iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan. Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan […]
Mitä se voi olla, lääkäri ajatteli, ja äkkiä hänet valtasi pelon tunne, ikään kuin hän itse olisi seuraavassa hetkessä sokeutuva ja hän tietäisi sen etukäteen. Hän pidätteli henkeä ja odotti. Mitään ei tapahtunut. Se tapahtui vasta minuuttia myöhemmin, kun hän kokosi kirjoja viedäkseen ne takaisin hyllyyn. Ensin hän huomasi ettei nähnyt enää käsiään, sitten hän […]
Edellinen sivu Seuraava sivu