menu Menu
José Luís Peixoto: Saramago & José
Aviador, Käännöskirjallisuus, Peixoto José Luís, Portugali 02/01/2022 2 kommenttia
Elizabeth Taylor: Blaming Edellinen Benjamín Labatut: When We Cease to Understand the World Seuraava

Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan.

Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan mutta tunsi eräänlaista katumusta, jotain sen kaltaista. Ette kai ole juonut? oletteko varma? hän kuunteli oman äänensä muistoa, oletteko pelannut? lauseita joita hänen olisi pitänyt välttää. Hän halusi paljastaa salaisuuden, kertoa sen, jakaa sen painon.

Silmäluomet ja harvat ripset seurasivat edelleen välinpitämättöminä puistotietä ja auton liikkeellelähtöjä ja kääntymisiä, joita hän todisti takapenkiltä. Iho sulautui varjoihin, punertavana silmien ympäriltä; kulmakarvat kuin kimppu oksia tai valkoisia, harmaita ja mustia tikkuja; lujat silmät, väsymyksen kilvet.

Ennen lähtöään Hotel Bragançasta he olivat sopineet uudesta tapaamisesta jo vuoden alussa. Kyllä, hän paljastaisi salaisuuden. Hän ei tiennyt sitä vielä sillä hetkellä, mutta hän aloittaisi jakamalla tuon salaisuuden kertojan ja lukijoiden kesken, meidän kesken, ja sen jälkeen, vasta sen jälkeen Josén kanssa.

José Luís Peixoto: Saramago & José

José Saramago on eittämättä ensimmäinen, joka tulee mieleen puhuttaessa portugalilaisesta kirjallisuudesta, toisena ehkä Fernando Pessoa. Heräsin hiljattain siihen, etten ole Saramagon lisäksi juurikaan lukenut muita portugalilaisia kirjailijoita. Elvytin vuosia unohduksissa olleen Postcrossing-harrastuksen ja lähettelen taas postikortteja ympäri maailman. Minulle on tullut tavaksi etsiä Filin käännöstietokannasta joku kyseisessä maassa hiljattain julkaistu suomalainen kirja ja suositella sitä. Samalla kerron myös mitä kirjailijoita tunnen kortin saajan omasta maasta. Ennen joulua lähetin kortin Portugaliin ja huomasin, että Saramago oli ainoa portugalilainen, jonka kirjoja olen lukenut ainakin blogini aikana. Huomasin myös, että portugaliksi on käännetty todella vähän suomalaista kirjallisuutta. Sama pätee myös suomennettuihin portugalilaisteoksiin. Brasilialaisia kirjailijoita tuntuu olevan käännetty suomeksi enemmän kuin portugalilaisia. Tällainen tuntuma minulle ainakin tuli asiaa tutkittuani. Juuri kun asiaa ihmettelin, sähköpostiini putkahti Aviadorin tiedote uudesta portugalilaisesta käännösromaanista. Pakkohan se oli heti saada lukuun. Portugalilaisen nykykirjailijan José Luís Peixoton romaanin Saramago & José on suomentanut Tarja Härkönen, joka kääntää sekä espanjasta että portugalista.

Vähän naurattaa, että yritykseni laajentaa portugalilaisen kirjallisuuden tuntemusta Saramagosta muihin nykykirjailijoihin alkoi kirjalla, joka kantta myöten suorastaan huutaa Saramagon nimeä. Saramagon vaikutus portugalilaisessa kirjallisuudessa on näköjään niin vahva, että perinnöstä on vaikea päästää irti. José Luís Peixoto on saramagonsa lukenut ja hän on myös aiemmalla romaanillaan voittanut José Saramago -palkinnon. Kirjailijoiden tiet siis risteävät muutenkin kuin ammatinvalinnan ja yhteisen etunimen kautta. Saramago & José ilmestyi portugaliksi vuonna 2019 nimellä Autobiografia ja tuo nimi antaa vihjeen miten teosta voi lähestyä. Romaanissa José-niminen nuori kirjailijanalku saa tehtäväkseen kirjoittaa elämäkerta José Saramagosta. Liiasta juomisesta ja peliveloista kärsivä José lähestyy toimeksiantoa kunnioituksella ja kauhulla ja pelkää, ettei saa aikaan elämäkertaa saati kirjoittamista odottavaa toista romaaniaan. Elämäkertaa kirjoittaessa oma elämä puskee väkisin tekstin läpi. Samaan aikaan Saramago kirjoittaa romaania José-nimisestä nuoresta miehestä ja tuntuu tietävän Josésta jonkin salaisuuden, jonka paljastamista suunnittelee lukijalle ja Josélle itselleen. Kirjoittaako José Saramagosta, Saramago Josésta, José Josésta vai Saramago Saramagosta? Joka kulmassa on vastassa peili, joka heijastaa yhtä aikaa monet kasvot tai ehkä vain yhdet. Joko putosit kärryiltä?

Kerronta etenee fragmentaarisesti ja epäkronologisesti. Välissä on tekeillä olevan elämäkerran osia ja muistikirjan sivuja yliviivauksineen ja alaviitteineen. Josén elämässä on myös joitakin tärkeitä henkilöitä, joiden tarinoita seurataan omissa fragmenteissaan. On Kap Verdestä kotoisin oleva Lídia, johon José rakastuu. On vanha ystävä Bartolomeu, jolle José on kuin oma poika. Bartolomeun historia ulottuu Portugalin siirtomaahan Angolaan ja hänellä on tapana soitella radion keskusteluohjelmiin avautuakseen monenlaisista asioista. Erään lukitun kaapin sisällöstä hän ei taas pukahda edes Josélle. On myös kirjakauppias Fritz, Josén ystävä, joka ei suostu lukemaan ystävänsä esikoisromaania ennen kuin se on fyysisesti mahdotonta. Fritz matkustaa Intiaan tapaamaan isäänsä, mutta sokeutuu mystisesti lennon aikana. Isä saa lukea kirjaa pojalleen mangopuun alla.

Tästä romaanista saisi varmasti paljon enemmän irti, jos tuntisi paremmin Saramagon tuotantoa. Tuntuu, että Peixoto suorastaan ilkkuu yritystäni tutustua muihin kuin Saramagoon. Lue Saramagosi ensin, hän tuntuu kirjallaan julistavan. Totuushan on, että minulla on hyvin ristiriitainen suhde Saramagoon. Kertomus sokeudesta teki suuren vaikutuksen, sen sijaan Lissabonin piirityksen kirjuri jäi kesken, kun läkähdyin monimutkaisten, loputtomiin jatkuvien virkkeiden viidakkoon. Pari muuta romaania olen lukenut joskus muinoin, mutta en noloa kyllä edes muista mitä ne tarkalleen ottaen olivat. Peixoton romaanin sivuhenkilöt kyllä sen verran soittivat kelloja, että tajusin heidän olevan Saramagon romaanien henkilöitä. Marssin siis kirjastoon selaamaan Saramagon kirjoja ja siellä vilahtelivat heti tutut nimet ja paikat. Lissabonin piirityksen kirjurin Raimundo Silva tietysti, joka tässä romaanissa on Josén ja Saramagon kustantaja. Ja Lídia, joka tässä kirjassa rakastaa romaania Ricardo Reisin viimeinen vuosi, on tietysti kyseisen romaanin henkilö. José lukee tuota romaania odottaessaan tapaamista Saramagon kanssa Hotel Bragançassa, joka on kyseisen romaanin yksi tapahtumapaikka. Bartolomeu taas on tuttu romaanista Baltasar ja Blimunda.

Vaikka en kaikkia metatasoja tästä romaanista tavoittanutkaan, nautin siitä silti yllättävänkin paljon. Biofiktiolla ja autofiktiolla leikittely viehätti ja ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta kerronta piti hyvin otteessaan. Loppua kohden teksti veti puoleensa yhä intensiivisemmin. Nautin myös kauniista kielestä ja oivaltavista kielikuvista. Peixoto on myös kerronnassa pyrkinyt jäljittelemään Saramagon ominaista tyyliä, mutta ei onneksi liian yliampuvasti. Saramagon elämäntarinastakin tietysti saa jonkinlaisen kuvan, oletan että niiltä osin suurin osa perustuu todellisuuteen. Tämän romaanin voisi ajatella toimivan kiinnostuksen herättäjänä myös Saramagon tuotantoa kohtaan. Tunnustan, ettei kirjastosta tarttunut mukaan yhtään Saramagon kirjaa. Sen sijaan haluaisin jatkaa tutustumista portugalilaiseen nykykirjallisuuteen. Mielelläni lukisin nyt jotain, jossa ei viitata millään tavalla Saramagoon. Vinkkejä otetaan vastaan. Jos ei löydy suomeksi, niin englanniksi tai espanjaksi käännetyt käyvät myös. Tämän kirjan arvioita lukiessani huomasin ymmärtäväni espanjan pohjalta myös portugalia, mutta en ehkä kokonaisen romaanin verran. Suosittelen lämpimästi Peixoton romaania sekä Saramagon ystäville että kokeellisesta kerronnasta innostuville. Tai ihan vain sinulle, jota houkuttelee kävellä Lissabonin kujilla.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11 – Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä.

José Luís Peixoto: 
Saramago & José
Autobiografia (2019),
suom. Tarja Härkönen
Aviador 2021
Arvostelukappale

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

autofiktio biofiktio José Luís Peixoto José Saramago kokeellinen kerronta Portugali


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Kuulostaa houkuttelevalta! En ole Saramagoa koskaan lukenut, joten en tavoittaisi tästä oikein mitään tasoja, mutta jokin kirjan ideassa kiehtoo.

    1. Tämä on minusta hienosti toteutettu teos. Toimii ilman Saramago-tuntemustakin, mutta toki enemmän saa irti hänen teoksiaan ja tyyliään tuntemalla. Voi toimia myös kipinänä tutustua nobelistin teoksiin.

keyboard_arrow_up