Todennäköisesti äidillä ja isällä on aina ollut norsunsa, ehkä he kantoivat niitä sisällään jo syntyessään. Mutta aina tähän iltaan asti pappilan keittiössä ne ovat olleet eräänlaisen kannen alla. Isän ja Tilten pikku ajatustenvaihto on jotenkin avannut kannen. Seuraamuksena siitä me ja meidän kanssamme koko maailma koemme seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana, mitä tapahtuu kun norsut […]

Onpa se ruma, sanon ällistyneenä ja katson pientä nyyttiä jonka olen saanut syliini. Hänen kasvonsa ovat päärynän muotoiset, ja ohimoissa on pihtien jättämät syvät jäljet. Hänellä ei ole yhtään hiusta päässä. Ylilääkäri nauraa: teistä vain tuntuu siltä, koska ette ole ikinä nähnyt vastasyntynyttä, hän sanoo. Ne eivät ole koskaan kauniita, mutta yleensä äidit ovat toista […]

On niin surullista että en voi näyttää runoa kenellekään ja että minun on aina odotettava, kunnes kohtaan jonkun herra Kroghin kaltaisen ihmisen. Olen näyttänyt runojani Ninalle, ja hänen mielestään ne kaikki ovat hyviä. Olen näyttänyt isälleni sen runon jonka kirjoitin firman ullakolla, ja hän sanoi että se oli amatööriruno ja että runojen kirjoittaminen oli minulle […]

Aika kului ja lapsuudesta tuli ohut ja litteä, paperimainen. Se oli kulunut ja nukkavieru eikä apeina hetkinä näyttänyt siltä että se kestäisi siihen saakka kun olisin aikuinen. Muutkin näkivät sen. Joka kerta kun Agnete-täti oli meillä, hän sanoi: hyvä tavaton, kylläpä tuo tyttö kasvaa! Niin, äitini sanoi ja katsoi minua valittaen, saisi tukevoitua edes vähän. […]

Mehän emme syö koiriamme. Vain kiinalaiset syövät, mutta ei pidä aliarvioida, miten vaikeaa monille vanhoille kotieläimille on, että niiden lajitovereita syödään. Eräällä ohjelmaan kuuluvalla on hevonen tai useampia, ja sen ymmärrän hyvin. Olen itsekin harkinnut hevosen hankkimista. Vanhoissa ja älykkäissä hevosissa on se hyvä puoli, että niillä on helppo ratsastaa, koska niiden kanssa voi puhua. […]

Voisi ehkä sanoa että torkahdimme. Meitä sivusta katsova aikuinen olisi saattanut sanoa niin.Se ei kuitenkaan tuntunut siltä.Vaan siltä kuin olisimme rakentaneet jotain yhdessä.Kuin olisimme suunnitelleet tien tietoisuuteen ja kulkeneet sitä tietä niin monta kertaa, ettei meidän tarvinnut nukkua päästäksemme uniin.Otimme mukavan asennon ja rentouduimme.Samalla katselimme violettia sisiliskoa.Se kasvoi. Sen keltaiset silmät kasvoivat. Kunnes ne sulautuivat […]

Mikä se on? Kaj katsoo kantta. Sodan runokirja. Oletko alkanut kirjoittaa runoja? Luoja paratkoon, en suinkaan. Ib nauraa kouristuksenomaisesti ja saa korisevan yskänkohtauksen, ottaa mukin, nostaa sen kantta ja sylkäisee sinne jotakin. Hän panee kannen paikoilleen. Olen vain kirjoitellut silloin tällöin ikävissäni. Ehkäpä saat sen lukemisesta samanlaista iloa kuin minä sain sen kirjoittamisesta. Talvisodan aikaiset […]