Onpa se ruma, sanon ällistyneenä ja katson pientä nyyttiä jonka olen saanut syliini. Hänen kasvonsa ovat päärynän muotoiset, ja ohimoissa on pihtien jättämät syvät jäljet. Hänellä ei ole yhtään hiusta päässä. Ylilääkäri nauraa: teistä vain tuntuu siltä, koska ette ole ikinä nähnyt vastasyntynyttä, hän sanoo. Ne eivät ole koskaan kauniita, mutta yleensä äidit ovat toista mieltä. Nyt voitte kutsua miehenne. Ebbe tulee sisään ruusukimppu toisessa kädessä. Hän kantaa kukkia kömpelösti, ja yhtäkkiä muistan että hän ei ole koskaan antanut minulle lahjaa. Sitten hän istuu viereeni ja kurkistaa kehtoon jonne pienokainen on pantu. Sillä on pulloposket, hän sanoo, ja loukkaannun syvästi. Eikö sinulla ole muuta sanottavaa? sanon. Synnytys kesti vuorokauden, ja vannoin että en koskaan tee lisää lapsia. Minä ulvoin ja kiljuin kivusta mutta sinä sanot vain että sillä on pulloposket. Ebbe näyttää syylliseltä ja pahentaa tilannetta sanomalla että ehkä tytöstä tulee isompana kaunis. Sitten hän kysyy milloin pääsen kotiin, hänellä on niin kova ikävä. Kumarrun kehdon ylle ja tartun vauvan pikkuruisiin sormiin. Nyt me olemme isä, äiti ja lapsi, sanon, ihan tavallinen, normaali perhe. Miksi haluat niin mielelläsi olla tavallinen ja normaali? Ebbe kysyy ihmeissään. On tosiasia että et ole sellainen. En osaa vastata hänelle mutta olen toivonut sitä niin kauan kuin muistan.
Tove Ditlevsen: Aikuisuus
Tanskalaisen Tove Ditlevsenin (1917-1976) kulttimaineeseen noussut muistelmatrilogia on nyt julkaistu kokonaisuudessaan suomeksi. Aikuisuus on nimenä loogista jatkumoa edellisille osille Lapsuus ja Nuoruus, mutta suomalaisella nimivalinnalla ei tavoiteta alkuperäisen nimen monimerkityksisyyttä. Gift-sana viittaa sekä avioliittoon että myrkkyyn, ja Toven tarina on täynnä sekä myrkyllisiä avioliittoja että huumeriippuvuutta, kuin myös vihkiytymistä kirjallisuuden alttarilla. Aikuisuus on siinä mielessä myös harhaanjohtava nimi kirjalle, että se käsittää Ditlevsenin elämästä ajan parikymppisestä noin kolmikymppiseksi. Kovin aikuismaiseksi ei voi myöskään kehua Toven toimintaa tuona aikana. Toven suurin rakkaus oli kirjoittaminen, kaikki muu jäi sille alisteiseksi: perhe, aviomiehet, lapset, ystävät, terveys. Tosin lääkeriippuvuus oli viedä myös kyvyn kirjoittaa.
Tove haaveilee tavallisesta porvarillisesta perhe-elämästä, vaikka samaan aikaan hän ei voi sietää sitä ja kaipailee boheemeihin ympyröihin. Ensimmäinen mies, Tovea huomattavasti vanhempi Viggo F. on pääsylippu kirjallisiin piireihin, mutta pian nuorempien miesten seura alkaa houkutella. Ensin melkoisen vilkasta seuraelämää viettävä Piet järjestää Toven eroon Viggosta, sitten seuraa kolme myrskyisää avioliittoa, odottamattomia raskauksia, laittomia abortteja ja pari lastakin eri miesten kanssa. Kolmas avioliitto lääkäri-Carlin kanssa on kohtalokkain. Psykoosiin taipuvainen Carl suorittaa Tovelle laittoman abortin ja saa tämän kerrasta koukkuun petidiini-kipulääkkeeseen. Tove menee vastenmielisen Carlin kanssa naimisiin vain varmistaakseen himoitsemansa lääkkeen saatavuuden. Tovesta tulee narkomaani loppuelämäkseen.
Luin juuri Yhdysvaltain opioidikriisistä kertovan tietokirjan Empire of Pain, jossa toimittaja Patrick Radden Keefe käy läpi miten opioidipohjaisten kipulääkkeiden aggressiivinen markkinointi johti laajamittaiseen huumeriippuvuuteen ja -kuolemiin. Toven tarina avaa lääkeriippuvuuden karmeuden yksilötasolla. Tuohon aikaan näköjään vahvoja kipulääkkeitä on määrätty todella pienellä kynnyksellä ja lääkereseptien väärentäminen on ollut lastenleikkiä. Tove saa Carlilta ruiskeen, kun vähän valittaa korvakipua. Tosin jatkuva korvakipuun vetoaminen johtaa odottamattomiin seurauksiin. Carl suostuttelee korvalääkäriystävänsä leikkaamaan Toven korvan, mikä johtaa täysin terveen korvan kuuroutumiseen. Järkyttävää, mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saadakseen huumeensa. Tove on pian niin heikossa kunnossa, ettei kykene edes nousemaan sängystä tai käymään vessassa ilman apua. Lapset kasvavat täysin kotiapulaisen hoivissa. Toven hälytyskellot soivat vasta, kun hän on kykenemätön kirjoittamaan. Silloin hän saa järjestettyä itsensä vieroitukseen ja eroon Carlista. Neljäs mies Victor yrittää kaikin keinoin saada pidettyä Toven kuivilla, mutta addiktiosta on todella vaikea päästä eroon. Tove jatkaa salaa tablettien nappailua ja välillä sortuu kutsumaan lääkärin antamaan jollain verukkeella vahvempia ruiskeita. Ditlevsen kuoli unilääkkeiden yliannostukseen vuonna 1976.
Ditlevsenin tapa kirjoittaa on suoruudessaan mykistävää. Hän ei säästele itseään tai läheisiään, ja kirja aiheuttikin ilmestyessään vuonna 1971 melkoisen skandaalin Tanskassa. Silti muistelmien todenperäisyys on jokseenkin hämärän peitossa. Ditlevsen on itse sanonut haastattelussa, että kaikki hänen teoksensa ovat fiktiota, mukaan lukien tämä avainromaani. Siihen aikaan autofiktio ei ehkä ollut niin suosittua kuin nykyään, joten kirjaa on luettu puhtaasti elämäkertana. Ainakin kirjan kertoja on niin uskottava kaikessa paljaudessaan, ettei häntä tule edes mieleen kyseenalaistaa. Narkomaniakuvauksen lisäksi kirjassa hätkähdyttävät erityisesti laittomien aborttien kuvaukset, ne tuntuvat pelottavan ajankohtaisilta nyt Yhdysvaltain aborttilakien tiukentuessa. Aikuisuus on trilogian vahvin osa, se tyrmää lukijan aseistariisuvalla kerronnallaan. Toven kolme rakkautta – kirjoittaminen, miehet ja lääkkeet – pyyhkivät tieltään kaiken muun, jopa taustalla vallitsevan saksalaismiehityksen ajan. Tove tuntuu hallitsevan itseään ja elämäänsä vain kirjoittaessaan, vaikka siihenkin hän välillä tarvitsee apua pillereistä. Kirjoituskoneen ääressä sanat kuitenkin virtaavat vapaana ja uhkuvat itsevarmuutta, ja sen huomaa myös tästä hienosta teoksesta.
Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 10 – Kirjan nimi on mielestäsi tylsä.
Tove Ditlevsen:
Aikuisuus
Gift (1971)
suom. Katriina Huttunen
S&S 2022
Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Reader, why did I marry him?
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
abortti Aikuisuus helmet2022 helmethaaste huumeriippuvuus kirjoittaminen Kööpenhamina-trilogia muistelmat Tove Ditlevsen