menu Menu
Emilie Pine: Notes to Self
Esseet, Irlanti, Pine Emilie, Whole Story Audiobooks 25/06/2020 0 kommenttia
Jeannette Walls: The Glass Castle: A Memoir Edellinen Kristin Hannah: The Great Alone Seuraava

I am trying. And I am afraid. I am afraid to write about side-stepping and feelings and overwork and depression and breakdown because I am still convinced that admitting vulnerability makes me weak, not strong. I am afraid of confirming that I am young and cute and powerless. I am afraid of admitting to all the hard stuff, all the bad stuff, all the unlikeable stuff. I am afraid of exposing myself. I am afraid of being pitied. Of being resented. Of being shouted at. I am afraid of being the disruptive woman. And of not being disruptive enough.

I am afraid. But I am doing it anyway.

Emilie Pine: Notes to Self

Irlantilainen Emilie Pine pohtii esseekokoelmassaan Notes to Self oman elämänsä kipukohtia ja heijastelee niitä yleiseen maailmanmenoon. Lukija saa kurkistaa hänen yksityiseen maailmaansa, ihmetellä yhdessä elämän haurautta ja ihmismielen kompleksisuutta. Kirjoituksissa ollaan alkoholisoituneen isän sairaalavuoteella Korfulla, palataan köyhään lapsuuteen ja erityisen villiin nuoruuteen, surraan lapsettomuutta ja hävetään omaa kehoa, kadotetaan ja löydetään monenlaisia rajoja. Esseet ovat paljaita ja hyvin ruumiillisia, ne pureutuvat siihen millaista on olla nainen, millaista on olla ihminen. Myös paikallisnäkökulma on läsnä, irlantilainen yhteiskunta tiukan vanhoillisine periaatteineen tuo omat mausteensa.

Pine toimii University College Dublinin nykydraaman apulaisprofessorina ja vahva draaman taju näkyy myös hänen kirjoituksistaan. Henkilökohtaisiin tarinoihin on helppo uppoutua ja ne avaavat reittejä myös omiin pohdintoihin, vaikka ei ihan vastaavaa olisi kokenutkaan. Pinen piti tulla toukokuussa Helsinki Lit -festivaalien vieraaksi, mutta korona sotki senkin. Kirjassa on muuten kuvaus korfulaisesta sairaalasta, jossa Pine siskoineen joutuu itse ostamaan sairaanhoitajalle suojakäsineet, jotta tämä ei hoitaisi heidän sairasta isäänsä likaisilla käsineillä. Sairaanhoitaja ottaa lahjan vastaan, mutta työntää puhtaan parin taskuunsa. Kalliita suojavarusteita ei niin vain tuhlata! Tätä lukiessa ei voi olla ajattelematta sitä, miten tuossa korfulaisessa sairaalassa ja lukuisissa vastaavissa paikoissa on toimittu nyt korona-aikaan.

Kirja on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Tästä on vaikea puhua (Atena 2020, suom. Karoliina Timonen). Päätin kuitenkin kuunnella kirjan englanniksi, sillä sen lukee Emilie Pine itse. Tällaisissa henkilökohtaisissa kirjoituksissa kirjailijan oman äänen kuuleminen tekee erityisen vaikutuksen. Niin selkeästi ja itsevarmuudella Pine tarinoi, että kirjan suomenkielinen nimi tuntuu liioittelulta. Ei näistä asioista niin vaikea olekaan puhua, kun on päättänyt olla rohkea. Minua kyllä eniten puhutteli tuo yllä oleva lainaus, kirjailijan avoin tunnustus siitä, että oman haavoittuvuuden näyttäminen pelottaa edelleen. Mutta silti hän on valmis tekemään sen. Ja hyvä niin. Oman haavoittuvuuden näyttäminen on aseistariisuvaa ja rohkaisee myös muita olemaan avoimesti sitä mitä on, kaikkine vikoineen ja taisteluhaavoineen. Siksi tämä kirja on niin puhutteleva.

Emilie Pine:
Notes to Self
Whole Story Audiobooks 2019

(alunperin julkaistu 2018)
Äänikirjan lukija: Emilie Pine
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Kaikkia värejä
Kirjakaapin kummitus
Lumiomena
Reader, why did I marry him?
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Emilie Pine esseet feminismi Irlanti Notes to Self


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up