Ẹniọlá shrugged; he was grateful for the food he had just eaten. The quantity of food available for dinner varied from day to day because his parents were still trying to pay off the landlord. In spite of his mother’s pleas, Ẹniọlá now refused to go begging again since none of the money would go […]

Kasvoimme Sanan kanssa, mutta kotona sanoja oli aina vain vähemmän. Kahviaika päättyi aikaa sitten, mutta istumme yhä keittiönpöydässä vaiti ja nyökyttelemme kysymyksiin, joita ei ole esitetty, ja pöydän päässä isän paikalla äitiä vastapäätä istuu eläinlääkäri. Hän juo kahvinsa mustana, minä limsani synkkänä. Isä on ottanut pyöränsä ja häipynyt järven rannalle katsomaan, onko häneltä jäänyt jotakin […]

Maanantaiaamu on maanantaiaamu riippumatta siitä missä päin maailmaa asuu. Vaikka mitäpä se lohduttaisi. Heräsin kännykän sinnikkääseen pirinään niin läheltä korvaani että minun oli pakko vastata jotta saisin sen hiljaiseksi. Soitinko janakipolle tiedusteli naisääni linjan toisessa päässä. Märitljunqvist täällä smalångerin kunnan vanhustenhuollosta. Olet hakenut meiltä töitä ja haluaisin mielelläni tavata sinut niin pian kuin mahdollista. Kun […]

Me leikimme kuolemista, varsinkin kuolemista me leikimme. Me kiipesimme ja putosimme. Karkasimme öisin laitakaupungille ja oikaisimme aina hämärimmän puiston läpi kotiin. Laitoimme muovipussin päähän, vuoronperään kummallekin. Kun veti henkeä, muovia tuli suuhun, toisella yrityksellä pussi huurtui ja imeytyi naamaan kiinni. Kolme nyrkiniskua lattiaan ja pussi oli leikattava pois. Kolme nyrkiniskua ja keuhkot täyttyivät jo unohtuneesta […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

En tiennyt, miten suhtautua isäni menestykseen, sillä samaan aikaan kun olisin halunnut tuntea ylpeyttä hänestä, se, että häntä arvostettiin niin paljon tuntui kuitenkin vain vahvistavan ulkopuolisuuden tunnettani. En ollut varma, oliko minulla oikeutta iloita hänen saavutuksistaan. Hänhän oli itse halunnut jättää minut kaiken sen ulkopuolelle. Tehnyt selväksi, ettei mikään, mikä kuului hänelle, kuulunut minulle. Ja […]

Jeanie rounds up the chickens early and sits beside Dot’s grave to eat a sandwich she made at Bridget’s. Already the earth mound is green with a forest of seedling weeds and the area is visible only if you know to look for it. She feels as though she should apologize to Dot for making […]

Kun leppäkertut saapuvat, kävelen puistossa jossa kävelen monina muinakin päivinä, nurmikko on hyvin hoidettu ja pariskunnat kaupunginosan arvoisesti vaatetettuja; he aavistavat että tulen muualta.Mutta kävelen.Ja se alkaa.Tunnen salaista riemua siitä ettei kukaan mahda sille mitään, ei pariskunnat, ei palolaitos, ei leikkipuiston tädit joita leimaa monenlainen mahtaminen. Tuuli yltyy ensin vain hieman. Se tuntuu tavalliselta, meri […]

“I don’t know if I ever liked you,” I say, and bathroom acoustics being what they are, the declaration is magnified and that much more unkind, which makes me feel bad until I see that he is missing a shoe, and I feel it anew, this terrible disappointment in myself that I am happy to […]

No, I’d open a refuge for mothers. A retreat. Concrete 1970s brutalism, an anti-domestic architecture without flounces. Something low with big windows and wide corridors, carpets to deaden sound. There will be five or six rooms off the corridor, each with a wall of glass and sliding doors looking on to a cold, grey beach. […]

Mauro was the one who put it in her head that Bogotá was just another pueblo masquerading as a metropolis and there was more to discover. In their mountains and hungry valleys, they were all descendants of massacred Indigenous Peoples, their violated foremothers. They could hate the conquistadores for what they stole, but they couldn’t […]

He left the station yard at a run and began to run along the road towards the school. It was a long way. The hot sun struck him on the brow with repeated blows, and the warm air refused to refresh his lungs. He ran on, panting and gasping. He must get to his bicycle, […]

With hope being my guiding light, I journeyed on. Sometimes when I allowed myself a good sleep, I’d go into a village and ask people to let us stay the night. I paid for it. There were plenty of thieves around, but many country people opened their doors to us. We slept on dirt floors, […]

Nyt haluan kirjoittaa Nanan riippuvuudesta sisältäpäin. Niin minä haluan sen tuntea, ikään kuin se olisi oma riippuvuuteni. Tein päiväkirjaani yksityiskohtaisia muistiinpanoja hänen viimeisistä vuosistaan. Kirjoitin kuin antropologi, jolla on vain yksi tutkimuskohde, Nana. Voin kertoa, miltä hänen ihonsa näytti (kelmeältä), miltä hänen tukkansa näytti (kampaamattomalta, leikkaamattomalta). Voin kertoa, että hän, joka oli muutenkin aina ollut […]

“Definitely Mom isn’t herself. Daddy would scarcely recognize her. He’d had made her color her hair. He wouldn’t have wanted a wife that look her age. He’d be just sickened by this Hugo, looking like Che Guevara. Daddy hated communists. If we were a mafia family, we’d know what to do. We wouldn’t be wringing […]

Kaksi vuotta ja kolmetoista päivää sitten, kun Virva lähti Suomesta, kotikaupunki oli muuttunut muistojen ruuduttamaksi miinaharavapeliksi. Tiettyjen katujen, korttelien ja jopa kokonaisten kaupunginosien välttely teki arkielämästä uuvuttavaa. Hän ei ollut ymmärtänyt miten paljon kohtaamisten, tapaamisten ja varastettujen hetkien miinoittamia paikkoja olikaan ennen kuin joutui päivittäin kiertämään ne. Menetyksen maantiede. Onko käsite hänen itse keksimänsä vai […]

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on. Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa. Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta […]

Olin alkanut itkeä hysteerisesti. Micaela, joka oli jäänyt terveydenhoitajan huoneeseen, istuutui sängyn laidalle viereeni ja halasi minua. Pelkään mennä kotiin. Pelkään mennä kotiin. Kun sanat oli kerran sanottu ääneen, niitä ei enää saanut takaisin.Paikalle kutsuttiin poliisit. Yksi heistä oli äidin ikäinen ystävällinen nainen, joka tarttui minua kädestä ja kannusti minua puhumaan, kertomaan kaiken, minkä tiesin. […]

The only thing that parents can really give their children are little knowledges: this is how you cut your own nails, this is the temperature of a real hug, this is how you untangle knots in your hair, this is how I love you. And what children give their parents, in return, is something less […]

Kansallisteatterissa käsitellään tällä hetkellä useamman teoksen voimin ihmisen pienuutta ja avuttomuutta isojen ongelmien keskellä. Sekä Paula Salmisen Ilmasilta Willensaunassa että Paavo Westerbergin Sinivalas suurella näyttämöllä keskittyvät kuvaamaan yhden kommunikaatio-ongelmaisen perheen kautta globaaleja haasteita. Molempien lähtökohtana tuntuu olevan kysymys siitä, miten on mahdollista ratkaista planeetan suuria kysymyksiä, jos ihmiset eivät tule toimeen edes yhden perheen sisällä. […]