She started bringing it up with Jack, began wondering out loud whether they should consider having a child. And when he hesitated, she asked whether their reluctance to have a family was possibly a symptom of their own difficult childhoods, suggesting that maybe they were afraid of duplicating exactly the conditions that drove each of them away from their own families, that allowing these fears to prevail was sort of like letting their own awful families somehow win, and that being aware of these outcomes might in fact be an inoculation against them.

Eventually he agreed, and when Toby was born, Elizabeth came to finally understand where all her friends had gone. She was astounded by how her priorities shifted, all at once, immediately, how any task other than keeping Toby safe, keeping Toby healthy, seemed like a diversion, or an interruption. She understood with some remorse that if one of her childless friends insisted on coming over during bedtime for martinis and conversation, it wouldn’t feel exactly unwelcome, but it would feel a little irrelevant. Like Sisyphus pushing the boulder up the mountain but then stopping for tea. She realized that her old friends had not abandoned her, or at least had not done so in any volitional way; it was just that their attention had been seized, their love redirected, the purpose of each day reoriented, unavoidably and involuntarily. She finally comprehended parenthood’s strange paradox: that it was deeply annihilating while at the same time also deeply comforting. It was both soul-devouring and soul-filling.

Nathan Hill: Wellness

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Nathan Hillin esikoisromaani Nix on jäänyt muutaman vuoden takaa mieleen nautittavana runsaudensarvena. Kirjoitin siitä silloin seikkaperäisen bloggauksen, jossa totean myös näin: Välillä tuntuu siltä, että Hill on ympännyt esikoiseensa kaikki kymmenen vuoden aikana keksimänsä teemat ja hauskat anekdootit, siltä varalta ettei jaksakaan kirjoittaa toista romaania. Hill kirjoitti esikoisteostaan kymmenen vuotta ja kirjoituksessani myös toivoin, että seuraavan kirjoittamiseen ei menisi yhtä kauan. No seitsemän vuotta siinä meni ja nyt on uusi muhkea romaani julkaistu. Sanottakoon heti tässä, että Nathan Hillin Wellness ilmestyy suomeksi Gummeruksen kevätkatalogin mukaan jo tammikuussa 2024, suomentaja on Antero Tiittula. Minä malttamattomana ehdin jo kuunnella tämän englanniksi äänikirjana, ennen kuin kuulin suomennoksesta.

Wellness on moderni avioliittoromaani ja eeppinen sukellus x-sukupolven kokemuksiin ennen ja nyt, kun merkityksen, totuuden ja tasapainon löytäminen elämässä on yhä haastavampaa. Se on palava satiiri nykyajan tietoyhteiskunnasta ja tyhjyyden markkinoista, joissa hyvinvointi – wellness – on valjastettu markkinavoimien moottoriksi. Samalla se on koskettava ja tunnistettava kuvaus kriisistä, joka syntyy kun elämä ei suostu taipumaan siihen tarinaan, jonka on päässään rakentanut. Hill on luonut modernin henkilövetoisen sukupolvitarinan, joka itkettää ja naurattaa tunnistettavuudellaan.

Vuonna 1993 Jack opiskelee valokuvausta taideyliopistossa Chicagossa, jonne on muuttanut perheensä maatilalta Kansasista. Hän rakastuu psykologiaa, taloutta ja teatteria opiskelevaan Elizabethiin, joka tulee rikkaasta perheestä New Englandista. He tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta etsivät kumpikin vapautta “menneisyydestään, perheistään ja hukatusta lapsuudestaan”. Suhde on kuin tähtiin kirjoitettu ja pariskunnan yhteiselämä Chicagon taidepiireissä ja vastakulttuurin keskellä jännittävää ja inspiroivaa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Jack ja Elizabeth ovat nelikymppisiä väsyneitä vanhempia, jotka eivät tunnu löytävän yhteyttä toisiinsa tai edes itseensä. On vuosi 2014 ja he yrittävät selvittää, miten enää sopivat yhteen taloudellisesti, koulutuksellisesti, seksuaalisesti ja sosiaalisesti. Elizabeth uskoo, että muutto uuteen kotiin, siihen loppuelämän kotiin, voisi auttaa. Tosin hän haluaa sinne erilliset makuuhuoneet, joten Jack ei usko läheisyyden juurikaan lisääntyvän. All they wanted back then was to eliminate the space between them. And now, here they were twenty years later, putting it back.

Wellness seuraa Jackin ja Elizabethin yhteiselämää kahdenkymmenen vuoden jaksolla, mutta ulottuu myös taaksepäin heidän lapsuuteensa, liikkuen edestakaisin ajassa. Avioliiton ja vanhemmuuden haasteiden lisäksi Jack ja Elizabeth hämmentyvät erilaisten nykyajan vitsausten edessä. Romaani tekee pilaa hyvinvointia mittaavista seurantavälineistä, pähkähulluista ruokavalioista ja terveysvinkeistä, uskomushoidoista ja loputtomasta itsensä kehittämisestä. Myös Jackin ja Elizabethin työt perustuvat tyhjyyden markkinoihin. Jack on valokuvaaja, mutta hänen abstraktit teoksensa syntyvät kemikaaleista ja kiinnitysaineista pimiössä, eivät kameralla kuvaamalla. Elizabeth on tiedenainen, joka kauppaa plasebohoitoja mihin tahansa ihmiset kaipaavat muutosta. Yksi hänen keksinnöistään on plaseboon perustuva lemmenrohto.

Esikoisromaaninsa tapaan Hill toteuttaa tässäkin romaanissa runsauden periaatetta ja kyllästää tarinan valtavalla määrällä teemoja, sivuraiteita ja knoppitietoa. Koska niin moni teema kirjassa ruksaa kohtia omassa elämässäni, enimmäkseen nautin syväsukelluksista erilaisiin ilmiöihin. En kuitenkaan ole varma, tarvitsinko niitä kymmeniä sivuja, joilla kuvailtiin yksityiskohtaisesti Googlen ja Facebookin käyttämiä algoritmeja. Sen sijaan erityisesti kolahti pitkä jakso, jossa Elizabeth saa hermoromahduksen yrittäessään ratkoa valikoivan taaperoikäisen syömispulmia. Hän on konsultoinut kaikki mahdolliset tutkimukset aiheesta ja yrittää rämpiä toisiaan kumoavien neuvojen loputtomassa suossa. Tutkimusviittauksia vilisevässä luvussa vastaan tuli monet itsellenikin tutut niksit ja neuvot, joita vastaavassa tilanteessa olleena olen saanut vastaanottaa hyvää tarkoittavilta mutta juuri meidän tilannetta ymmärtämättömiltä ihmisiltä. Teki mieli itkeä ja nauraa seuratessa Elizabethin väsynyttä taistelua, joka päättyy siihen, että lapsen isä pölähtää paikalle, nappaa kuvan lautasesta ja ruoka siirtyy lapsen suuhun kuin taikaiskusta. Jack oli unohtanut kertoa, että oli jo viikkoja aiemmin saanut selville, mistä asia kiikasti. Elizabeth oli ohjeita noudattaessaan luonut lapselle niin kauniita annoksia, ettei esteetikkolapsi raaskinut sotkea saati syödä niitä. Kun taideteoksesta jäi muistoksi valokuva, syömiselle ei ollut esteitä.

Sosiaalipsykologiaa opiskelleena iloitsin myös lukuisista viittauksista tuon tieteenalan klassikkotutkimuksiin. Eipä ole tullut mieleen tehdä omalle lapselle legendaarista vaahtokarkkikoetta. Elizabethille tulee ja hän järkyttyy, kun oma lapsi ei maltakaan odottaa isompaa palkintoa vaan joka kerran hotkii sen ensimmäisen vaahtokarkin alta aikayksikön. Kun Elizabeth myöhemmin tajuaa, että koko alkuperäinen tutkimus on kyseenalaistettu, hän vasta hoksaa kysyä pojalta syytä tämän käytökseen tilanteessa. Ja taas tulee todistettua ainakin se, että lapset ovat aikuisia viisaampia.

Vaikka kaikki kirjan lukuisat teemat eivät vedä puoleensa samalla intensiteetillä ja informaatioähky saattaa ajoittain vaania lukijaa, hämmästyttävän vetävän kokonaisuuden Hill on saanut tästä kaikesta rakennettua. Kirjassa on yli 600-sivua ja äänikirja on lähemmäs 20 tuntia pitkä, mutta yllättävän nopeasti ja mukavasti aika kului Jackin ja Elizabethin seurassa. Hill käyttää runsaasti aikaa taustoittaakseen heidän lapsuuden traumojaan, joista moni nykyhetken vahingollinen uskomus kumpuaa.

Uskomukset ovatkin Wellnessin ydintä. Romaanin voi tulkita yrityksenä vastata kysymykseen, mitä tässä ajassa merkitsevät usko, toivo ja rakkaus. Ne tarinat, joita kerromme itsellemme, muodostavat uskomuksemme ja vaikuttavat siihen, miten toimimme. Sillä tuntuu olevan yhä vähemmän väliä, perustuvatko nuo tarinat tosiasioihin. Se on idea myös plasebovaikutuksen takana, jota Elizabeth tutkii ja jonka pohjalta hän on luonut hälyyttävän hyvin toimivan bisnesideansa. Plasebo toimii niin kauan kuin kukaan ei tiedä sen olevan tyhjää täynnä. Mutta onko oikein tarjota pelkkää lumetta, vaikka se oikeasti auttaisikin? Ja mitä tehdä, kun kupla viimein puhkeaa? Entä jos ei enää usko siihen tarinaan, jonka on luonut itsestään ja elämästään? Näitä teemoja Hill purkaa romaanissaan hengästyttävällä laajuudella, osuen usein sekä itku- että nauruhermoon. Päätän tähän lainaukseen ja elämänohjeeseen, jonka Elizabeth saa työtään ohjaavalta psykologilta:

Believe what you believe, my dear, but believe gently. Believe compassionately. Believe with curiosity. Believe with humility. And don’t trust the arrogance of certainty.

Nathan Hill:
Wellness
Picador 2023
Äänikirjan lukija: Ari Fliakos

Sinua voisi myös kiinnostaa

Paul Murray: The Bee Sting

Paolo Giordano: Tasmania

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Jenny Offill: Ilmastoja

Nathan Hill: Nix

Jonathan Safran Foer: Here I Am

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja englanninkielinen Nathan Hill parisuhde perhe psykologia rakkaus uskomukset Wellness