No mutta äiti. Sinä tulit.En ollut aivan varma. En uskaltanut ihan kuitenkaan luottaa. Vaan nyt me olemme tässä. En uskalla katsoa sinuun, olet suuri hahmo, aina olet ollut. Istu sinä vain siellä rauhassa, minä olen täällä vähän etäämpänä. Näin voidaan kyllä olla.Kiitos kun tulit. Sinä voit olla siinä keltaisessa nojatuolissa, minä olen tässä lattialla polvillani. […]

Aika se siinä tikittää. Pian on maaliskuu, pian talvi alkaa perääntyä. Sulaneen lumen jättämät lätäköt välkkyvät auringossa. Ensimmäiset mehiläiset lähtevät tiedustelulennolle, vaikka vihreys on vasta tuskin puhkeamassa rouodasta heräilevän mustan maan peitoksi, sen lämmikkeeksi ja kaunistukseksi. Talven jälkeen mehiläiset eivät lennä pitkälle, ne treenaavat ja kertaavat suunnistustaitojaan. Pesät on kuitenkin jo siirretty aurinkoon, ne alkavat […]

Me emme tahdo enää punastua emmekä vapista, me tahdomme tottua solvauksiin, haavoittaviin sanoihin.Istuudumme vastakkain keittiön pöydän ääreen ja toisiamme silmiin katsoen me lausumme yhä hirveimpiä sanoja. Toinen:– Paskapää! Persläpi! Toinen:– Mulkku! Kusipää! Näin me jatkamme, kunnes sanat eivät enää yllä aivoihimme, eivät edes korviimme.Harjoittelemme tähän tapaan noin puoli tuntia joka päivä, sitten lähdemme kaupungille kävelemään.Järjestämme […]

Isbah palautti Monan mieleen lumisen asemapihan jolle aurinko ei enää osunut, sekä pyörän joka nojasi lumikinokseen kunnes Anders nosti sen kevyesti pystyyn ja kantoi heidän kotiinsa. Anders palasi juuri kun lyhyt talvipäivä kääntyi iltaan, mutta Monasta tuntui kuin valoa ei koskaan olisi ollutkaan ja hän unohti alkuperäisen Andersin, jos sellaista oli koskaan ollutkaan. Isbah oli […]

Wazir Akbar Khanin varakkaassa kaupunginosassa Kabulin keskustassa sijaitsi Green Zonen alue, jonka muurien sisään suurin osa lähetystöistä ja kansainvälisistä järjestöistä oli sijoittunut. Compoundeiksi kutsuttuja tarkoin vartioituja naapurustoja oli myös varsinaisen Green Zonen ulkopuolella. Jos sellaisessa sattui asumaan, alueelta ei ollut paljon asiaa poistua – mitä korkeamman profiilin työpaikka, sitä varmemmin Kabulissa päätyi asumaan kuin vankilassa. […]

As they told their swaggering stories and marched across the rain-shadow plains of the great mountain, they did not know that they were to spend years fighting across swamps and mountains and forests and grasslands, in heavy rain and drought, slaughtering and being slaughtered by armies of people they knew nothing about: Punjabis and Sikhs, […]

Kuu oli kirkas. Reki nytkähti liikkeelle jalakset kirskahtaen. Muurikki laittoi sorkkia tanaan ja mylvi kammottavalla äänellä. Reki liukui hitaasti pienen, ojassa makaavan mytyn ohi. Vasikan pitkät ripset olivat jo jääriitteessä. Etujalat lepäsivät ristikkäin, kuin vastasyntynyt rukoilisi. Muun vartalon Sylvi oli peitellyt tuuheilla havuilla. Oksat hän oli hakannut irti tienvarren kuusista, ja minä olin vain katsellut. […]

This is how the ambush begins: with the slow rise of a monarch’s shadow from a tall mountain peak. With the emperor’s faint image caught in the whir and snap of a camera, reflected in the glint of a lens to ricochet against fog and hill. As Kidane’s army, new recruits and seasoned fighters, prepares […]

Vaikka aamun aavistaa jo taivaan itäisellä syrjällä, vielä on yö ja se on minun. Minä saavuin ja lähdin ensimmäisenä. Aaro nukkuu kuusimajassa vielä hetken ja hankkiutuu sitten kärrytietä maantielle. Hän ei tunne Vehkasalosta muita reittejä, hänelle tämä on mikä tahansa metsä, mutta minä voin valita miten kuljen. Vähän ennen suolampea lintujen lauluun ja tuuleen punoutuu […]

He ohittivat aapoja, joiden keskellä rimmet vaanivat varomatonta kulkijaa, kävelivät läpi palsasoiden, joiden kumpujen kätkemä jää oli syntynyt jo Kristuksen eläessä. Paikka paikoin he erottivat tien reunassa kohdan, jonka pintaa ei peittänyt jäkälä vaan tuore sora. Ensimmäisillä kerroilla Irene ihmetteli, mitä niistä paikoista oli kaivettu, mutta ymmärsi, kun kysyi Siiriltä. Sellaisen soraikon alla lepäsivät tienteossa […]

Two days passed before I ate anything or spoke to anyone. Two full days of lying on the damp mat, being bent and held down into submission. Thumbs pushed into the sides of my mouth so I couldn’t bite down. There was little reprieve, especially in the first week. One soldier would be done, would […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Kun punainen myrsky nousee, äiti on taas raskaana, isä on taas poissa.Teltta repeää, äidin kankaat ja korut lentävät tuuleen.“Ei hätää”, äiti huutaa, tuuli vie hänen sanansa. Minä ja Badr puristamme Nargesia, Aladinia ja Maedaa, äiti sitoo meidät teltan tolppaan ja kietoo kätensä ympärillemme kuin siivet.“Ei hätää”, hän huutaa, tai sitten se on vain tuuli.Tuuli painaa […]

Täti Aune, opettaja, Viljam ja sedät Osmo ja Antero sekä kaksi nimetöntä uutta setää ja kolme nimetöntä uutta tätiä tanssivat. En tiennyt, mistä äiti oli löytänyt uudet vieraat.“Ovatko he tulijoita vai menijöitä?” isä oli kysynyt kun äiti oli kertonut vieraista.“Kanssakulkijoita”, äiti sanoi ja jatkoi lakanoitten silittämistä.Siitä sanasta tiesi, että vieraat kantoivat mukanaan sotaa. Jotkut kanssakulkijat […]

Alan puhella mitä mieleeni juolahtaa, vajaiksi jääneistä yöunistani ja kirjasta jota parhaillaan luen, siitä miten kannattamatonta ja kaikkia osapuolia vahingoittavaa on että serbihallinto on savustanut albaaniopettajat ja -opiskelijat ulos yliopistolta, osa-aikatyöstäni serbin omistamassa ravintolassa, ei kovin kaukana täältä, asiakkaista jotka tilaavat pelkän kahvin ja täyttävät pöydät tuntikausiksi, siitä miten pettynyt olen presidentti Rugovaan ja siihen […]

Näin uutisista, että Irakista oli taas löytynyt uusi joukkohauta, ja muistin taas ideani blogista, jossa voisi julkaista novelleja ja runoja ilman että tarvitsisi ikinä välittää arabisensuurista. Menin nettiin etsimään ilmaisia blogialustoja. Kauaa en viitsinyt. Kello oli kymmenen. Vaihdoin vaatteet ja lähdin baariin. Matkalla mietin että blogissa olisi hyvä olla yhtenäinen tyyli ja vain ennen julkaisemattomia […]

It begins with music. I must have been about two years old. My bed was by a window; the sun was shining in. I remember my father lying next to me, playing the violin, his eyes hidden behind black glasses. The scroll of the violin was pressed against the mattress; the instrument’s lower body was […]

Viha, jota hän tunsi Pradellea kohtaan, oli muuttunut vihaksi häntä itseään kohtaan, hän inhosi itseään, kun ei voinut lakata pelkäämästä Pradellea. Pradellen pelkkä nimi sai hänen sydämensä tykyttämään. Eikö painajainen päättyisi koskaan? Melkein kokonaiseen vuoteen hän ei ollut muistellut Pradellea, vaikka oli silti ajatellut häntä koko ajan. Häntä oli mahdotonta unohtaa. Albertin ei tarvinnut kuin […]

She made her way back quickly through the woods, careful to avoid the boathouse and its memories. Dawn was breaking as she reached the house; the rain was light. The lake’s water lapped at its banks and the last of the nightingales called farewell. The blackcaps and warblers were waking, and far in the distance […]

Makaan silmät auki ja mietin, miten väkevä sanan onkaan solidaarisuus, kuinka pyyteetön voi olla ihmisten välinen luja ja tinkimätön myötätunto. Se on kuin joku arka eläin, joka ilmestyy vain halutessaan, jota ei voi koskaan pakottaa esiin. Solidaarisuudella on täysin vapaa oma tahto. Se käyttäytyy aivan samoin kuin rakkaus ja ystävyys, liikkuu vapaasti ja pakottamatta, tulee […]

Teta Nazmiyen ihoon oli kirjottu tarinoita. Kun olin neljän tai viiden ikäinen pieni poika, rypyt hänen kasvoillaan kuuluivat leikkiin, jota leikimme yhdessä. Hän teki kynällä kasvoihinsa kaksi pilkkua ja meni päiväunille. Sain kyllä herättää hänet, mutta vasta sitten kun olin keksinyt mitä ryppyjä pitkin kulkemalla pääsi pisteestä toiseen. Teta sai sulkea silmänsä puoleksi tunniksi ja […]

Loppuviikosta kävin orpokodissa, lastensairaalassa, pidin esityksiä soppajonoissa ja kadunkulmissa. Ellie, nuket ja lapset estivät minua vajoamasta epätoivoon, ja olin siitä kiitollinen. Kuukausia kului saman päiväohjelman toistuessa. Sitten, keskikesällä, yllämme häälyvä pahuuden varjo päästi valloilleen kaikki voimansa. Mikään määrä holokaustista kertovia kirjoja ei riitä ymmärtämään, miten sellaista on ikinä voinut tapahtua ja vielä niin vähän aikaa sitten. […]

Hän hikoili burkansa alla, mutta otsalta oli mahdoton pyyhkiä hikeä. Palattuaan leveälle kadulle hän näki kirkkaaseen paimentolaisasuun pukeutuneen naisen huutavan jotakin miehelle, jolla oli leveä kori päänsä päällä ja joka sitten kyykistyi ja antoi naisen valita korista kaikkein houkuttelevimmat melonit. Kadunvierustaa asteli mies, jolla oli iso kartiomainen kangasmytty kainalossaan; kartion suiposta alaosasta erottui vihreää ja […]

Viime aikojen monikulttuurisuuskeskustelujen yhteydessä en ole voinut olla ajattelematta kirjallisuuden ja lukemisen roolia avarakatseisuuden edistäjänä. Tarinoissa, jotka kumpuavat tai kertovat erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, on voima avartaa näkökulmia ja lisätä ymmärrystä ja empatiakykyä kohdata erilaisista traditioista lähtöisin olevien ihmisten kokemuksia. Oli kyse sitten fiktiosta tai faktakirjallisuudesta, samastuminen toisen ihmisen elämään tarinoiden avulla saa näkemään, että maailmassa on monenlaisia […]

Kirjeromaaneissa on jo lähtökohtaisesti jotain hyvin romanttista ja nostalgista. Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta sopiikin hyvin juhannuksen romanttiseen tunnelmaan. Ottaen huomioon, että vietän juhannuksen saaressa sadesäässä, tämän lukeminen olisi varmaan kannattanut säästää sitä varten. No ehkä joku muu ehtii vielä napata vinkin ja pääsee nauttimaan tämän ihastuttavan kirjan tunnelmasta sateen ropistessa ikkunaan. Se on sodan aikaansaannosta. […]

Victoria Hislopin Saari sai innostumaan Kreikasta sen verran, että päätin heti perään ahmia Hislopin toisen Kreikka-aiheisen kirjan Elämänlanka. Se on jälleen kerran monipolvinen ja traagisia käänteitä täynnä oleva sukutarina. Takakansitekstissä luvataan, että kirja on “rakkaustarina kuin kaunis koruommel”. Mielestäni rakkaustarinaa enemmän kirja kuvaa sitkeitä ihmisiä, jotka selviävät pää pystyssä mistä tahansa koettelemuksesta. Ja kuten kirjasta voi […]

Mitä he voisivat sanoa? Miten heidän pitäisi käyttäytyä? he eivät koskeneet toisiaan, vaikka olisivat kiihkeästi halunneet. Sen sijaan he vain lausuivat toistensa nimet. He olivat lausuneet ne tuhansia kertoja, mutta tänään niiden tavut kuulostivat vain merkityksettömältä hälyltä. Silloin Giorgis toivoi ettei olisi tullutkaan. Hän oli surrut vaimoaan koko kuluneen viikon, mutta tuossa hän nyt oli, ihan samanlaisena […]

Haluan, että tutustut kahteen henkilöön, sillä heistä on tullut minulle rakkaita. On Marie-Laure, harmaakaihista sokeutunut tyttö, jonka silmät tuntuvat näkevän paljon enemmän kuin monien näkevien yhteensä. Marie-Laure tunnustelee tietään maailmassa erityisen herkkyytensä ja uteliaan luonteensa avulla. Marie-Lauren isä, Pariisin luonnontieteellisen museon  päälukkoseppä, rakentaa tyttärelleen suunnistusavuksi pienoismalleja kaupungista ja ruokkii tytön kyltymätöntä uteliaisuutta Jules Vernen pistekirjoituskirjoilla ja […]