Perheen elämä muistuttaa enemmänkin topografista karttaa kuin romaania, ja biografia on sen läpikäymien geologisten ajanjaksojen summa. Itsestään kirjoittaminen merkitsee sen muistamista, että on syntynyt raivosta, että on ollut paksu katkeamaton laavavirta ennen kuin sen pinta on kovettunut ja halkeillut ja päästänyt esiin jonkinlaista rakkautta, tai anteeksiannon hyödytön voima on tullut hiomaan ja tasoittamaan painautumia. Itsestään […]

Kohti Nukkuvan jättiläisen olkapäätä tytöt juoksivat. Alina hoilotti: awalaga awalaga atsiee fuu fuu ka. Desire löi tahtia, käveli sitten käsillään ja katseli maailmaa väärinpäin. Alina heitti kärrynpyöriä, pitkät vaaleat jalat kulkivat ilman halki kuin tuulimyllyn siivet. Sitten hän kaarsi selkänsä käsien ja jalkojen varassa sillaksi, jonka alitse Desire mateli suokaimaanina. Aikansa leikittyään he istahtivat lepäämään. […]

Nukuin kolme päivää ja kolme yötä dividivipuiden kaitojen, lehdettömien rankojen alla. Minua pakotti kaikkialta, olin rasituksesta ja väsymyksestä murskana. Kävin vajalla juomassa kanisterin hanasta vettä ja palasin varjoon makaamaan. Nukuin kaiket päivät, silloinkin kun olin hereillä. Valo oli ainoa keino tietää, kuinka kauan aikaa Salveiron lähdöstä oli kulunut. Yöllä näin hänestä unta. Visitación herätti minut, […]

Mauro was the one who put it in her head that Bogotá was just another pueblo masquerading as a metropolis and there was more to discover. In their mountains and hungry valleys, they were all descendants of massacred Indigenous Peoples, their violated foremothers. They could hate the conquistadores for what they stole, but they couldn’t […]

Pete soitti äidilleen kertoakseen, ettei pääsisi tulemaan sunnuntaina, koske menisi tapaamaan sairasta ystävää. Hän vakuutti tulevansa seuraavalla viikolla ajallaan. Äiti käski hänen lopettaa murehtiminen, olo oli kuulemma ollut parempi ja hänen istuttamansa keltainen ruusu kukki. Äiti lupasi lähettää hänelle kuvan, jos onnistuisi päättelemään, miten puhelimen kamera toimii. Pete pakkasi viikonloppulaukun. Hän ei aikonut viipyä matkalla […]

Kartanon kulmilla äkkään nokkosryppään. Leivän mutustelun jälkeen minuun iskee halu pidellä sylillistä yrttejä, vaikka ne olisivat äksyjä. En tiedä, mitä päässäni oikein liikkuu, mutta revin kahmaloittain nokkosia, ja ne polttavat kuin tulenlieskat. Eivät niinkään ihoani, kun sormeni ahertavat, sukeltavat vihreään, hamuavat lapsuutta, viattomuuden väriä. Poltteessa piilee jotain syvempää, alta puskevaa synkkyyttä. Se pyrkii läpäisemään vuodenkiertojen […]

Nyt haluan kirjoittaa Nanan riippuvuudesta sisältäpäin. Niin minä haluan sen tuntea, ikään kuin se olisi oma riippuvuuteni. Tein päiväkirjaani yksityiskohtaisia muistiinpanoja hänen viimeisistä vuosistaan. Kirjoitin kuin antropologi, jolla on vain yksi tutkimuskohde, Nana. Voin kertoa, miltä hänen ihonsa näytti (kelmeältä), miltä hänen tukkansa näytti (kampaamattomalta, leikkaamattomalta). Voin kertoa, että hän, joka oli muutenkin aina ollut […]

The only thing that parents can really give their children are little knowledges: this is how you cut your own nails, this is the temperature of a real hug, this is how you untangle knots in your hair, this is how I love you. And what children give their parents, in return, is something less […]

He started tuning our cellos. The deep tones rang like a human voice, singing its darkest secrets, startling me. The floor shifted as a boat passed, rocked by the waves. I gazed upon him, another man I had known as a boy, his perfect profile impenetrable, but his hands—what tenderness and pain flowed from those […]

Olin ilmassa eikä ylläni ollut muuta kuin sininen taivas, maata en voinut nähdä lainkaan, ei ollut koulua eikä opettajia eikä vodia huutavaa miestä, ei pahaa leipää eikä vetoisia lattioita. En painanut mitään eikä koneenikaan painanut ja ajattelin, että voisin lentää Jannen luo New Yorkiin, väistää soihtunaisen piikkikruunun, laskeutua jollekin kadulle ja ihmiset hurraisivat ja heittäisivät […]

Hän. Se oli isä, jota ei saanut kutsua nimeltä. Nyt kun Hazel Jones oli elokuvateatterissa paikannäyttäjänä, hänellä oli tapana matkia puheessaan tiettyjä Hollywood-näyttelijöitä. Hazel Jonesina hän saattoi vihjailla kaikkea sellaista, mitä Zackin äiti ei olisi halunnut vihjailla. Oli mami, jolla oli ollut eri nimi silloin kun asuttiin kanavan lähellä vanhassa maalaistalossa Poor Farm Roadilla, ja […]

They were night people, one step away from ghosts, and strangers to each other. Some had husbands, as she guessed by their wedding rings, and many had children, who, contrary to the rules, telephoned in the night to report some crisis. The mothers, knowing that phone calls were forbidden, lurked in corners, to listen. Many […]

From the terrace he had an open view of the place where he and Udayan had been raised. Lower rooftops of tin or tile, with squash vines trailing over them. The tops of walls, dotted white, splattered with excrement from crows. Two oblong ponds on the other side of the lane. The lowland, looking to […]

Teimme uunin edessä kaiken mahdollisen: läksyt, pyykkien viikkauksen, pukeutumisen ja työt tehtaalta tuomiemme vaatesäkkien parissa. Emme pysyneet tehtaan edellyttämässä tahdissa, joten monena iltana äiti lähetti minut kotiin ja jäi itse töihin niin pitkäksi aikaa kuin pystyi. Aina kun se oli mahdollista, äiti kantoi vaatteita kotiin muovisäkeissä. Vaikka olisin valvonut kuinka myöhään tekemässä kotitehtäviä, äiti meni […]

Helene Weckerin esikoiskirja The Golem and the Djinni valikoitui luettavakseni Goodreadsin suosituksesta. Kirja on fantasiaa, mutta sen voisi hyvin sanoa kuvaavan sitä, minkälaista on elää siirtolaisena, vähemmistön edustajana ja selvästi enemmistöstä poikkeavana. Tarina tapahtuu New Yorkissa vuonna 1899. Siirtolaisia tulvivan New Yorkin kirjavaan joukkoon ilmaantuu kaksi omaa luokkaansa olevaa hahmoa. Toinen on golem,  juutalaisessa tarustossa esiintyvä saviolento, jonka […]