– Onks sulla Alaharja mielessä että millanen sarja? Haapkylä kysyy. Alaharja hiljenee. Ei, ei Alaharja ole miettinyt. Sarja kuin sarja. Tärkeintä olisi kirjoittaa mahtava telkkarisarja eikä tehtailla enää yhtään romaania. Lopettaa kompastelevien kirjojen kirjoittaminen. Sarjat on paljon houkuttelevampia, mukaansatempaavampia kuin kirjat. Ja kun heidän sarjansa ilmestyisi, koko maa puhuisi siitä, sillä kaikki keskustelevat tv-sarjoista koko […]

– Noihin arpiin kannattaa sitten laittaa Bepanthenia tai jotain muuta rasvaista rasvaa, niin arvista tulee paljon siistimmät. Sitten ei harmita niin paljon. Myöhemmin ne arvet voi harmittaa, hoitaja sanoo Ainolle. Hoitaja pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino ei viiltele. Se pystyy näkemään tulevaisuuden, jossa Aino on elossa eikä viiltele. Hoitaja ei tiedä, mitä sen sanat merkitsevät […]

Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä. Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa perään musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä nimistä, jotka yksi kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu poliittiseen historiankirjoitukseen. Édouard Louis: Kuka tappoi isäni Édouard Louis on tullut […]

Saramago suuntasi kasvonsa kohti ohikiitäviä yhdentekeviä kuvia, kuvia, jotka siirtyivät paikaltaan omassa tahdissaan; kaupungin valot heijastuivat silmälasien leveistä linsseistä, yhtäkkinen kimallus, liikkeessä sekin. Paikallaan pysyvät kulmakarvat olivat linjassa rypistyneen otsan uurteiden kanssa. Saramago ei pitänyt ajatuksistaan. Hän ei ollut kyennyt vastustamaan kiusausta, hän oli ilmaissut tietävänsä enemmän kuin José osasi kuvitellakaan. Hän ei ollut huolissaan […]

Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Vaiti! Menet ulos kävelemään, katot kukkakauppojen ikkunoita, se siinä sun lähellä on aivan ihana, siinä mäessä. Menet sinne ja ostat jonkun. Heität vanhat pois, paitsi siinä meidän tuomassa oli kyllä kiva ruukku, säästä se. Meillä on täällä […]

Minua kiinnostaa mistä kohdasta kirjoittaja aloittaa teoksensa. Tiedän että tarinan tasolla Taivaallinen vastaanotto kertoo Jan Holmin sydänleikkauksesta. Se lukee lievetekstissäkin: ”Kirjailija joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ennen suurta leikkausta ja sen jälkeen.” Kirja ei noudata tapahtumien kronologiaa, mutta tunteiden kronologiaa se noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on sijoitettu leikkauksen aiheuttamat tunteet dramaturgisesti merkitykselliseen järjestykseen niin, […]

Yläasteen käytävällä haisi energiajuoma, Axen deodorantti ja spearmint-purkalla peitelty tupakka. Yläasteella kaikki käyttäytyivät kuin sanattomasta sopimuksesta eri tavalla kuin vuosi sitten. Ero oli niin huomattava, että Antti mietti, olivatko kaikki kokeneet kesälomalla saman kuin hän. Tosin hän ei tiennyt, miten se olisi voinut käydä tytöille. Oliko tytöt vapautettu häpeästä? Ilmapiiri oli nyt erilainen, he eivät […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

Minä en saa unta, kuuma ilma leijuu asunnossa, enkä voi käynnistää ilmastointilaitetta, sillä mieheni mielestä se aiheuttaa nuhaa ja kurkkukipua, ja heti minkä tahansa puhaltimen nähdessään, hän alkaa köhiä, tunnustella kurkkuaan ja kaivaa kaulahuiveja kaapeista esille. Hän on herkkä vilustumaan, ja jos niin käy, hän makaa sängyssä ja hänelle tulee tarjoilla jauhettua särkylääkettä haaleaan veteen […]

Nukuin kunnes heräsin enkä tiennyt kuka olin, missä ja miksi. Sillä kertaa he veivät kolme yhdeksästä elämästäni. Olin aiemmin tuhlannut viisi ja nyt minulla oli jäljellä vain yksi ainoa. He veivät ne minulta tuosta vain. Kahdeksantoista hoitoa. Minä en muista paljon. En juuri mitään. Eivät he siitä välitä. Ihmettelen miksi minä välitän, mutta niin vain […]

Elämä ei ole kenellekään erityisen suosiollinen. Kun hän oivaltaa sen, sataa räntää. Räntää, joka kastelee otsan, kulmakarvat ja posket. Kaikki päättyy aikanaan. Sataa räntää, kun hän kävelee tätä tietoa kantaen. Sataa räntää, kun hän ymmärtää, että kaikki, mihin on takertunut kaikin voimin, lopulta katoaa. Se ei ole sadetta eikä lunta. Se ei ole jäätä eikä […]

Havittelen isän heittämää lehteä tuolilta. Se on kirjakuvasto ja isän avaamalla aukeamalla on minun naamani suurena, paljon suurempana kuin sen viereen painettu teksti. Katson kuvaani silmiin ja henkitorveni kiertyy itsensä ympäri. Miten se on jo nyt tässä, tai pikemminkin täällä? Kuvan otti muutama viikko sitten, Ranskasta palattuani, hilpeä ja käheä-ääninen nainen, jonka kanssa olen työskennellyt […]

Kuvailin tapahtumia kahdelle edessäni olevalle poliisille – naiselle ja miehelle – mies istui tietokoneen ääressä, nainen seisoi hänen vieressään. Oli kulunut vajaa vuorokausi siitä kun olin kohdannut Redan. Kuulustelu oli juuri alkanut, en tiennyt lainkaan mitä tuleman piti. En osannut vielä aavistaa, miten vihaisin itseäni sen vuoksi että olin tullut poliisiasemalle. Katuminenkaan ei voinut minua […]

Olen pakannut kaiken murhaan liittyvän aineiston muuttolaatikoihin ja yritän myös ajatuksissani jättää jäähyväiset Mikaelille. Se on vaikeaa ja vähän tuskallistakin. Useat vuodet elämästäni ovat olleet kiinteässä yhteydessä hänen kuolemaansa. Ihmisen, jota en ole koskaan tavannut tai jonka kanssa en ole koskaan puhunut mutta joka on silti asettunut sisimpääni pysyvästi. Toivoin että olisin ollut yksityisetsivä, joka […]

Sanoin, ettei ehkä ollut väliä sillä, missä ja miten ihminen asuu, koska jokaisen luonne synnyttää omat olosuhteensa: on vaarallista olettaa, sanoin, että voi kirjoittaa uusiksi oman kohtalonsa vaihtamalla sen sijaintia; kun ihminen joutuu tekemään niin vastoin tahtoaan, tutun maailman menettäminen – riippumatta siitä millainen se on – on katastrofi. Minun poikani tunnusti kerran, sanoin, että […]

Kukaan ei uskoisi tätä, vaikka kertoisimme, Paula sanoi. Tämä on maailman tylsin pettämisjuttu. Omituista, että me vain juttelemme tuntikausia, kun ajattelee miten huono omatunto meillä on. Mutta siinähän se juuri onkin, Richard sanoi. Tämä on paljon vahvempaa. Mutta silti, Paula sanoi, koko tämä kulmakunta, varsinkin tämä naapurusto, on täynnä ihmisiä jotka vain pettävät iloisesti ajattelematta […]

Entä jos yrittäisin kirjoittaa, minkälaisena olen kokenut joskus meidän rakkautemme, Iisa. Minun täytyy tehdä se nyt, sillä tiedän että kohta pidän koko ajatusta naurettavana ja avaan Netflixin puhelimesta ja menen kakalle kotiin tai Musiikkitalon tai Stockan vessaan, jos en ole lähellä kotia. Jos olen matkalla hakemaan Saaraa käyn kirjaston vessassa. Minä hahmotan tätä kaupunkia niiden […]

He palasivat. He arvostivat paikan syrjäisyyttä, sieltä he löytäisivät minut vuorenvarmasti eikä heidän tarvinnut pelätä, että välituntivalvoja yllättäisi heidät. He odottivat minua siellä joka päivä. Joka päivä minä palasin, ikään kuin meillä olisi ollut tapaaminen, sanaton sopimus. En mennyt sinne uhmatakseni heitä. Rohkeus tai mikään urheus ei ajanut minua siihen käytävään, jonka valkoinen seinämaali hilseili, […]

Muuton jälkeen, kerroin Gerardille, meillä oli ollut aluksi tapana kävellä iltaisin lähikaduilla ja katsella ympärillemme kuin olisimme turisteja. Ensin pojat pitivät minua vaivihkaa kädestä, mutta pian he lopettivat sen ja kävelivät kädet taskussa. Jonkin ajan kuluttua iltakävelyt loppuivat, koska pojilla oli kuulemma liikaa läksyjä. He söivät iltaruoan nopeasti ja menivät huoneisiinsa. Aamuisin he häipyivät harmaaseen […]

Kaikki kirjat, joita en halua lukea tai jotka olen lukenut mutta joita en halua lukea uudestaan, pakkaan muuttolaatikoihin. Joidenkin kirjojen nimiölehdillä on lyhyitä joulutervehdyksiä tai onnentoivotuksia Karinin kavereilta ja vanhoilta poikaystäviltä. Kaksi kirjaa on lainassa Hornstullin kirjastosta. Doris Lessingin Kultainen muistikirja ja Nina Bouraouisin Nos baisers sont des adieux. Ne ovat ainakin kuukauden myöhässä. Kirjastokortti […]

Hän oli mies, hänessä eli nainen. Hän kuoli pois, hän alkoi syntyä. Hän tiesi mutta salasi, hän ei tiennyt salaavansa. Hän oli niin avoin kuin osasi, hän ei kertonut itsestään mitään. Meillä oli rakkautta, me elimme valheessa. Me elimme yhdessä, me emme koskaan tunteneet toisiamme. Hän petti ja valehteli, hän rakasti. Hän oli ja meni, […]