I used to want desperately to be a ‘proper’ critic, to be taken seriously, to have full command of history and theory, but I don’t want that anymore. I don’t want to ‘admire’ writing for its erudition. I want to be changed by it. I want to know what it’s like to be someone else. […]

Mikään yksittäinen vastaus ei ole oikea. Kysymykseen romaanista on vastattava monta kertaa. Lukeminen vastaa siihen, kun kirja syntyy lukijan ja tekstin kohtaamisessa. Kriitikot vastaavat siihen, kun he kirjoittavat lukukokemuksistaan. Jokainen aikakausi vastaa siihen, kun lukijat lukevat toisin kuin ennen (nopeammin? katkonaisemmin? visuaalisemmin? monipuolisemmin?) ja kirjailijat yrittävät pyydystää sitä, mikä on kussakin ajassa merkityksellistä. Ja tietysti […]

Minusta murrosikä ja avioero muistuttavat toisiaan. Avioeron keskeinen järistys on, että yhdessä sovittu versio elämästä jakautuu kahdeksi: nyt onkin kaksi vihamielistä versiota, kaksi tarinaa jotka pyrkivät kumoamaan toisensa. Murrosikään asti vanhemmat yleensä hallitsevat perheen tarinaa. Lapset ovat kylläkin tarinan aihe, he tekevät siitä kiinnostavan tai viehättävän, mutta he jäävät ikään kuin henkilöhahmoiksi, tosielämään pohjautuviksi olennoiksi […]

Minä en ole pystynyt suhtautumaan kaikkiin taideteoksiin viileän ammattimaisella otteella, en läheskään. Joskus trauma maalaa teoksen synnyttämän kokemuksen ja tunnevyyhdin alusta loppuun. Joitain teoksia pelkää etukäteen, joskus syystä, usein myös syyttä. Samalla kun välttelen kipeisiin kokemuksiin osuvaa kirjallisuutta jo esittelytekstien perusteella, se myös kiinnostaa – säästelen sitä “parempiin päiviin” eli aikaan, jolloin olen henkisesti niin […]

Before I can start writing a novel, I have to know how it ends. I have to know where I’m going, otherwise I spend my days walking in circles. Not everyone is like this. I’ve heard writers say that they write in order to discover how the story ends, and if they knew the ending […]

Enemmän kuin mistä olen kotoisin, olen aina ollut kiinnostuneempi siitä, mihin olen menossa. Siksi, kuten tiedät, en ole käyttänyt elämässäni montakaan hetkeä juurieni ajattelemiseen. Ilahdun silti, kun tunnistan itsessäni samoja piirteitä kuin tädissäni: saman huumorintajun, saman huokauksen, samat kippuraiset varpaat ja heikosti vetävät laskimot. Jos olisin saanut valita, olisin tietysti ottanut perinnöksi jotain kauniimpaa kuin […]

We can pull atoms apart, peer back at the first light and predict the end of the universe with just a handful of equations, squiggly lines and arcane symbols that normal people cannot fathom, even though they hold sway over their lives. But it’s not just regular folks; even scientists no longer comprehend the world. […]

I am trying. And I am afraid. I am afraid to write about side-stepping and feelings and overwork and depression and breakdown because I am still convinced that admitting vulnerability makes me weak, not strong. I am afraid of confirming that I am young and cute and powerless. I am afraid of admitting to all […]

Omien vanhempien kuolevaisuuden tajuaminen johtaa väistämättä ajatuksiin omasta kuolevaisuudesta. Ihminen on – toisin kuin muut eläimet – tietoinen heikkoudestaan, lähestyvästä kuolemastaan. Psykologisia ja kulttuurisia puolustusmekanismeja on paljon, mutta ne eivät koskaan riitä. Siksi isän heikkous sairaalassa tuntuu niin pelottavalta, niin musertavalta. Tajuan ettei keisarilla ole vaatteita – eikä minullakaan. Vahvuutta ihaillaan, koska vahvuus tarkoittaa elämää, […]