Äiti opetti minut soutamaan venettä ja uimaan. Hän syntyi Etelä-Afrikassa, kasvoi Port Elizabethin ”tuulisessa kaupungissa” ja kaipasi päivittäin merta niinä neljänä vuosikymmenenä, joina hän asui Pohjois-Lontoossa. Äiti tapasi sanoa, että Doris Lessingin toinen romaani Parempien ihmisten lapsi kuvasi rikostutkimuksen tarkkuudella hänen omia kasvuvuosiaan Etelä-Afrikan valkoisen, kolonialistisen kulttuurin steriilissä ja tietämättömässä ilmapiirissä. Vanhemmalla iällä äiti oli […]

Boud and I both avoided the company of the Grown-Ups at this time as much as we could. At Swinbrook, we lived in the DFD except for meal-times. We divided it down the middle, and Boud decorated her side with Fascist insignia of all kinds – the Italian ’fasces’, a bundle of sticks bound with […]

Kun äiti ei saanut elämältä haluamaansa, sitä mitä hän omasta mielestään tarvitsi ja tunsi tarvitsevansa, hän katosi oman murheellisuutensa pilven alle. Tämän pilven alla hän tunsi olevansa avuton, hauras, myötätunnon tarpeessa. Kun hän sai kuulla, että hänen hellittämätön melankoliansa oli painostavaa niille, jotka joutuivat sen todistajiksi, hän yllättyi. Hänen suustaan ja silmistään paistoi vihainen loukkaantuneisuus, […]

Puutarha kukoisti. Buddy keihästi poikien kanssa kalaa ja pyydysti hummereita ja simpukoita. Meistä tuli osa meitä ympäröivää kylää, merenlahtea ja viidakkoa; jokainen päivä tuntui täydeltä, jokainen päivä oli rauhallinen. Aamut alkoivat kylän satojen kukkojen kiekunalla ja Teodoran kanojen kaakatuksella. Pojat söivät puuroa pöydän ääressä, ja minä ja Buddy joimme maitokahvia puutarhassa, aitauksessa joka oli pystytetty […]

Tuossa vaiheessa mieleeni ei tullut, että erityiskohtelulla olisi jotain tekemistä ihonvärin kanssa. Uskoin, että sillä oli jotain tekemistä Trevorin kanssa. En ajatellut, että ’Trevor ei saa selkäänsä, koska Trevor on valkoinen.’ Ajattelin, että ’Trevor ei saa selkäänsä, koska Trevor on Trevor.’ Trevor ei voi mennä ulos kadulle. Trevor ei voi kävellä kadulla ilman seuralaista. Näin […]

[…] Nuoruuden aura kuinuusi kampaus – julkea,raaka, musertava. Hiuspantapitää ruskean tukan poissa kasvoilta,huulet ovat vähän raollaan.Voi miten hän tahtoo. Miten läpitunkevakatse, silmät syvälläkulmien alla niin kuin äidillä,niin kuin heidän isällään: tummat,kuuliaiset, ahmivat. Kasvotusten hänen kasvojensa kanssaajatukset jähmettyneinä yhteenaallonharjallajoka viilenee kylmänvalkeaksi, kiertyyja vajoaa takaisin kuohuvaan vihreään.Kun aloin katsella Janea hän olipaljon vanhempi kuin minä.Kasvot näyttävät vierailtarakeiselle […]

Dad lost his job at the gypsum mine after getting in an argument with the foreman, and when Christmas came that year, we had no money at all. On Christmas Eve, Dad took each of us kids out into the desert night one by one. I had a blanket wrapped around me, and when it […]

I am not aware at this moment that I have lost my innocence. I will realize it many years later. One day I will look back and understand that just as there was a moment in my life when I realized where my power lay, there was also a specific moment when I stopped believing […]

Huhtikuun lopulla äiti joutuu sairaalaan. Auroran sairaalan osastolta hän kirjoittaa pojille jo muutaman päivän kuluttua: ”Rakkaat äidin omunaiset! Mitäs teille oikein kuuluu? Onko ollut ’vänkää vai dorkaa’? Onko tikit Eeron ranteesta poistettu? Tekikö kipeätä? Pantiinko haavan päälle vielä side?”Sairaanakin Stadin friidu tietää, miten kundeja lähestytään. Slangi pitää osata ja sitä pitää käyttää. ”Vänkää vai dorkaa?” […]

Vuosi sitten täytin neljäkymmentä ja päätin sen kunniaksi polkaista käyntiin blogini ensimmäisen oman lukuhaasteen. Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteessa luettiin laajalla skaalalla elämäkerrallisia teoksia. Luin haasteeseen yhteensä 23 kirjaa. Nyt kun katson kirjalistaani, sieltä puuttuu kokonaan kirjakauppojen elämäkertahyllyjä yleensä dominoivat julkkis-, urheilija- ja poliitikkoelämäkerrat, siis ne miesten kasvot mustalla taustalla. Lukemani kirjojen sankarit ovat toisenlaisia. Vain […]

Tuesday, 8 July 2008 The phrase ’rollercoaster of emotion’ gets a lot of airtime in obs and gynae but I’ve never seen the big dipper hurtle round its loop quite as fast as today. Called to the Early Pregnancy Unit by one of the SHOs to confirm a miscarriage at eight weeks – he’s new […]

If the fashion in which I applied to and signed on for the Mongol Derby was characteristically thoughtless, the event itself would, perversely, leave me deep in thought. Grasses and a blue-domed sky. Bodies and wind and rain and pain. Wide, open prairies, and 25 ponies saying, ’Who are you?’ and ’Who are we?’ By […]

Across the fields in the half-light I could just make out something moving in the distance, a flash of white against the darkening trees. It was a barn owl, flying low through the dusk, following the path of the river, heading straight for the Mill, heading straight for us. I walked back down the long […]

Pian sen jälkeen isäni toi minulle Macintosh-tietokoneen. Hän nosti laatikon takapenkiltä, vei sen huoneeseeni ja laittoi lattialle. ”Katsotaanpa”, hän sanoi. ”Miten tämä mahdetaan avata?” Ikään kuin hän ei olisi tiennyt. Aloin epäillä, oliko hän sittenkään keksinyt kyseistä tietokonetta. Huoneeni kiiltävällä puulattialla oli ainoastaan parvisänky. Ikkunasta heijastuva auringonvalo muodosti suunnikkaanmuotoisia valokeiloja, joissa pölyhiukkaset kieppuivat villisti. Isä […]

All the way home on the train I thought of Dad and the terrible mistake I had made. I’d thought that to heal my great hurt, I should flee to the wild. It was what people did. The nature books I’d read told me so. So many of them had been quests inspired by grief […]

Nearly every person you will read about is deeply flawed. Some have tried to murder other people, and a few were successful. Some have abused their children, physically or emotionally. Many abused (and still abuse) drugs. But I love these people, even those to whom I avoid speaking for my own sanity. And if I […]

Years before, I had had a lover who was a welder. As a gift he once welded me the single most beautiful object that I own. It is a palm-sized box made of Plexiglas, with several stacked layers of blue-greenish broken glass sealed inside. The box, he explained to me, is the love. It is […]

From my father I had learnt that books were to be either adored or exiled. Books that were of God – books written by the Mormon prophets or the Founding Fathers – were not to be studied so much as cherished, like a thing perfect in itself. I had been taught to read the words […]