menu Menu
Merja Mäki: Ennen lintuja
Gummerus, Kotimainen kaunokirjallisuus, Mäki Merja, Suomi 21/02/2022 2 kommenttia
Sayaka Murata: Earthlings Edellinen Won-pyung Sohn: Almond Seuraava

Kuu oli kirkas. Reki nytkähti liikkeelle jalakset kirskahtaen. Muurikki laittoi sorkkia tanaan ja mylvi kammottavalla äänellä. Reki liukui hitaasti pienen, ojassa makaavan mytyn ohi. Vasikan pitkät ripset olivat jo jääriitteessä. Etujalat lepäsivät ristikkäin, kuin vastasyntynyt rukoilisi. Muun vartalon Sylvi oli peitellyt tuuheilla havuilla. Oksat hän oli hakannut irti tienvarren kuusista, ja minä olin vain katsellut.

Kyyneleitä ei tullut. Minussa soi vihlova ääni, yhtäjaksoisena ja muuttumattomalta korkeudelta. Tie oli suora, ja mitä kauemmas katsoin, sitä lähemmäs kuuset toisiaan astuivat. Sitten ne muuttuivat tummiksi seinämiksi ja lopulta katosivat kokonaan pimeyteen. Jossain ulvoi koira tai susi.

Merja Mäki: Ennen lintuja

Merja Mäen historiallinen romaani Ennen lintuja osuu ehkä ajoituksellaan hankalaan kohtaan. Nuoren naisen evakkomatkasta kertova romaani vie heti ajatukset viime syksynä ilmestyneeseen Rosa Liksomin Väylä-romaaniin, jossa tyttö matkasi lehmien kanssa Lapin sotaa karkuun Ruotsiin. Mäen romaania ei voi olla vertaamatta siihen, vaikka toki nyt on kyse Karjalan evakoista ja evakkomatkan määränpää on Pohjanmaalla. Ensin tuntui, etten halua voimakkaan Väylän jälkeen tarttua samaan aihepiiriin, mutta onneksi ennakkokappale tippui postiluukusta ja tulin toisiin aatoksiin. Ennen lintuja on, tietysti, erilainen teos kuin Väylä ja lopulta evakkomatkaa kiinnostavammaksi tässä romaanissa nousee päähenkilön kokemukset uusilla kotitanhuvilla.

Eletään helmikuuta 1940. Alli on ollut parantajan opissa, kun pommit moukaroivat Sortavalaa. Alli jättää parantaja-buabon pommitusten keskelle ja pakenee Laatokan yli kotisaareen Haavukseen. Äiti on lähettänyt Allin oppimaan parantajan ammattia, mutta Allin oma toive olisi täyttää isän saappaat kalastajana. Sekin haave on kuitenkin hylättävä, kun kotitanhuvat luovutetaan Neuvostoliitolle ja perheen on lähdettävä evakkomatkalle kohti Seinäjokea, josta isän suku on kotoisin. Alli ottaa vastuulleen lehmät ja hevosen ja saa matkakumppaniksi myös veljensä raskaana olevan vaimon Sylvin.

Alli on perheen altavastaaja, sillä hän on äidin esikoistytär ensimmäisestä avioliitosta karjalaisen miehen kanssa. Pikkusisko ja kaksi veljeä ovat nykyisestä avioliitosta ja heissä on siis myös pohjanmaalaista perintöä. Seinäjoella isän veljen nurkissa Alli tunteekin itsensä eniten muukalaiseksi. Hän kaipaa Laatokan kalavesiä ja karjalaisen iloista elämänmenoa, mutta joutuu sopeutumaan jäyhiin tapoihin ja laakeisiin peltoihin. Pahinta on kuitenkin oman äidin jäätävä käytös Allia kohtaan. Äidin torjunta ja kohtalon oikut ajavat Allin omille poluilleen ja töihin sotasairaalaan. Sielläkin Allin on aloitettava pahnan pohjimmaisena, ilman virallista sairaanhoitajakoulutusta hän kelpaa vain puhelinvastaajaksi. Vähitellen hän saa sairaalasta ystäviä ja osoittaa myös tarmonsa ja neuvokkuutensa. Aina haaveilijaksi haukutun on kuitenkin vaikeinta vakuuttaa itsensä omasta kyvykkyydestään. Mutta vieläkö on mahdollista palata kotiin ennen muuttolintuja? Vai löytyisikö Pohjanmaalta syitä ja mahdollisuuksia tehdä sinne uusi pesäpaikka?

Ennen lintuja kuvaa koskettavasti juuriltaan revittyjen evakkojen kohtaamia haasteita, ennakkoluuloja ja syrjintää. Myös muunlaisia sotatraumoja käsitellään, kuten surua kaatuneista ja haavoittuneiden sotilaiden ja sotaorpojen kohtaloita. Sairaalassa on myös lapsia, joita äidit eivät hae, koska eivät pysty heitä enää elättämään. Sairaalassa lapset saavat edes jonkinlaista ruokaa ja huolenpitoa. Sotasairaalan arjen kuvaus sairaanhoitajaoppilaiden näkökulmasta oli kiinnostavaa luettavaa. Tarkka nokkimisjärjestys ja tiukat säännöt aiheuttavat tuon tuosta kanteluja rikkomuksista. Milloin joku heilastelee sotilaan kanssa vastoin sääntöjä tai laistaa siivousvuorosta. Siivousjälkeä tarkastavasta osastonhoitajasta muistui elävästi mieleen ensimmäinen kesätyöni hotellisiivoojana. Siellä vuorovastaava teki vastaavia pistotarkastuksia ja huomautteli jos näki yhdenkin pölyhiukkasen peilissä. Siellä ei onneksi saanut rangaistuksena nimeään häpeätaululle.

Romaania varten on selvästi tehty paljon taustatyötä ja pääosin yksityiskohtainen kuvailu on hyvin uskottavaa ja todentuntuista. Äitini kuunteli romaania samaan aikaan äänikirjana ja hän tarkkana lukijana ja vanhempaa ikäpolvea edustavana huomasi yhden lipsahduksen. Romaanissa käytetään nimittäin sukkahousuja, jotka keksittiin 50-luvulla ja yleistyivät Suomessa vasta 60-70-luvuilla. Enpä olisi itsekään tuota hoksannut, kun omana elinaikana sukkahousut ovat olleet itsestäänselvyys, mutta tietysti sota-aikaan on siis käytetty vielä sukkia, jotka pidettiin ylhäällä sukkanauhaliivillä. Romaanin kerronta on sujuvaa ja murresanoja käytetään säästeliäästi mausteena. Ensin ihmettelin, miksi pirtti on kirjoitettu jatkuvasti väärin perttinä, mutta karjalaisessa talossa todella on pertti eikä pirtti. Myös sintso eli eteinen tuli kirjasta opittua. Muuten hyvin yleistajuista kieltä on maustettu runollisin ilmaisuin. Esimerkiksi silmät kuusentummakkoa jäi mieleen, sitä toistettiin jonkin verran. Näistä ilmaisuista ja runsaasta lintusymboliikasta tuli mieleen toinen sotatarina, Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän. Hienoja historiallisia romaaneja molemmat.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14 – Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta.

Merja Mäki:
Ennen lintuja
Gummerus 2022
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjabrunssi
Kirjakaapin avain
Kirjamuuri
Kirsin kirjanurkka
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Ennen lintuja evakot Gummerus helmet2022 helmethaaste Karjala Merja Mäki Pohjanmaa Seinäjoki sota


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Aivan uskomattoman hieno ja tunnelmallinen esikoisteos. Kyllä meille mahtuu näin hyvin kirjoitettuja evakkotarinoita lisääkin.

keyboard_arrow_up