– Mä ostin videokameran, aion tehdä elokuvan.

– Se on hyvä kamera, Miša sanoi, – se kuvaa sillä koko ajan!

– Mistä se sun elokuva kertoo? Nataša kysyi.

– En tiedä vielä tarkemmin, mutta ainakin siinä on seksiä, tokaisin. – No ja väkivaltaa. Seksiä ja väkivaltaa.

– No tietenkin! Nataša sanoi ja nauroi.

Minua harmitti saman tien, että olin tehnyt elokuvastani vitsin. Olisin kai yhtä hyvin voinut sanoa aivan vakavissani haluavani kuvata sitä viehätyksen ja inhon ambivalenssia, jota ihminen kokee kohdatessaan vierautta, mutta kun sellaisen sanomisen pelkkä ajatteleminenkin sai poskeni kihelmöimään, tajusin, että ehkä parempi näin, ainakin olin saanut Natašan nauramaan.

Reetta Aalto: Vadim

Reetta Aallon esikoisromaani Vadim sijoittuu vuosituhannen vaihteen Pietariin, Putinin ensimmäisen valtakauden alkuun. Kertoja on nuori suomalaisnainen, joka on palannut entiseen opiskelukaupunkiinsa Pietariin työharjoitteluun. Hän jakaa vuokra-asunnon ystävänsä Antin kanssa ja hengailee enimmäkseen venäläisten taiteilijaystäviensä kanssa, joihin on tutustunut elokuvaopinnoissaan 90-luvulla. Erään taidenäyttelyn avajaisissa hän tapaa nahkatakkisen nuorukaisen, joka muistuttaa Nuoren kapinallisen James Deania. Taidepiirien laitamilla liikkuva Vadim on kiehtova arvoitus, josta tulee naiselle muusa ja päätähti hänen elokuvaprojektiinsa sekä repivän intohimon kohde.

Vadim on täynnä latausta oleva romaani, joka sykkii nopealla tempolla tilanteesta toiseen. Kirjassa on paljon seksiä ja sitä kuvataan hyvin suorasukaisesti, ilman kiertoilmauksia. Aalto kuvaa taitavasti epävakaata suhdetta ja niitä ristiriitaisia tunteita, joita Vadim naisessa aiheuttaa. Inho ja himo kulkevat käsi kädessä, kuin myös rakkaus ja pelko. Häpeä on myös vahvasti läsnä, erityisesti suhteessa yhteiskunnalliseen asemaan. Nainen häpeää sitä, että Vadimin köyhä ja kouluttamaton tausta vaikuttaa hänen ajatuksiinsa miehestä. Hän kun luuli miehen olevan boheemi taiteilija, mutta ilmeisesti Vadim onkin tavallinen lähiökundi. Hän häpeää myös sitä primitiivistä väkivaltaisuuden ryöppyä, jonka Vadim ajoittain saa hänessä aikaan. Vadimin vieraus sekä pelottaa että vetää puoleensa. Miehestä paljastuu myös petollisia puolia. Kun nainen alkaa kuvata Vadimia elokuvaansa varten, parin dynamiikka sotkeutuu entisestään. Vadimin ote naisesta on vahva. Vakaat päätökset lopettaa suhde kariutuvat aina lopulta Vadimin ääneen puhelimessa: Allo?

Kirjailijaesittelyn mukaan Aalto on opiskellut 90-luvulla Pietarissa teatteriohjausta ja on myös ohjannut seksuaalisuutta käsitteleviä lyhytelokuvia. Kirjaan on siis ammennettu aineksia omista kokemuksista, mikä näkyy ainakin Pietarin taidepiirien ja asumisolojen tarkkanäköisenä kuvauksena. Itseäni venäläinen kommunalka-asuminen tai vodkan ja marihuanan huuruinen rappioromantiikka eivät konkreettisesti vedä puoleensa, mutta onhan näistä kiinnostavaa lukea. Sehän on juuri lukemisessa parasta: kurkistaa itselleen vieraisiin maailmoihin! Pietarissakaan en ole koskaan käynyt, joten kiinnostava lukumatka myös siltä osin. Myös Anniina Tarasovan romaani Venäläiset tilikirjani kuvaa elämää Pietarissa nuoren suomalaisnaisen silmin. Tyyliltään ja tunnelmaltaan nämä romaanit ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

Reetta Aalto: Vadim
S&S 2020
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirjan jos toisenkin

Sinua voisi myös kiinnostaa

Saara Cantell: Kesken jääneet hetket

Wilhelmiina Palonen: 206 pientä osaa

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama

Suvi Vaarla: Westend

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Seuraa Kirjaluotsia

esikoisromaani häpeä ihmissuhteet Pietari Reetta Aalto seksi vadim Venäjä