt, ja kunhan hän malttoi […]

Isbah palautti Monan mieleen lumisen asemapihan jolle aurinko ei enää osunut, sekä pyörän joka nojasi lumikinokseen kunnes Anders nosti sen kevyesti pystyyn ja kantoi heidän kotiinsa. Anders palasi juuri kun lyhyt talvipäivä kääntyi iltaan, mutta Monasta tuntui kuin valoa ei koskaan olisi ollutkaan ja hän unohti alkuperäisen Andersin, jos sellaista oli koskaan ollutkaan. Isbah oli […]

Sairastiko Lily jo Saanantautia, tautia, johon ei löytynyt lääkettä? Tauti uhkasi jokaista Saanatunturin rakastajaa. Se ei antanut periksi, vaan pakotti Lapin lumosta sairastuneen tulemaan mahdollisimman pian takaisin. Tartunta sai pienen ihmisen intoutumaan Isosta kivestä niin, että vuorimöhkäle alkoi näyttää tulitikkurasiaan sopivalta onnenmaskotilta. Muut sekavuusoireet olivat yksilöllisiä. Joka tapauksessa oli aika aistia sinihämy, hahtuvalapasenpehmeä tai lasinterävä […]

Iris olisi heti sulkenut yhteisötilinsä, ellei viestintätoimisto olisi edellyttänyt jatkuvaa digitaalista läsnäoloa. Mutta koska tili oli olemassa ajatukset palasivat siihen säännöllisesti, kuin kuminauhan vetäminä. Monta vuotta sitten Iris liittyi yhteisöpalveluista tunnetuimpaan. Jälkikäteen mietittynä se oli kuin paluu koulun pihalle. Oli heti itsestään selvää, että palvelussa piti näyttää siltä kuin olisi paljon kavereita. Iris haali kontakteja […]

Suostumus ei kuulunut kenenkään sanavarastoon. Jos tyttö sammui, se ei ollut raiskaus vaan oma vika. Ei ollut puhetta tasa-arvosta, feminismistä tai seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Mikään ei pidätellyt hakkaavia ja kiusaavia aikuisia tai lapsia. Väkivalta oli kaikkialla. En mitenkään voinut tietää, että ruumiini on minun. Millä sanoilla olisin siis vuonna 1994 kuvannut tapahtumia? Mitkä olisivat olleet ne […]

Luin Gummerukselta kaksi tuoretta dekkaria, joita yhdistää moni asia. Toinen on nykyään Walesissa asuvan Clare Mackintoshin Rikosetsivä Ffion Morgan -sarjan avaus Tummat vedet ja toinen pohjanmaalaisen Nilla Kjellsdotterin Murhia Pohjanmaalla -sarjan avaus Kivipuiston tyttö. Molemmat siis aloittavat dekkarisarjan, ja molemmissa pääosassa on nuorehko naispoliisi, jonka omapäisyys ja rempseät otteet saavat kollegat usein varpailleen. Vastinparina molemmilla […]

Tarkastelin pääruoaksi tarjottavaa kalaa.”Luulen että voisimme päällystää keitetyn kampelan punaisella ja valkoisella majoneesilla pursotettuna raidallisiksi ja sitten reunoille hiukan persiljaa ja hakattuja keltuaisia. Tein kerran niin kun Picasso oli syömässä. Neiti Stein ilahtuu aina väreistä.”Margit nyökkäsi. Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon. Kirjoitetut sanat olivat hänelle helpompia. Luulen että hän osittain […]

Ämmin mukaan elämässä on vain kaksi mahdollisuutta: haihtua ilmaan tai tulla osaksi merta.Täällä meri on kaikkialla. Se on elinehto. Vedessä navigoiminen ja sieltä elannon hankkiminen ovat taidoista tärkeimmät. Kun nousemme ylös kohti Jäämerta, Tenojoki muuttuu pikkuhiljaa lahdelmaksi, sen jälkeen vuonoksi ja lopulta mereksi.Vesirajassa on risuja ja oksia. Jäämereltä saapuvat levät leijuvat veden pinnalla ja koskettavat […]

Nokia-melodia katkaisee ajatukseni. Carlo vastaa: Pronto! Jollakulla on paljon asiaa, koska Carlo pysyy hiljaa. Käännyn selälleni ja avaan silmäni. Näin upeaa asuntoa en ole elämässäni nähnyt. Kylpyosastossa on jopa turkkilainen sauna. En päässyt sitä vielä kokeilemaan, sillä Carlo ei pidä höyrystä. Hän on valittanut ihonsa punoittavan parran alla kuumassa, ja hellepäiviä on tänä kesänä riittänyt. […]

Kotiin saapuessaan Nova ei heti ymmärtänyt, mikä oli toisin. Talon idänpuoleinen seinusta, se joka näkyi pihatielle päin, näytti kuitenkin hyvin erilaiselta. Lähemmäs kävellessään Nova tajusi viimein, mikä oli muuttunut. Seinää peitti syvän tummanvioletti, lähes musta muratti, jota siinä ei ollut aiemmin ollut. Nova tuijotti kasvustoa epäuskon vallassa. Mistä se oli tullut? Ei kai mikään muratti […]

”Okei, tein väärin”, Linda myönsi. ”Mutta sinun pitää ymmärtää, että tein sen sinun vuoksesi. Suojellakseni. Rakkaudesta. Minä näen työssäni pahoja juttuja. Sitä paitsi sain selville, että valehtelit minulle. Sinä ja Laura vietitte yhdessä aikaa koulussa, ja nyt Laura on kuollut. Et uskokaan mitä… Jossain on ihminen, joka satutti Lauraa todella pahasti. Jos hänen äitinsä olisi […]

Sormissa on heikosti tuntoa. Voitelen leivän, hörppään maitoa, avaan opettajanpäiväkirjan. Aamulla ensiluokkalaisille laskutoimituksia 0+1, 0+2, isommille ilmansuunnat, sen jälkeen Marian ilmestys ja lauseen käsite. Iltapäivällä ulkona palloilua yhdessä, jos jaksan. Mitä lapset tekevät, jos en jaksa? Noudetaanko heille kirkonkylältä uusi tytönhuitukka, joka ei opetustyöstä mitään tiedä? ja mitä minä itse teen? Minne minä menen, jos […]

Oli hankalaa yrittää ymmärtää, mikä tunneleissa jännitti. Järjellä ajateltuna niissä ei ollut suuria petoja, ja nyt mukanani oli tavallaan myös joukon luomaa turvaa, vaikka turva oli viimeinen määritelmä, mitä Kadonneista pojista käyttäisin. Mutta kaikki valot eivät voisi sammua yhtä aikaa.Tunneli oli erilainen kuin se, joka oli kulkenut Kammioon. Puoliympyrän sijaa kiviputken läpileikkaus oli pyöreä, ja […]

Katson pientä tyttöä sohvalla, tyttöä, jota ei pitänyt olla tällä saarella. Katson kuinka hän ahmii muistiinpanojani unesta, lehtiartikkelista, dokumentin kertojan äänestä, majakan ikkunaruuduista ja tiedän, että takaisin ei nyt enää pääse. Naapurissani on nainen, jolla on kangaspuut, eteisen lattialla kassi, jonka sisällöstä saa kuteet, sohvalla tyttö ja lokikirja ja mäellä unesta tuttu majakka, joka vilkuttaa […]

Kerro minulle merestä, Lia sanoi jälkeenpäin. Miten voitte tietää, että menette sinne minne pitääkin?Olof ynähti.Nukutko sinä?Meri, Olof mutisi. Pitääkö meidän aina puhua merestä?Niin mutta miten te osaatte palata kotiin? Merihän ei ole enää sama kuin lähtiessänne.Paikat oppii tunnistamaan ja pikku hiljaa alkaa nähdä erilaisten kallioiden ja rantojen eroja, vaikka ne ensin näyttivät samanlaisilta.Olof vaikeni.Kerro nyt […]

Kirkkaana syyspäivänä täti toi hänelle ensimmäisen linnun. Se oli pieni ja harmaanruskea, ja sen sydän sykki kiivaasti tykyttäen kämmentä vasten. Hän silitti haltioituneena sen sulkia ja kokeili varovaisesti sormellaan sen nokkaa. Linnun silmät seurasivat hänen liikkeitään eivätkä räpyttäneet niin kuin hänen omansa. Se oli pieni ja peloton ja urhea. ”Pidät siitä huolta”, täti sanoi. Hän […]

Kohti Nukkuvan jättiläisen olkapäätä tytöt juoksivat. Alina hoilotti: awalaga awalaga atsiee fuu fuu ka. Desire löi tahtia, käveli sitten käsillään ja katseli maailmaa väärinpäin. Alina heitti kärrynpyöriä, pitkät vaaleat jalat kulkivat ilman halki kuin tuulimyllyn siivet. Sitten hän kaarsi selkänsä käsien ja jalkojen varassa sillaksi, jonka alitse Desire mateli suokaimaanina. Aikansa leikittyään he istahtivat lepäämään. […]

Poliisiauton nopeusmittari näytti jo sataakymmentä. Hildur painoi hälytysäänen ja hälytysvalot päälle. Hildurista oli ihanaa ajaa hankalissa sääolosuhteissa. Silloin auton ohjaaminen muistutti surffausta. Tärkeintä oli reagoida nopeasti. Jos jäi liian pitkäksi aikaa epäröimään, aalto haukkasi sisäänsä tai liukas kurvi viskasi auton pois tieltä. – Haluaisitko kertoa, mitä on meneillään? vieressä istuva Jakob kysyi kyynärpäätään rennosti autonikkunaan […]

Elea heittää nuotioon pari puuta lisää. Taistelupuhe herättää hänessä syvältä kumpuavaa ärtymystä, jonka kaikkia säikeitä hän ei osaa vielä hahmottaa. Eivät Matias ja Otto tietenkään tarkoita mitään pahaa, päinvastoin, mutta hän ei suostu siihen, että joutuisi valitsemaan urhean aurinkosoturin ja luovuttajan roolien välillä. Koko ikänsä hän on taistellut. Yliopistolla ei pärjää muuten. Se juuri on […]

Nea palasi istumaan sängylle ja koetti tavoittaa aiemman ajatuksensa. Pian nelikymppinen. Se sai vatsanseudun jännittymään kevyesti, kuin hänellä olisi jonnekin kiire. Nea nielaisi, otti lisää sipsejä ja laski kätensä hajamielisesti syliin. Jos kaikki olisi mennyt toisin, olisin ehkä jäänyt tänne. Hetken aikaa hän koetti kuvitella, millaista se olisi ollut. Olisiko hän saanut ylennyksen toisensa jälkeen […]

Ikkunan ohuesta heijastuksesta näen, kuinka Tuomas irrottaa otteensa minusta. Hän kertoo keittävänsä meille teetä ja varmistaa, että saan edelleen juoda vihreää teetä ennen kuin menee keittiöön. Minä olen raskaana ja siksi en ole yksin. Ehkä minua vainoaa syyllisyys, mutta sen kanssa olen elänyt niin kauan kuin saatan muistaa. Ei tämä tunne johdu myöskään pihamaalla vaeltaneesta […]

Lotta halusi, että viemme Alman päiväkotiin, vaikka olisimme voineet ihan hyvin viettää mukavan vapaapäivän kolmestaan. Ylimääräiset vapaapäivät kuitenkin häiritsevät Lotan mukaan Alman ryhmäytymistä, hän kun tutustuu toisiin kuulemma niin hitaasti. Me noudatamme totta kai Lotan toivetta, vaikka Vuokko jupiseekin, että harvassa ovat ne päivät, jotka saamme lapsenlapsiemme kanssa viettää. Hän olisi halunnut nähdä, miten Alma […]

Ellen haluaa, että onnistun pysymään Laumassa.Niin hän oli sanonut. Ja siksi oli erityisen tärkeää muistaa, mitä hän oli sanonut. Miten saada parhaiten Lauman huomio. Pitää olla jotain omaa, jotain mikä estää Laumaa haukottelemasta ja tylsistymästä ja jatkamasta matkaa. Aloita keskeltä. Aloita siitä kohdasta, jossa on pimeää energiaa. Pitää olla tilanne. Jotain mistä ei heti saa […]

– Onks sulla Alaharja mielessä että millanen sarja? Haapkylä kysyy. Alaharja hiljenee. Ei, ei Alaharja ole miettinyt. Sarja kuin sarja. Tärkeintä olisi kirjoittaa mahtava telkkarisarja eikä tehtailla enää yhtään romaania. Lopettaa kompastelevien kirjojen kirjoittaminen. Sarjat on paljon houkuttelevampia, mukaansatempaavampia kuin kirjat. Ja kun heidän sarjansa ilmestyisi, koko maa puhuisi siitä, sillä kaikki keskustelevat tv-sarjoista koko […]

Koristeellisen oven yläpuolelle oli kiinnitetty Ranskan tasavallan tunnus. Liberté, Égalité, Fraternité. Hetken mielijohteesta Lea otti kauniista talosta valokuvan. Hän pyöritteli samalla mielessään tunnuslauseen viimeistä sanaa. Veljeydestä puhuttiin aika vähän, tai ainakin vähemmän kuin vapaudesta ja tasa-arvosta, hän pohti. Saati sisaruudesta, vaikka #metoo-liikkeen jälkeen tunnuksesta olikin näkynyt ranskalaisten ketjuliikkeiden t-paidoissa myös muotoa Liberté, Égalité, Sororité. Mitä […]

– Noihin arpiin kannattaa sitten laittaa Bepanthenia tai jotain muuta rasvaista rasvaa, niin arvista tulee paljon siistimmät. Sitten ei harmita niin paljon. Myöhemmin ne arvet voi harmittaa, hoitaja sanoo Ainolle. Hoitaja pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino ei viiltele. Se pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino on elossa eikä viiltele. Hoitaja ei tiedä, mitä sen sanat merkitsevät […]

Minua nolottaa tapahtunut niin, että hikoiluttaa. Kilpipiileat puuttuvine päineen, lyyraviikuna niskani takana tyräkkinsä kanssa ja muutama muukin lähellä hengittävä, pihisevä viherranka hörppivät ilmasta häpeääni.En tiedä mistä se lika tuli, en ole ollut ulkona tänään kuin kävelymatkat, vakuutan ja katson vielä taskua piteleviä käsiäni. Iho kiristää puhtaana, mutta kynsieni alle jäi vielä jotakin. Ne näyttävät puutarhassa […]

Ihan tosissaanko hän kaipasi jotakin? Rouva Glad? Ja miksi ei. Hänellä oli valtaa, rahaa, suhteita. Kun oikein seuloi, niin rahan lainaaminen tai ainakin lainojen järjestäminen näennäisesti varakkaille miehille, oli elämässä kaikkein parasta. Sydäntä siveltiin hunajalla, suu ihan vettyi. Paperien laatiminen tuolla yläkerran salissa turkkilaisten verhojen ja tyynyjen, kiiltävien, mustaksi lakattujen uudenaikaisten huonekalujen keskellä –. Rouva […]

Keltaisen kivirakennuksen uumenissa sijaitsee oppilaskunnan kulahtanut kahvihuone, ahdettuna täyteen hiekan ja tomun kyllästämiä sohvia, kaiken nähneitä nojatuoleja. Seiniin on pinttynyt palaneen kahvin käry ja oviaukosta tupsahtelee ihmisiä tuon tuosta. Pälyileviä katseita, kohoavia kulmakarvoja. Iiris ja Ässä löytävät tiensä kuhmuraiseen nojatuoliin, jossa he lojuvat sylikkäin eivätkä näytä lainkaan pelokkailta. Ässä torkkuu pää Iiriksen sylissä ja Iiris […]

Kaupungissa näkee liian harvoin taivaan. Nytkin pilvet roikkuvat niin matalalla, että taskulampun heijastuksen voi nähdä pimeällä taivaalla. Me istutaan hiljaa ja tuijotetaan pimeään. Kai leikkii taskulampulla. Se sanoo, että on aina rakastanut korkeita paikkoja, koska enimmäkseen siitä tuntuu, että me eletään hirveässä perspektiivihäiriössä. ”Etäältä katsominen auttaa katsomaan itseäänkin vähän etäämpää. Siks mä varmaan maalaan tauluja. […]

Kuu oli kirkas. Reki nytkähti liikkeelle jalakset kirskahtaen. Muurikki laittoi sorkkia tanaan ja mylvi kammottavalla äänellä. Reki liukui hitaasti pienen, ojassa makaavan mytyn ohi. Vasikan pitkät ripset olivat jo jääriitteessä. Etujalat lepäsivät ristikkäin, kuin vastasyntynyt rukoilisi. Muun vartalon Sylvi oli peitellyt tuuheilla havuilla. Oksat hän oli hakannut irti tienvarren kuusista, ja minä olin vain katsellut. […]

Mietin, millainen joulu ja keskitalven juhla meille tulisi. Torvald vetäytyisi yläkertaan, kun minä ja Bambi yrittäisimme parhaamme mukaan pitää kulissia yllä lasten takia, käärisimme lahjapaketit ja söisimme liikaa. Tai ehkä Bambi pälyilisi talvi-iltaan ja haluaisi olla jossain muualla. Ehkä hän olisi Mikaelin luona ja minä yksin lasten kanssa. Auringontalo olisi kuin pöydällämme nököttävä, sokerimössöllä kuorrutettu, […]

Hieu nukkui taas kotona. Oli kulunut vain kaksi päivää siitä, kun poliisit olivat käyneet hakemassa hänet, ja kaikki oli niin kuin yleensäkin. Má oli pitänyt koko viikonlopun vapaata töistä. Aivan sama, hän sanoi, antakoot hänelle potkut jos haluaisivat, hän pärjäisi kyllä työttömyyskorvauksella. Mán pomo olisi voinut antaa hänelle potkut, mutta siihen ei ollut mitään syytä, […]

Margot.Kuka oli Margot?Kuka oli rakastanut isää ja häntä niin, että oli odottanut heidän paluutaan kaksi vuotta – odottanut ja kuitenkin päätynyt elämään ilman heitä? Vilja kaivoi laukustaan nipun kirjeitä, päällimmäisenä viimeisin. Mitä sen jälkeen oli tapahtunut? Kaikki mitä hän tuolta ajalta muisti: Syksyllä 1989 ensilumi oli satanut raskaana peittona talon takapihalla kasvaneiden koivujen ja leppien […]

Iltapäivän rukoushetken jälkeen Abu Qatada nappasi mukaan teekannun, apupoika Elias lasit. He nousivat kirkon katolle nauttimaan keväisistä tuulenhenkäyksistä, pitämään toisilleen ruoanlaitto- ja šariaoppitunteja ja suomaan itselleen hetken tauon sapuskan tehtailusta kyltymättömille jihadisteille. ”Tänään voitaisiin käydä uudestaan läpi edellisiä oppitunteja, vaikka erilaisia Mosulin alueen perinteisiä kubba-pyöryköitä”, kokki ehdotti.”Selvä. Minä kyselen sinulta šarianläksyt”, Elias vastasi.”Kabbagh-pyörykät?””Niihin tulee bulguria, […]

Ko mie ja Katri olima koalla urakalla saahneet kyörättyä karjan maantiele, taivas peitty syksysseen utuharssoon ja kohta alko tihuutahmaan jäähilheistä vettä. Kaikki muut lehmät paitti Ilona pölästyit teräviä hiutahleita ja haijaannuit. Sisko, Pirkko ja Liina rynnit ojjaa pitkin, Kerttu reistasi paeta methään, Siskon eeliskuussa synnyttämä Sokkeri-vasikka tanssi paikahlaan, Soma kiipesi Kielon sölkhään ja molemmat rääyit. […]

Parhaimmillaan saaressa vaipuu ajattomuuteen, jossa päivät liukenevat toisiinsa ja sitä lakkaa tarkkailemasta ja korostamasta itseään ja tekemisiään. Silloin työ sujuu, hän on kirjoittanut saaressa parhaat novellinsa ja käyttänyt viikkokausia niitten hiomiseen, järjestyksen miettimiseen, kaikkeen siihen, mikä tekee kasasta tekstejä kirjan. Vaikka kumpikin tekisi omaansa, Tootin kanssa he pystyvät työskentelemään samassa mökissä, hiljaisuutensa sisällä. Jos oma […]

Runner on poraaja. Sitä siirrettiin paikasta toiseen hoitamaan raaka työ, kun löytö oli tehty ja porauslupa saatu. Nyt se on liian kallis, lautasta on tullut romua ja se on myyty hävitettäväksi. Astrid matkustaa lautan mukana Pohjanmereltä Maltalle ja Turkkiin. Hän aikoo seistä kannella, pitää kaiteesta kiinni ja varoa ettei hinausalus huomaa, katsoa lokkeja ja merta. […]

Benjamin meni hyttiin ja penkoi vaatekasoja, potki edetessään tyhjiä pulloja, tölkkejä ja säilykepurkkeja. Ne kolisivat epätasaisella lattialla, pyörivät veneen keinuessa. Hän löysi kaksi tyhjää valkoista polttoainakanisteria nurkista ja heitti ne keskelle lattiaa. Kaikki aterimet ja muoviastiat makasivat likaisina altaassa. Laatikot olivat puoliksi auki, tyhjillään. Pentterin yläpuolella, pienellä puisella hyllyllä, seisoi musta uurna. Uurnan hopeinen kansi […]

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti! Menet ulos kävelemään, katot kukkakauppojen ikkunoita, se siinä sun lähellä on aivan ihana, siinä mäessä. Menet sinne ja ostat jonkun. Heität vanhat pois, paitsi siinä meidän tuomassa oli kyllä kiva ruukku, säästä se. Meillä on täällä […]

Minua kiinnostaa mistä kohdasta kirjoittaja aloittaa teoksensa. Tiedän että tarinan tasolla Taivaallinen vastaanotto kertoo Jan Holmin sydänleikkauksesta. Se lukee lievetekstissäkin: ”Kirjailija joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ennen suurta leikkausta ja sen jälkeen.” Kirja ei noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on sijoitettu leikkauksen aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen järjestykseen niin, […]

Sinun suudelmasi pamppaili kämmenselälläni hullun rohkeana ja täysin suojattomana, kuin pikkulinnun sydän. Sitten kellon viisarit ilmoittivat että oli iltapäivä ja ihmisiä alkoi lapata sisään. Ovi avautui ja sulkeutui ja avautui ja sulkeutui, ja kaikilla oli nälkä ja jano ja tarve kuunnella radiota. Äiti heräsi kuin unesta ja minä samoin, onko ruoka valmista, mitä peitot tekevät […]

Miten tämä voi onnistua? Miten ehdimme kaiken? Kaiken tämän lisäksi on siedettävä sinua, aavetta, joka katselet selkäni takana, naurat, pilkkaat, kerrot kuinka ihanaa sinun ja vaimosi elämä on, kuinka minulla ei tule olemaan mitään vastaavaa, sillä en ansaitse rakkautta, en sinun, en kenenkään. Jalassa vihlaisu kuin paarman puraisu. Läimäisen sitä, refleksi. He katsovat, hymyile, noin, […]

Yläasteen käytävällä haisi energiajuoma, Axen deodorantti ja spearmint-purkalla peitelty tupakka. Yläasteella kaikki käyttäytyivät kuin sanattomasta sopimuksesta eri tavalla kuin vuosi sitten. Ero oli niin huomattava, että Antti mietti, olivatko kaikki kokeneet kesälomalla saman kuin hän. Tosin hän ei tiennyt, miten se olisi voinut käydä tytöille. Oliko tytöt vapautettu häpeästä? Ilmapiiri oli nyt erilainen, he eivät […]

Aaro hörppää kahviaan ja miettii. Hakkerin täytyi ymmärtää paljon tietokoneista. Hän oli epäilemättä älykäs ja aatteissaan äärimmäinen, ehkä vähän outo, jotenkin haavoittunut tai psykopaatti. Mikael ja Salla vaikuttivat rikollisiksi liian hyväntuulisilta, Jade tuskin oli riittävän oppinut, Puolukka tuntui kovin harmittomalta, Joonas näytti viihtyvän lähinnä lintujen kanssa, Kuu oli vähämielinen. Ruu oli ailahtelevainen ja yliherkkä, muttei […]

Konserttitalon kaikuisassa lämpiössä Egon lämmittelee kumoamalla nopeasti kaksi korkeaa lasillista kuohuviiniä, ja sitten hän pysähtyy havainnoimaan alkoholin ensimmäisiä lempeitä tuuppauksia ruumissaan. Hän näkee peilikuvansa tummasta ikkunalasista ja säikähtää sitä. Kasvot ovat jähmettyneet ja suu on venähtänyt äskeisen älähdyksen ä-äänteen muotoon. Tämä on helsinkiläisille tyypillinen ilme. Alituinen kylmässä säässä liukastelu ja asioiden aggressiivinen tivaaminen toisilta ihmisiltä, […]

Leikatun ruohon tuoksu virtaa tuulenvireen mukana ikkunasta. Vauva itkee sylissäni. Olen kotona. Toukokuun valo paljastaa olohuoneen seinien harmauden. Maarit nukkuu makuuhuoneessa. Muistikuvat Japanista ovat haalistuvaa unta. Viimeiset kaksi viikkoa Tokiossa meni hujauksessa, kun kirjoittaminen vei mukanaan ja oli vaikea lähteä ulos. Kaikki ennen sitä tapahtunut tuntuu epätodelliselta. Kaikki, mitä olin suunnitellut tekeväni vielä ennen lähtöä, […]

Taivas on tosiaankin pilvetön, ei hattaran hattaraa missään, yhtäkkiä on järjettömän kuuma, kesän kuumimpia päiviä aivan varmasti, ja Hollyn vaalea iho punoittaa jo nyt. Se on iho, joka ei kestä aurinkoa yhtään. Maasto on kivistä ja sammaleista, paikoin jotenkin suomaista, siellä täällä punaisia kanervatuppaita. Eva haluaisi pysähtyä, kuunnella ja katsella, hänellä on tietysti myös kamera […]

Huokaisten Nea vilkaisi jälleen merelle. Aamun harmaassa kajossa sen kita oli auki, valkohuippuiset aallot muistuttivat teräviä hampaita. Usein meren katselu sai hänet tasapainoon: väsyneenä se antoi hänelle energiaa, levottomana rauhoitti. Tänään rantaan korskahtavat aallot saivat hänet rypistämään otsaansa. Vesi toi hänen mieleensä kuoleman. Hukkuneet. Kylmäksi kalvenneet kalmot pinnan alla. Nea värähti. Hän mietti, katseliko murhaajakin […]

Hongkongissa sataa. Mutta mitä siitä. Muistanko sitäkään oikein? Kelataan taaksepäin. Aikaan ennen puiston vesipuhvelia, jonka edessä seison mustavalkoisessa hameessa ja harmaassa topissa. Pitkään tuon hetken jälkeen katselin kuvaa ja mietin, että onpa minulla lyhyet jalat. En olekaan se ylväs olento, joka mielessäni tunnen olevani. Vesipuhvelin muhkea muoto tuntui korostavan tätä seikkaa. Kelataan aikaan ennen rapuja […]

Jos äiti oisi ehtiny elää ja jos se oisi joutunu näkemään, kuinka oma penikkansa valihtee mustilaisen, se oisi kuollu siihen paikkaan. Se ei voinu sietää niitä, jos nyt ei voinu oikein muitakaan. Sillon harvakseltaan kun nuo tulivat kerjuulle, se laitto raakasti oven säppiin ja teki sen joka ikinen kerta. Meijän navetan ikkuna oli kuin tarkotuksella […]

Miten isä yhtäkkiä kaipasikaan sitä tunnetta, kun rakastaa tai vihaa samoja asioita, puhuu samaa kieltä, tuntee samat ihmiset, samat vuorenrinteet, hajut, äänet, maut, auringonvalon sävyn eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun hän oli jättänyt oman maansa ja tämän tytön, ei hän voinut tuntea ketään sillä tavalla läpikotaisin. Sen jälkeen tuli pelkästään ihmisiä, jotka olivat tunteneet isän […]

Julius Ukkosen päiväkirja oli osunut silmiini istuessani hikisenä hänen kirjoituspöytänsä ääressä. En ollut löytänyt mitään merkityksellistä, kunnes muistin Ukkosen kertoneen eräässä TV-dokumentissa päiväkirjastaan. Hän oli kutsunut sitä ”historialliseksi ilmapuntarikseen”. Hän tuskin olisi kannellut moista ulos huoneistostaan. Kun nostin katseeni, näin silmieni korkeudella kirjahyllyssä lakattuun puunkappaleeseen kiinnitetyn ilmapuntarin, sellaisen, joita saa lahjatavarakaupoista tai venetarvikeliikkeistä. Sen molemmin […]

– Haluaisinhan minä, että minusta välitetään. Sitä minä olen aina halunnut. Siinä on vain se, että kaikki, jokaikinen ihminen, joka on ollut minua lähellä, on halunnut aina muuttaa minua joksikin muuksi kuin mikä minä olen. Ne ovat kyllä kaikki olleet viisaita ihmisiä, mutta ulkopuolisia kumminkin. Ne ovat neuvoneet ja opastaneet ja minä olen totellut ja […]

Paloviita peruutti hämillään käytävään. Hänen sydämensä takoi edelleen kovaa, ja hänen oli tunnustettava itselleen, että oli ollut hetken peloissaan. Hän ei tiennyt, oliko pelännyt vanhuksen kuolevan silmiensä edessä vai sitä pohjatonta kauhua, joka oli täyttänyt koko huoneen. Hän yritti analysoida keskustelua, muttei saanut koottua siitä mitään järjellistä ketjua, paitsi sen, että jollain tavalla vanhus oli […]

Me leikimme kuolemista, varsinkin kuolemista me leikimme. Me kiipesimme ja putosimme. Karkasimme öisin laitakaupungille ja oikaisimme aina hämärimmän puiston läpi kotiin. Laitoimme muovipussin päähän, vuoronperään kummallekin. Kun veti henkeä, muovia tuli suuhun, toisella yrityksellä pussi huurtui ja imeytyi naamaan kiinni. Kolme nyrkiniskua lattiaan ja pussi oli leikattava pois. Kolme nyrkiniskua ja keuhkot täyttyivät jo unohtuneesta […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

Menin varovasti lähemmäs ja kurkistin pylvään takaa kun näytti siltä että ihmiset seinässä kaatuvat päälleni mutta kirkkoväärti nauroi remakasti pelolleni ja sanoi että etkös ole moista ennen nähnyt ja etkös tiedä kuvia olevan olemassa. Kun uskalsin katsoa seinälle ymmärsin etteivät ne olleet oikeita ihmisiä vaan ihmisestä piirrettyjä kuvaamuksia. En tiennyt että ihmisen voi tehdä viivoiksi […]

Minä en saa unta, kuuma ilma leijuu asunnossa, enkä voi käynnistää ilmastointilaitetta, sillä mieheni mielestä se aiheuttaa nuhaa ja kurkkukipua, ja heti minkä tahansa puhaltimen nähdessään, hän alkaa köhiä, tunnustella kurkkuaan ja kaivaa kaulahuiveja kaapeista esille. Hän on herkkä vilustumaan, ja jos niin käy, hän makaa sängyssä ja hänelle tulee tarjoilla jauhettua särkylääkettä haaleaan veteen […]

En tiennyt, miten suhtautua isäni menestykseen, sillä samaan aikaan kun olisin halunnut tuntea ylpeyttä hänestä, se, että häntä arvostettiin niin paljon tuntui kuitenkin vain vahvistavan ulkopuolisuuden tunnettani. En ollut varma, oliko minulla oikeutta iloita hänen saavutuksistaan. Hänhän oli itse halunnut jättää minut kaiken sen ulkopuolelle. Tehnyt selväksi, ettei mikään, mikä kuului hänelle, kuulunut minulle. Ja […]

Elina tuli kirkonkylään. Se oli kuin Vuopio mutta isompi. Siellä oli jäätelökioskin, kirkon ja majatalon lisäksi pieni liikekeskus, jossa oli parturi-kampaamo, pankki ja baari. Neljäsataa vuotta sitten jokea pitkin oli tullut ihmisiä, jotka olivat pystyttäneet rantaan ensimmäiset talot. Tuntureilta oli laskeutunut meteleitä, peijooneja ja haltijoita, jotka olivat hajottaneet pirtit perustuksia myöten. Asukkaat olivat paenneet veneillä. […]

Kun leppäkertut saapuvat, kävelen puistossa jossa kävelen monina muinakin päivinä, nurmikko on hyvin hoidettu ja pariskunnat kaupunginosan arvoisesti vaatetettuja; he aavistavat että tulen muualta.Mutta kävelen.Ja se alkaa.Tunnen salaista riemua siitä ettei kukaan mahda sille mitään, ei pariskunnat, ei palolaitos, ei leikkipuiston tädit joita leimaa monenlainen mahtaminen. Tuuli yltyy ensin vain hieman. Se tuntuu tavalliselta, meri […]

Miksei kukaan kertonut, että hetkellisesti aika lapsen syntymän ja kuoleman välillä katoaisi, että vastasyntyneellä oli kuolevan silmät, mustat ja tyhjät, ja ne katsoivat jonnekin ohi, ei-olemassaolon ei-erityisyyteen? Ettei hän ollut vielä lapsi vaan tähän maailmaan syntynyt olento, eläin, josta minun pitäisi pystyä tekemään ihminen. Eivätkä ne oireet olleet vain hänessä, ne olivat aina meissä molemmissa, […]

Elle pysähtyy, kääntyy, muttei minua vaan jokea kohti, taas.”Niinä päivinä ku isä makas Hammerfestissa, mie näin tähenlennon. Mie puristin käet nyrkkiin ja toivoin, että isä paranis. Mutta se oli omituinen tähenlento, semmonen hias, se kesti ja kesti, ja mie toivoin ja toivoin.”Utsjoki virtaa.”Lopulta, ku olin toivonu pitkään ja hartaasti, mie ajattelin että ehkä tässä vois […]

Kuvaukseni puutarhatöistä jää puolitiehen, kun itkuhälytin välittää sarjan Sofian elämöintiä. Juha ei enää paria tuntia myöhemmin vastaa. Hän joko nukkuu tai on kääntänyt puhelimensa äänettömälle.Harmittaa.Otan lohdutukseksi lasillisen Terhille avaamastani pullosta ja palaan Umberto Econ Il nome della rosa -kirjaan, jonka olen aiemmin lukenut suomeksi. Tuskin jaksaisin kahlata kirjaa läpi ellen tuntisi juonta entuudestaan. Hyppään monen […]

Nyt olen tällainen. Kai jotenkin viallinen.Kunpa voisin vain istua Lassen sylissä suukottelemassa ja kuuntelemassa musiikkia ja keskustelemassa. Kunpa Lasse ei haluaisi niin usein, tai kunpa voisin kelata sen kohdan yli.Koska sitten jälkikäteen kaikki on niin hyvin. Kun makaamme vieretysten kapeassa sängyssä, kun Lasse vetää minut kainaloonsa ja silittää hiuksiani, eikä sillä ole kiirettä nousta. Silloin […]

Sitten hän jo kerran, kun istuttiin ruokasalissa ja juotiin iltapäiväkahvia, sanoi isälle, että hän oli päättänyt ruveta opettajattareksi ja pitäisi hänen sen vuoksi päästä jatkamaan lukujaan. Mutta isä nauroi.”Meinaatko sinä siis jäädä vanhaksi piiaksi?” hän kysyi.Hanna punastui eikä virkkanut ensin mitään. Woldemar tuli hänen mieleensä kuin salaman isku. Mutta samaa päätä hänet sieltä karkoitettiin myös.”Meinaan”, […]

Olin nähnyt jo monen yön edestä painajaisia, ja vauhti kiihtyi kun joulukuun puoliväli lähestyi. Vastaanottaisimme tänään toimistollemme epätoivotun uuden asukkaan, joka valitettavasti olisi jatkossa myös yksi matriisiorganisaation minulle suomista esimiehistä. Lähiesimieheni. Yritin unohtaa ikävän etuliitteen lähi-, ikään kuin Konsta olisi ollut minulle läheinen, tai että minun jatkossa täytyisi olla jotenkin läheisissä väleissä hänen kanssaan. Ehkä […]

Lönnrotin Kalevala on taiturimaisesti laadittu, ajan vaatimusten mukaisesti sensuroitu hieman pilaantuneen kaiun uudelleenmuotoiltu, kutistettu ja sievistelty versio. Kalevalan perimmäinen ongelma on, että säilyneessä kansanrunoudessamme ei ole olemassa mitään Kalevalaa. On vain erillisiä runoja. Kainuun piirilääkäri Lönnrot muutti, liitti, laati, polarisoi, dramatisoi, duunasi, leikkasi ja liimasi runot kivaan jonoon ja keksi nimeksi käsitteen ”kalevala”. Hän siirsi […]

Bigga-Marja ja Piera alkoivat käydä keskustelua saameksi. Olavi hautautui mukiinsa. Hän huokaisi ja hieroi silmiään. Olisi vain ajan kysymys, milloin Inkeri pääsisi Koskelan kanssa juttusille. Olavi tiesi, että Koskela oli järkevä ja älykäs mies, mutta saattoiko hän olla varma, että tämä ei mainitsisi hänen nimeään? Koskela saattaisi möläyttää jotain pientä, merkityksetöntä, mutta sellaista, mistä Inkeri […]

Pilvet Arctic Miragen päällä ovat kuin raskas täkki. Polku lähtee hyvinvointikeskuksen kulmalta ja mutkittelee korkeiden nietosten reunustamana koko alueen läpi. Matkamuistokauppa jää vasemmalle, kylpylä oikealle, suurimmat ja kalleimmat mökit näköalaterasseineen ja omine autotalleineen näkyvät alempana, ja juuri ennen kuin polku kiertää keskelle kaikkea jätetyn vesilammikoiden rikkoman luistinradan, se ohittaa välinevuokraamon. Sen edessä on viisi moottorikelkkaa […]

Vaikka aamun aavistaa jo taivaan itäisellä syrjällä, vielä on yö ja se on minun. Minä saavuin ja lähdin ensimmäisenä. Aaro nukkuu kuusimajassa vielä hetken ja hankkiutuu sitten kärrytietä maantielle. Hän ei tunne Vehkasalosta muita reittejä, hänelle tämä on mikä tahansa metsä, mutta minä voin valita miten kuljen. Vähän ennen suolampea lintujen lauluun ja tuuleen punoutuu […]

Lucas ei kertonut Colelle järvestä. Hän väitti että he olivat pelanneet shakkia. Ja näpränneet Colen tietokonetta. Cole ei tuntunut aavistavan mitään. Sen täytyi tarkoittaa, ettei myöskään Nik ollut puhunut siitä. Rantaan meneminen oli ollut ajattelematonta, mutta samalla parasta mitä koko aikana oli tapahtunut: sillä tavalla Lucas sai selville että myös Nik salasi Colelta asioita. Seuraus […]

Havittelen isän heittämää lehteä tuolilta. Se on kirjakuvasto ja isän avaamalla aukeamalla on minun naamani suurena, paljon suurempana kuin sen viereen painettu teksti. Katson kuvaani silmiin ja henkitorveni kiertyy itsensä ympäri. Miten se on jo nyt tässä, tai pikemminkin täällä? Kuvan otti muutama viikko sitten, Ranskasta palattuani, hilpeä ja käheä-ääninen nainen, jonka kanssa olen työskennellyt […]

Naisia kammotti, kun koskin toukan karvaista selkää nähdäkseni, miten se kiertyy kerälle. Kuuntelin neitsytkerhon naisia ja mieleni teki kysyä: Ketä teistä on koskaan koskettu niin? Onko kukaan koskaan halunnut ymmärtää teitä, tutkinut teitä, kääntänyt kaiken huomionsa teidän puoleenne, uskonut teidän omaavan salaisen elämän? Halusin sanoa: Näillä toukilla on enemmän merkitystä, heidän elämänsä on tarjonnut enemmän […]

He ohittivat aapoja, joiden keskellä rimmet vaanivat varomatonta kulkijaa, kävelivät läpi palsasoiden, joiden kumpujen kätkemä jää oli syntynyt jo Kristuksen eläessä. Paikka paikoin he erottivat tien reunassa kohdan, jonka pintaa ei peittänyt jäkälä vaan tuore sora. Ensimmäisillä kerroilla Irene ihmetteli, mitä niistä paikoista oli kaivettu, mutta ymmärsi, kun kysyi Siiriltä. Sellaisen soraikon alla lepäsivät tienteossa […]

Ei ollut ollut rahaa, ei minkäänlaista suunnitelmaa, jos ei olisikaan otettu kouluun, kun vihdoin olin sinne asti selviytynyt. Yksi ainoa ihminen, satunnainen ohikulkija oli hullaannuttanut minut, saanut uskomaan, että olematonta työstämällä pysyy hengissä. Olin rynnännyt jahtaamaan unelmaa, mistä Malevitš sanoi: kohottakaa se avaruuteen. En nähnyt avaruuteen, vaan katseeni oli suunnattu opettajiin, oppilastovereihin ja seinille kiinnitettyihin […]

– Mä ostin videokameran, aion tehdä elokuvan. – Se on hyvä kamera, Miša sanoi, – se kuvaa sillä koko ajan! – Mistä se sun elokuva kertoo? Nataša kysyi. – En tiedä vielä tarkemmin, mutta ainakin siinä on seksiä, tokaisin. – No ja väkivaltaa. Seksiä ja väkivaltaa. – No tietenkin! Nataša sanoi ja nauroi. Minua harmitti […]

Oksman tunsi itsensä täysin loppuunajetuksi. Hän oli ollut valveilla yhtämittaisesti 28 tuntia. Muutenkin kaikki tuntui luhistuvan hänen päälleen, tuhkanharmaa yökerho akustolevyineen. Hän oli poliisi, ja hän oli ollut yökerhossa vain tuntia ennen räjähdystä. Hänen olisi pitänyt ilman muuta kertoa se heti kaikille ja antaa lausunto illan tapahtumista. Se oli hänen velvollisuutensa. Salaamalla asian hän syyllistyisi […]

Saima rakasti sanoja melkein yhtä paljon kuin minä, mutta hänelle ne olivat kuin hitaasti sulavia makeisia, joita hän piteli suussaan. Hänelle sanat olivat pehmeitä ja hyviä, kun taas minä tunsin niiden terävät kulmat. Jotkut sanat kun käänsi, ne muuttuivat itsensä vastakohdiksi ja vastaan tuli kamalaa ja rumaa. En halunnut että Saima ikinä kohtaisi sellaisia sanoja. […]

Keittokomerosta kuului aplodeja. Bukowski käveli käsiään yhteen hakaten nurkan takaa ja istahti sohvan eteen, lattialle risti-istuntaan. – Suvantovaiheitakin tarvitaan, hyvä. Nyt olisi kuitenkin syytä harkita seuraavaa siirtoa. Olet piehtaroinut yksin sen verran pitkään, että pitää saada äksöniä. – Muistaakseni ajoin sinut ulos kämpästä, Tino sanoi. – Niin taisit tehdä, mutta ymmärrän sinun toimineen vastoin parempaa […]

Steiner pohtii Elisabethille antamaansa lupausta ja tietää suostuneensa mahdottomaan saadakseen viettää aikaa Aurelian Bennin lähellä. Elisabeth on pyytänyt häneltä opastusta veljensä vaativan filosofian kiemuroissa, ja Steiner on ymmärtänyt, että nainen toivoo hänen selittävän valkoisen valkoiseksi voidakseen vääntää sen uskottavammin mustaksi. Kuinka vastenmielinen olento, Steiner ajattelee. Toivonpa, että hän olisi päättänyt jäädä Paraguayhin aateveljiensä ja -siskojensa […]

Kaikki on kunnossa, Annastiina vakuuttaa itselleen. Viikon ohjelma on sovittu yhdessä Vionan kanssa, vain viimeisten sanojen pohdinta, illan läksiäisjuhlat ja huominen exitus poikkeavat totutusta. Annastiina ei halunnut sotkea viimeistä viikkoaan papeilla ja terapeuteilla, sillä hänen elämänhallintansa ei ollut koskaan perustunut asioiden jauhamiseen, vaan huolelliseen suunnitteluun ja toteutukseen. Jo parikymmentä vuotta hän oli käyttänyt apunaan yksityistä […]

Kaksi vuotta ja kolmetoista päivää sitten, kun Virva lähti Suomesta, kotikaupunki oli muuttunut muistojen ruuduttamaksi miinaharavapeliksi. Tiettyjen katujen, korttelien ja jopa kokonaisten kaupunginosien välttely teki arkielämästä uuvuttavaa. Hän ei ollut ymmärtänyt miten paljon kohtaamisten, tapaamisten ja varastettujen hetkien miinoittamia paikkoja olikaan ennen kuin joutui päivittäin kiertämään ne. Menetyksen maantiede. Onko käsite hänen itse keksimänsä vai […]

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on. Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa. Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta […]

Sitten alkoi sade, sanon.Rouva odottaa, että jatkaisin, mutta en haluakaan. On sittenkin liian oma muisto kertoa siitä, miltä sade kuulostaa, kun se ensin rauhallisesti mutta varoittamatta ja pian voimistuen napsahtelee huokoiseen pahviin ja rakas ihminen makaa kainalossa. Sade voimistuu, Precious kaivautuu lähemmäksi, hänen päänsä paino on raskas. Ensin sitä luulee, että maja kestää, mutta kun […]

Minä aloin huolehtia pojasta. Ensin opettelin, mistä se piti: muroista (ei riisimuroja, ei liikaa maitoa), kokonaisista huoneista täynnä hiljaisuutta, karvaasta kahvista, kosketuksesta (tarkkaan rajattu alue niskassa), tuskaisen hitaasti rakentuvasta luottamuksesta, pyramidin kaltaisesta, ja sokerista. Nämä tiedot minä painoin yhden kerrallaan mieleeni ja järjestelin niitä siellä niin kuin lääketabletteja, vieheitä tai vaihtoteriä. Pitämisen jälkeen poimin tarpeita. […]

Niin kauan kuin muistan, en ole asunut itsessäni yksin. On ollut myös toisia, kutsutaan niitä vaikka sivupersooniksi. Ne ovat kulkeneet mukanani yhtä itsestäänselvinä kuin kädet tai jalat tai sydän. Joillakin on ollut erityinen väri tai äänensävy, ehkä nimikin. Ne ovat huutaneet tai kuiskutelleet pääni sisällä, saaneet minut palelemaan tai hikoilemaan, iloitsemaan tai pelkäämään. Yksi on […]

Urho halusi mennä yhdessä psykoterapiaan. Hän alkoi kertoa siellä legojen heittelystä. Kuvaili, miten putoan riidellessämme tavoittamattomiin.– Tuntuuko, että Minttu olisi joku toinen henkilö tai jonkun toisen ikäinen? terapeutti kysyi.– Joo, niin kuin pieni lapsi tai teini.Kuuntelin Urhon ja terapeutin keskustelua.– Mitä sä, Minttu, ajattelet siitä legojen heittelystä? terapeutti kysyi.– Luulen, että se on tapahtunut jollekin […]

Lähden kävelemään kodin suuntaan. Jonnekin on käveltävä. Eksistenssi on tiheä sarja valintoja, jotka johtavat liikkeeseen. Valintatilanne ei ole risteys vaan kolmiulotteinen avaruus, jossa rajaton määrä potentiaalisia toimintatapoja avautuu joka suuntaan, ja pysähtyminen on mahdotonta, koska aikaa ei voi seisauttaa, sillä pysähtyminenkin on liikettä, nimittäin liikettä ajassa, joka pakottaa taas uusien vaihtoehtojen äärelle, valintojen väliseen tilaan, […]

Protestoijat, pellet ja hurahtaneet erottuivat heti. Etäisiksi olivat kuukauden aikana jääneet systeemin hiljaiset hyväksyjät. Kummassakin asuntolassa oli yksi tai kaksi hyväkäytöksistä sopeutujaa, joista ei syntynyt juoruttavaa, vaikka kovasti olimme sellaista yrittäneet heistäkin löytää. Systeemin edustajina meidän olisi pitänyt olla kuuliaisista jäsenistä kiitollisia, ja silti zoomailin heidän videoitaan melkeinpä nenänpielen mustapäihin asti etsiessäni merkkiä edes pienestä […]

Juliaa ei nukuta. Hän menee olohuoneeseen, nostaa kenkälaatikon pöydältä ja istuu se sylissään lattialle. Hän silmäilee laatikossa olevien kasettien selkämyksiä, ja vähitellen hän alkaa muistaa, mitä nauhoille on tallentunut. Radioesseitä, haastatteluita, lauluja. Satuja, paljon satuja. Eläinsatuja. Satuja, jotka kertovat karhuista, ketuista ja jäniksistä. Kilpikonnista, leijonista ja varpusista. Satuja, jotka kertovat tyhmistä kauppiaista ja rujoista ukoista […]

Kerran viikossa tapahtui tuulettaminen. Silloin äiti heitti milloin mitäkin tekstiilejä mattotelineelle ja jäi itse makoilemaan aurinkotuoliin niiden viereen. Tuskin hän oli saanut oikaistua itseään, kun lähiseudun linnut lehahtivat hänen seurakseen. Äiti kaivoi taskussaan olleesta muovipussista siemeniä ja antoi pienten nokkien nokkia ne hänen kämmeniltään.Katselin äidin tuuletustouhuja kuin satumaista luontodokumenttia olohuoneen ikkunasta ja tunsin mustasukkaisuutta lintuja […]

Jätti juoksi turkki hulmuten niin että Kallan korvissa suhisi. Hukkatyttö piti karhusta kiinni kaksin käsin, muuten hän olisi pudonnut sen kyydistä.He matkasivat metsän pimeyden halki, eteläisten ylänköjen yli, ohi suonsilmien, jotka tuijottivat heitä kadotukseen kutsuvin silmin.Aamuyöllä he saapuivat usvan reunustaman, suuren joen rannalle. Taivas heidän yllään hehkui purppuraisena. Oli hiljaista, vain joki heidän edessään puski […]

Kun Ossi on palannut sisälle, ottaa Keijo muistiinpanovälineensä esiin. Hän kävelee paikkaan, josta ei näy huoltomiesten ovelle ja istuu kylmälle betonille. Tajuaa pian istahtaneensa lähiön ainoan taideteoksen äärelle. Ylhäältä katsottuna veistos näyttää vain abstraktilta häkkyrältä, joten sen on tottunut ohittamaan. Hän tarkistaa kännykästään, että se on virallisesti ”betonirungolle muurattu keraaminen reliefi, joka edustaa Suomessa harvinaista […]

Ympärillä ilta alkaa mytistyä kohti pistettä, jossa elokuun potentiaali, pakahduttava täyteys ja lääkeyliannostusmaista kuvakieltä lietsova havaintokirjo on herahtamaisillaan yhtenä suurena pisarana aistimiin: kultainen valo, kihelmöivä linimenttimäinen lämpö, kaupunkiluonnon lauluton humina ja aavistus sakeasta, hyväilevästä pimeydestä, joka jo rapisee pihavaahteroiden öyheässä ja möyheässä lehvästössä. Varsinaiseen pimeäntuloon on kuitenkin aikaa, ja onhan siinä vielä sitä auringonpimennystäkin luvassa, […]

Prosessi johon sisältyy oikeudenkäynti, tuomioita, julkisuutta – helvetillistä julkisuutta – alkaa. Ja tuon prosessin aikana Gusten Grippe tajuaa, tuntee, oppii monia asioita. Ja alkaa vihata sitä (suurta osaa siitä), vihata myös sitä mitä oppii. Esimerkiksi lainausmerkkejä. Kuinka kaikesta, mikä oli – on – tärkeää, tuli lopulta kuitenkin sanoja ja ilmauksia, jotka saivat ympärilleen lainausmerkit. ”Rikoksentekijät.” […]

Kirjoitan uneni muistiin. Mitä enemmän kirjoitan, sitä nopeammin sanat tulevat, ja alan tuntea Alekkan tuoksun: märkää hiekkaa, jotain väkevää ja pippurista. Ja sitten kirjoitan muutaman lauseen kuvia, joita mieleen nousee samaan tahtiin kuin Alekka heiluttaisi risuluutaa, vaaralta puhaltaisi pellon yli metsäinen tuuli, hämärä ja säkenöivä. Ilahdun niistä niin, että minun täytyy nousta seisomaan, kävellä talon […]

Luuseri. Nössö. Luuseri. Aina kun ohitan bussipysäkillä värjöttelevän ryhmän, odotan että joku räjähtää nauramaan. Sama juttu kauppakeskuksissa. Ohitan aulassa notkuvat nuoret ja odotan huutoa. Luuseri. Runkkari. Odotan lumipallojen suhahduksia. Ja eikö itsesääli ole surkeinta mitä on? Jos pahan olonsa paljastaa, ihmiset väsyvät, oikeastaan suuttuvat. Ryhdistäydy, he sanovat. Älä ajattele sitä, he sanovat. Älä välitä. Ota […]

Entä jos yrittäisin kirjoittaa, minkälaisena olen kokenut joskus meidän rakkautemme, Iisa. Minun täytyy tehdä se nyt, sillä tiedän että kohta pidän koko ajatusta naurettavana ja avaan Netflixin puhelimesta ja menen kakalle kotiin tai Musiikkitalon tai Stockan vessaan, jos en ole lähellä kotia. Jos olen matkalla hakemaan Saaraa käyn kirjaston vessassa. Minä hahmotan tätä kaupunkia niiden […]

Olin tavannut lukuisia asiakkaita, joiden rintaa heidän epäoikeudenmukainen kohtalonsa koversi, ja joskus siitä kumpuava raivo oli yhtä räjähdysherkkää kuin kaivoskaasu. Heitä pisti vihaksi se, että alkoholistit ja narkomaanit saivat lapsia pyytämättä tai että jotkut tehtailivat abortteja kuin kävisivät maitokaupassa. Samoin olin kohdannut lukemattomia luovuttajakandidaatteja, jotka eivät hyväksyneet hylkäystä, ja jotkut heistä saivat minut vilkuilemaan olkapääni […]

Syksyinen taivas oli tumma ja matala. Joenrannalla ei ollut ketään, vain puut viskoivat oksiaan. Edes tytöt eivät olleet joella. He olivat kylässä valmistautumassa lähtöön. Heidän hengityksensä huurusi, kun he työnsivät auton takakonttiin muovikasseja, joista pilkisti uimalasien reunoja ja pyyhkeiden kulmia. He ahtautuivat sylikkäin autoon. Kyläläiset katsoivat, miten he järjestäytyivät vaivalloisesti niin, että jokainen käsi ja […]

Kaikki on kiinni ajoituksesta. Miten meidät nähdään, miten tulkitaan. Millaisiksi muovaudumme toisten silmissä. Uskallammeko hypätä alas, olla yhdessä. Joskus jyrkänne on vain symbolinen, joskus niin korka ettei sen reunalta pysty edes kurkistamaan alas. Haluan elää määritelmien ulottumattomissa, Karl sanoi, identiteetti tyhjänä kuten Keats muotoili.Ja Julia ymmärsi jo.Kun he jakoivat huomionsa, kuriositeetteja ja miniatyyrimaalauksia oli jokaisessa […]

Pankista alkoi tulla muistutuskirjeitä.Aluksi isä repi kirjekuoret auki, kirosi itsekseen ja rutisti kirjeet pieniksi palloiksi. Hän heitti paperipallot eteishallin roskakoriin, eikä välittänyt, jos ei osunut.Kun vanhempani eivät nähneet, kävin avaamassa mytyksi käärityn kirjeen ja luin. Velkanne on erääntynyt. Olkaa hyvä ja suorittakaa maksu välittömästi. Summat olivat minun silmissäni tähtitieteellisiä. Kaksikymmentä tuhatta. Kolmekymmentäviisi tuhatta. Viisikymmentä tuhatta.Jossain […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Kuten blogiani viime aikoina seuranneet ovat huomanneet, olen lukenut peräjälkeen kolme tämän syksyn uutuusromaania, joista jokainen käsittelee läheisen menetystä ja sen aiheuttamaa suruprosessia. Meiju Niskalan esikoisromaani Sata kirjettä kuolleelle äidille kertoo kipeän omakohtaisesti muistisairaan äidin kuolemasta ja sen aiheuttamasta kaiken nielevästä surusta, joka johtaa kirjailijan oman kehon ja mielen murenemiseen. Petri Tamminen taas käsittelee romaanissaan […]

Kun meren kohtaa ensimmäisen kerran, sen kyllä muistaa. Mä kohtasin meren ensimmäisen kerran kun sun katoamisesta oli kulunut yli vuosi. Mietin sitä nyt kun katson merta ikkunassa. Tuo meri tuossa yhdistyy siihen mereen, jonka mä kohtasin, ja se yhdistyy siihen mereen, johon sä katosit. Kaikki liittyy kaikkeen, niinhän aina sanotaan. Ehkä kaikilla maailman merilläkin on […]

Kirjojeni ainoa kaunis tai edes myötämieliseksi laskettava maininta isästä oli kuvaus siitä, kuinka kirjani päähenkilö käytti isänsä sukkia aina sairastaessaan. Yksityiskohta oli omasta elämästäni poimittu, säilytin isältä saatuja sukkia piilossa vaatehuoneen perukoilla mutta aina kuumeessa etsin ne esiin ja panin jalkaani.Toivoin kovasti, että isä oli lukenut myös sen kohdan.Tiesin että hän oli sen lukenut.Ajattelin isää […]

Olen hakenut uurnasi ja ajanut mökillesi. Luulin että haluaisin laittaa sinut mahdollisimman pian maahan, mutta nyt haluankin pitää sinut lähelläni. Vien sinut kävelylle postilaatikolle ja poikkean metsään, jossa kaikki elävät ja kuolevat sen enempää eksistentiaalisia kysymyksiä pohtimatta. Rajallisuus on koskettanut sinua, mutta ei tätä muuta, joka vuoroin kasvaa ja vuoroin horrostaa. Käperryn kanssasi sammaleiden alle. […]

Suurta eksperimenttiä edeltävänä yönä en nuku ollenkaan. On sovittu että sukelluskelloa aletaan siirtää laskemispaikalle jo ennen auringonnousua enkä osaa nukahtaa edes keskiyön tunneiksi koska odotan siirtomiesten tulemista. Herra Halley on jättänyt minulle listan asioista jotka täytyy muistaa ja ympyröinyt kohdat mitkä on erityisen tarkkaan varottavia kun suurta Magnum-kelloa kuljetetaan telakan aitauksesta laivaan. Siksi se on […]

Niitä oli pakko saada. Pakko! Joutuisin pyytämään niitä Dickiltä. Pystynkö? Saiko niitä myydä lapsille? Ja jos ei, niin mitä sitten? Lapsia Angien kanssa? Ei, sitä minä en tee. En tee.Ei satanut, mutta metsä oli märkä. Se tuoksui. Myös Rock Creek Park oli ihana vanha metsä. Jopa nyt syksyllä, jopa märkänä, jopa hämärässä. Katuvalot syttyivät, tien […]

Kun punainen myrsky nousee, äiti on taas raskaana, isä on taas poissa.Teltta repeää, äidin kankaat ja korut lentävät tuuleen.”Ei hätää”, äiti huutaa, tuuli vie hänen sanansa. Minä ja Badr puristamme Nargesia, Aladinia ja Maedaa, äiti sitoo meidät teltan tolppaan ja kietoo kätensä ympärillemme kuin siivet.”Ei hätää”, hän huutaa, tai sitten se on vain tuuli.Tuuli painaa […]

Tulet rätisevät ja iskevät kipinää. Valtavat kokot liekehtivät pellolla kuin väliaikaiset jumalat. Ihmiset ovat niin pieniä ja mitättömiä liekkien kupeessa, mustan savun alapuolella. Kaistale nokea leijailee kasvoilleni. Roviot liekehtivät niin raivoisasti, että niiden voisi kuvitella olevan ikuisia.Vihdoin Eino sytyttää soihdun. Haluaisin itse tuikata veneet liekkeihin, mutta sitä kunniaa Eino ei minulle suo. Hän on rakentanut […]

Täti Aune, opettaja, Viljam ja sedät Osmo ja Antero sekä kaksi nimetöntä uutta setää ja kolme nimetöntä uutta tätiä tanssivat. En tiennyt, mistä äiti oli löytänyt uudet vieraat.”Ovatko he tulijoita vai menijöitä?” isä oli kysynyt kun äiti oli kertonut vieraista.”Kanssakulkijoita”, äiti sanoi ja jatkoi lakanoitten silittämistä.Siitä sanasta tiesi, että vieraat kantoivat mukanaan sotaa. Jotkut kanssakulkijat […]

Alan puhella mitä mieleeni juolahtaa, vajaiksi jääneistä yöunistani ja kirjasta jota parhaillaan luen, siitä miten kannattamatonta ja kaikkia osapuolia vahingoittavaa on että serbihallinto on savustanut albaaniopettajat ja -opiskelijat ulos yliopistolta, osa-aikatyöstäni serbin omistamassa ravintolassa, ei kovin kaukana täältä, asiakkaista jotka tilaavat pelkän kahvin ja täyttävät pöydät tuntikausiksi, siitä miten pettynyt olen presidentti Rugovaan ja siihen […]

Aamu juna-asemalla, kello on 7.30. Noin satatuhatta naista käy samaa puhelinkeskustelua:– Kyllä sen siinä eteisen pöydällä pitäisi olla.– Tiedän, että olet väsynyt mutta nyt pitää nousta.– Sun pitää lähteä nyt. Eikun NYT.– Koeta syödä vähän.– No laita jotain lämmintä päälle!– Kun minä en nyt oikein voi auttaa siinä, pyydät Johannesta.– Sunhan piti laittaa se valmiiksi […]

”Mä haluaisin, että mullakin olisi pikkusisko”, Antti sanoo. ”Ja mä haluaisin, että Tiina olisi normaali, eikä tollanen vammanen. Ihan sen itsensä vuoksi. Nyt se ei koskaan saa tehdä mitään kivoja juttuja, ja kaikki vaan nauraa sille ja matkii sitä.” Kyyneleet kihoavat Jarin silmiin ja hän kääntää katseensa pois. ”Joo, mutta ne onkin kusipäitä, eikä sellaisia […]

On hiljaista. Nietokset vaimentavat aamuyössä harvakseltaan kulkevien autojen äänet.Eeva hengittää pylvästä vasten ja sulkee silmänsä. Hän on taas lapsi ja istuu kerrostalon pihan mattotelineellä. Nenästä valuu räkää ja lapaset tuntuvat märiltä. Ei ole mitään tekemistä. Kieli tarttuu halukkaasti telineen karheaan pintaan. Lämpö häviää ja tarttumiskohtaan syntyy jääkerros. Takaa kuuluu aikuisten askelia. Mitä sinä typerä lapsi […]

Edelleen oli joskus silti päiviä joina hän oli teennäinen ja kömpelö, liian hallinnassa tai toivottoman hidas, kyvytön heittäytymään. Silloin hän veti hupun päähänsä ja halusi kuolla. Mutta huonoja päiviä oli muillakin, myös Oonalla, ja jos heillä molemmilla oli huono päivä yhtä aikaa, he nyhjöttivät kotiin palattuaan toistensa kyljessä, söivät karkkia ja katselivat tietokoneelta sarjoja, joissa […]

Niin. Kyllä. Hirvittävintä oli ajatella, kuinka löytää voimia seuraavalle päivälle vain jotta voisi tehdä juuri sitä mitä on tehnyt ennenkin ja kuten on tehnyt niin monet päivät sitä ennen, kuinka löytää viitseliäisyys kaikille sille typerälle hääräämiselle ja touhuamiselle, aikeille, projekteille joista ei lopulta tule mitään, joista ei ”loppupeleissä” ole mitään hyötyä… Nuo välttämättömyyksien pakoyritykset, jotka […]

Kolmosratikka kolistelee Pukevan ohi. Loppuunmyyntilaput roikkuvat paperoiduissa näyteikkunoissa, metrotyömaa ei ehtinyt pelastamaan tavarataloa. Suurin osa Kaisaniemenkadun liikkeistä on pimeinä, entinen pankkikonttori on muuttunut kaljabaariksi. Sieltä raikuu epävireinen karaoke. Moni työtön löytää lohtua iskelmistä, ehkä juuri siksi kabareehen uskotaan. Revyyt ovat suosittuja Keski-Euroopan metropoleissa, niin meille näyttelijöille on kerrottu. Siihen saumaan teatterin johto on iskenyt ja […]

Eräänä kylmänä lauantai-iltana maaliskuussa istun yksin navetassa ja yritän luoda silmieni eteen kuvaa äidistä. Hänen tukkansa, yhtä tumma kuin minun, roikkuu hänen kasvoillaan kun hän soittaa pianoa. En onnistu näkemään hänen kasvojaan. Vain tukan. Silitän kädelläni omaa tukkaani ja toivon että hänen tuntuisi samalta. Karhea tukka, paksuja hiuksia, hiuksia jotka eivät tahdo pysyä letillä, sillä […]

Kyllä kannattaa tutkia sanakirjasta mitä eroa on näillä sanoilla: luovuttaminen, luoviminen, luominen. Pitää valita luotavat asiat tarkasti. Tarinoiden, kuvien ja pelien luojista on nykyisin ylitarjontaa, lannan- ja lumenluojista pula. Entisinä aikoina uusi sukupolvi jatkoi edellisen hommia oli kyseessä sitten kuningas, seppä, maanviljelijä tai narri. Työt opittiin matkimalla. Minäkin seurasin kuinka kokeneemmat käyttivät sahaa ja betonimyllyä […]

Kiinan yöt tuntuivat aina unilta. Vasta kun astuin Zhichunlulla ulos metroasemalta, tajusin mitä olin hetki sitten tehnyt. Olin istunut alas. Metrossa. Paikalliset eivät uskoneet monia juttuja Suomesta. Kuten sitä, että pimeällä ei melkein koskaan olisi lämmintä, tai että kulkuvälineissä sai useimmiten istua. Pekingissä ilma, lika ja roska olivat öisin lämpimämpiä kuin monet muut ainekset, ja […]

Muistan, miten mummo kirjoitti reseptejä ylös, kun telkkarista tuli Teijan keittiössä. Se vahtasi teeveeruutua essu päällä, ruutulehtiö ja kuulakynä valmiina. Se ei koskaan ehtinyt saada reseptiä kokonaan talteen. – Nonni ja nyt se ehti mennä. Ai saaplari sentään, se manasi. Muistot tulvivat päähäni kurittomana ja hälisevänä jonona. Miten Arttu otti minut syliinsä tuvan pöydän ääressä […]

Minä rakastin runoilijoitani ja romantikkojani, koska heidän avullaan sieluni autiomaan hiekkaan piirtyi kuvioita. Heidän jalanjälkensä näkyivät edelläni sannassa, josta kuuma aavikkotuuli pyyhkisi ne näkymättömiin, kuin veteen kirjoitetut nimet. Shelley oli minulle läheisin juuri siksi, että tiesin hänen kulkeneen samassa autiomaassa, pelänneen omaa yksinäisyyttään ja yrittäneen kaikin keinoin välttää kohtaamasta sitä. Shelleyllä oli vaimo vierellään aina […]

Herään aamulla ja hän on olemassa kuin ihme, hän on neljä-, viisi- ja kuusivuotias. Minulla on sellainen ajatus, että kudon sanoista verkon hänen ympärilleen: – Rakastan sinua kuuhun ja takaisin ja maailman ympäri. – Minä suojelen sinua aina aina aina. Seelan verkko voimistuu, sen säikeet alkavat säkenöidä. Näen, miten lapsi voi kiivetä sen varassa, roikkua […]

Kuinka selittää taidetta kuolleelle jänikselle. ”Selitän taidetta kuolleelle jänikselle, koska ei huvita selittää ihmisille.” Klaus ja Paul tiirikoivat itsensä galleria Schmelaan ja ripottelevat joka puolelle mikrofoneja. Pistorasioihin, katkaisimiin, lamppuihin. He irrottavat listoja ja kätkevät piuhoja. He poraavat reikiä seiniin. He siivoavat jälkensä maalin ja kipsin avulla. Esitys taltioidaan kolmella kameralla, joista kaksi on avoimesti esillä […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

Kirjabloggaajat äänestävät tänään vuoden 2018 parhaista kirjoista. Blogistanian kirjallisuuspalkinnot valitaan neljässä eri kategoriassa: Blogistanian Finlandia, Blogistanian Globalia, Blogistanian Kuopus ja Blogistanian Tieto (vastuublogit linkitetty). Osallistun tänä vuonna äänestykseen Finlandian, Globalian ja ensimmäistä kertaa myös Tiedon osalta. Lastenkirjoista en ole viime vuonna blogannut riittävästi, jotta voisin osallistua Kuopus-äänestykseen. Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään […]

Jotta ymmärtäisit mitä seuraavaksi kerron, sinun on tiedettävä jotain Kaivoksesta. Kun puhun mielenosoituksista, en tarkoita niitä, joissa kansalaiset vastustavat jotain. Metsien hakkaamista tai niiden suojelua, autoilua tai autoilun rajoittamista, asuntoalueen rakentamista tai purkamista, mitä milloinkin mielipiteestä riippuen. Kaivoksessa sellaisesta ei ollut kyse. Kaivoksen mielenosoitukset olivat aina Johtajan järjestämiä ja aikuisten ohella koululuokat osallistuivat niihin opettajiensa […]

Mutta se ihana on jo totta. Hän on jo ihanasti ja kuolettavasti rakastunut eikä suinkaan Daltoneihin, ihme ja kumma, sillä sarjakuvahahmoista saa tarpeeksi jo kotona, missä kapteeni Haddock kiroilee ja remeltää ja kädet viuhtovat kuin myllynsiivet. On ihanaa olla kuolettavan rakastunut, ja sen vallassa on yötä päivää ja siihen liittyy joku ihan muu, joku joka […]

Else piti Ingan sanoja kielensä alla kuin sokeripalaa ja antoi sulaa sinne, ahnehti niitä nälkäisenä, kuin olisi kuollut ilman niitä. Ennen Ingaa roikkui hänen kielensä menneisyyden helmoissa. Hänen kielensä oli täynnä jälkiä, sanojen sammioita, joista osa oli märkiviä rakkuloita, osa kielen poikki risteileviä arpia, joista piirtyi kotiin vievä kartta. Isän sanat olivat hänen kielessään kuin […]

Vilho sytytti myrskylyhdyn, jotta hämärässä saunassa olisi riittävästi valoa Sirkalle. Hän auttoi vaatteet pois Sirkan yltä ja talutti tämän pukuhuoneesta saunan puolelle, istutti alalauteelle. Sitten Vilho kaatoi varovasti vettä kiukaalle. Se sihahti leppeästi. Itse hän kapusi ylälauteelle ja katseli Sirkan ohutta niskaa, selän ryppyistä ihoa, joka roikkui ulostyöntyvien lapaluiden päällä läpikuultavan hauraana. Vilho poimi vierestään […]

Wernerin työryhmän saavuttamat puitteet olivat uskomattomat. Afrikka hengitti ympärillämme kaikessa eksoottisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan, ja valtava, yli neljälletuhannelle katsojalle suunniteltu Primus-halli tulisi tarjoamaan huikean taide-elämyksen kaikkialta maailmasta saapuneelle yleisölle. Olin mykistynyt jo harjoituksissa, varsinaiselta esitykseltä uskoin saavani vielä enemmän. Olin päättänyt, etten antaisi Wernerin sekoilun pilata nautintoani, mutta tietenkin hän pilasi sen. Hän veti puoleensa intensiteetin, […]

Aleia tunsi, kuinka vakaa käsi tarttui häneen ja piti pystyssä siihen saakka kunnes hän sai tuolin alleen ja huojahti raskaasti polviaan kohti. Katse alkoi sumentua, kasvot tuntuivat turrilta. Kutina ja kihelmöinti hänen vartalossaan voimistui kohisevaksi virtaukseksi. Aleialla ei ollut enää voimia taistella tuntemusta vastaan, hänen puolustuksensa oli romahtamaisillaan. Se sai lumouksen kuvittelemaan, että se pääsisi […]

Ainoa mitä täällä kuulee on minun lukemiseni ääni. Tuntuu kummalliselta kuulla ja tuntea millainen ääni tästä kehosta lähtee. Ei se ole minun ääneni – ei minulla ole ääntä – eikä se ole kuolleen tytönkään ääni. Se on jonkun ihan muun ääni. Ehkä joku kuolleista on sittenkin päässyt minun sisääni ja puhuu tällä keholla. Tai sitten […]

Jotkut meidän luokkalaisista asuivat rivitaloissa, osa omakotitaloissa. Niiden isät olivat poliiseja ja teknikkoja. Luokkakavereille tuli Heppahullu tai Suosikki. Niillä oli käyräsarviset polkupyörät ja hajukumeja penaalissaan. Ohut, taipuisa vartalo ja laineille kääntyvät hiusten latvat. Liikuntatunteja varten kaksiosainen alusasu, johon kuului Amerikan lipuin koristeltu toppi ja samanlaiset alushousut. Pehmotarroja, tupsupäisiä kyniä, punaisella autolla koulunpihaan kurvaavia äitejä. Minut […]

Asettauduin haara-asentoon putsattavaksi ja nautin Ettun köpelönhellästä läheisyydestä, meidän leikistämme. Isän luutiessa minua lumesta kuiskasin: Missä äiti? Isä ei aluksi näyttänyt kuulevan kysymystä, alkoi vilustumissepostella huurteisia tumppujani vesipatterin päälle ja Pattin huovuttamia kukallisia sisätöppösiä jalkoihini. Minun teki mieli olla isän kanssa kahden ja kertoa, miten ikävä minulla oli ja että halusin tulla mummin luota kotiin. […]

Kynä rahisi paperia vasten luokkahuoneen hiljaisuudessa. Minna keskittyi kirjaimiin, kallisti niitä oikealle ja teki niistä koko ajan saman kokoisia, ja rivin yläpuolelle kurottuvissa koon ja hoon lenkeissä ja alapuolisissa yyn ja jiin silmukoissa oli aina taiteellinen häivähdys, pieni vihjaus siitä että hänessä myllersivät estetiikan kaipuu ja dramaattiset tunteet. Oli mukava ajatella sillä tavalla. Ässä kurottui […]

Jokaisen elämää voi mitata sillä, kauanko pyörähdys kestää. Lasinpuhaltajan pyörähdys alkaa pilliin tarttumisesta ja päättyy, kun valmis lasi viedään uuniin, alkaa taas alusta. Kauppiaan elämässä leikataan yhä uudelleen laukkamakkarasta palasia ja kansakoulun opettajan ympyrä alkaa syksyllä uusista oppilaista ja päättyy kevään suvivirteen. Vain kartanossa elämä on pysähtynyt jatkuvaksi sunnuntaipäiväksi. Helmi pysähtyy ja tuijottaa levyllä olevaa […]

Kävelimme vinossa seisovien hökkeleiden reunustamia kujia pitkin. Maiseman väreissä, äänissä ja tuoksuissa leijui ristiriita. Aivan kuin värit naisten sareissa hukuttaisivat alleen harmaan kodit, lasten iloiset huudot aaltopellin ja repaleisen muovin huminan ja huumaava kuminan ja kurkuman tuoksu jätteen löyhkän. Jostain pölyn, kärpäsparvien ja hiekan keskeltä eteemme lehahti valkoinen perhonen. Se oli maiseman tähtivieras, joka oli […]

Metsästäjä laski edellisenä päivänä surmaamansa hylkeen pään varovaisesti, melkein hellästi karsikkopuun juurelle ja käänsi katseensa kohti puun latvaa. Hän pyysi, että puu auttaisi hänen surmaamansa hylkeen henkeä nousemaan yön merelle lintujen suurta öistä tietä pitkin. Hän ylisti hylkeen voimaa, kauneutta ja viisautta ja pyysi siltä vielä kerran anteeksi. – Anteeksi, pikkuveli, sanoi hän hylkeelle. – En minä […]

Psykiatrini on sanonut, että tärkeintä on pitää nyt kivut hallinnassa. Muistot kuulemma palaavat vähitellen, jos palaavat, muistini rajoittaa tietoisuuttani, annostelee asioita sitä mukaa kuin pystyn vastaanottamaan niitä. Kaikkea ei tarvitse muistaa, kaikkea ei ole edes tarkoitettu muistettavaksi, psykiatrini sanoo ja minulle tulee tunne, että hän tietää enemmän kuin minä. Siksi lepo on tärkeää, siksi olemme […]

Kahvilasta menimme myymälän puolelle selaamaan kirjoja, joita minua sinnikkäämmät ihmiset olivat saaneet aikaan. Akateemisen kirjakaupan self help -osasto oli laajentunut viime käyntini jälkeen. ”Olisi kiva tietää, kuinka sekaisin nämäkin kirjailijat ovat”, Samuli sanoi. Luin kirjojen takakansia. Niissä kerrottiin, että kirjat opettaisivat lukijaa olemaan armollinen itselleen, vaalimaan omaa naiseuttaan ja sanomaan ei. Samuli nosti hyllystä Tommy […]

En tiedä, miksi oikeastaan tartuin taas kynääni. En enää siksi, että odottaisin paluupostia. Silti tahtoisin kertoa jollekulle, että on tapahtunut jotain kummallista, eräitä merkillisiä, ikäviä muutoksia, enkä tiedä ollenkaan mistä ne johtuvat. Ehkä se on vain väliaikaista, ehkä elämäni palaa taas ennalleen. Ehkä palaavat nekin päivät, jotka olivat kuin palkintoja, kauan sitten. En ole matkustanut […]

Helmat liehuvat Karenin säärien ympärillä. Mesiangervo kukkii. Hän tuntee kevyen raapaisun jalassaan, kääntyy ja nostaa häntä seuranneen kissanpojan syliinsä. Se on ainut jäljelle jäänyt tämän kesän poikueesta, pieni harmaa pumpulipallo, linnunkeveä. Karen hengittää sen maidonhajuista turkkia ja kuiskaa sille: ”Tänä iltana minä aion olla kaunis.” Kissanpentu rimpuilee, sitä eivät Karenin asiat kiinnosta ja Karen päästää […]

Naistenviikkohaaste päättyy tänään. Nimipäiväänsä juhlivat tänään Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja. Tänään saan myös itse juhlia nimipäivääni. Päivän kirjasta löytyy myös kaimani, päähenkilön sisar Tiina. Vuorossa siis Jarkko Volasen esikoisromaani Hiekankantajat. Hiekkapoukamaa rajaavissa kallioissa on kohta, jossa Aurasta tulee lähes näkymätön. Se on salainen paikka. Sen huomaa vain yläpuolelta, ilmasta käsin. Aura seisoo […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan naistenviikkohaasteeseen. Tänään nimipäiviä juhlivat Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret ja Margareeta ja suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Greta, Gretel, Margareta, Margit, Margita ja Marit. Onnittelut kaikille nimipäiväsankareille Märta Tikkasen klassikkosäkeiden ja kotimaisen argentiinalaistangon muodossa. Tänään siis vuorossa Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina. Alkuun tuntuu hyvältä ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä kun kaikesta huolimatta on niitäkin jotka […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan Naistenviikkohaasteeseen. Valitsin tälle päivälle klassikkoromaanin, jonka kirjoittaja kuuluu tämän päivän nimipäiväsankareihin. Naistenviikkoa juhlitaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa se on seitsemän päivän jakso, jolloin kalenterissa on pelkästään naisten nimiä. Ruotsissa ja suomenruotsalaisten keskuudessa naistenviikko on kuusipäiväinen. Tänään suomenkielisen kalenterin mukaan juhlivat Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli ja Salla ja suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Sally […]

He pysähtyivät metsälammen rantaan. Jääkerros lepäsi veden päällä. Pinnalle jäätyneet puiden lehdet ja lumpeet olivat valkoisen huurteen peitossa. – Lupaatko että tulet takaisin? – Lupaan. Oliver rutisti ystäväänsä kaikilla voimillaan. Kunpa voisin tulla mukaasi. Hän seurasi katseellaan, kuinka Jätti tallusteli lammenvierustaa pitkin ja sileän jään pinnalla kuvajainen asteli karhun rinnalla. Ryteikön reunalla Jätti kääntyi katsomaan […]

En tahdo lähteä kiipeämään alas enkä ala ajatella että kohta on kiivettävä alas. En ala sellaista turhaa ajatella koska Minä-joka-on-Kuolleenpuun-Angus on jo jossakin korkeammalla tyhjemmässä kohtaa ja tietää että tulee tekemään jotain oikein tärkeää ja maailmassa tarpeellista. Iho nousee pienille nypyille joita äiti sanoo kananlihaksi mutta kananliha nousee kylmästä tai kun tasangolla on satanut pitkään […]

Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää järjestys ja erottaa syyt seurauksista. Mikä tulee ensin ja sen jälkeen. Kun ensimmäinen junamatka alkoi, huusin äidille, että maailma liikkuu, ja kaikki vaunun aikuiset nauroivat. Sitä ennen oli muita luuloja, joita äiti ei välittänyt oikaista. Kun puut ryhtyvät heilumaan, nousee tuuli. Kun kello lähtee kiertämään, syntyy aika. Kun ihminen […]

Siten nukutaan Putkinotkon kesäisellä pihalla. Siellä on hiljaista, nurmikoilla ja kallioilla, kerrankin. Ei kuulu huutoja eikä itkua, ei kirkunaa, ei rinnanpohjasta tulevia ja etäälle kantavia toitotuksia. Ei laulua, ei rallatusta, ei putkien soittoa, ei räkätystä. Ei lehmien ja pässien äänten matkimista tai karjan kotiin huutamista, vingutusta, karhun tahi koiran äänten jäljittelyä, peltisten onkimatopurkkien rämistelyä vastatusten, […]

Yhdeksänvuotiaana Veikko oli pelannut Final Fantasy seiskaa. Hän ei ymmärtänyt englanninkielisestä pelistä mitään. Isä kulki olohuoneen ohi, vilkaisi ruutua ja heitti lonkalta, että kannattaa valita ”pre-emptive strike”. Veikkoa ärsytti, kun isä puuttui, eikä tarttunut neuvoon. Hän hävisi taistelun. Nyt neuvo tuli mieleen. – Lähdetkö kahville joku päivä? Veikko sanoi. – Kahville. – Ihan vaan kahville. […]

Kustantamoni markkinointihenkilö lähettää viestin. Haluaisitko tulla libristi-iltaan? hän kysyy, ja totta kai minä haluan. Haluan tulla minne vain, missä on yksikin ihminen, joka saattaa olla kiinnostunut kirjastani. Libristi-ilta on sellainen, että kustantamon väki kutsuu paikalle kirjakauppojen edustajia ja muita niin sanottuja kirjaentusiasteja. Heille tarjotaan salaattia, jossa on rucolaa ja kirsikkatomaatteja. He saavat juoda viiniä ja […]