Harjoitellessaan yksinään, ehkä lainkaan havaitsematta mitä ympärillä tapahtui, vain tämän vuoristolaakson mahtava luonto seuranaan tuo tyttö oli sulautunut luonnon osaseksi ja ominut sen voiman. Juuri hänen yksinäisyytensä oli masentanut murheen ja kasvattanut kesytöntä tahdonvoimaa. Olipa hän hankkinut soitonalkeensa mistä tahansa, suunnatonta tarmoa osoitti kuitenkin se, että hän oli oppinut vaikeita kappaleita vain nuoteista ja osasi […]

As I cycled past the rows of identical houses, I thought to myself again how much like nests they looked. They resembled a huge cocoon that Yuu and I had once found in the Akishina mountains. My town was a collection of nests, a factory for manufacturing babies. I was a tool for the town’s […]

Nyt on blogi niin jäljessä luettujen pinosta, että on aika ottaa apuun pikaluotsaus. Tällä kertaa teen pikakatsauksen kolmeen kirjaan, jotka kaikki luin Helmet-haastetta varten. Sekin on nimittäin kesken, vaikka tänä vuonna olen lukenut jo 135 kirjaa. Yleensä en etsi kirjoja varta vasten haastetta varten, vaan sijoitan muuten lukemiani kirjoja sopiviin haastekohtiin. Kaikkiin haastekohtiin tämä taktiikka […]

Jokunen viikko kului sillä tavoin rauhallisesti, minkä jälkeen tapahtui taas uusi katoaminen. Olin luullut tottuneeni niihin jo läpikotaisin, mutta tällä kertaa se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Kirjallisuus katosi. Katoaminen tuli aamusta kuten tavallista, mutta se eteni verkalleen. Aamupäivällä kaupungilla ei näkynyt mitään erityistä muutosta. “Eihän meillä ole kotona yhtään romaania. Mikäpä tässä on ollessa. Mutta […]

“No niin, aika lähteä.”Tokue katseli ympäriinsä myymälässä ja silmäili lautasta, jolla oli epäonnistuneita kakkusia. Sitten hän viikkasi esiliinan ja asetti sen työtasolle, sujautti päässään pitämänsä huivin laukkuunsa ja nousi ylös. “Terveisiä Wakana-chanille ja muille lapsille.”“Kerron, jos hän tulee.”Tokue avasi takaoven ja lähti.Sentarō seurasi rinnalla. He astuivat kujalle, missä lehtiään pudottava kirsikkapuu levittäytyi himmeän katulampun valossa.“Ensi […]

Hirai looked into Kazu’s eyes and gave a firm, definite nod. Kazu put the coffee in front of Hirai. She picked up the silver kettle from the tray with her right hand and looked at Hirai from underneath her lowered brow. This was the ceremony. The ceremony did not change, no matter who was sitting […]

Pääsisinpä pian konbiniin. Siellä tärkeintä oli vain se, kuinka hyvin toimin tiimissä. Asiat eivät olleet näin mutkikkaita. Sukupuolella, iällä tai kansalaisuudella ei ollut merkitystä. Samanlaiset työvaatteet puettuamme olimme kaikki tasa-arvoisesti vain myyjiä.Vilkaistessani kelloa se oli kolme. Näihin aikoihin kassa alkoi olla laskettu, pankissakin oli käyty vaihtamassa rahaa, kuorma-auto oli tuonut lastin leipää ja valmisaterialaatikoita, niitä […]

Toistin kysymyksen. “Mitähän minä voisin tehdä?”“Tanssia”, sanoi Lammasmies. “Niin kauan kuin musiikki soi, jatka tanssimista. Ymmärrätkö mitä sanon? Tanssi. Tanssi aina vain. Älä jää miettimään, miksi. Älä pohdi syitä. Sellaisia ei olekaan. Jos jäät miettimään, jalkasi pysähtyvät. Ja kun ne ovat pysähtyneet, olet meikäläisen avun tavoittamattomissa. Kaikki kytköksesi ovat silloin poissa. Poissa ikuisiksi ajoiksi. Jos […]

Mikami pyöräytti tuoliaan ja kääntyi kohti ikkunaa. Ei haittaisi, vaikka alaiset ehkä tulkitsisivat hänen kätkeneen sillä hämillisyytensä. Hän laski katseensa polvillaan oleviin papereihin. Tavanomaisia kysymyksiä… Syyteoikeuden vanhenemiseen on hieman yli vuosi. Millaisilla keinoilla te aiotte poliisiylijohtajana edistää rikosjutun ratkeamista? Teloituslava oli valmis. Viestinnästä ei tulisi Dallasia. Mitä rikostutkintayksikkö tekisi? Kuinkahan moni ihminen vedettäisiin mukaan viimeiseen […]

“Onpa upea awabi“, Sensei ihasteli samalla kun pienensi liekkiä mustekala-shabun alla. Keskikokoisella lautasella komeili neljä awabin kuorta, joiden sisus oli täytetty sashimiksi paloitellulla raa’alla awabilla. “Syöhän reilusti, Tsukiko.” Sensei lisäsi hieman wasabia ja kastoi awabia soijakastikkeeseen. Sitten hän pureskeli simpukkapalaa hitaasti. Hänen suupielensä olivat iäkkään ihmisen. Minäkin pureskelin awabia. Oma suuni kaiketi oli vielä nuoren […]

“Star Crossed Lovers”, Shimamoto sanoi. “Mitähän se tarkoittaa?” “Epäonnisten tähtien alla syntyneitä rakastavaisia. Onnettomia rakastavaisia. Se on englanninkielinen fraasi. Tässä se viittaa Romeoon ja Juliaan. Kappale kuuluu sarjaan, jonka Ellington ja Strayhorn sävelsivät esitettäväksi Ontariossa pidettävillä Shakespeare-festivaaleilla. Alkuperäisessä esityksessä Johnny Hodges soitti Julian osan alttosaksofonilla ja Paul Gonsalves soitti Romeon osan tenorisaksofonilla.” “Epäonnisten tähtien alla […]

Professorille rakkainta koko maailmassa olivat alkuluvut. Minäkin olin kyllä tietoinen niiden olemassaolosta, mutta en ollut koskaan ajatellut niitä mahdollisena rakkauden kohteena. Mutta vaikka kohde olikin epätavallinen, hänen tapansa rakastaa oli varsin oikeaoppinen. Hän ihaili ja palveli rakastettuaan ehdoitta. Hän kunnioitti tätä, väliin helli, väliin polvistui tämän eteen. Eikä hän milloinkaan lähtenyt rakkaansa rinnalta. Minua vetää […]

Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa on kirjailijan klassikkoteoksia vuodelta 1985, ja ilmestyi viime vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa Raisa Porrasmaan suomennoksena. Teos on jo toinen Porrasmaan suoraan japanista ilman välikieliä suomentama Murakamin teos ja työn jälkeä ei voi kuin ihailla. Murakamin surrealistinen tarina ei varmasti ole ollut kovin helppo pala purtavaksi. Lukijalle tiiliskivi (546 sivua) on yllättävän nopeaan […]

Silloin Tsukuru pystyi viimeinkin hyväksymään kaiken, ymmärtämään sen sielunsa pohjimmaisessakin sopukassa. Kahden ihmisen sielut eivät ole yhteydessä toisiinsa vain harmonian kautta, vaan pikemminkin ne ovat syvästi sidotut toisiinsa haavojensa kautta. Hauraus ja kipu yhdistävät niitä. Ei ole olemassa tyyneyttä, johon ei sisältyisi tuskan huutoa, ei anteeksiantoa vailla maahan valuvaa verta, ei hyväksyntää, joka ei olisi […]