Rakastamiseen muodoista vaikein on se, jossa tunne ei synny enää tavattaessa, vaan ainoastaan kun toinen on poissa. Ikävä ei saa nautinnollista helpotusta, kun rakastettu on taas läsnä, vaan katoaa ilman että tilalle syntyy uutta tunnetta.En sanoisi että kokisin Juhanin näin, mutta niin kuin aina, tunteet liikkuvat. Olennaista lienee mikä tunne on vallitseva ja mihin suuntaan […]

Jos Inga ja Antti myöhemmin kaipaisivat Örön-matkaltaan jotakin tai muistelisivat tiettyä, erityistä hetkeä, se voisi olla juuri tämä: He seisovat somerikkorannalla rinnakkain ja aloillaan kuin kaksi patsasta. Kaikki ihmisen rakentama historia puuttuu. Ei ole taloja, ei laitureita, ei muistutusta Annasta, Juhosta, ei Antin armeija-ajoista. Kaikki muistot, kuvitelmat ja aavistukset menneestä lentävät tuulen mukana kauas pois. […]

August kömpi kapealle sängylle, otti väkinäisesti kainaloonsa ja kannatteli painavaa kirjaa toisella kädellään.“Mitä mietit?” hän kysyi, kun huomasi, että pidin yhä silmiäni auki.“Kumpikohan olis kamalampaa: se että unohtaisit itse kaiken vai se, että kaikki unohtaisivat sinut?”“Kai sä Sonja ymmärrät, ettei sellaista sairautta voi oikeasti olla olemassa? Ei ole mitään käänteisdementiaa, se on luulosairautta”, hän aloitti […]

On aamu. Auringonvalo siivilöityy sälekaihtimien lävitse huoneeseen. Ikkunan takana loimuaa kaupunki, valossa välkkyvät kuparikatot ja sairaalarakennuksen teollinen siluetti. Istun ikkunan edessä sängyllä vauva sylissäni, katselen sen syviä silmiä ja mies tulee viereeni. Mitä sinä itket? hän kysyy, ja sanon, että olen vain niin onnellinen. En tiennyt, että lapsen syntymä tuntuisi näin suurelta. Olin kuullut ihmisten […]

Enemmän kuin puu, kuin nauris, kuin tupakka, siirtokuntaa pitivät yllä huhut, tekaistut toiveet ja tarinat. Syystuulten intaannuttamina ne kulkivat häämöinä ja kangasteluina joen pintaa pitkin. Isotammen meri oli tyhjä, taivas sitäkin tyhjempi. Komentaja herr Kling kysyi jo upseereiltaan, olisiko koko Uusi Ruotsi haudattava vähin äänin niin kuin lapsen lemmikikseen ottama linnunpoikanen, joka on talven tullen […]

Iho säpsähtää, kun se saa sähköiskun. Siinä ei ole syvyyttä. Se ei ole koskettamista. Se on koskettamisen vastakohta. Pakotettu reaktio, vailla yhteyttä itseen. Pelkkä reagoiva kasa lihaa. Kun H asemoi sähköimpulsseja lähettävän tense-laitteen iholleni ja painoi nappulaa, älähdin. Kun hän löi kepillä, huusin kivusta tai olin hiljaa. Kun hän puristi minua kovaa, sain mustelman. Kun […]

Mikään yksittäinen vastaus ei ole oikea. Kysymykseen romaanista on vastattava monta kertaa. Lukeminen vastaa siihen, kun kirja syntyy lukijan ja tekstin kohtaamisessa. Kriitikot vastaavat siihen, kun he kirjoittavat lukukokemuksistaan. Jokainen aikakausi vastaa siihen, kun lukijat lukevat toisin kuin ennen (nopeammin? katkonaisemmin? visuaalisemmin? monipuolisemmin?) ja kirjailijat yrittävät pyydystää sitä, mikä on kussakin ajassa merkityksellistä. Ja tietysti […]

Heikki Seppänen. Ka Puavohan se. Terve terve. Tule istummaan.Ella Seppänen. Terve terve.Paavo. Terve terve.Heikki. Jouko läksi kalalle. Kaikki poijjat mäni.Paavo. Jaa.Ella. Vain juothan sinä kahvit.Paavo. Juon.Ella. Tervennäkö teillä?Paavo. Tervennä.Ella kohensi hellaa ja meni korvolle pannua täyttämään. Paavolla oli vakituinen paikkansa ikkunan pielessä, ja hän katsoi heti lasin läpi, oliko lintulaudalla ketä.Heikki. Ootko Puavo jo västäräkin […]

Tulevien vuosien arvosteluista saan lukea myös, että ääneni on kauniin taipuisa ja herkkävireinen ja ylipäätään ihana niin monin tavoin kuin ääni vain suinkin olla voi, ja että olen fenomenaalinen ja triumfi ja että kannan esityksiä älykkäänäja vetovoimaisena ja karismaattisena. Mutta myös, että voisin väännellä naamaani vähemmän ja keskittyä sen sijaan keskialani parantamiseen ja ylipäätään kaiken […]

Tulitikun raapaisuääni. Kynttilän arkaileva syttyminen.Seinäkellon laiska raksutus.Tähtien pilkuttamat hanget.Kuutamon maidonvalkeus, jota sysimusta kuusikko ankarana siivilöi.Aitan varjo kaatumassa lumeen polkemani polun päälle.Yksinäinen satelliitti soikealla radallaan kiertämässä vaarojen yllä.Ei Loukkuvaaran kylmilleen jätetyssä kodissa niin pimeää ollut, vaikka siltä tuntui. Haikeaa kyllä. Ja hiljaista; suljin radion sillä sekunnilla, kun lapsuudesta tutut punalakkiset joululaulut alkoivat hyppelehtiä alas piirongin päältä […]

Vilho katsoi toistensa kaltaisten keltaisten, punaisten ja vihreiden puutalojen reunustamaa luotisuoraa tietä, jonka päässä kohosi valtava rakennus. Sen kylkeen oli kohotetuin tiilin kirjoitettu Toiviokosken paperi Oy. Tehtaan tiilet olivat lämpimän punaisia, mutta Vilhoa kylmäsi. Pelko hiipi sisuksiin; ei kuoleman vaan pettämisen pelko. Hän oli luvannut Elsalle hyvän elämän, jota ei tulisikaan. Olematonta vasenta kättä alkoi […]

Mummo istuutui kelkalle ja Kaarlo potki jalallaan vauhtia. Mummo hyräili jotain, mistä Kaarlo ei saanut selvää. Hän kuuli sanat veemäisen vanha friidu ja akkain lait. Kirkonkylä jäi taakse ja piipuista nousevat savut kiertyivät yhdeksi savuksi, joka yhdenmukaistui korkeimmasta kohdastaan, suipponi ja oheni, mitä ylemmäs sen pää kiiri. Kaarlo oli väsynyt potkukelkkailusta, vaikka mummo ei paljon […]

Jo vuosia sitten pariisilaisella rautatieasemalla belgialaisen professorin katse tähysi kiinteästi pohjoiseen. Oli ymmärrettävää, että myös Marry koki yhä enemmän Lapin lumikenttien kutsua. Hän perehtyi kaiken aikaa syvällisemmin alueeseen ja olosuhteisiin, sen Lily oli huomannut heidän yhteydenpitonsa aikana. Halusiko Josens kirjoittaa tieteellisen artikkelin, jonka aihe on salainen? Vai oliko Josensilla jo Saanantauti, joka muistuttaa Stendahlin syndroomaa, […]

Mutta ennen kuin Nanettesta tuli konekirjoittajatar, konekirjoittaja, sihteeri, siis assintentti, hän oli kotiapulainen, Leila sanoi. Kitchen maid. Keittiöneiti, onko se sana? Keittiöneito? Se kaikki selvisi hänen päiväkirjoistaan sitä mukaa kun sain sivuja eteeni. Hän oli tullut ihan nuorena töihin Felixille kotiapulaiseksi, mutta jotenkin vaivihkaa hän muuttui taloudenhoitajaksi, taloudenhoitajattareksi, en minä tiedä kummaksi, hän kyllä tietäisi, […]

Hildur tunsi, kuinka rintakehän päällä oleva kuvitteellinen solmu kiristyi aavistuksen. Tuttu ahdistus, painostava olo, jota hän oli tuntenut jo muutaman päivän, tiukensi otettaan. Se tiesi vain yhtä asiaa. Hänen lähiympäristössään olosuhteet olivat alkaneet mennä asentoon, jossa tapahtuisi jotain pahaa. Varpaita paleli. Olisi pitänyt laittaa talvisaappaat juoksukenkien sijaan. Hän nousi muutaman kerran varpailleen saadakseen veren kiertämään […]

Cumuntan kaupungin reunamilla asui paljon köyhiä. Piikkipensaiden ja sateen ryvettämien puiden juurakoihin he olivat pystyttäneet kotinsa muovin, pahvin ja peltikattopalojen varaan. He sinnittelivät kestäen elämän painon lujina kuin kuolema. Esikaupunki oli aina ollut heidän luonnollinen elinympäristönsä. He selviytyivät kaupungin, autojen ja sementin liikakasvusta. Heidän roinasta kyhätyt talonsa saivat vähitellen ihmisasumuksen muodon. Sen sijaan Cumuntan uudessa […]

Teurastamokuvista syntyy hartain vastarinta, vaikka niissä on vähiten laitonta tai edes hyvän tavan vastaista. Aikuiset ihmiset haluavat uskoa, että perhetilan ja liha-aterian välillä versoo silkkaa harmoniaa, nothing to see here. Lapsetkaan eivät ole niin lapsellisia. Netissä vakuutetaan, että eläinten hyvinvointi on lihantuotannon perusta, vain hyvinvoivista eläimistä tulee hyviä hyödykkeitä. Lähellä teloitettua suomalaiseen makuun. Puhtaista kotimaisista […]

Sekä rakastamisen pelko filofobia että lumella ja jäällä kulkemisen pelko kionofobia rajoittavat tehokkaasti sitä inhimillistä kukoistamista, joka on jokaisen perustehtävä. Myönnän, että kylmän luonnon eli kryosfäärin pelko on joissain olosuhteissa perusteltua, kuten vaikkapa jäisellä merellä jättilaivan kyydissä. Hallitsemattomana se kuitenkin mutatoituu fobiaksi ja ottaa ihmisen valtaansa hyvin pienistä ärsykkeistä ja käytännössä ilman syytä. Kionofoobikolla pelkkä […]

Perjantaiaamuna seisoin rautatieasemalla ja minua jännitti. Taas. Pian minun isäni olisi täällä, luonani, ja kaksi maailmaani yhdistyisivät. Olin miettinyt asiaa jatkuvasti, punninnut ja pohtinut, sitten esittänyt kutsun, jonka isä oli ottanut vastaan. Ja nyt hän istui junassa, joka saapuisi 15 minuutin kuluttua raiteelle viisi. Minun isäni, jonka kanssa pian kävelisin uuden kotikaupunkini kaduilla. Jonka veisin […]

Loistavassa isoveljessäni on kaikki kauniisti muodostunutta. Hän on lahjakas, seurallinen ja iloinen. Kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat hymyillen ja nyökytellen. Alvar ei pelkää mitään. Hän kiipeää korkeimpiinkin puihin. Vihaisia koiria hän ei kavahda vaan puhuu niille niin että ne joko rakastuvat häneen tai luikkivat noloina matkoihinsa. “Voi sinua, pikku marsilainen”, Alvar kuiskaa kyyneleet silmissään. “Olen […]

60-vuotiaana Annikki oli maineensa huipulla. Kohukirjat oli julkaistu juuri edellisinä vuosina. Hän sai jatkuvasti kutsuja juhlapuhujaksi ja seminaariesiintyjäksi. Hän näkyi lehdessä ja televisiossa. Syntymäpäiväjuhlat olivat varsinainen kansantapahtuma. Avoin kutsu oli painettu lehteen, ja paikalle saapui kaikenkarvaista kansaa naapurintytöistä sukulaisiin ja rajavartioston edustajiin. Rovaniemeläisiä tuli linja-autollinen. Miljardi mäkäräistäkin on mainittu vieraiden joukkoon kuuluneen. Annikki nautti keskipisteenä […]

No mutta äiti. Sinä tulit.En ollut aivan varma. En uskaltanut ihan kuitenkaan luottaa. Vaan nyt me olemme tässä. En uskalla katsoa sinuun, olet suuri hahmo, aina olet ollut. Istu sinä vain siellä rauhassa, minä olen täällä vähän etäämpänä. Näin voidaan kyllä olla.Kiitos kun tulit. Sinä voit olla siinä keltaisessa nojatuolissa, minä olen tässä lattialla polvillani. […]

Steller käskee miehiä soutamaan ääneti, mutta hänen pyyntönsä ei ole tarpeen. Vasta vesillä hän käsittää, kuinka valtavista olennoista on kyse. Pinnan alla häilyvät kolmekymmenjalkaiset varjot – mitä uskomattomia, suurenmoisia petoja! He laskevat viisikymmentä selkää ja soutajat käyvät levottomiksi. Ei tarvita kuin yksi töytäys, ja he syleilevät kylmiä aaltoja, eivätkä he suostu soutamaan lähemmäs, mutta eläimet […]

Hän kömpi vaatteet päällä ruskean froteepeitteen alle. Se oli sama kuin 1980-luvulla. Lapsena hän oli nyppinyt siitä lankoja hampaillaan.Hän sulki silmät ja ajatteli: ihmiset ovat erilaisia kaikkialla.Paikan olemus vaikuttaa heihin: äänet, tuulen suunta, sateiden tulokulma ja intensiteetti, valon suhde pimeään. Toisten ihmisten määrä, heidän liikeratansa, ja miten usein ne kohtaavat. Tempo ja syke, tai niiden […]

Aikana, jolloin minä piilotin ranteideni naarmuja hihojen alle, ystäväni vietti vuorokaudet, kuukaudet ja vuodet kotonaan ja hänen veljensä opetti salaa sisarilleen historiaa, matematiikkaa ja englantia. Hautausmaan kivellä istuessani rantakallioilla seisova, pinkkiin collegepaitaan pukeutunut tyttö ja Afganistanin koteihinsa suljetut tytöt ovat läsnä samaan aikaan, meidän tarinamme kietoutuvat toisiinsa ja yksi todellisuus lävistää toisen. Kuuntelen kuolemaan valmistautuvan […]

En tiedä sinusta, mutta minua ei ole koulutettu kaikkea tätä varten. Opiskelin suomea 1900-luvulla. En opiskellut, miten viilleltyihin käsivarsiin pitäisi suhtautua. En opiskellut erityispedagogiikkaa enkä olisi vielä kymmenen vuotta sitten voinut uskoa, että lukioissakin on nykyään erityisopettajan virkoja, vaikka sellaista jo silloin uumoiltiin. En tiedä, mitä sanoa epätoivoaan ja paineitaan itkevälle nuorelle, enkä osaa auttaa […]

Teen juotuamme Mabel ehdottaa, että osittaisi jotain pianollamme. Hän ei vielä tiedä, että piano on Emilyn. Mabel laulaa kauniilla sopraanolla. Ääni on kirkas ja läpitunkeva ja kantautuu yläkertaan asti. Tiedän, että soittaessaan Mabel on ajatuksissaan sisareni luona, joka häälyy lähellä, mutta näkymättömissä. Emilyn voi aistia, vaikka häntä ei voi nähdä. Minä nojaan sohvan selkänojaan ja […]

Maria keskittyi, antoi voimansa laskeutua mereen ja seurasi verkkoa, jonka oli aaltoihin ja syvänteisiin punonut. Hä kurkotti kohti Baleaareja, missä Sergen merentuntu ennen oli tuikahdellut. Vedessä ei tuntunut mitään.Maria kurkotti kauemmas, meri tarttui hänen etsintäänsä ja se levisi eteenpäin, aina eteenpäin, länteen ja itään. Atlantin puolella välkähti jotain tuttua. Ada. Sen pidemmälle aistit eivät yltäneet. […]

Tänään vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Sen kunniaksi kirjablogeissa on tänään käynnissä runohaaste, jota emännöi Ankin kirjablogi. Luen itse runoutta harmillisen vähän ja koen erityisesti runoudesta kirjoittamisen vaikeaksi. Kirjapinossa odotti kuitenkin tämä kiinnostava kaksikielinen runoteos, joten päätin osallistua haasteeseen. Kävi nimittäin niin, että toukokuun Helsinki Lit -tapahtuman alkamista odotellessa juttelin vierustoverin kanssa […]

Joulupöydässä äiti ja isoäiti puhuivat samasta asiasta kuin Arvi Lind televisiossa. Kaikkien kansalaisten oli kannettava yhteistä taakkaa. TV-uutisissa markan kolikon kuva leikattiin moneen osaan säpäleiksi ja sanottiin, että kaikki oli riistäytynyt käsistä: räjähtävällä vauhdilla nousevat korot ja velat, jotka runnoivat koko Suomea. Emilian luona uutisia ei katsottu, mutta Maijan kotona äiti saattoi kiiruhtaa uutisten alettua […]

Mä menin takaisin töihin jo kuun alussa, ja mua säälitti katsoa, kun se jäi kotiin etsimään aina vain töitä. Säälin sitä ja säälin meitä.Kun palasin töistä, löysin sen samasta asennosta kuin mihin se oli mun lähtiessä jäänyt: istumassa keittiönpöydän ääressä paljain jaloin ja tukka päälaelle vedetyllä poninhännällä täyttämässä erilaisia kaavakkeita. Työhakemuksia, kaavakkeita ajokorttia ja oleskelulupia […]

Kosken partaalta soitan veljelle ja kerrankin hän vastaa.“Mitäs, onko faija bisnes- vai itkumielellä?” hän kysyy ja minä kerron, että eduskunta pitäisi vallata, että harhat eivät ota hellittääkseen.Veli huokaa. “Eikö ne nyt jumalauta saa vahdittua, että ne lääkkeet niellään?”“Kyllä mä luulen, että ne jatkossa vahtii”, sanon ja kerron lääkkeistä.Veli nauraa, ei saatana, hän sanoo ja muistan […]

Jenny Hill painaa sormensa kulmakarvojen väliin, tekee itsensä todeksi, ojentaa keskiviivansa suoraksi. Hän katsoo ihoa, sen huokosia, karvoja ja juonteita, ja sanoo itselleen: Sinä olet Jenny Hill ja sinä olet tässä, sinä et liukene mihinkään vaan olet totta, tässä, tämä, ja sinä voit vielä päättää. Sinä et jäänyt vaan lähdit, niin hän sanoo itselleen, ja […]

Hildur käynnisti auton ja laittoi lämmityksen täysille. Vasta sen jälkeen hän kiinnitti surffilaudan autonsa katolle, repi jääkylmin sormin neopreenipuvun yltään ja vaihtoi ylleen takapenkillä odottaneet kuivat vaatteet. Autin sivupeilistä hän näki veriset kasvonsa. Näky ei hätkähdyttänyt, sillä hän oli melko varma, että haava oli pieni. Pään alueen haavoista vain valui paljon verta. Hildur sylkäisi musta […]

Ajattelitko, että isällä ja uudella äitipuolellani ja uudella siskopuolellani ja minulla olisi oikea strömsöläinen perheidylli, kun sinä olit pois jaloista? Luoja paratkoon, Sirpa Anneli! Minä vihasin sitä naista koko elämäni, äiti. Hän teki lapsuudestani jokapäiväistä helvettiä 12 vuotta. Moni sanoo, että on helpompi vihata ventovierasta naista kuin omaa biologista äitiään. Että maailma on täynnä vaikeita […]

Vanhemmuus on käsittämättömän paljastavaa. Päivien vaihtuessa ja vuosien kuluessa roolit putoavat väkisinkin pois. Vanhemmat suuttuvat lapsilleen ja lapset vanhemmilleen, niin asia vain on: läheisyyden kitka aiheuttaa jatkuvaa hankausta ja välillä suoranaisia yhteentörmäyksiä. Useimmiten niistä selvitään. Jälkiä jää, mutta ihmisyytemme ylipäätään koostuu muiden ihmisten meihin jättämistä jäljistä. Isinä ja äiteinä emme ole sellaisia kuin haluaisimme olla, […]

Historiantutkimusta on usein verrattu palapelin kasaamiseen. Kun kyseessä on katoaminen ja murha-arvoitus vuodelta 1673, edes palapeli-vertaus ei ole riittävä. Palasista puuttuu suurin osa, ne ovat vääntyneitä eivätkä kuulu edes samaan peliin. Kun uuden palan lisää, kuva muuttuu. Se näyttää erilaiselta eri kulmista katsellessa. Millainen on se totuus ja todellinen kuva, jota minun on tarkoitus jäljittää? […]

Miksi lihominen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua? Miksi lihavuus on niin uhkaavaa, että monet ihmiset omistavat sen pakenemiselle koko elämänsä? Meidät on kasvatettu uskomaan, että lihavuus tarkoittaa heikkoutta. Että se tarkoittaa itsekontrollin puutetta, laiskuutta, tyhmyyttä ja typeryyttä. Lihava keho on sairas, epänormaali ja vastenmielinen. Ja kun varttuu tällaisessa asenneilmapiirissä, omaa kehoa on helppo alkaa […]

Ommellessaan Elena kertoi kaikki palttooseen liittyvät työvaiheet ja sen jälkeen kaiken mikä liittyi arkun pehmusteisiin. Lydia istui vastapäätä ja kuunteli sanomatta sanaakaan. Viimeisen napin kohdalla huoneen täytti hiljaisuus, ja hengityksen äänet palasivat, vaimea tuuli puhalsi ulkoa, lattia narisi painon siirtyessä kankulta toiselle. Lydia kokeili takkiaan uusilla napeilla. – Sopivatpa nämä hienosti, en olisi heti uskonut. […]

Lauttakuski kävi eilen ovella. Vino vene oli mennyt kaupaksi Ørjan viimeiselle saarelle.Voisit soutaa sen sinne heti aamulla, hän sanoi.Lauttakuskinkin mukaan ostaja oli erakkosielu. En halunnut kysyä, oliko lauttakuski kuullut niitä huhuja, joita saaresta, piiloluolista ja kuolleista naisista liikkui. Lauttakuski pyysi, etten kertoisi asiasta kenellekään. Kerroin Ailille. Ihan kaiken varalta, jos en palaisikaan veneen vienniltä ja […]

Isoäidin vierailua oli odotettu viikkokaudet kuin joulua, eikä vähiten siksi että me paastosimme jotta isä sai ostettua ruokajuomat hienoille vieraille. Isä myös säästi rahaa uuteen ilmakivääriin, ja jo senkin takia kaurapuurolla ja kahvilla piti pärjätä. Ja siinä oli sitten sellaista Jeesuksen haudasta nousemisen tuntua, kun viikkoa ennen juhannusta, pahimman nälänhätämme aikoihin, 77-vuotias varatuomari karautti Mersullaan […]

Minä en ole pystynyt suhtautumaan kaikkiin taideteoksiin viileän ammattimaisella otteella, en läheskään. Joskus trauma maalaa teoksen synnyttämän kokemuksen ja tunnevyyhdin alusta loppuun. Joitain teoksia pelkää etukäteen, joskus syystä, usein myös syyttä. Samalla kun välttelen kipeisiin kokemuksiin osuvaa kirjallisuutta jo esittelytekstien perusteella, se myös kiinnostaa – säästelen sitä “parempiin päiviin” eli aikaan, jolloin olen henkisesti niin […]

Aamu tulee. Silmät ovat väsymyksestä raskaat, päässä tykyttää ja koko kehoa heikottaa. On kuitenkin aamu ja yö on ohi. Huojentuneena haen maitopussin oven kahvasta ja poimin lehden oven edestä. Kurkin naapurin ikkunasta sisään, mutta en näe ketään. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Pelkään naapurin naisen puolesta. En halua kuulla nyyhkytystä, enkä huutoa, varsinkaan en huutoa. Pahoinpiteleekö […]

Minun aikani rakastaa selviytymistarinoita: kertomuksia musertavista vastoinkäymisistä ja siitä, miten niistä on kömmitty jaloilleen. Kun tarina kerrotaan mediassa, selviytyminen on yleensä alkanut tai vaikeudet voitettu – ja vaikka näin ei olisikaan, sellainen mielikuva halutaan antaa. Hildan ja muiden huoltopoliisin kiinni ottamien naisten elämä oli harvoin selviytymistarina. Nämä naiset eivät yleensä nousseet feenikslintuina katuojasta eivätkä tiedonmuruset […]

Varmasti se alkoi jo paljon ennen Iran saapumista musiikkiluokalle, tuo sosiaalisten suhteiden jähmettyminen läpitunkemattomiksi. Kyse tuskin oli mystisestä lasten välisestä ryhmädynamiikasta, jollaiseen kasvatustieteilijät niin mielellään viittasivat, A sanoi, ikään kuin koululla ei olisi osaa eikä arpaa siinä, millaisiksi oppilaiden välit muodostuvat, ikään kuin juuri koulu ei olisi se liian tiivis astia, jossa happi loppuu ja […]

käsky itselle: pysähdy, sytytä vaikka kynttilä, katso, kun se palaa 2 cm, ja vasta sitten voit siirtyä seuraaviin askareisiin mitä syödään kuka hoitaa missä kuuluuko hautajaisjuhlatilaan koristeellisen liukuoven läpi melua kuuluuko iloluonteisen juhlaseurueen puheensorinaa, naurua, kuuluuko naurua naurua ei saa kuulua millä varmistamme, ettei kukaan naura? tähän väliin se, että muista keliakia muista keliakia muista […]

Kirjabloggaajien joulukalenterin eilinen luukku avautui Tuulevin lukublogissa, huomenna joulun tunnelmaan virittää Kirjaimia-blogi. Lista kaikista joulukalenteriluukuista löytyy Ankin kirjablogista. Tänään ollaan Kirjaluotsin jo perinteeksi muodostuneessa käsityöaiheisessa joulukalenteriluukussa. Koska kirjablogista on kuitenkin kysymys, esittelen tänä vuonna julkaistun kirjan, joka käsittelee neulomista. Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta on viehättävä esseemäinen tietokirja neulomisen kulttuurihistoriasta ja sen […]

“Johan nyt helvetti!” Anastázie puuskahti. “Eikö me juuri tuosta samasta väitteestä aloitettu viikko sitten? Eihän tuo idioottimainen tarina etene mihinkään!” Anastázie oli löytänyt verkosta implanttiinsa sopivan (ja ennen kaikkea ilmaisen) käännösohjelman, joka ei täyttänyt hänen päänuppiaan kolmen minuutin välein mainoksilla, joten hänen saksansa oli lähes moitteetonta silloin, kun satelliittiyhteys ei pätkinyt, ja kunhan hän malttoi […]

Isbah palautti Monan mieleen lumisen asemapihan jolle aurinko ei enää osunut, sekä pyörän joka nojasi lumikinokseen kunnes Anders nosti sen kevyesti pystyyn ja kantoi heidän kotiinsa. Anders palasi juuri kun lyhyt talvipäivä kääntyi iltaan, mutta Monasta tuntui kuin valoa ei koskaan olisi ollutkaan ja hän unohti alkuperäisen Andersin, jos sellaista oli koskaan ollutkaan. Isbah oli […]

Sairastiko Lily jo Saanantautia, tautia, johon ei löytynyt lääkettä? Tauti uhkasi jokaista Saanatunturin rakastajaa. Se ei antanut periksi, vaan pakotti Lapin lumosta sairastuneen tulemaan mahdollisimman pian takaisin. Tartunta sai pienen ihmisen intoutumaan Isosta kivestä niin, että vuorimöhkäle alkoi näyttää tulitikkurasiaan sopivalta onnenmaskotilta. Muut sekavuusoireet olivat yksilöllisiä. Joka tapauksessa oli aika aistia sinihämy, hahtuvalapasenpehmeä tai lasinterävä […]

Iris olisi heti sulkenut yhteisötilinsä, ellei viestintätoimisto olisi edellyttänyt jatkuvaa digitaalista läsnäoloa. Mutta koska tili oli olemassa ajatukset palasivat siihen säännöllisesti, kuin kuminauhan vetäminä. Monta vuotta sitten Iris liittyi yhteisöpalveluista tunnetuimpaan. Jälkikäteen mietittynä se oli kuin paluu koulun pihalle. Oli heti itsestään selvää, että palvelussa piti näyttää siltä kuin olisi paljon kavereita. Iris haali kontakteja […]

Suostumus ei kuulunut kenenkään sanavarastoon. Jos tyttö sammui, se ei ollut raiskaus vaan oma vika. Ei ollut puhetta tasa-arvosta, feminismistä tai seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Mikään ei pidätellyt hakkaavia ja kiusaavia aikuisia tai lapsia. Väkivalta oli kaikkialla. En mitenkään voinut tietää, että ruumiini on minun. Millä sanoilla olisin siis vuonna 1994 kuvannut tapahtumia? Mitkä olisivat olleet ne […]

Luin Gummerukselta kaksi tuoretta dekkaria, joita yhdistää moni asia. Toinen on nykyään Walesissa asuvan Clare Mackintoshin Rikosetsivä Ffion Morgan -sarjan avaus Tummat vedet ja toinen pohjanmaalaisen Nilla Kjellsdotterin Murhia Pohjanmaalla -sarjan avaus Kivipuiston tyttö. Molemmat siis aloittavat dekkarisarjan, ja molemmissa pääosassa on nuorehko naispoliisi, jonka omapäisyys ja rempseät otteet saavat kollegat usein varpailleen. Vastinparina molemmilla […]

Tarkastelin pääruoaksi tarjottavaa kalaa.“Luulen että voisimme päällystää keitetyn kampelan punaisella ja valkoisella majoneesilla pursotettuna raidallisiksi ja sitten reunoille hiukan persiljaa ja hakattuja keltuaisia. Tein kerran niin kun Picasso oli syömässä. Neiti Stein ilahtuu aina väreistä.”Margit nyökkäsi. Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon. Kirjoitetut sanat olivat hänelle helpompia. Luulen että hän osittain […]

Ämmin mukaan elämässä on vain kaksi mahdollisuutta: haihtua ilmaan tai tulla osaksi merta.Täällä meri on kaikkialla. Se on elinehto. Vedessä navigoiminen ja sieltä elannon hankkiminen ovat taidoista tärkeimmät. Kun nousemme ylös kohti Jäämerta, Tenojoki muuttuu pikkuhiljaa lahdelmaksi, sen jälkeen vuonoksi ja lopulta mereksi.Vesirajassa on risuja ja oksia. Jäämereltä saapuvat levät leijuvat veden pinnalla ja koskettavat […]

Nokia-melodia katkaisee ajatukseni. Carlo vastaa: Pronto! Jollakulla on paljon asiaa, koska Carlo pysyy hiljaa. Käännyn selälleni ja avaan silmäni. Näin upeaa asuntoa en ole elämässäni nähnyt. Kylpyosastossa on jopa turkkilainen sauna. En päässyt sitä vielä kokeilemaan, sillä Carlo ei pidä höyrystä. Hän on valittanut ihonsa punoittavan parran alla kuumassa, ja hellepäiviä on tänä kesänä riittänyt. […]

Kotiin saapuessaan Nova ei heti ymmärtänyt, mikä oli toisin. Talon idänpuoleinen seinusta, se joka näkyi pihatielle päin, näytti kuitenkin hyvin erilaiselta. Lähemmäs kävellessään Nova tajusi viimein, mikä oli muuttunut. Seinää peitti syvän tummanvioletti, lähes musta muratti, jota siinä ei ollut aiemmin ollut. Nova tuijotti kasvustoa epäuskon vallassa. Mistä se oli tullut? Ei kai mikään muratti […]

“Okei, tein väärin”, Linda myönsi. “Mutta sinun pitää ymmärtää, että tein sen sinun vuoksesi. Suojellakseni. Rakkaudesta. Minä näen työssäni pahoja juttuja. Sitä paitsi sain selville, että valehtelit minulle. Sinä ja Laura vietitte yhdessä aikaa koulussa, ja nyt Laura on kuollut. Et uskokaan mitä… Jossain on ihminen, joka satutti Lauraa todella pahasti. Jos hänen äitinsä olisi […]

Sormissa on heikosti tuntoa. Voitelen leivän, hörppään maitoa, avaan opettajanpäiväkirjan. Aamulla ensiluokkalaisille laskutoimituksia 0+1, 0+2, isommille ilmansuunnat, sen jälkeen Marian ilmestys ja lauseen käsite. Iltapäivällä ulkona palloilua yhdessä, jos jaksan. Mitä lapset tekevät, jos en jaksa? Noudetaanko heille kirkonkylältä uusi tytönhuitukka, joka ei opetustyöstä mitään tiedä? ja mitä minä itse teen? Minne minä menen, jos […]

Oli hankalaa yrittää ymmärtää, mikä tunneleissa jännitti. Järjellä ajateltuna niissä ei ollut suuria petoja, ja nyt mukanani oli tavallaan myös joukon luomaa turvaa, vaikka turva oli viimeinen määritelmä, mitä Kadonneista pojista käyttäisin. Mutta kaikki valot eivät voisi sammua yhtä aikaa.Tunneli oli erilainen kuin se, joka oli kulkenut Kammioon. Puoliympyrän sijaa kiviputken läpileikkaus oli pyöreä, ja […]

Katson pientä tyttöä sohvalla, tyttöä, jota ei pitänyt olla tällä saarella. Katson kuinka hän ahmii muistiinpanojani unesta, lehtiartikkelista, dokumentin kertojan äänestä, majakan ikkunaruuduista ja tiedän, että takaisin ei nyt enää pääse. Naapurissani on nainen, jolla on kangaspuut, eteisen lattialla kassi, jonka sisällöstä saa kuteet, sohvalla tyttö ja lokikirja ja mäellä unesta tuttu majakka, joka vilkuttaa […]

Wazir Akbar Khanin varakkaassa kaupunginosassa Kabulin keskustassa sijaitsi Green Zonen alue, jonka muurien sisään suurin osa lähetystöistä ja kansainvälisistä järjestöistä oli sijoittunut. Compoundeiksi kutsuttuja tarkoin vartioituja naapurustoja oli myös varsinaisen Green Zonen ulkopuolella. Jos sellaisessa sattui asumaan, alueelta ei ollut paljon asiaa poistua – mitä korkeamman profiilin työpaikka, sitä varmemmin Kabulissa päätyi asumaan kuin vankilassa. […]

Kerro minulle merestä, Lia sanoi jälkeenpäin. Miten voitte tietää, että menette sinne minne pitääkin?Olof ynähti.Nukutko sinä?Meri, Olof mutisi. Pitääkö meidän aina puhua merestä?Niin mutta miten te osaatte palata kotiin? Merihän ei ole enää sama kuin lähtiessänne.Paikat oppii tunnistamaan ja pikku hiljaa alkaa nähdä erilaisten kallioiden ja rantojen eroja, vaikka ne ensin näyttivät samanlaisilta.Olof vaikeni.Kerro nyt […]

Kirkkaana syyspäivänä täti toi hänelle ensimmäisen linnun. Se oli pieni ja harmaanruskea, ja sen sydän sykki kiivaasti tykyttäen kämmentä vasten. Hän silitti haltioituneena sen sulkia ja kokeili varovaisesti sormellaan sen nokkaa. Linnun silmät seurasivat hänen liikkeitään eivätkä räpyttäneet niin kuin hänen omansa. Se oli pieni ja peloton ja urhea. “Pidät siitä huolta”, täti sanoi. Hän […]

Kohti Nukkuvan jättiläisen olkapäätä tytöt juoksivat. Alina hoilotti: awalaga awalaga atsiee fuu fuu ka. Desire löi tahtia, käveli sitten käsillään ja katseli maailmaa väärinpäin. Alina heitti kärrynpyöriä, pitkät vaaleat jalat kulkivat ilman halki kuin tuulimyllyn siivet. Sitten hän kaarsi selkänsä käsien ja jalkojen varassa sillaksi, jonka alitse Desire mateli suokaimaanina. Aikansa leikittyään he istahtivat lepäämään. […]

Poliisiauton nopeusmittari näytti jo sataakymmentä. Hildur painoi hälytysäänen ja hälytysvalot päälle. Hildurista oli ihanaa ajaa hankalissa sääolosuhteissa. Silloin auton ohjaaminen muistutti surffausta. Tärkeintä oli reagoida nopeasti. Jos jäi liian pitkäksi aikaa epäröimään, aalto haukkasi sisäänsä tai liukas kurvi viskasi auton pois tieltä. – Haluaisitko kertoa, mitä on meneillään? vieressä istuva Jakob kysyi kyynärpäätään rennosti autonikkunaan […]

Elea heittää nuotioon pari puuta lisää. Taistelupuhe herättää hänessä syvältä kumpuavaa ärtymystä, jonka kaikkia säikeitä hän ei osaa vielä hahmottaa. Eivät Matias ja Otto tietenkään tarkoita mitään pahaa, päinvastoin, mutta hän ei suostu siihen, että joutuisi valitsemaan urhean aurinkosoturin ja luovuttajan roolien välillä. Koko ikänsä hän on taistellut. Yliopistolla ei pärjää muuten. Se juuri on […]

Nea palasi istumaan sängylle ja koetti tavoittaa aiemman ajatuksensa. Pian nelikymppinen. Se sai vatsanseudun jännittymään kevyesti, kuin hänellä olisi jonnekin kiire. Nea nielaisi, otti lisää sipsejä ja laski kätensä hajamielisesti syliin. Jos kaikki olisi mennyt toisin, olisin ehkä jäänyt tänne. Hetken aikaa hän koetti kuvitella, millaista se olisi ollut. Olisiko hän saanut ylennyksen toisensa jälkeen […]

Päivät toistensa kaltaisiakuin samaa loputonta lumisadettakatselen sitä muttaen enää näe maisemaa tai itseäni […] naurun täyttäminä ja levottomina iltoinaluottaa että tulee vielä aikajolloin kaikki on mahdollistajos vain muistamme silloinkintoinen toisiamme rohkaista. Harri Hertell: Tiedän sen olevan rakkautta Enostone kustannus muisti minua Harri Hertellin uudella runoteoksella Tiedän sen olevan rakkautta, juuri kun etsin runokirjaa Helmet-haastetta varten. […]

Ikkunan ohuesta heijastuksesta näen, kuinka Tuomas irrottaa otteensa minusta. Hän kertoo keittävänsä meille teetä ja varmistaa, että saan edelleen juoda vihreää teetä ennen kuin menee keittiöön. Minä olen raskaana ja siksi en ole yksin. Ehkä minua vainoaa syyllisyys, mutta sen kanssa olen elänyt niin kauan kuin saatan muistaa. Ei tämä tunne johdu myöskään pihamaalla vaeltaneesta […]

Lotta halusi, että viemme Alman päiväkotiin, vaikka olisimme voineet ihan hyvin viettää mukavan vapaapäivän kolmestaan. Ylimääräiset vapaapäivät kuitenkin häiritsevät Lotan mukaan Alman ryhmäytymistä, hän kun tutustuu toisiin kuulemma niin hitaasti. Me noudatamme totta kai Lotan toivetta, vaikka Vuokko jupiseekin, että harvassa ovat ne päivät, jotka saamme lapsenlapsiemme kanssa viettää. Hän olisi halunnut nähdä, miten Alma […]

Ellen haluaa, että onnistun pysymään Laumassa.Niin hän oli sanonut. Ja siksi oli erityisen tärkeää muistaa, mitä hän oli sanonut. Miten saada parhaiten Lauman huomio. Pitää olla jotain omaa, jotain mikä estää Laumaa haukottelemasta ja tylsistymästä ja jatkamasta matkaa. Aloita keskeltä. Aloita siitä kohdasta, jossa on pimeää energiaa. Pitää olla tilanne. Jotain mistä ei heti saa […]

– Onks sulla Alaharja mielessä että millanen sarja? Haapkylä kysyy. Alaharja hiljenee. Ei, ei Alaharja ole miettinyt. Sarja kuin sarja. Tärkeintä olisi kirjoittaa mahtava telkkarisarja eikä tehtailla enää yhtään romaania. Lopettaa kompastelevien kirjojen kirjoittaminen. Sarjat on paljon houkuttelevampia, mukaansatempaavampia kuin kirjat. Ja kun heidän sarjansa ilmestyisi, koko maa puhuisi siitä, sillä kaikki keskustelevat tv-sarjoista koko […]

Koristeellisen oven yläpuolelle oli kiinnitetty Ranskan tasavallan tunnus. Liberté, Égalité, Fraternité. Hetken mielijohteesta Lea otti kauniista talosta valokuvan. Hän pyöritteli samalla mielessään tunnuslauseen viimeistä sanaa. Veljeydestä puhuttiin aika vähän, tai ainakin vähemmän kuin vapaudesta ja tasa-arvosta, hän pohti. Saati sisaruudesta, vaikka #metoo-liikkeen jälkeen tunnuksesta olikin näkynyt ranskalaisten ketjuliikkeiden t-paidoissa myös muotoa Liberté, Égalité, Sororité. Mitä […]

– Noihin arpiin kannattaa sitten laittaa Bepanthenia tai jotain muuta rasvaista rasvaa, niin arvista tulee paljon siistimmät. Sitten ei harmita niin paljon. Myöhemmin ne arvet voi harmittaa, hoitaja sanoo Ainolle. Hoitaja pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino ei viiltele. Se pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino on elossa eikä viiltele. Hoitaja ei tiedä, mitä sen sanat merkitsevät […]

Minua nolottaa tapahtunut niin, että hikoiluttaa. Kilpipiileat puuttuvine päineen, lyyraviikuna niskani takana tyräkkinsä kanssa ja muutama muukin lähellä hengittävä, pihisevä viherranka hörppivät ilmasta häpeääni.En tiedä mistä se lika tuli, en ole ollut ulkona tänään kuin kävelymatkat, vakuutan ja katson vielä taskua piteleviä käsiäni. Iho kiristää puhtaana, mutta kynsieni alle jäi vielä jotakin. Ne näyttävät puutarhassa […]

Ihan tosissaanko hän kaipasi jotakin? Rouva Glad? Ja miksi ei. Hänellä oli valtaa, rahaa, suhteita. Kun oikein seuloi, niin rahan lainaaminen tai ainakin lainojen järjestäminen näennäisesti varakkaille miehille, oli elämässä kaikkein parasta. Sydäntä siveltiin hunajalla, suu ihan vettyi. Paperien laatiminen tuolla yläkerran salissa turkkilaisten verhojen ja tyynyjen, kiiltävien, mustaksi lakattujen uudenaikaisten huonekalujen keskellä –. Rouva […]

Keltaisen kivirakennuksen uumenissa sijaitsee oppilaskunnan kulahtanut kahvihuone, ahdettuna täyteen hiekan ja tomun kyllästämiä sohvia, kaiken nähneitä nojatuoleja. Seiniin on pinttynyt palaneen kahvin käry ja oviaukosta tupsahtelee ihmisiä tuon tuosta. Pälyileviä katseita, kohoavia kulmakarvoja. Iiris ja Ässä löytävät tiensä kuhmuraiseen nojatuoliin, jossa he lojuvat sylikkäin eivätkä näytä lainkaan pelokkailta. Ässä torkkuu pää Iiriksen sylissä ja Iiris […]

Kaupungissa näkee liian harvoin taivaan. Nytkin pilvet roikkuvat niin matalalla, että taskulampun heijastuksen voi nähdä pimeällä taivaalla. Me istutaan hiljaa ja tuijotetaan pimeään. Kai leikkii taskulampulla. Se sanoo, että on aina rakastanut korkeita paikkoja, koska enimmäkseen siitä tuntuu, että me eletään hirveässä perspektiivihäiriössä. “Etäältä katsominen auttaa katsomaan itseäänkin vähän etäämpää. Siks mä varmaan maalaan tauluja. […]

Kuu oli kirkas. Reki nytkähti liikkeelle jalakset kirskahtaen. Muurikki laittoi sorkkia tanaan ja mylvi kammottavalla äänellä. Reki liukui hitaasti pienen, ojassa makaavan mytyn ohi. Vasikan pitkät ripset olivat jo jääriitteessä. Etujalat lepäsivät ristikkäin, kuin vastasyntynyt rukoilisi. Muun vartalon Sylvi oli peitellyt tuuheilla havuilla. Oksat hän oli hakannut irti tienvarren kuusista, ja minä olin vain katsellut. […]

Enemmän kuin mistä olen kotoisin, olen aina ollut kiinnostuneempi siitä, mihin olen menossa. Siksi, kuten tiedät, en ole käyttänyt elämässäni montakaan hetkeä juurieni ajattelemiseen. Ilahdun silti, kun tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin tädissäni: saman huumorintajun, saman huokauksen, samat kippuraiset varpaat ja heikosti vetävät laskimot. Jos olisin saanut valita, olisin tietysti ottanut perinnöksi jotain kauniimpaa kuin […]

Mietin, millainen joulu ja keskitalven juhla meille tulisi. Torvald vetäytyisi yläkertaan, kun minä ja Bambi yrittäisimme parhaamme mukaan pitää kulissia yllä lasten takia, käärisimme lahjapaketit ja söisimme liikaa. Tai ehkä Bambi pälyilisi talvi-iltaan ja haluaisi olla jossain muualla. Ehkä hän olisi Mikaelin luona ja minä yksin lasten kanssa. Auringontalo olisi kuin pöydällämme nököttävä, sokerimössöllä kuorrutettu, […]

Hieu nukkui taas kotona. Oli kulunut vain kaksi päivää siitä, kun poliisit olivat käyneet hakemassa hänet, ja kaikki oli niin kuin yleensäkin. Má oli pitänyt koko viikonlopun vapaata töistä. Aivan sama, hän sanoi, antakoot hänelle potkut jos haluaisivat, hän pärjäisi kyllä työttömyyskorvauksella. Mán pomo olisi voinut antaa hänelle potkut, mutta siihen ei ollut mitään syytä, […]

Margot.Kuka oli Margot?Kuka oli rakastanut isää ja häntä niin, että oli odottanut heidän paluutaan kaksi vuotta – odottanut ja kuitenkin päätynyt elämään ilman heitä? Vilja kaivoi laukustaan nipun kirjeitä, päällimmäisenä viimeisin. Mitä sen jälkeen oli tapahtunut? Kaikki mitä hän tuolta ajalta muisti: Syksyllä 1989 ensilumi oli satanut raskaana peittona talon takapihalla kasvaneiden koivujen ja leppien […]

Ko mie ja Katri olima koalla urakalla saahneet kyörättyä karjan maantiele, taivas peitty syksysseen utuharssoon ja kohta alko tihuutahmaan jäähilheistä vettä. Kaikki muut lehmät paitti Ilona pölästyit teräviä hiutahleita ja haijaannuit. Sisko, Pirkko ja Liina rynnit ojjaa pitkin, Kerttu reistasi paeta methään, Siskon eeliskuussa synnyttämä Sokkeri-vasikka tanssi paikahlaan, Soma kiipesi Kielon sölkhään ja molemmat rääyit. […]

Parhaimmillaan saaressa vaipuu ajattomuuteen, jossa päivät liukenevat toisiinsa ja sitä lakkaa tarkkailemasta ja korostamasta itseään ja tekemisiään. Silloin työ sujuu, hän on kirjoittanut saaressa parhaat novellinsa ja käyttänyt viikkokausia niitten hiomiseen, järjestyksen miettimiseen, kaikkeen siihen, mikä tekee kasasta tekstejä kirjan. Vaikka kumpikin tekisi omaansa, Tootin kanssa he pystyvät työskentelemään samassa mökissä, hiljaisuutensa sisällä. Jos oma […]

Runner on poraaja. Sitä siirrettiin paikasta toiseen hoitamaan raaka työ, kun löytö oli tehty ja porauslupa saatu. Nyt se on liian kallis, lautasta on tullut romua ja se on myyty hävitettäväksi. Astrid matkustaa lautan mukana Pohjanmereltä Maltalle ja Turkkiin. Hän aikoo seistä kannella, pitää kaiteesta kiinni ja varoa ettei hinausalus huomaa, katsoa lokkeja ja merta. […]

Benjamin meni hyttiin ja penkoi vaatekasoja, potki edetessään tyhjiä pulloja, tölkkejä ja säilykepurkkeja. Ne kolisivat epätasaisella lattialla, pyörivät veneen keinuessa. Hän löysi kaksi tyhjää valkoista polttoainakanisteria nurkista ja heitti ne keskelle lattiaa. Kaikki aterimet ja muoviastiat makasivat likaisina altaassa. Laatikot olivat puoliksi auki, tyhjillään. Pentterin yläpuolella, pienellä puisella hyllyllä, seisoi musta uurna. Uurnan hopeinen kansi […]

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti! Menet ulos kävelemään, katot kukkakauppojen ikkunoita, se siinä sun lähellä on aivan ihana, siinä mäessä. Menet sinne ja ostat jonkun. Heität vanhat pois, paitsi siinä meidän tuomassa oli kyllä kiva ruukku, säästä se. Meillä on täällä […]

Minua kiinnostaa mistä kohdasta kirjoittaja aloittaa teoksensa. Tiedän että tarinan tasolla Taivaallinen vastaanotto kertoo Jan Holmin sydänleikkauksesta. Se lukee lievetekstissäkin: “Kirjailija joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ennen suurta leikkausta ja sen jälkeen.” Kirja ei noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on sijoitettu leikkauksen aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen järjestykseen niin, […]

Sinun suudelmasi pamppaili kämmenselälläni hullun rohkeana ja täysin suojattomana, kuin pikkulinnun sydän. Sitten kellon viisarit ilmoittivat että oli iltapäivä ja ihmisiä alkoi lapata sisään. Ovi avautui ja sulkeutui ja avautui ja sulkeutui, ja kaikilla oli nälkä ja jano ja tarve kuunnella radiota. Äiti heräsi kuin unesta ja minä samoin, onko ruoka valmista, mitä peitot tekevät […]

Miten tämä voi onnistua? Miten ehdimme kaiken? Kaiken tämän lisäksi on siedettävä sinua, aavetta, joka katselet selkäni takana, naurat, pilkkaat, kerrot kuinka ihanaa sinun ja vaimosi elämä on, kuinka minulla ei tule olemaan mitään vastaavaa, sillä en ansaitse rakkautta, en sinun, en kenenkään. Jalassa vihlaisu kuin paarman puraisu. Läimäisen sitä, refleksi. He katsovat, hymyile, noin, […]

Yläasteen käytävällä haisi energiajuoma, Axen deodorantti ja spearmint-purkalla peitelty tupakka. Yläasteella kaikki käyttäytyivät kuin sanattomasta sopimuksesta eri tavalla kuin vuosi sitten. Ero oli niin huomattava, että Antti mietti, olivatko kaikki kokeneet kesälomalla saman kuin hän. Tosin hän ei tiennyt, miten se olisi voinut käydä tytöille. Oliko tytöt vapautettu häpeästä? Ilmapiiri oli nyt erilainen, he eivät […]

Aaro hörppää kahviaan ja miettii. Hakkerin täytyi ymmärtää paljon tietokoneista. Hän oli epäilemättä älykäs ja aatteissaan äärimmäinen, ehkä vähän outo, jotenkin haavoittunut tai psykopaatti. Mikael ja Salla vaikuttivat rikollisiksi liian hyväntuulisilta, Jade tuskin oli riittävän oppinut, Puolukka tuntui kovin harmittomalta, Joonas näytti viihtyvän lähinnä lintujen kanssa, Kuu oli vähämielinen. Ruu oli ailahtelevainen ja yliherkkä, muttei […]

Konserttitalon kaikuisassa lämpiössä Egon lämmittelee kumoamalla nopeasti kaksi korkeaa lasillista kuohuviiniä, ja sitten hän pysähtyy havainnoimaan alkoholin ensimmäisiä lempeitä tuuppauksia ruumissaan. Hän näkee peilikuvansa tummasta ikkunalasista ja säikähtää sitä. Kasvot ovat jähmettyneet ja suu on venähtänyt äskeisen älähdyksen ä-äänteen muotoon. Tämä on helsinkiläisille tyypillinen ilme. Alituinen kylmässä säässä liukastelu ja asioiden aggressiivinen tivaaminen toisilta ihmisiltä, […]

Leikatun ruohon tuoksu virtaa tuulenvireen mukana ikkunasta. Vauva itkee sylissäni. Olen kotona. Toukokuun valo paljastaa olohuoneen seinien harmauden. Maarit nukkuu makuuhuoneessa. Muistikuvat Japanista ovat haalistuvaa unta. Viimeiset kaksi viikkoa Tokiossa meni hujauksessa, kun kirjoittaminen vei mukanaan ja oli vaikea lähteä ulos. Kaikki ennen sitä tapahtunut tuntuu epätodelliselta. Kaikki, mitä olin suunnitellut tekeväni vielä ennen lähtöä, […]

Taivas on tosiaankin pilvetön, ei hattaran hattaraa missään, yhtäkkiä on järjettömän kuuma, kesän kuumimpia päiviä aivan varmasti, ja Hollyn vaalea iho punoittaa jo nyt. Se on iho, joka ei kestä aurinkoa yhtään. Maasto on kivistä ja sammaleista, paikoin jotenkin suomaista, siellä täällä punaisia kanervatuppaita. Eva haluaisi pysähtyä, kuunnella ja katsella, hänellä on tietysti myös kamera […]

Huokaisten Nea vilkaisi jälleen merelle. Aamun harmaassa kajossa sen kita oli auki, valkohuippuiset aallot muistuttivat teräviä hampaita. Usein meren katselu sai hänet tasapainoon: väsyneenä se antoi hänelle energiaa, levottomana rauhoitti. Tänään rantaan korskahtavat aallot saivat hänet rypistämään otsaansa. Vesi toi hänen mieleensä kuoleman. Hukkuneet. Kylmäksi kalvenneet kalmot pinnan alla. Nea värähti. Hän mietti, katseliko murhaajakin […]

Hongkongissa sataa. Mutta mitä siitä. Muistanko sitäkään oikein? Kelataan taaksepäin. Aikaan ennen puiston vesipuhvelia, jonka edessä seison mustavalkoisessa hameessa ja harmaassa topissa. Pitkään tuon hetken jälkeen katselin kuvaa ja mietin, että onpa minulla lyhyet jalat. En olekaan se ylväs olento, joka mielessäni tunnen olevani. Vesipuhvelin muhkea muoto tuntui korostavan tätä seikkaa. Kelataan aikaan ennen rapuja […]

Jos äiti oisi ehtiny elää ja jos se oisi joutunu näkemään, kuinka oma penikkansa valihtee mustilaisen, se oisi kuollu siihen paikkaan. Se ei voinu sietää niitä, jos nyt ei voinu oikein muitakaan. Sillon harvakseltaan kun nuo tulivat kerjuulle, se laitto raakasti oven säppiin ja teki sen joka ikinen kerta. Meijän navetan ikkuna oli kuin tarkotuksella […]

Miten isä yhtäkkiä kaipasikaan sitä tunnetta, kun rakastaa tai vihaa samoja asioita, puhuu samaa kieltä, tuntee samat ihmiset, samat vuorenrinteet, hajut, äänet, maut, auringonvalon sävyn eri vuodenaikoina. Sen jälkeen kun hän oli jättänyt oman maansa ja tämän tytön, ei hän voinut tuntea ketään sillä tavalla läpikotaisin. Sen jälkeen tuli pelkästään ihmisiä, jotka olivat tunteneet isän […]

Julius Ukkosen päiväkirja oli osunut silmiini istuessani hikisenä hänen kirjoituspöytänsä ääressä. En ollut löytänyt mitään merkityksellistä, kunnes muistin Ukkosen kertoneen eräässä TV-dokumentissa päiväkirjastaan. Hän oli kutsunut sitä “historialliseksi ilmapuntarikseen”. Hän tuskin olisi kannellut moista ulos huoneistostaan. Kun nostin katseeni, näin silmieni korkeudella kirjahyllyssä lakattuun puunkappaleeseen kiinnitetyn ilmapuntarin, sellaisen, joita saa lahjatavarakaupoista tai venetarvikeliikkeistä. Sen molemmin […]

– Haluaisinhan minä, että minusta välitetään. Sitä minä olen aina halunnut. Siinä on vain se, että kaikki, jokaikinen ihminen, joka on ollut minua lähellä, on halunnut aina muuttaa minua joksikin muuksi kuin mikä minä olen. Ne ovat kyllä kaikki olleet viisaita ihmisiä, mutta ulkopuolisia kumminkin. Ne ovat neuvoneet ja opastaneet ja minä olen totellut ja […]

Paloviita peruutti hämillään käytävään. Hänen sydämensä takoi edelleen kovaa, ja hänen oli tunnustettava itselleen, että oli ollut hetken peloissaan. Hän ei tiennyt, oliko pelännyt vanhuksen kuolevan silmiensä edessä vai sitä pohjatonta kauhua, joka oli täyttänyt koko huoneen. Hän yritti analysoida keskustelua, muttei saanut koottua siitä mitään järjellistä ketjua, paitsi sen, että jollain tavalla vanhus oli […]

Me leikimme kuolemista, varsinkin kuolemista me leikimme. Me kiipesimme ja putosimme. Karkasimme öisin laitakaupungille ja oikaisimme aina hämärimmän puiston läpi kotiin. Laitoimme muovipussin päähän, vuoronperään kummallekin. Kun veti henkeä, muovia tuli suuhun, toisella yrityksellä pussi huurtui ja imeytyi naamaan kiinni. Kolme nyrkiniskua lattiaan ja pussi oli leikattava pois. Kolme nyrkiniskua ja keuhkot täyttyivät jo unohtuneesta […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

Menin varovasti lähemmäs ja kurkistin pylvään takaa kun näytti siltä että ihmiset seinässä kaatuvat päälleni mutta kirkkoväärti nauroi remakasti pelolleni ja sanoi että etkös ole moista ennen nähnyt ja etkös tiedä kuvia olevan olemassa. Kun uskalsin katsoa seinälle ymmärsin etteivät ne olleet oikeita ihmisiä vaan ihmisestä piirrettyjä kuvaamuksia. En tiennyt että ihmisen voi tehdä viivoiksi […]

Minä en saa unta, kuuma ilma leijuu asunnossa, enkä voi käynnistää ilmastointilaitetta, sillä mieheni mielestä se aiheuttaa nuhaa ja kurkkukipua, ja heti minkä tahansa puhaltimen nähdessään, hän alkaa köhiä, tunnustella kurkkuaan ja kaivaa kaulahuiveja kaapeista esille. Hän on herkkä vilustumaan, ja jos niin käy, hän makaa sängyssä ja hänelle tulee tarjoilla jauhettua särkylääkettä haaleaan veteen […]

En tiennyt, miten suhtautua isäni menestykseen, sillä samaan aikaan kun olisin halunnut tuntea ylpeyttä hänestä, se, että häntä arvostettiin niin paljon tuntui kuitenkin vain vahvistavan ulkopuolisuuden tunnettani. En ollut varma, oliko minulla oikeutta iloita hänen saavutuksistaan. Hänhän oli itse halunnut jättää minut kaiken sen ulkopuolelle. Tehnyt selväksi, ettei mikään, mikä kuului hänelle, kuulunut minulle. Ja […]

Elina tuli kirkonkylään. Se oli kuin Vuopio mutta isompi. Siellä oli jäätelökioskin, kirkon ja majatalon lisäksi pieni liikekeskus, jossa oli parturi-kampaamo, pankki ja baari. Neljäsataa vuotta sitten jokea pitkin oli tullut ihmisiä, jotka olivat pystyttäneet rantaan ensimmäiset talot. Tuntureilta oli laskeutunut meteleitä, peijooneja ja haltijoita, jotka olivat hajottaneet pirtit perustuksia myöten. Asukkaat olivat paenneet veneillä. […]

Kun leppäkertut saapuvat, kävelen puistossa jossa kävelen monina muinakin päivinä, nurmikko on hyvin hoidettu ja pariskunnat kaupunginosan arvoisesti vaatetettuja; he aavistavat että tulen muualta.Mutta kävelen.Ja se alkaa.Tunnen salaista riemua siitä ettei kukaan mahda sille mitään, ei pariskunnat, ei palolaitos, ei leikkipuiston tädit joita leimaa monenlainen mahtaminen. Tuuli yltyy ensin vain hieman. Se tuntuu tavalliselta, meri […]

Miksei kukaan kertonut, että hetkellisesti aika lapsen syntymän ja kuoleman välillä katoaisi, että vastasyntyneellä oli kuolevan silmät, mustat ja tyhjät, ja ne katsoivat jonnekin ohi, ei-olemassaolon ei-erityisyyteen? Ettei hän ollut vielä lapsi vaan tähän maailmaan syntynyt olento, eläin, josta minun pitäisi pystyä tekemään ihminen. Eivätkä ne oireet olleet vain hänessä, ne olivat aina meissä molemmissa, […]

Elle pysähtyy, kääntyy, muttei minua vaan jokea kohti, taas.“Niinä päivinä ku isä makas Hammerfestissa, mie näin tähenlennon. Mie puristin käet nyrkkiin ja toivoin, että isä paranis. Mutta se oli omituinen tähenlento, semmonen hias, se kesti ja kesti, ja mie toivoin ja toivoin.”Utsjoki virtaa.“Lopulta, ku olin toivonu pitkään ja hartaasti, mie ajattelin että ehkä tässä vois […]

Kuvaukseni puutarhatöistä jää puolitiehen, kun itkuhälytin välittää sarjan Sofian elämöintiä. Juha ei enää paria tuntia myöhemmin vastaa. Hän joko nukkuu tai on kääntänyt puhelimensa äänettömälle.Harmittaa.Otan lohdutukseksi lasillisen Terhille avaamastani pullosta ja palaan Umberto Econ Il nome della rosa -kirjaan, jonka olen aiemmin lukenut suomeksi. Tuskin jaksaisin kahlata kirjaa läpi ellen tuntisi juonta entuudestaan. Hyppään monen […]

Nyt olen tällainen. Kai jotenkin viallinen.Kunpa voisin vain istua Lassen sylissä suukottelemassa ja kuuntelemassa musiikkia ja keskustelemassa. Kunpa Lasse ei haluaisi niin usein, tai kunpa voisin kelata sen kohdan yli.Koska sitten jälkikäteen kaikki on niin hyvin. Kun makaamme vieretysten kapeassa sängyssä, kun Lasse vetää minut kainaloonsa ja silittää hiuksiani, eikä sillä ole kiirettä nousta. Silloin […]

Sitten hän jo kerran, kun istuttiin ruokasalissa ja juotiin iltapäiväkahvia, sanoi isälle, että hän oli päättänyt ruveta opettajattareksi ja pitäisi hänen sen vuoksi päästä jatkamaan lukujaan. Mutta isä nauroi.“Meinaatko sinä siis jäädä vanhaksi piiaksi?” hän kysyi.Hanna punastui eikä virkkanut ensin mitään. Woldemar tuli hänen mieleensä kuin salaman isku. Mutta samaa päätä hänet sieltä karkoitettiin myös.“Meinaan”, […]

Olin nähnyt jo monen yön edestä painajaisia, ja vauhti kiihtyi kun joulukuun puoliväli lähestyi. Vastaanottaisimme tänään toimistollemme epätoivotun uuden asukkaan, joka valitettavasti olisi jatkossa myös yksi matriisiorganisaation minulle suomista esimiehistä. Lähiesimieheni. Yritin unohtaa ikävän etuliitteen lähi-, ikään kuin Konsta olisi ollut minulle läheinen, tai että minun jatkossa täytyisi olla jotenkin läheisissä väleissä hänen kanssaan. Ehkä […]

Lönnrotin Kalevala on taiturimaisesti laadittu, ajan vaatimusten mukaisesti sensuroitu hieman pilaantuneen kaiun uudelleenmuotoiltu, kutistettu ja sievistelty versio. Kalevalan perimmäinen ongelma on, että säilyneessä kansanrunoudessamme ei ole olemassa mitään Kalevalaa. On vain erillisiä runoja. Kainuun piirilääkäri Lönnrot muutti, liitti, laati, polarisoi, dramatisoi, duunasi, leikkasi ja liimasi runot kivaan jonoon ja keksi nimeksi käsitteen “kalevala”. Hän siirsi […]

Bigga-Marja ja Piera alkoivat käydä keskustelua saameksi. Olavi hautautui mukiinsa. Hän huokaisi ja hieroi silmiään. Olisi vain ajan kysymys, milloin Inkeri pääsisi Koskelan kanssa juttusille. Olavi tiesi, että Koskela oli järkevä ja älykäs mies, mutta saattoiko hän olla varma, että tämä ei mainitsisi hänen nimeään? Koskela saattaisi möläyttää jotain pientä, merkityksetöntä, mutta sellaista, mistä Inkeri […]

Pilvet Arctic Miragen päällä ovat kuin raskas täkki. Polku lähtee hyvinvointikeskuksen kulmalta ja mutkittelee korkeiden nietosten reunustamana koko alueen läpi. Matkamuistokauppa jää vasemmalle, kylpylä oikealle, suurimmat ja kalleimmat mökit näköalaterasseineen ja omine autotalleineen näkyvät alempana, ja juuri ennen kuin polku kiertää keskelle kaikkea jätetyn vesilammikoiden rikkoman luistinradan, se ohittaa välinevuokraamon. Sen edessä on viisi moottorikelkkaa […]

Vaikka aamun aavistaa jo taivaan itäisellä syrjällä, vielä on yö ja se on minun. Minä saavuin ja lähdin ensimmäisenä. Aaro nukkuu kuusimajassa vielä hetken ja hankkiutuu sitten kärrytietä maantielle. Hän ei tunne Vehkasalosta muita reittejä, hänelle tämä on mikä tahansa metsä, mutta minä voin valita miten kuljen. Vähän ennen suolampea lintujen lauluun ja tuuleen punoutuu […]

Lucas ei kertonut Colelle järvestä. Hän väitti että he olivat pelanneet shakkia. Ja näpränneet Colen tietokonetta. Cole ei tuntunut aavistavan mitään. Sen täytyi tarkoittaa, ettei myöskään Nik ollut puhunut siitä. Rantaan meneminen oli ollut ajattelematonta, mutta samalla parasta mitä koko aikana oli tapahtunut: sillä tavalla Lucas sai selville että myös Nik salasi Colelta asioita. Seuraus […]

Havittelen isän heittämää lehteä tuolilta. Se on kirjakuvasto ja isän avaamalla aukeamalla on minun naamani suurena, paljon suurempana kuin sen viereen painettu teksti. Katson kuvaani silmiin ja henkitorveni kiertyy itsensä ympäri. Miten se on jo nyt tässä, tai pikemminkin täällä? Kuvan otti muutama viikko sitten, Ranskasta palattuani, hilpeä ja käheä-ääninen nainen, jonka kanssa olen työskennellyt […]

Naisia kammotti, kun koskin toukan karvaista selkää nähdäkseni, miten se kiertyy kerälle. Kuuntelin neitsytkerhon naisia ja mieleni teki kysyä: Ketä teistä on koskaan koskettu niin? Onko kukaan koskaan halunnut ymmärtää teitä, tutkinut teitä, kääntänyt kaiken huomionsa teidän puoleenne, uskonut teidän omaavan salaisen elämän? Halusin sanoa: Näillä toukilla on enemmän merkitystä, heidän elämänsä on tarjonnut enemmän […]

He ohittivat aapoja, joiden keskellä rimmet vaanivat varomatonta kulkijaa, kävelivät läpi palsasoiden, joiden kumpujen kätkemä jää oli syntynyt jo Kristuksen eläessä. Paikka paikoin he erottivat tien reunassa kohdan, jonka pintaa ei peittänyt jäkälä vaan tuore sora. Ensimmäisillä kerroilla Irene ihmetteli, mitä niistä paikoista oli kaivettu, mutta ymmärsi, kun kysyi Siiriltä. Sellaisen soraikon alla lepäsivät tienteossa […]

Ei ollut ollut rahaa, ei minkäänlaista suunnitelmaa, jos ei olisikaan otettu kouluun, kun vihdoin olin sinne asti selviytynyt. Yksi ainoa ihminen, satunnainen ohikulkija oli hullaannuttanut minut, saanut uskomaan, että olematonta työstämällä pysyy hengissä. Olin rynnännyt jahtaamaan unelmaa, mistä Malevitš sanoi: kohottakaa se avaruuteen. En nähnyt avaruuteen, vaan katseeni oli suunnattu opettajiin, oppilastovereihin ja seinille kiinnitettyihin […]

– Mä ostin videokameran, aion tehdä elokuvan. – Se on hyvä kamera, Miša sanoi, – se kuvaa sillä koko ajan! – Mistä se sun elokuva kertoo? Nataša kysyi. – En tiedä vielä tarkemmin, mutta ainakin siinä on seksiä, tokaisin. – No ja väkivaltaa. Seksiä ja väkivaltaa. – No tietenkin! Nataša sanoi ja nauroi. Minua harmitti […]

Oksman tunsi itsensä täysin loppuunajetuksi. Hän oli ollut valveilla yhtämittaisesti 28 tuntia. Muutenkin kaikki tuntui luhistuvan hänen päälleen, tuhkanharmaa yökerho akustolevyineen. Hän oli poliisi, ja hän oli ollut yökerhossa vain tuntia ennen räjähdystä. Hänen olisi pitänyt ilman muuta kertoa se heti kaikille ja antaa lausunto illan tapahtumista. Se oli hänen velvollisuutensa. Salaamalla asian hän syyllistyisi […]

Saima rakasti sanoja melkein yhtä paljon kuin minä, mutta hänelle ne olivat kuin hitaasti sulavia makeisia, joita hän piteli suussaan. Hänelle sanat olivat pehmeitä ja hyviä, kun taas minä tunsin niiden terävät kulmat. Jotkut sanat kun käänsi, ne muuttuivat itsensä vastakohdiksi ja vastaan tuli kamalaa ja rumaa. En halunnut että Saima ikinä kohtaisi sellaisia sanoja. […]

Keittokomerosta kuului aplodeja. Bukowski käveli käsiään yhteen hakaten nurkan takaa ja istahti sohvan eteen, lattialle risti-istuntaan. – Suvantovaiheitakin tarvitaan, hyvä. Nyt olisi kuitenkin syytä harkita seuraavaa siirtoa. Olet piehtaroinut yksin sen verran pitkään, että pitää saada äksöniä. – Muistaakseni ajoin sinut ulos kämpästä, Tino sanoi. – Niin taisit tehdä, mutta ymmärrän sinun toimineen vastoin parempaa […]

Steiner pohtii Elisabethille antamaansa lupausta ja tietää suostuneensa mahdottomaan saadakseen viettää aikaa Aurelian Bennin lähellä. Elisabeth on pyytänyt häneltä opastusta veljensä vaativan filosofian kiemuroissa, ja Steiner on ymmärtänyt, että nainen toivoo hänen selittävän valkoisen valkoiseksi voidakseen vääntää sen uskottavammin mustaksi. Kuinka vastenmielinen olento, Steiner ajattelee. Toivonpa, että hän olisi päättänyt jäädä Paraguayhin aateveljiensä ja -siskojensa […]

Kaikki on kunnossa, Annastiina vakuuttaa itselleen. Viikon ohjelma on sovittu yhdessä Vionan kanssa, vain viimeisten sanojen pohdinta, illan läksiäisjuhlat ja huominen exitus poikkeavat totutusta. Annastiina ei halunnut sotkea viimeistä viikkoaan papeilla ja terapeuteilla, sillä hänen elämänhallintansa ei ollut koskaan perustunut asioiden jauhamiseen, vaan huolelliseen suunnitteluun ja toteutukseen. Jo parikymmentä vuotta hän oli käyttänyt apunaan yksityistä […]

Kaksi vuotta ja kolmetoista päivää sitten, kun Virva lähti Suomesta, kotikaupunki oli muuttunut muistojen ruuduttamaksi miinaharavapeliksi. Tiettyjen katujen, korttelien ja jopa kokonaisten kaupunginosien välttely teki arkielämästä uuvuttavaa. Hän ei ollut ymmärtänyt miten paljon kohtaamisten, tapaamisten ja varastettujen hetkien miinoittamia paikkoja olikaan ennen kuin joutui päivittäin kiertämään ne. Menetyksen maantiede. Onko käsite hänen itse keksimänsä vai […]

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on. Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa. Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta […]

Sitten alkoi sade, sanon.Rouva odottaa, että jatkaisin, mutta en haluakaan. On sittenkin liian oma muisto kertoa siitä, miltä sade kuulostaa, kun se ensin rauhallisesti mutta varoittamatta ja pian voimistuen napsahtelee huokoiseen pahviin ja rakas ihminen makaa kainalossa. Sade voimistuu, Precious kaivautuu lähemmäksi, hänen päänsä paino on raskas. Ensin sitä luulee, että maja kestää, mutta kun […]

Minä aloin huolehtia pojasta. Ensin opettelin, mistä se piti: muroista (ei riisimuroja, ei liikaa maitoa), kokonaisista huoneista täynnä hiljaisuutta, karvaasta kahvista, kosketuksesta (tarkkaan rajattu alue niskassa), tuskaisen hitaasti rakentuvasta luottamuksesta, pyramidin kaltaisesta, ja sokerista. Nämä tiedot minä painoin yhden kerrallaan mieleeni ja järjestelin niitä siellä niin kuin lääketabletteja, vieheitä tai vaihtoteriä. Pitämisen jälkeen poimin tarpeita. […]

Niin kauan kuin muistan, en ole asunut itsessäni yksin. On ollut myös toisia, kutsutaan niitä vaikka sivupersooniksi. Ne ovat kulkeneet mukanani yhtä itsestäänselvinä kuin kädet tai jalat tai sydän. Joillakin on ollut erityinen väri tai äänensävy, ehkä nimikin. Ne ovat huutaneet tai kuiskutelleet pääni sisällä, saaneet minut palelemaan tai hikoilemaan, iloitsemaan tai pelkäämään. Yksi on […]

Urho halusi mennä yhdessä psykoterapiaan. Hän alkoi kertoa siellä legojen heittelystä. Kuvaili, miten putoan riidellessämme tavoittamattomiin.– Tuntuuko, että Minttu olisi joku toinen henkilö tai jonkun toisen ikäinen? terapeutti kysyi.– Joo, niin kuin pieni lapsi tai teini.Kuuntelin Urhon ja terapeutin keskustelua.– Mitä sä, Minttu, ajattelet siitä legojen heittelystä? terapeutti kysyi.– Luulen, että se on tapahtunut jollekin […]

Huhtikuun lopulla äiti joutuu sairaalaan. Auroran sairaalan osastolta hän kirjoittaa pojille jo muutaman päivän kuluttua: “Rakkaat äidin omunaiset! Mitäs teille oikein kuuluu? Onko ollut ‘vänkää vai dorkaa’? Onko tikit Eeron ranteesta poistettu? Tekikö kipeätä? Pantiinko haavan päälle vielä side?”Sairaanakin Stadin friidu tietää, miten kundeja lähestytään. Slangi pitää osata ja sitä pitää käyttää. “Vänkää vai dorkaa?” […]

Lähden kävelemään kodin suuntaan. Jonnekin on käveltävä. Eksistenssi on tiheä sarja valintoja, jotka johtavat liikkeeseen. Valintatilanne ei ole risteys vaan kolmiulotteinen avaruus, jossa rajaton määrä potentiaalisia toimintatapoja avautuu joka suuntaan, ja pysähtyminen on mahdotonta, koska aikaa ei voi seisauttaa, sillä pysähtyminenkin on liikettä, nimittäin liikettä ajassa, joka pakottaa taas uusien vaihtoehtojen äärelle, valintojen väliseen tilaan, […]

Protestoijat, pellet ja hurahtaneet erottuivat heti. Etäisiksi olivat kuukauden aikana jääneet systeemin hiljaiset hyväksyjät. Kummassakin asuntolassa oli yksi tai kaksi hyväkäytöksistä sopeutujaa, joista ei syntynyt juoruttavaa, vaikka kovasti olimme sellaista yrittäneet heistäkin löytää. Systeemin edustajina meidän olisi pitänyt olla kuuliaisista jäsenistä kiitollisia, ja silti zoomailin heidän videoitaan melkeinpä nenänpielen mustapäihin asti etsiessäni merkkiä edes pienestä […]

Juliaa ei nukuta. Hän menee olohuoneeseen, nostaa kenkälaatikon pöydältä ja istuu se sylissään lattialle. Hän silmäilee laatikossa olevien kasettien selkämyksiä, ja vähitellen hän alkaa muistaa, mitä nauhoille on tallentunut. Radioesseitä, haastatteluita, lauluja. Satuja, paljon satuja. Eläinsatuja. Satuja, jotka kertovat karhuista, ketuista ja jäniksistä. Kilpikonnista, leijonista ja varpusista. Satuja, jotka kertovat tyhmistä kauppiaista ja rujoista ukoista […]

Kerran viikossa tapahtui tuulettaminen. Silloin äiti heitti milloin mitäkin tekstiilejä mattotelineelle ja jäi itse makoilemaan aurinkotuoliin niiden viereen. Tuskin hän oli saanut oikaistua itseään, kun lähiseudun linnut lehahtivat hänen seurakseen. Äiti kaivoi taskussaan olleesta muovipussista siemeniä ja antoi pienten nokkien nokkia ne hänen kämmeniltään.Katselin äidin tuuletustouhuja kuin satumaista luontodokumenttia olohuoneen ikkunasta ja tunsin mustasukkaisuutta lintuja […]

Moi AnttiKun pari viikkoa sitten vastaanotin kirjeesi, se vaikutti minuun niin, että siivosin tunnin. sitten otin Opamoxin. Hetken päästä otin toisen. Sitten makasin matolla.Tällaisen reaktion kertominen on epäreilua. Ensin sinun piti sietää ne minun raivokohtaukseni ja nyt sinun pitää sietää tätä minun valittamistani. Vai että tuli isä-raukalle paha mieli..Antti, pyydän anteeksi. Sinun ei olisi pitänyt […]

Jätti juoksi turkki hulmuten niin että Kallan korvissa suhisi. Hukkatyttö piti karhusta kiinni kaksin käsin, muuten hän olisi pudonnut sen kyydistä.He matkasivat metsän pimeyden halki, eteläisten ylänköjen yli, ohi suonsilmien, jotka tuijottivat heitä kadotukseen kutsuvin silmin.Aamuyöllä he saapuivat usvan reunustaman, suuren joen rannalle. Taivas heidän yllään hehkui purppuraisena. Oli hiljaista, vain joki heidän edessään puski […]

Kun Ossi on palannut sisälle, ottaa Keijo muistiinpanovälineensä esiin. Hän kävelee paikkaan, josta ei näy huoltomiesten ovelle ja istuu kylmälle betonille. Tajuaa pian istahtaneensa lähiön ainoan taideteoksen äärelle. Ylhäältä katsottuna veistos näyttää vain abstraktilta häkkyrältä, joten sen on tottunut ohittamaan. Hän tarkistaa kännykästään, että se on virallisesti “betonirungolle muurattu keraaminen reliefi, joka edustaa Suomessa harvinaista […]

Ympärillä ilta alkaa mytistyä kohti pistettä, jossa elokuun potentiaali, pakahduttava täyteys ja lääkeyliannostusmaista kuvakieltä lietsova havaintokirjo on herahtamaisillaan yhtenä suurena pisarana aistimiin: kultainen valo, kihelmöivä linimenttimäinen lämpö, kaupunkiluonnon lauluton humina ja aavistus sakeasta, hyväilevästä pimeydestä, joka jo rapisee pihavaahteroiden öyheässä ja möyheässä lehvästössä. Varsinaiseen pimeäntuloon on kuitenkin aikaa, ja onhan siinä vielä sitä auringonpimennystäkin luvassa, […]

Marraskirjeessäsi oli tiettyä itsekritiikkiä – onko edes oikein kirjoittaa näin isoista, painavista asioista – mutta aion palata joka ikiseen aiheeseen jonka nostit esiin. Maailmassa on niin monia sanan säilän käyttäjiä, niin monia jotka tuottavat nokkelia sutkauksia, niin monia jotka tuhoavat mielipidevastustajansa yhtä kevyen itsestäänselvästi kuin sammakko siirtyy lumpeenlehdeltä toiselle. Olkaamme toisenlaisia, olkaamme raskassoutuisia! Muutama vuosi […]

Prosessi johon sisältyy oikeudenkäynti, tuomioita, julkisuutta – helvetillistä julkisuutta – alkaa. Ja tuon prosessin aikana Gusten Grippe tajuaa, tuntee, oppii monia asioita. Ja alkaa vihata sitä (suurta osaa siitä), vihata myös sitä mitä oppii. Esimerkiksi lainausmerkkejä. Kuinka kaikesta, mikä oli – on – tärkeää, tuli lopulta kuitenkin sanoja ja ilmauksia, jotka saivat ympärilleen lainausmerkit. “Rikoksentekijät.” […]

Kirjoitan uneni muistiin. Mitä enemmän kirjoitan, sitä nopeammin sanat tulevat, ja alan tuntea Alekkan tuoksun: märkää hiekkaa, jotain väkevää ja pippurista. Ja sitten kirjoitan muutaman lauseen kuvia, joita mieleen nousee samaan tahtiin kuin Alekka heiluttaisi risuluutaa, vaaralta puhaltaisi pellon yli metsäinen tuuli, hämärä ja säkenöivä. Ilahdun niistä niin, että minun täytyy nousta seisomaan, kävellä talon […]

Luuseri. Nössö. Luuseri. Aina kun ohitan bussipysäkillä värjöttelevän ryhmän, odotan että joku räjähtää nauramaan. Sama juttu kauppakeskuksissa. Ohitan aulassa notkuvat nuoret ja odotan huutoa. Luuseri. Runkkari. Odotan lumipallojen suhahduksia. Ja eikö itsesääli ole surkeinta mitä on? Jos pahan olonsa paljastaa, ihmiset väsyvät, oikeastaan suuttuvat. Ryhdistäydy, he sanovat. Älä ajattele sitä, he sanovat. Älä välitä. Ota […]

Entä jos yrittäisin kirjoittaa, minkälaisena olen kokenut joskus meidän rakkautemme, Iisa. Minun täytyy tehdä se nyt, sillä tiedän että kohta pidän koko ajatusta naurettavana ja avaan Netflixin puhelimesta ja menen kakalle kotiin tai Musiikkitalon tai Stockan vessaan, jos en ole lähellä kotia. Jos olen matkalla hakemaan Saaraa käyn kirjaston vessassa. Minä hahmotan tätä kaupunkia niiden […]

Antteks häiriöolissin vaa ilmottanu etolen myynysun päälaestas mainostilaRed Bull makso hyvinäkyvyys 99kattavuus 100vaikuttavuus 0tiäräks ko kenelläkä ei ol aikka sun päätäs kattelmuutki on koton vaik konttoriskonttoril vaik kouluskoulus vaik kokoukseskokoukses vaik kotonsyrämenkuva syrämenkuva syrämenkuva Näink se nyy sit o hyvä, tämä elämine? Heli Laaksonen: Aurinko. Porkkana. Vesi. (ote runosta Toi sinine valo sun naamallas) Kehotan […]

Olin tavannut lukuisia asiakkaita, joiden rintaa heidän epäoikeudenmukainen kohtalonsa koversi, ja joskus siitä kumpuava raivo oli yhtä räjähdysherkkää kuin kaivoskaasu. Heitä pisti vihaksi se, että alkoholistit ja narkomaanit saivat lapsia pyytämättä tai että jotkut tehtailivat abortteja kuin kävisivät maitokaupassa. Samoin olin kohdannut lukemattomia luovuttajakandidaatteja, jotka eivät hyväksyneet hylkäystä, ja jotkut heistä saivat minut vilkuilemaan olkapääni […]

Syksyinen taivas oli tumma ja matala. Joenrannalla ei ollut ketään, vain puut viskoivat oksiaan. Edes tytöt eivät olleet joella. He olivat kylässä valmistautumassa lähtöön. Heidän hengityksensä huurusi, kun he työnsivät auton takakonttiin muovikasseja, joista pilkisti uimalasien reunoja ja pyyhkeiden kulmia. He ahtautuivat sylikkäin autoon. Kyläläiset katsoivat, miten he järjestäytyivät vaivalloisesti niin, että jokainen käsi ja […]

Kaikki on kiinni ajoituksesta. Miten meidät nähdään, miten tulkitaan. Millaisiksi muovaudumme toisten silmissä. Uskallammeko hypätä alas, olla yhdessä. Joskus jyrkänne on vain symbolinen, joskus niin korka ettei sen reunalta pysty edes kurkistamaan alas. Haluan elää määritelmien ulottumattomissa, Karl sanoi, identiteetti tyhjänä kuten Keats muotoili.Ja Julia ymmärsi jo.Kun he jakoivat huomionsa, kuriositeetteja ja miniatyyrimaalauksia oli jokaisessa […]

Pankista alkoi tulla muistutuskirjeitä.Aluksi isä repi kirjekuoret auki, kirosi itsekseen ja rutisti kirjeet pieniksi palloiksi. Hän heitti paperipallot eteishallin roskakoriin, eikä välittänyt, jos ei osunut.Kun vanhempani eivät nähneet, kävin avaamassa mytyksi käärityn kirjeen ja luin. Velkanne on erääntynyt. Olkaa hyvä ja suorittakaa maksu välittömästi. Summat olivat minun silmissäni tähtitieteellisiä. Kaksikymmentä tuhatta. Kolmekymmentäviisi tuhatta. Viisikymmentä tuhatta.Jossain […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Kuten blogiani viime aikoina seuranneet ovat huomanneet, olen lukenut peräjälkeen kolme tämän syksyn uutuusromaania, joista jokainen käsittelee läheisen menetystä ja sen aiheuttamaa suruprosessia. Meiju Niskalan esikoisromaani Sata kirjettä kuolleelle äidille kertoo kipeän omakohtaisesti muistisairaan äidin kuolemasta ja sen aiheuttamasta kaiken nielevästä surusta, joka johtaa kirjailijan oman kehon ja mielen murenemiseen. Petri Tamminen taas käsittelee romaanissaan […]

Kun meren kohtaa ensimmäisen kerran, sen kyllä muistaa. Mä kohtasin meren ensimmäisen kerran kun sun katoamisesta oli kulunut yli vuosi. Mietin sitä nyt kun katson merta ikkunassa. Tuo meri tuossa yhdistyy siihen mereen, jonka mä kohtasin, ja se yhdistyy siihen mereen, johon sä katosit. Kaikki liittyy kaikkeen, niinhän aina sanotaan. Ehkä kaikilla maailman merilläkin on […]

Kirjojeni ainoa kaunis tai edes myötämieliseksi laskettava maininta isästä oli kuvaus siitä, kuinka kirjani päähenkilö käytti isänsä sukkia aina sairastaessaan. Yksityiskohta oli omasta elämästäni poimittu, säilytin isältä saatuja sukkia piilossa vaatehuoneen perukoilla mutta aina kuumeessa etsin ne esiin ja panin jalkaani.Toivoin kovasti, että isä oli lukenut myös sen kohdan.Tiesin että hän oli sen lukenut.Ajattelin isää […]

Olen hakenut uurnasi ja ajanut mökillesi. Luulin että haluaisin laittaa sinut mahdollisimman pian maahan, mutta nyt haluankin pitää sinut lähelläni. Vien sinut kävelylle postilaatikolle ja poikkean metsään, jossa kaikki elävät ja kuolevat sen enempää eksistentiaalisia kysymyksiä pohtimatta. Rajallisuus on koskettanut sinua, mutta ei tätä muuta, joka vuoroin kasvaa ja vuoroin horrostaa. Käperryn kanssasi sammaleiden alle. […]

Suurta eksperimenttiä edeltävänä yönä en nuku ollenkaan. On sovittu että sukelluskelloa aletaan siirtää laskemispaikalle jo ennen auringonnousua enkä osaa nukahtaa edes keskiyön tunneiksi koska odotan siirtomiesten tulemista. Herra Halley on jättänyt minulle listan asioista jotka täytyy muistaa ja ympyröinyt kohdat mitkä on erityisen tarkkaan varottavia kun suurta Magnum-kelloa kuljetetaan telakan aitauksesta laivaan. Siksi se on […]

Niitä oli pakko saada. Pakko! Joutuisin pyytämään niitä Dickiltä. Pystynkö? Saiko niitä myydä lapsille? Ja jos ei, niin mitä sitten? Lapsia Angien kanssa? Ei, sitä minä en tee. En tee.Ei satanut, mutta metsä oli märkä. Se tuoksui. Myös Rock Creek Park oli ihana vanha metsä. Jopa nyt syksyllä, jopa märkänä, jopa hämärässä. Katuvalot syttyivät, tien […]

Kun punainen myrsky nousee, äiti on taas raskaana, isä on taas poissa.Teltta repeää, äidin kankaat ja korut lentävät tuuleen.“Ei hätää”, äiti huutaa, tuuli vie hänen sanansa. Minä ja Badr puristamme Nargesia, Aladinia ja Maedaa, äiti sitoo meidät teltan tolppaan ja kietoo kätensä ympärillemme kuin siivet.“Ei hätää”, hän huutaa, tai sitten se on vain tuuli.Tuuli painaa […]

Tulet rätisevät ja iskevät kipinää. Valtavat kokot liekehtivät pellolla kuin väliaikaiset jumalat. Ihmiset ovat niin pieniä ja mitättömiä liekkien kupeessa, mustan savun alapuolella. Kaistale nokea leijailee kasvoilleni. Roviot liekehtivät niin raivoisasti, että niiden voisi kuvitella olevan ikuisia.Vihdoin Eino sytyttää soihdun. Haluaisin itse tuikata veneet liekkeihin, mutta sitä kunniaa Eino ei minulle suo. Hän on rakentanut […]

Täti Aune, opettaja, Viljam ja sedät Osmo ja Antero sekä kaksi nimetöntä uutta setää ja kolme nimetöntä uutta tätiä tanssivat. En tiennyt, mistä äiti oli löytänyt uudet vieraat.“Ovatko he tulijoita vai menijöitä?” isä oli kysynyt kun äiti oli kertonut vieraista.“Kanssakulkijoita”, äiti sanoi ja jatkoi lakanoitten silittämistä.Siitä sanasta tiesi, että vieraat kantoivat mukanaan sotaa. Jotkut kanssakulkijat […]

Alan puhella mitä mieleeni juolahtaa, vajaiksi jääneistä yöunistani ja kirjasta jota parhaillaan luen, siitä miten kannattamatonta ja kaikkia osapuolia vahingoittavaa on että serbihallinto on savustanut albaaniopettajat ja -opiskelijat ulos yliopistolta, osa-aikatyöstäni serbin omistamassa ravintolassa, ei kovin kaukana täältä, asiakkaista jotka tilaavat pelkän kahvin ja täyttävät pöydät tuntikausiksi, siitä miten pettynyt olen presidentti Rugovaan ja siihen […]

Aamu juna-asemalla, kello on 7.30. Noin satatuhatta naista käy samaa puhelinkeskustelua:– Kyllä sen siinä eteisen pöydällä pitäisi olla.– Tiedän, että olet väsynyt mutta nyt pitää nousta.– Sun pitää lähteä nyt. Eikun NYT.– Koeta syödä vähän.– No laita jotain lämmintä päälle!– Kun minä en nyt oikein voi auttaa siinä, pyydät Johannesta.– Sunhan piti laittaa se valmiiksi […]

“Mä haluaisin, että mullakin olisi pikkusisko”, Antti sanoo. “Ja mä haluaisin, että Tiina olisi normaali, eikä tollanen vammanen. Ihan sen itsensä vuoksi. Nyt se ei koskaan saa tehdä mitään kivoja juttuja, ja kaikki vaan nauraa sille ja matkii sitä.” Kyyneleet kihoavat Jarin silmiin ja hän kääntää katseensa pois. “Joo, mutta ne onkin kusipäitä, eikä sellaisia […]

On hiljaista. Nietokset vaimentavat aamuyössä harvakseltaan kulkevien autojen äänet.Eeva hengittää pylvästä vasten ja sulkee silmänsä. Hän on taas lapsi ja istuu kerrostalon pihan mattotelineellä. Nenästä valuu räkää ja lapaset tuntuvat märiltä. Ei ole mitään tekemistä. Kieli tarttuu halukkaasti telineen karheaan pintaan. Lämpö häviää ja tarttumiskohtaan syntyy jääkerros. Takaa kuuluu aikuisten askelia. Mitä sinä typerä lapsi […]

Näin uutisista, että Irakista oli taas löytynyt uusi joukkohauta, ja muistin taas ideani blogista, jossa voisi julkaista novelleja ja runoja ilman että tarvitsisi ikinä välittää arabisensuurista. Menin nettiin etsimään ilmaisia blogialustoja. Kauaa en viitsinyt. Kello oli kymmenen. Vaihdoin vaatteet ja lähdin baariin. Matkalla mietin että blogissa olisi hyvä olla yhtenäinen tyyli ja vain ennen julkaisemattomia […]

Tässä välissä, Sei, painettujen kirjojen aikakaudella, kaikki oli selkeämpää. Kun Teos tuli painokoneesta, se oli täydellinen, kokonainen ja muuttumaton kuin sementtiin valettu veistos. Kaikkine virheineen, epätäydellisyyksineen ja sattumanvaraisuuksineen (missä vaiheessa tekijä oli päättänyt lopettaa kirjoittamisen, millaisiin kompromisseihin kustannustoimittajan kanssa oli päädytty, millaisia kirjoitusvirheitä tekstiin jäi) se oli Jumalan sana, lopullinen Teos, joka alkoi elää omaa […]

Edelleen oli joskus silti päiviä joina hän oli teennäinen ja kömpelö, liian hallinnassa tai toivottoman hidas, kyvytön heittäytymään. Silloin hän veti hupun päähänsä ja halusi kuolla. Mutta huonoja päiviä oli muillakin, myös Oonalla, ja jos heillä molemmilla oli huono päivä yhtä aikaa, he nyhjöttivät kotiin palattuaan toistensa kyljessä, söivät karkkia ja katselivat tietokoneelta sarjoja, joissa […]

Niin. Kyllä. Hirvittävintä oli ajatella, kuinka löytää voimia seuraavalle päivälle vain jotta voisi tehdä juuri sitä mitä on tehnyt ennenkin ja kuten on tehnyt niin monet päivät sitä ennen, kuinka löytää viitseliäisyys kaikille sille typerälle hääräämiselle ja touhuamiselle, aikeille, projekteille joista ei lopulta tule mitään, joista ei “loppupeleissä” ole mitään hyötyä… Nuo välttämättömyyksien pakoyritykset, jotka […]

Kolmosratikka kolistelee Pukevan ohi. Loppuunmyyntilaput roikkuvat paperoiduissa näyteikkunoissa, metrotyömaa ei ehtinyt pelastamaan tavarataloa. Suurin osa Kaisaniemenkadun liikkeistä on pimeinä, entinen pankkikonttori on muuttunut kaljabaariksi. Sieltä raikuu epävireinen karaoke. Moni työtön löytää lohtua iskelmistä, ehkä juuri siksi kabareehen uskotaan. Revyyt ovat suosittuja Keski-Euroopan metropoleissa, niin meille näyttelijöille on kerrottu. Siihen saumaan teatterin johto on iskenyt ja […]

Eräänä kylmänä lauantai-iltana maaliskuussa istun yksin navetassa ja yritän luoda silmieni eteen kuvaa äidistä. Hänen tukkansa, yhtä tumma kuin minun, roikkuu hänen kasvoillaan kun hän soittaa pianoa. En onnistu näkemään hänen kasvojaan. Vain tukan. Silitän kädelläni omaa tukkaani ja toivon että hänen tuntuisi samalta. Karhea tukka, paksuja hiuksia, hiuksia jotka eivät tahdo pysyä letillä, sillä […]

Kyllä kannattaa tutkia sanakirjasta mitä eroa on näillä sanoilla: luovuttaminen, luoviminen, luominen. Pitää valita luotavat asiat tarkasti. Tarinoiden, kuvien ja pelien luojista on nykyisin ylitarjontaa, lannan- ja lumenluojista pula. Entisinä aikoina uusi sukupolvi jatkoi edellisen hommia oli kyseessä sitten kuningas, seppä, maanviljelijä tai narri. Työt opittiin matkimalla. Minäkin seurasin kuinka kokeneemmat käyttivät sahaa ja betonimyllyä […]

Kiinan yöt tuntuivat aina unilta. Vasta kun astuin Zhichunlulla ulos metroasemalta, tajusin mitä olin hetki sitten tehnyt. Olin istunut alas. Metrossa. Paikalliset eivät uskoneet monia juttuja Suomesta. Kuten sitä, että pimeällä ei melkein koskaan olisi lämmintä, tai että kulkuvälineissä sai useimmiten istua. Pekingissä ilma, lika ja roska olivat öisin lämpimämpiä kuin monet muut ainekset, ja […]

Muistan, miten mummo kirjoitti reseptejä ylös, kun telkkarista tuli Teijan keittiössä. Se vahtasi teeveeruutua essu päällä, ruutulehtiö ja kuulakynä valmiina. Se ei koskaan ehtinyt saada reseptiä kokonaan talteen. – Nonni ja nyt se ehti mennä. Ai saaplari sentään, se manasi. Muistot tulvivat päähäni kurittomana ja hälisevänä jonona. Miten Arttu otti minut syliinsä tuvan pöydän ääressä […]

Minä rakastin runoilijoitani ja romantikkojani, koska heidän avullaan sieluni autiomaan hiekkaan piirtyi kuvioita. Heidän jalanjälkensä näkyivät edelläni sannassa, josta kuuma aavikkotuuli pyyhkisi ne näkymättömiin, kuin veteen kirjoitetut nimet. Shelley oli minulle läheisin juuri siksi, että tiesin hänen kulkeneen samassa autiomaassa, pelänneen omaa yksinäisyyttään ja yrittäneen kaikin keinoin välttää kohtaamasta sitä. Shelleyllä oli vaimo vierellään aina […]

Herään aamulla ja hän on olemassa kuin ihme, hän on neljä-, viisi- ja kuusivuotias. Minulla on sellainen ajatus, että kudon sanoista verkon hänen ympärilleen: – Rakastan sinua kuuhun ja takaisin ja maailman ympäri. – Minä suojelen sinua aina aina aina. Seelan verkko voimistuu, sen säikeet alkavat säkenöidä. Näen, miten lapsi voi kiivetä sen varassa, roikkua […]

Kuinka selittää taidetta kuolleelle jänikselle. “Selitän taidetta kuolleelle jänikselle, koska ei huvita selittää ihmisille.” Klaus ja Paul tiirikoivat itsensä galleria Schmelaan ja ripottelevat joka puolelle mikrofoneja. Pistorasioihin, katkaisimiin, lamppuihin. He irrottavat listoja ja kätkevät piuhoja. He poraavat reikiä seiniin. He siivoavat jälkensä maalin ja kipsin avulla. Esitys taltioidaan kolmella kameralla, joista kaksi on avoimesti esillä […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

Jotta ymmärtäisit mitä seuraavaksi kerron, sinun on tiedettävä jotain Kaivoksesta. Kun puhun mielenosoituksista, en tarkoita niitä, joissa kansalaiset vastustavat jotain. Metsien hakkaamista tai niiden suojelua, autoilua tai autoilun rajoittamista, asuntoalueen rakentamista tai purkamista, mitä milloinkin mielipiteestä riippuen. Kaivoksessa sellaisesta ei ollut kyse. Kaivoksen mielenosoitukset olivat aina Johtajan järjestämiä ja aikuisten ohella koululuokat osallistuivat niihin opettajiensa […]

Mutta se ihana on jo totta. Hän on jo ihanasti ja kuolettavasti rakastunut eikä suinkaan Daltoneihin, ihme ja kumma, sillä sarjakuvahahmoista saa tarpeeksi jo kotona, missä kapteeni Haddock kiroilee ja remeltää ja kädet viuhtovat kuin myllynsiivet. On ihanaa olla kuolettavan rakastunut, ja sen vallassa on yötä päivää ja siihen liittyy joku ihan muu, joku joka […]

Else piti Ingan sanoja kielensä alla kuin sokeripalaa ja antoi sulaa sinne, ahnehti niitä nälkäisenä, kuin olisi kuollut ilman niitä. Ennen Ingaa roikkui hänen kielensä menneisyyden helmoissa. Hänen kielensä oli täynnä jälkiä, sanojen sammioita, joista osa oli märkiviä rakkuloita, osa kielen poikki risteileviä arpia, joista piirtyi kotiin vievä kartta. Isän sanat olivat hänen kielessään kuin […]

Vilho sytytti myrskylyhdyn, jotta hämärässä saunassa olisi riittävästi valoa Sirkalle. Hän auttoi vaatteet pois Sirkan yltä ja talutti tämän pukuhuoneesta saunan puolelle, istutti alalauteelle. Sitten Vilho kaatoi varovasti vettä kiukaalle. Se sihahti leppeästi. Itse hän kapusi ylälauteelle ja katseli Sirkan ohutta niskaa, selän ryppyistä ihoa, joka roikkui ulostyöntyvien lapaluiden päällä läpikuultavan hauraana. Vilho poimi vierestään […]

Wernerin työryhmän saavuttamat puitteet olivat uskomattomat. Afrikka hengitti ympärillämme kaikessa eksoottisuudessaan ja väkivaltaisuudessaan, ja valtava, yli neljälletuhannelle katsojalle suunniteltu Primus-halli tulisi tarjoamaan huikean taide-elämyksen kaikkialta maailmasta saapuneelle yleisölle. Olin mykistynyt jo harjoituksissa, varsinaiselta esitykseltä uskoin saavani vielä enemmän. Olin päättänyt, etten antaisi Wernerin sekoilun pilata nautintoani, mutta tietenkin hän pilasi sen. Hän veti puoleensa intensiteetin, […]

Omien vanhempien kuolevaisuuden tajuaminen johtaa väistämättä ajatuksiin omasta kuolevaisuudesta. Ihminen on – toisin kuin muut eläimet – tietoinen heikkoudestaan, lähestyvästä kuolemastaan. Psykologisia ja kulttuurisia puolustusmekanismeja on paljon, mutta ne eivät koskaan riitä. Siksi isän heikkous sairaalassa tuntuu niin pelottavalta, niin musertavalta. Tajuan ettei keisarilla ole vaatteita – eikä minullakaan. Vahvuutta ihaillaan, koska vahvuus tarkoittaa elämää, […]

Aleia tunsi, kuinka vakaa käsi tarttui häneen ja piti pystyssä siihen saakka kunnes hän sai tuolin alleen ja huojahti raskaasti polviaan kohti. Katse alkoi sumentua, kasvot tuntuivat turrilta. Kutina ja kihelmöinti hänen vartalossaan voimistui kohisevaksi virtaukseksi. Aleialla ei ollut enää voimia taistella tuntemusta vastaan, hänen puolustuksensa oli romahtamaisillaan. Se sai lumouksen kuvittelemaan, että se pääsisi […]

Rakkaat Isabella, Ida ja Mary – olen haltioissani! Mitä uskomatonta rohkeutta! Teitä eivät masennus, päänsäryt, vanhempien kuolemat tai huonot avioliitot lannistaneet – te päätitte alkaa tehdä sitä mitä huvitti, viis siitä mitä teistä ajateltiin! Ja millä tavalla! Te ette voineet tutkia netistä Himalajan vuoriston majoitusvaihtoehtoja tai tutustua Kongon viidakon kanoottiaikatauluihin etukäteen. Te ette voineet varustautua […]

Ainoa mitä täällä kuulee on minun lukemiseni ääni. Tuntuu kummalliselta kuulla ja tuntea millainen ääni tästä kehosta lähtee. Ei se ole minun ääneni – ei minulla ole ääntä – eikä se ole kuolleen tytönkään ääni. Se on jonkun ihan muun ääni. Ehkä joku kuolleista on sittenkin päässyt minun sisääni ja puhuu tällä keholla. Tai sitten […]

Jotkut meidän luokkalaisista asuivat rivitaloissa, osa omakotitaloissa. Niiden isät olivat poliiseja ja teknikkoja. Luokkakavereille tuli Heppahullu tai Suosikki. Niillä oli käyräsarviset polkupyörät ja hajukumeja penaalissaan. Ohut, taipuisa vartalo ja laineille kääntyvät hiusten latvat. Liikuntatunteja varten kaksiosainen alusasu, johon kuului Amerikan lipuin koristeltu toppi ja samanlaiset alushousut. Pehmotarroja, tupsupäisiä kyniä, punaisella autolla koulunpihaan kurvaavia äitejä. Minut […]

Asettauduin haara-asentoon putsattavaksi ja nautin Ettun köpelönhellästä läheisyydestä, meidän leikistämme. Isän luutiessa minua lumesta kuiskasin: Missä äiti? Isä ei aluksi näyttänyt kuulevan kysymystä, alkoi vilustumissepostella huurteisia tumppujani vesipatterin päälle ja Pattin huovuttamia kukallisia sisätöppösiä jalkoihini. Minun teki mieli olla isän kanssa kahden ja kertoa, miten ikävä minulla oli ja että halusin tulla mummin luota kotiin. […]

Kynä rahisi paperia vasten luokkahuoneen hiljaisuudessa. Minna keskittyi kirjaimiin, kallisti niitä oikealle ja teki niistä koko ajan saman kokoisia, ja rivin yläpuolelle kurottuvissa koon ja hoon lenkeissä ja alapuolisissa yyn ja jiin silmukoissa oli aina taiteellinen häivähdys, pieni vihjaus siitä että hänessä myllersivät estetiikan kaipuu ja dramaattiset tunteet. Oli mukava ajatella sillä tavalla. Ässä kurottui […]

Jokaisen elämää voi mitata sillä, kauanko pyörähdys kestää. Lasinpuhaltajan pyörähdys alkaa pilliin tarttumisesta ja päättyy, kun valmis lasi viedään uuniin, alkaa taas alusta. Kauppiaan elämässä leikataan yhä uudelleen laukkamakkarasta palasia ja kansakoulun opettajan ympyrä alkaa syksyllä uusista oppilaista ja päättyy kevään suvivirteen. Vain kartanossa elämä on pysähtynyt jatkuvaksi sunnuntaipäiväksi. Helmi pysähtyy ja tuijottaa levyllä olevaa […]

Näin Mustan Saaran jo ensi-illassa keskiviikkona 12.9., mutta halusin odottaa juttuni kanssa hetken, sillä karnevalistinen näytelmä vaati mielestäni syvällisempää perehtymistä aiheeseen. Halusin nimittäin lukea heti perään Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen tänä syksynä ilmestyneen kirjan Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina, joka niin olennaisesti pyörii näytelmän teemojen ympärillä. Idean yhteispostaukseen sain Bloggariklubilla Kansallisteatterissa 31.8., jolloin saimme saman […]

Kävelimme vinossa seisovien hökkeleiden reunustamia kujia pitkin. Maiseman väreissä, äänissä ja tuoksuissa leijui ristiriita. Aivan kuin värit naisten sareissa hukuttaisivat alleen harmaan kodit, lasten iloiset huudot aaltopellin ja repaleisen muovin huminan ja huumaava kuminan ja kurkuman tuoksu jätteen löyhkän. Jostain pölyn, kärpäsparvien ja hiekan keskeltä eteemme lehahti valkoinen perhonen. Se oli maiseman tähtivieras, joka oli […]

Metsästäjä laski edellisenä päivänä surmaamansa hylkeen pään varovaisesti, melkein hellästi karsikkopuun juurelle ja käänsi katseensa kohti puun latvaa. Hän pyysi, että puu auttaisi hänen surmaamansa hylkeen henkeä nousemaan yön merelle lintujen suurta öistä tietä pitkin. Hän ylisti hylkeen voimaa, kauneutta ja viisautta ja pyysi siltä vielä kerran anteeksi. – Anteeksi, pikkuveli, sanoi hän hylkeelle. – En minä […]