Kaksi ensimmäistä työpäivää satoi tasaisesti. Ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä päiväkävelylle, joten vietimme kaiken ajan olohuoneessa. Effing oli sopuisampi kuin haastattelussa, istui enimmäkseen vaiti ja kuunteli lukiessani hänelle kirjoja. Oli vaikea arvioida vaitonaisuuden luonnetta: käyttikö hän sitä koetellakseen minua jollain käsittämättömällä tavalla vai kuvastiko se vain hänen mielialaansa. Kuten niin usein sinä aikana, jonka vietin Effingin seurassa, hänen käytöksensä vaikutti minuun ristiriitaisesti, olin havaitsevinani hänen toimissaan synkkää tarkoituksellisuutta, mutta toisaalta halusin karistaa ne mielestäni satunnaisten päähänpistojen tuotteina. Se mitä hän puhui minulle, kirjat joita hän valitsi luettavakseni, omituiset asiat joille hän minut lähetti – olivatko ne osa huolellisesti laadittua ja hämärää suunnitelmaa vai näyttikö vain siltä jälkeenpäin? Toisinaan tuntui, että hän yritti välittää minulle arvoituksellista, salaperäistä tietoa ja käyttäytyi kuin sisäisen kehitykseni omavaltainen neuvonantaja, tosin tietämättäni ja pakottaen minut pelaamaan paljastamatta sääntöjä. Sellaisena Effing oli höperö henkinen opas, omituinen mestari, joka pyrki perehdyttämään minua maailman salaisuuksiin. Mutta hänen itsekkyytensä ja kopeutensa riistäytyessä toisinaan hallinnasta hän oli mielestäni kuitenkin vain ilkeä vanha ukko, loppuun palanut kiihkoilija, joka eli hulluuden ja kuoleman rajamailla. kaiken kaikkiaan hän syyti niskaani huomattavan määrän solvauksia ja pian aloin varoa, vaikka hän kiehtoikin minua yhä enemmän. Monesti kun olin vähällä antaa periksi Kitty suostutteli minut jäämään, mutta aikaa myöten varmaan halusinkin jäädä, jopa silloin kun tuntui mahdottomalta kestää enää minuuttiakaan. Vieri kokonaisia viikkoja, jolloin pystyin tuskin vilkaisemaan Effingiä ja minun täytyi suorastaan vyöttää itseni kyetäkseni edes istumaan samassa huoneessa hänen kanssaan. Mutta minä siedin sen, kestin katkeraan loppuun asti.

Paul Auster: Kuun maisemissa

Paul Austerin romaani Kuun maisemissa on täynnä symboliikkaa. Kirjan kertoja, orpopoika Marco Stanley Fogg, päättää opintonsa New Yorkissa samana kesänä kun ensimmäinen ihminen astuu kuun kamaralle. Kuu paistaa myös hänen pienen asuntonsa ikkunasta. Asunnon, jossa huonekalujen virkaa toimittaa Victor-enolta perityt laatikolliset kirjoja. Kun niistä jokainen on luettu ja myyty, jäljelle jää vain enon klarinettilaukku. Se mukanaan, rahattomana ja nyt myös kodittomana, päähenkilömme vaeltaa Central Parkin polkuja, yöpyen sen pimeissä pusikoissa. Asunnon ikkunasta tapasi paistaa myös toisenlainen kuu, kiinalaisen ravintolan Moon Palacen kyltti. Kiinalaista sukua on myös tanssija Kitty Wu, nainen jonka Marco tapasi sattumalta eräänä iltana ja joka nyt etsii Marcoa kuin kuuta nousevaa. Elämästä luovuttaneen Marcon pelastus on Kitty Wu sekä työ eksentrisen Thomas Effingin seuramiehenä. Effingin kertomuksissa kuu paistaa Utahin karuissa kraaterimaisemissa ja ikuistettuna entisen taiteilijan maalauksiin. Lopulta kuvioihin astuu vielä järkälemäinen Solomon Barber, jonka pallomaisen vartalon päällä loistaa kuumainen kalju pää. Sattumien ja yllätysten vyyhti kietoo nämä kolmen sukupolven miehet yhteen, kunnes jäljellä on Marco Stanley Fogg, yksinäinen löytöretkeilijä, joka katselee täysikuun nousua yötaivaalle.

Monenlaisissa kuumaisemissa liikkuva romaani on Austeria parhaimmillaan. Lukijakin on välillä aivan kuutamolla seikkaillessaan tässä ihmeellisessä tarinamaisemassa, jossa kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen ja henkilöiden elämät kulkevat kuin taivaankappaleiden töytäileminä. Traagiset menetykset ja taipumus erakoitumiseen yhdistävät näitä kovan onnen miehiä. Päähenkilö Marco on menettänyt lapsena äitinsä onnettomuudessa, isäänsä hän ei ole koskaan tuntenut. Kun lähin omainen Victor-enokin menehtyy äkillisesti, Marco ajautuu kriisiin, joka johtaa aiemmin mainittuun kodittomuuteen. Marcon työnantaja Thomas Effing on erikoinen tapaus: 86-vuotias liikuntakyvytön ja sokea mies, joka on terävä päästään, paha suustaan ja keksii mitä erikoisempia tehtäviä Marcon pään menoksi. Uskoessaan kuolemansa lähestyvän, hän haluaa Marcon kirjaavan ylös hänen salaperäisen elämäntarinansa, johon liittyy mm. valekuolema, asumista erakkona luolassa ja rosvokoplan murhaaminen. Effingin tarinoissa vilahtelee myös historiallisia henkilöitä, kuten Nikola Tesla.

Kirjan juonesta en halua hirveästi enempää paljastaa, sillä löytöretkeilyn hengessä haluan jättää löytämisen riemun lukijalle. Ilmeisesti Hesarin Jukka Petäjä ei ole ollut yhtä hövelillä päällä kirjoittaessaan arviota kirjasta vuonna 1991. Netistä löytyvässä arviossa paljastetaan lähes kaikki keskeiset juonenkäänteet! Onneksi luin sen vasta kirjan luettuani, sillä se olisi kyllä pilannut lukukokemuksen. En halua sitä tähän edes linkata. Netistä löytyy myös yksi blogijuttu, jossa spoilataan tätä kirjaa yhtä lailla, mutta kirjoittaja sentään varottaa juonipaljastuksista (tosin vain bloginsa sivupalkissa). En sitäkään juttua linkannut tähän. Suosittelen jättämään ne jutut googlettelematta ja sen sijaan tekemään omia löytöretkiä tämän hienon romaanin parissa.

Paul Auster: Kuun maisemissa
Moon Palace (1989),
suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola
Tammi 2010
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Lurun luvut

Sinua voisi myös kiinnostaa

Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta

J. D. Salinger: Franny ja Zooey

Michael Chabon: Kuunkajo

Nathan Hill: Nix

Paul Auster: 4 3 2 1

Seuraa Kirjaluotsia

60-luku Keltainen kirjasto Kuun maisemissa Moon Palace New York Paul Auster Tammi