Miten erilaista, Frances ajattelee. Hän ei tiedä mistä se livahtaa hänen ajatuksiinsa ja mitä se tarkoittaa, sillä totta kai kaikki on erilaista, jokainenhan sen näkee, elämä on erilaista. Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään. Hän on se sama Frances, joka tapasi ennen asua täällä.

Ei sentään ihan sama, varmaan.

Sama silti.

Minusta tulee yhtä vaikea kuin äidistä, kunhan vanhenen, hän ajattelee ja kääntyy innokkaasti tervehtimään jotakuta. Ei sen väliä. Siihen on vielä aikaa.

Novellihaasteeseen ei voi osallistua lukematta nobelisti Alice Munrota. Olen aikaisemmin lukenut Munrolta englanniksi kirjan Dear Life, joka on hänen viimeisin ja kirjailijan mukaan myös viimeiseksi jäävä teoksensa. Se on julkaistu vuonna 2012, jolloin Munro oli jo 81-vuotias. Nyt on viimein saatu suomeksi vuonna 1982 julkaistu Munron neljäs novellikokoelma Jupiterin kuut. Jupiterin kuut on Munron läpimurtoteos, jonka hän on kirjoittanut ollessaan 50-vuotias. Se sisältää yksitoista novellia. Tarkasta ja vivahteikkaasta suomennoksesta vastaa Kristiina Rikman, joka on kääntänyt kaikki Alice Munron suomeksi julkaistut teokset.

Luettuani kokoelman Dear Life kuvasin Munron novelleja sanalla täyteläinen. Sama sana pyörii jälleen mielessäni luettuani Jupiterin kuut. Munron novellit ovat kuin tiivistettyjä romaaneja, joihin mahtuu monta kokonaista elämää. Novelleissa muistellaan usein kriittisiä hetkiä tai valintoja, jotka muuttavat päähenkilön elämän suunnan. Ne eivät välttämättä ole niin mullistavia tapahtuessaan, mutta kauempaa katsottuna merkittäviä risteyskohtia. Novellit kertovat enemmän onnen etsimisestä kuin sen löytämisestä. Ja siitä rakkaudesta, josta järki on kaukana.

Novellissa Levää nainen on toipumassa karille ajautuneesta suhteesta ja viettää iltaa kolmen työmiehen kanssa hiljaisen merenrantakaupungin majatalossa. Hän pohtii millaisia nuo kolme miestä olisivat rakastajina, ja ennen kaikkea, millaista elämä olisi ollut, jos hän olisi jo aikaa sitten nainut jonkun heidän kaltaisensa, esimerkiksi maatilan omistavan Vincentin. Siis jos hän olisi pysynyt siellä missä rakkautta ei joutunut kaitsemaan, sen sijaan että lähti sinne missä se piti luoda tyhjästä, yhä uudelleen, tietämättä koskaan tuottaisivatko ponnistelut tulosta?

Novellissa Onnettomuus musiikinopettajana toimiva Frances tapailee salaa perheellistä opettajakollegaansa Tediä. Kun miehen perhettä kohtaa traaginen onnettomuus, Frances odottaa menettävänsä rakastajansa, mutta sen sijaan Ted päättääkin kaikkien tyrmistykseksi jättää vaimonsa ja avioitua Francesin kanssa. Tässä novellissa oli hauska ja yllättävä lisämauste suomalaiselle lukijalle, sillä Tedin suku oli Pohjois-Ontarion suomalaisia. Tedin sukunimi Makkavala ja Francesin kaivamat tiedot suomalaisugrilaisten heimojen alkuperästä ja ominaispiirteistä huvittivat. Tämä novelli nousi yhdeksi suosikeistani. Se on tyyppiesimerkki Munron tyylistä, jossa pohditaan miten eri tavalla elämä olisi mennyt ilman sitä yhtä ratkaisevaa käännettä.

Pientä epätasaisuutta kokoelmassa on. Osa novelleista jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa, osa katoaa mielestä melkein saman tien. Minulle unohtumattomimpia olivat novellit Levää, Kalkkunasesonki, Onnettomuus, Rouva Cross ja rouva Kidd sekä niminovelli Jupiterin kuut. Novellissa Kalkkunasesonki nainen muistelee ensimmäistä työpaikkaansa 14-vuotiaana suolistajana kalkkunafarmilla. Palvelutaloon sijoittuva Rouva Cross ja rouva Kidd on taas koskettava kuvaus ikääntymisestä ja erilaisten naisten elämänpituisesta ystävyydestä. Niminovellissa Jupiterin kuut nainen pohtii elämäänsä tilanteessa, jossa hänen isänsä odottelee sairaalassa sydänleikkausta.

Novellien mieskuva ei ole kovin mairitteleva. Miehet ovat itsekkäitä, petollisia, turhamaisia, pakkomielteisiä, ylimielisiä, pikkumaisia tai muuten vaan tylsimyksiä. Ja silti nämä naiset tavoittelevat heidän rakkauttaan, vaikka tietäisivät olevansa ikuisia kakkosia, kuten nimihenkilö lyhyessä novellissa Prue. Prue on illallisella pitkäaikaisen mutta satunnaisen rakastajansa Gordonin luona, kun ovikello soi ja joku nainen lyö Gordonia viikonloppulaukullaan. Episodin jälkeen illallinen jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Gordon kertoo rakastavansa laukulla lyönyttä nuorta naista, mutta haluaisi silti mennä Pruen kanssa naimisiin sitten muutaman vuoden päästä, kun rakkaus on ohi. Kätevää..

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 28 – Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan. Tilanne tulee kyllä varmasti pian muuttumaan, sillä Munro-nälkä kasvoi syödessä. Onneksi näitä herkkuja on tarjolla vielä monen kokoelman verran.

Alice Munro: Jupiterin kuut
The Moons of Jupiter (1982), suom. Kristiina Rikman
Tammi 2017
Arvostelukappale

#novellihaaste – 11 novellia

Muissa blogeissa:
Sinisen linnan kirjasto

#novellihaaste Alice Munro Jupiterin kuut Keltainen kirjasto novellikokoelma Tammi