En olisi osannut Exeteristä lähtiessäni aavistaa, että tulisin kaipaamaan kotiin, mutta niin vain kävi. Kaipasin lumikenkäilijää – kaipasin äitiä ja Mollya, Dottieta ja isoäitiä. Minulla täytyi olla kova koti-ikävä, sillä kaipasin myös emeristussikiön haamua. Mitä minä silloin kirjoitin? Ennen kaikkea kirjoitin kirjeitä Elliot Barlow’lle. Kyselin, oliko hänellä kaikki hyvin – toisin sanoen oliko hän yhä […]

Hänellä on ulkopuolelta kuuma ja sisäpuolelta kylmä. Perhosia vatsassa. Isä sanoo, että parhaiden esiintyjienkin vatsaa nipistelee ensi-illassa. Tämä on ensimmäinen päivä. Uudet vihkot. Uudet luokkakaverit. Uusi opettaja. Uusi Madeleine. Hänen tekee hirveästi mieli päästää isän kädestä ja liitää pois kuin leija. “Isä?”“Niin?”“Tuota. Voitko tulla minua vastaan koulun jälkeen?”“Etkö halua kulkea sitten jo kavereiden kanssa?”“En.”“No, katsotaan. […]

Menin kävelylle ja tarkkailin ihmisiä. Ajattelin, että asun tässä kaupungissa niin kuin hekin, nuo ihmiset jotka olin nähnyt Pariisin kaduilla kauppakasseineen muutama kuukausi sitten, joita olin kadehtinut ja joiden elämää kuvitellut. Nyt olin yksi heistä, ja ulkoapäin olisi voinut luulla, että olin aina ollut osa tätä elämää, että olin aina ollut täällä, tässä kaupungissa, nyt […]

Kun olin collegessa, yksi vuosikurssini tytöistä keksi kerran, miten internetiin pääsee. Se oli hyvin vaikeaa, mutta hän oli hyvin fiksu, ja vaikka muutama muukin tyttö oli halunnut nähdä, millaista siellä oli, minä en halunnut. Tiesin totta kai mikä internet oli, vaikka olin liian nuori muistamaan sitä: olin vasta kolme, kun siitä tuli laitonta. En ollut […]

Me emme tahdo enää punastua emmekä vapista, me tahdomme tottua solvauksiin, haavoittaviin sanoihin.Istuudumme vastakkain keittiön pöydän ääreen ja toisiamme silmiin katsoen me lausumme yhä hirveimpiä sanoja. Toinen:– Paskapää! Persläpi! Toinen:– Mulkku! Kusipää! Näin me jatkamme, kunnes sanat eivät enää yllä aivoihimme, eivät edes korviimme.Harjoittelemme tähän tapaan noin puoli tuntia joka päivä, sitten lähdemme kaupungille kävelemään.Järjestämme […]

Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, mutta kirjoitan vain ja ainoastaan päästääkseni pintaan tunteita, joita keho ei kykene ilmaisemaan.Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa poliittista manifestia, ja hion oitis jokaista lausettani kuin veitsenterää.Koska nyt minä sen tiedän: se mitä kirjallisuudeksi kutsutaan, on rakennettu vastoin äitini kaltaisten ihmisten elämää ja kehoa. […]

Harjoitellessaan yksinään, ehkä lainkaan havaitsematta mitä ympärillä tapahtui, vain tämän vuoristolaakson mahtava luonto seuranaan tuo tyttö oli sulautunut luonnon osaseksi ja ominut sen voiman. Juuri hänen yksinäisyytensä oli masentanut murheen ja kasvattanut kesytöntä tahdonvoimaa. Olipa hän hankkinut soitonalkeensa mistä tahansa, suunnatonta tarmoa osoitti kuitenkin se, että hän oli oppinut vaikeita kappaleita vain nuoteista ja osasi […]

Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä. Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa perään musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä nimistä, jotka yksi kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu poliittiseen historiankirjoitukseen. Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Édouard Louis on tullut […]

Jokunen viikko kului sillä tavoin rauhallisesti, minkä jälkeen tapahtui taas uusi katoaminen. Olin luullut tottuneeni niihin jo läpikotaisin, mutta tällä kertaa se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Kirjallisuus katosi. Katoaminen tuli aamusta kuten tavallista, mutta se eteni verkalleen. Aamupäivällä kaupungilla ei näkynyt mitään erityistä muutosta. “Eihän meillä ole kotona yhtään romaania. Mikäpä tässä on ollessa. Mutta […]

Kenneth Burke pilkkoi yhä puita. Leyland painoi otsan ikkunaa vasten. Olen täällä, hän ajatteli, olen täällä, Lontoossa. Hän veti takin ylleen ja kulki sitten kaikkien huoneiden läpi. Hän oli Warren Shawnin talossa, Hampsteadissa, Lontoossa, talossa, joka kuului nyt hänelle. Ja nyt hän murtaisi tulevaisuudettomuuden muurin, joka oli silloin tuntunut ylitsepääsemättömältä, ja menisi aivan ensimmäiseksi käymään […]

Tänään saan rakastajaltani sarjan taskupuheluita. Hän painaa soittonäppäintä vahingossa, ja linja avautuu hänen tietämättään. Näyttöön ilmestyy hänen numeronsa, vastaan, ja hän puhuu innokkaasti, mutta ei minulle. Kuulen, kuinka hän lounastaa, pyytää ravintolassa päivän annoksen, kävelee kadulla, tekee töitä. Hänen vaelteleva äänensä kantautuu korvaani kaukaisena, mutta aina tunnistettavana, läsnä olevana, poissa olevana. Hän puhuu ja nauraa. […]

Kuvailin tapahtumia kahdelle edessäni olevalle poliisille – naiselle ja miehelle – mies istui tietokoneen ääressä, nainen seisoi hänen vieressään. Oli kulunut vajaa vuorokausi siitä kun olin kohdannut Redan. Kuulustelu oli juuri alkanut, en tiennyt lainkaan mitä tuleman piti. En osannut vielä aavistaa, miten vihaisin itseäni sen vuoksi että olin tullut poliisiasemalle. Katuminenkaan ei voinut minua […]

Nyt hän lähtee syli täynnä pyykkiä lastenhuoneesta ja ohittaa jakkaralla istuvan tyttärensä. Hän tietää hyvin, miksi on naittanut tyttärensä kristitylle. Isä oli eräänä päivänä lähtenyt eikä koskaan palannut, hän oli kertonut tyttärelleen, kun tämä oli alkanut kysellä. Miksi isä lähti? Minne? Palaako hän vielä joskus? Kirjahyllyyn laitatettiin uudet lasit. Hän myi ghetossa sijaitsevan talonsa ja […]

Olin kuvitellut, että isokokoinen nainen aikoi ohjata minut johonkin tiettyyn osaan huonetta tai jonkun tietyn ihmisen luo, mutta vähän ajan kuluttua minulle valkeni, että kiersimme hitaasti kehää. Itse asiassa olin varma, että olimme ohittaneet samat paikat jo ainakin kahdesti. Panin merkille myös toisen kummallisen seikan: vaikka ihmiset kääntyivät tervehtimään emäntääni, hän ei tehnyt elettäkään esittelläkseen […]

Susi hymyili minun suuntaani ja sanoi: “Halima on oikeassa. Ruumiissa on kova kuivattaminen, mutta kyllä se onnistuu.”Carus Farrar sanoi: “Mitä sisäelimille tehdään, sydämelle ja muille? Kaikkea ei varmasti voi kuivattaa.”“Haudataan sydän tänne”, Susi sanoi. Hän hymyili. “Se on erinomainen ratkaisu. Käsitellään ruumis kuljetusta varten, mutta haudataan sydän ja sisukset tänne. Ja jos hän joskus ilmestyy […]

Toistin kysymyksen. “Mitähän minä voisin tehdä?”“Tanssia”, sanoi Lammasmies. “Niin kauan kuin musiikki soi, jatka tanssimista. Ymmärrätkö mitä sanon? Tanssi. Tanssi aina vain. Älä jää miettimään, miksi. Älä pohdi syitä. Sellaisia ei olekaan. Jos jäät miettimään, jalkasi pysähtyvät. Ja kun ne ovat pysähtyneet, olet meikäläisen avun tavoittamattomissa. Kaikki kytköksesi ovat silloin poissa. Poissa ikuisiksi ajoiksi. Jos […]

Voisi ehkä sanoa että torkahdimme. Meitä sivusta katsova aikuinen olisi saattanut sanoa niin.Se ei kuitenkaan tuntunut siltä.Vaan siltä kuin olisimme rakentaneet jotain yhdessä.Kuin olisimme suunnitelleet tien tietoisuuteen ja kulkeneet sitä tietä niin monta kertaa, ettei meidän tarvinnut nukkua päästäksemme uniin.Otimme mukavan asennon ja rentouduimme.Samalla katselimme violettia sisiliskoa.Se kasvoi. Sen keltaiset silmät kasvoivat. Kunnes ne sulautuivat […]

He palasivat. He arvostivat paikan syrjäisyyttä, sieltä he löytäisivät minut vuorenvarmasti eikä heidän tarvinnut pelätä, että välituntivalvoja yllättäisi heidät. He odottivat minua siellä joka päivä. Joka päivä minä palasin, ikään kuin meillä olisi ollut tapaaminen, sanaton sopimus. En mennyt sinne uhmatakseni heitä. Rohkeus tai mikään urheus ei ajanut minua siihen käytävään, jonka valkoinen seinämaali hilseili, […]

Uni tuli niin pian, että vasta uneksiessaan hän koki sen oudon uutuuden: turvallisuuden. Helpotuksen häivän, kuten alkuaikoina koulukodissa, kun yöt olivat niin kamalat; kun käärmeet odottivat pystyssä pikkuruisilla jaloillaan seisten, kärttäen ohuilla vihreillä kielillään häntä tulemaan alas puusta. Toisinaan oksien alla seisoi joku käärmeistä erillään, ja vaikkei hän erottanut kuka se oli, seisoskelijan läsnäolo tiesi […]

Kaksi ensimmäistä työpäivää satoi tasaisesti. Ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä päiväkävelylle, joten vietimme kaiken ajan olohuoneessa. Effing oli sopuisampi kuin haastattelussa, istui enimmäkseen vaiti ja kuunteli lukiessani hänelle kirjoja. Oli vaikea arvioida vaitonaisuuden luonnetta: käyttikö hän sitä koetellakseen minua jollain käsittämättömällä tavalla vai kuvastiko se vain hänen mielialaansa. Kuten niin usein sinä aikana, jonka vietin […]

Unohdin sanoa, että asuimme Pripjatissa, reaktori ei ollut kaukana. Vieläkin näen silmissäni sen heleänpunaisen loisteen, reaktori ikään kuin hohti valoa sisältäpäin. Epätodellista valoa. Se ei ollut mikään tavallinen tulipalo vaan jonkinlaista valohehkua. Kaunista. Jos unohdamme kaiken muun, se oli hyvin kaunista. En ollut elokuvissakaan nähnyt mitään vastaavaa. Illalla parvekkeet olivat täynnä ihmisiä, ja ne joilla […]

Kahvilan pöydässä minusta tuntui, etten voisi hevillä panna hanttiin mestarilleni. Vastuu veden löytämisestä ja työpanoksemme kaikkineen olivat sitoneet minut mestariin ja kaivoon. Voisin panna hänelle vastaan vain jos päättäisin ottaa lopputilin, lopettaisin työt ja palaisin kotiin. Se taas tarkoittaisi, että olisin pelkuri ja luopuisin veden etsinnästä. Kuin mikäkin jänishousu, joka tiukan paikan tullen hylkää aatteensa. […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan naistenviikkohaasteeseen. Tänään nimipäiväonnittelut menevät Olgalle ja Oilille. Tämän päivän kirjailijalla on suomalaisen miehen etunimi, mutta ei nimi naista pahenna! Toni Morrison on voittanut kirjallisuuden Nobelin ja tämä lukemani romaani voitti myös Pulitzerin vuonna 1988. Orjuudesta kertovassa romaanissa nimillä on myös tärkeä rooli. Oma nimi on ylellisyys, johon orjalla ei ole oikeutta, eihän […]

“Tiedätkö sinä mitä, minä olen ainoa tässä perheessä jolla ei ole ongelmia”, Zooey sanoi. “Ja tiedät sinä mistä se johtuu? Koska aina kun minä tunnen itseni surkeaksi, olen ymmällä, minä kutsun vähän ihmisiä vieraisille kylpyhuoneeseen – ja yhdessä me sitten silitämme mutkat pois, ja siitä se selviää.” Rouva Glassia näytti melkein huvittavan Zooeyn menetelmä ongelmien […]

Olin varttunut tunteensa tukahduttavien hiljaisten ihmisten keskellä. Tiesin isäni olleen “suurisuinen” ja “paskanpuhuja” ja (tämän liikanimen kuulin isoisän sanovan hänelle päin naamaa) “lepertelijä”, mutta tämä oli pelkkää kuulopuhetta ja todistusaineiston valossa selvästi pelkkä torjuntakeino. Tiesin, että joskus muinoin isoäiti oli ollut kiihkeä, hullu ja runollinen, mutta tuo aika oli utuista tarua; sen saattoi päätellä vain […]

Mikä se on? Kaj katsoo kantta. Sodan runokirja. Oletko alkanut kirjoittaa runoja? Luoja paratkoon, en suinkaan. Ib nauraa kouristuksenomaisesti ja saa korisevan yskänkohtauksen, ottaa mukin, nostaa sen kantta ja sylkäisee sinne jotakin. Hän panee kannen paikoilleen. Olen vain kirjoitellut silloin tällöin ikävissäni. Ehkäpä saat sen lukemisesta samanlaista iloa kuin minä sain sen kirjoittamisesta. Talvisodan aikaiset […]

Elämä koostuu tavallisista hetkistä. Äiti tiesi, että siihen saattoi luottaa, ja yhteiset vuotemme opettivat sen lopulta minullekin. Ei loikkia, ei putoamista. Hengitän menneisyyden pieniä vihmovia yksityiskohtia ja tiedän kuka olen. Se mitä en tiennyt ennen on nykyään selvempää, suodattunut ajan läpi, kokemus joka ei kuulu kenellekään muulle, ei etäisestikään, ei yhdellekään toiselle, ei koskaan. Katson […]

Kuin heräävä ihminen, joka pinnistelee muistaakseen unen, jota hänen muistinsa itsepintaisesti haluaa unohtaa, koetin palatsissa käydessäni toistaa näitä eloisia ja pelkoa herättäviä yksityiskohtia sulttaanille. Puhuin pyöristä, katapultista, kupolista, ruudista ja vivuista, joita Hoca oli selostanut minulle vaikka kuinka monta kertaa. Sanat eivät olleet minun sanojani, mutta vaikka siinä mitä minä sanoin ei ollut lainkaan Hocan […]

Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. Anna sinua ympäröivän maailman haihtua hämärään. On paras sulkea ovi; sen takana on aina televisio auki. Sano heti muille: “Ei, minä en halua katsoa televisiota!” Korota äänesi jos he eivät kuule: “Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!” Ehkä […]

“Me olemme joukko, parvi. Ajattelemme ryhminä, matkustamme armeijoina. Armeijat kantavat itsetuhon geeniä. Yksi pommi ei ole koskaan tarpeeksi. Teknologian sumu, jossa oraakkelit juonivat sotiaan. Koska nyt tulee sisäänpäin kääntyminen. Isä Teilhard tunsi sen, omegapisteen. Hyppäyksen irti biologiastamme. Esitä itsellesi tämä kysymys. Onko meidän oltava inhimillisiä ikuisesti? Tietoisuus on ammennettu tyhjiin. Palataan epäorgaaniseen aineeseen. Juuri sitä […]

Sukutarun mukaan Fergusonin isoisä lähti jalkaisin kotikaupungistaan Minskistä piilotettuaan sata ruplaa takinvuorin sisään, taivalsi Varsovan ja Berliinin kautta Hampuriin ja osti lipun laivaan nimeltä Empress of China, joka kynti Atlantin yli rajuissa talvimyrskyissä ja saapui New Yorkin edustalle 1900-luvun ensimmäisenä päivänä. Odotellessaan vuoroaan maahanmuuttovirkailijan kuulusteluun Ellis Islandilla hän kävi juttusille toiseen venäjänjuutalaisen kanssa. Mies virkkoi: […]

Yön ottivat nykyisin haltuunsa aseistetut jengit julisteineen, koirat, roskapönttöjä työkseen tonkivat keräilijät ja bozakauppiaat, ja kun Mevlut ravintolan metelin ja Beyoglun vilinän jälkeen kulki pimeää ja hiljaista mäkeä alas Feriköyn perukoilla, hän tunsi olevansa kotonaan, omassa universumissaan. Joskus lehdettömän puun oksat vavahtivat omia aikojaan, vaikka oli täysin tyyntä, ja silloin poliittinen iskulause kuivuneessa suihkukaivossa, jonka […]

“Jude”, Harold sanoo hänelle hiljaa. “Voi sinua. Voi minun pikku kullanmuruani.” Ja silloin hän alkaa itkeä, sillä kukaan ei ole koskaan sanonut häntä kullanmuruksi, ei veli Luken jälkeen. Joskus Willem oli yrittänyt  – sanoa häntä kullanmuruksi, mussukaksi – mutta hän oli käskenyt lopettaa, sillä hellittelysana oli hänelle saastainen, se oli rappion ja turmeluksen sana. “Minun […]

Miten erilaista, Frances ajattelee. Hän ei tiedä mistä se livahtaa hänen ajatuksiinsa ja mitä se tarkoittaa, sillä totta kai kaikki on erilaista, jokainenhan sen näkee, elämä on erilaista. Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään. Hän on se sama Frances, joka tapasi ennen asua täällä. Ei sentään ihan sama, varmaan. […]

Yksi Jackin lause oli jäänyt kaihertamaan hänen mieltään, sillä ei ollut Jackin tapaista puhua niin kiihkeästi mistään. Oli outoa että Jack oli sanonut olleensa alussa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen kotiin. Hän ei ollut sanonut mitään sellaista kirjeissään. Eilisille tuli mieleen, että Jack ei ehkä ollut kertonut kenellekään, ei edes veljilleen, miltä hänestä tuntui, ja […]

Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa on kirjailijan klassikkoteoksia vuodelta 1985, ja ilmestyi viime vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa Raisa Porrasmaan suomennoksena. Teos on jo toinen Porrasmaan suoraan japanista ilman välikieliä suomentama Murakamin teos ja työn jälkeä ei voi kuin ihailla. Murakamin surrealistinen tarina ei varmasti ole ollut kovin helppo pala purtavaksi. Lukijalle tiiliskivi (546 sivua) on yllättävän nopeaan […]