Enemmän kuin puu, kuin nauris, kuin tupakka, siirtokuntaa pitivät yllä huhut, tekaistut toiveet ja tarinat. Syystuulten intaannuttamina ne kulkivat häämöinä ja kangasteluina joen pintaa pitkin.

Isotammen meri oli tyhjä, taivas sitäkin tyhjempi. Komentaja herr Kling kysyi jo upseereiltaan, olisiko koko Uusi Ruotsi haudattava vähin äänin niin kuin lapsen lemmikikseen ottama linnunpoikanen, joka on talven tullen kuollut ja jonka lapsen isä kaikessa hiljaisuudessa kuoppaa toivoen pienokaisen pian unohtavan koko jutun. Olihan Hollanti ilmoittanut, että nämä maat kuuluivat sille, ja antanut ymmärtää sallivansa ruotsalaisten oleskella Eteläjoen rannalla vain hyvää hyvyyttään, koska ei juuri nyt sattunut tarvitsemaan aluetta.

Mitä pidemmälle päätöstä kolonian tulevaisuudesta venytettiin, sitä lauhemmaksi talvi taipui, ja Kevät-Matin aikaan tuntui taas, että ehkä edessä odotti sittenkin parempi aika ja kenties tänä vuonna laivat taas saapuisivat..

Ja jälleen he kuvittelivat tulleensa paratiisiin, mutta ymmärsivät nyt, että tämä paratiisi piti tehdä itse.

Monina iltoina rakennus- ja peltotöiden jälkeen, kenenkään huomaamatta tai piittaamatta, vieras mies kulki linnoitukselta rantaan. Laivojen tähystämisen sijaan hän painoi kätensä veteen ja koki ulottua jokea pitkin mereen ja meren poikki itämaahan asti.

Siellä, missä ei ole paikkoja.

Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista

Ville-Juhani Sutinen on tuottelias kirjailija, joka voitti pari vuotta sitten Tieto-Finlandian esseeteoksellaan Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta (Avain 2022). En ole lukenut sitä tai mitään muutakaan Sutisen teosta, mutta juuri ilmestynyt historiallinen romaani Paratiisista kiinnitti huomioni kiinnostavalla aiheellaan. Romaani sijoittuu 1600-luvulle ja kertoo Ruotsin Värmlannin metsäsuomalaisista ja heidän lähettämisestään Amerikkaan Uuden Ruotsin siirtokuntaa rakentamaan. Paratiisista aloittaa kolonialismia käsittelevän Uusi maailma -trilogian.

Romaanissa seurataan kahta keskushenkilöä, joiden tiet ensin risteävät ja lopulta yhdistyvät. Toinen heistä on Savolaxissa syntynyt Sofie, joka jätetään vauvana tien varteen, koska kotona ei riitä ruokaa kaikille. Hän saa kuitenkin mahdollisuuden elämään, kun hänet pelastetaan tienposkesta ja viedään patruunan taloon kasvamaan. Vaikka Sofie ystävystyy talon tyttären Elsan kanssa, hän ymmärtää ettei hänellä ole tulevaisuutta talossa kuin piikana. Aikuisuuden kynnyksellä Sofie päättää lähteä koettelemaan onneaan suuressa maailmassa. Yksinäisen nuoren naisen elämä irtolaisena ei ole hääppöistä, mutta Sofie on neuvokas ja sitkeä. Lisäksi Sofiella on turvanaan hänen kuollut kaksosveljensä, joka kulkee varjona hänen kintereillään. Sofiella on kyky keskustella henkien kanssa ja veljensä haamun lisäksi hän turvautuu muihinkin henkisiin oppaisiin ja auttajiin.

Romaanin toinen päähenkilö on Lukki, joka etsii maankolkkaa, jossa voisi elää mahdollisimman vapaana ja sopusoinnussa luonnon kanssa. Hän on kiertänyt Suomea isänsä kanssa, mutta kun isä kuolee, Lukki päättää etsiä paratiisiaan Ruotsista, jossa hän on kuullut olevan metsäpalstoja tarjolla. Hän löytääkin Värmlannin metsäsuomalaisten pariin ja alkaa rakentaa omaa tilaansa metsän uumeniin. Kruunun suhtautuminen metsäsuomalaisiin on kuitenkin jo alkanut muuttua ja pian virkamiehet kiertävät tarkastamassa tiluksia. Jos vaatimuksia ei täytetä, seuraa häätö ja tila palautuu valtiolle. Rautaruukkien yleistyessä metsälle ja sen puille onkin yhtäkkiä muuta käyttöä ja suomalaisten suosiman kaskiviljelyn katsottiin tuhoavan kallisarvoista puuta. Pian keksitään hyötykäyttöä myös metsäsuomalaisille, kun heitä aletaan ensin houkutella ja sitten pakottaa siirtolaisiksi Amerikkaan Uutta Ruotsia rakentamaan. Niin myös Lukki päätyy Uuteen Ruotsiin.

Romaanin viimeinen osa kertoo tapahtumista Uudessa Ruotsissa, jonne myös Sofien tie vie, tosin hänen omasta halustaan. Hän on onnistunut tekemään sosiaalisen nousun ja hänen puolisonsa on osa uuden siirtokunnan hallintoa. Mies kuitenkin sairastuu heti perille päästyä ja menehtyy tautiin niin kuin moni muukin. Sofie jää yksin vastasyntyneen tyttärensä kanssa. Hänellä on kuitenkin omat keinonsa selviytyä. Uusi Ruotsi sijaitsi nykyisten Pennsylvanian, Delawaren ja New Jerseyn osavaltioiden alueella. Hollanti oli asuttanut itärannikkoa jo pitkään ja nämäkin alueet olivat osittain Hollannin valloittamia. Uudelle Ruotsille kävi samoin kuin metsäsuomalaisille Ruotsissa eli ruotsalaiset saivat askarrella pikku koloniassaan niin kauan kuin Hollanti sen salli. Vuonna 1655 Uusi Ruotsi antautui Uuden-Amsterdamin joukoille. Hollantilaiset taas ehtivät hallita aluetta vain vuoteen 1664, jolloin vuorostaan englantilaiset valtasivat Uudet-Alankomaat. Suurimpina kärsijöinä olivat tietysti alkuperäisasukkaat, joita kirjassa kutsutaan indiaaneiksi. Siirtokunnan pappi, jota kirjassa myös seurataan, käy filosofisia keskusteluja tulkkina toimivan Lenape-intiaanin kanssa eikä tunnu ymmärtävän miksi kristinusko ei villejä kiinnosta. Keskustelu paratiisista päättyy papin kannalta nolosti, Kun Lenape toteaa: Eli paratiisi on niin kuin tämä maa ennen kuin valkoiset tulivat? 

Sattumalta kuuntelin tämän kirjan lukemisen lomassa äänikirjana Laura Cummingin tietokirjaa Thunderclap, joka kertoo 1600-luvun hollantilaisista taidemaalareista ja kuvaa elämää Delftin kaupungissa. Näitä kirjoja oli kiinnostavaa peilata keskenään, sillä Hollannin kauppakomppanian mahti on esillä molemmissa kirjoissa. Hollannin kauppakomppanian aluksissa kuljetettiin myös paljon Alankomaiden kultakauden taideaarteita, joista osa on myös uponnut esimerkiksi Suomen edustalle. Näistä kahdesta kirjasta avautui kiinnostavia näkymiä tuon ajan eloon eri yhteiskuntaluokissa. Delftin taidemaalareiden ja heidän kuvaamansa porvariston elämä oli toki erilaista kuin metsäsuomalaisten tai siirtolaisten kokemukset. Toisaalta sairaudet ja onnettomuudet eivät valinneet uhrejaan säädyn perusteella.

Paratiisista -romaanin kaikkitietävä kertoja kurottaa välillä ajasta eteenpäin ja kertoo esimerkiksi, että nykyään Uuden Ruotsin paikalla sijaitsee Philadelphian lentokenttä. Tulevaisuus sirottuu ajoittain myös päähenkilöiden elämään, kun vaikka Lukki näkee yllättäen Värmlannin metsässä modernin metsätyökoneen. Koin nämä aikojen sekoittumiset keinotekoisina ja tavallaan turhinakin. Lukija osaa kyllä itsekin pohtia, miten maailma on noista ajoista muuttunut. Lukin ja Sophien elämä on täynnä kurjuutta ja kaikenlaisia vitsauksia, eikä Sutinen pidättele niistä kertoessaan. Visvaa, umpimielisyyttä, väkivaltaa ja kaikenlaista groteskia riittää, varsinkin kirjan alkupuolella. Paratiisi on tuosta elämästä kaukana, joten ei ihme, että sen etsiminen niin kovasti kiinnostaa.

Romaanin kieli on värikästä ja omaperäistä. Tuntuu, että Sutinen on itse rakastunut joihinkin keksimiinsä kielikuviin ja murresanoihin, niin usein hän niitä kirjassa viljelee. Pariinkin otteeseen mainitaan, että Örebron kirkon tapuli näytti siltä kuin hymyilevä lapsi olisi pukeutunut liian suureen kapotaanihattuun. Toistuvia sanoja ovat esimerkiksi kuvahainen, ummel, uutisasukas, kimlata ja intaantua. Vaikka persoonallisesta kielestä pidänkin, välillä sain puistatuksia näistä sananväännöistä. Romaanin kieli on muutenkin konstikasta ja keskittymistä vaativaa, mutta kun vauhtiin pääsee, tekstin poljento imaisee kyllä mukaansa. Sitä ihan intaantuu lukemaan lisää ja lisää. Vaivihkaa tarina kietoo lukijan seittiinsä, jota kirjassa symbolisesti kudotaan. Kiinnostuksella jään seuraamaan, mihin aikoihin, paikkoihin ja tunnelmiin seuraavat sarjan osat lukijan vievät.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35 – Kirjassa vietetään aikaa luonnossa.

Ville-Juhani Sutinen:
Paratiisista
Into Kustannus 2024

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirsin kirjanurkka

Sinua voisi myös kiinnostaa

Laura Cumming: Thunderclap: A Memoir of Art and Life and Sudden Death

Mirkka Lappalainen: Smittenin murha

Hanya Yanagihara: Paratiisiin

Tommy Orange: Ei enää mitään

Kiran Millwood Hargrave: The Mercies

Olli Jalonen: Merenpeitto

Aino Kallas: Sudenmorsian

Seuraa Kirjaluotsia

1600-luku helmet2024 helmethaaste kolonialismi metsäsuomalaiset Paratiisista siirtolaisuus uudisasukkaat Uusi maailma -trilogia Uusi Ruotsi Ville-Juhani Sutinen