Mungo raised his hand to wave up at the window but Mo-Maw glowered down at him. He must have seen her face harden, or perhaps he thought waving was childish, because he aborted the gesture and grasped a fistful of air, which made him seem like a drowning man. In his baggy shorts and his […]

Now she feels like an off-key note in the musical score of the universe. The point is not to play all the notes correctly, Rakel. The point is to impart the universe’s symphony. You were born to be expanded, just as the universe is expanding. Ever since you were born, you have been growing. At […]

St Valentine’s Book of Rhetoric, give me a precise and elegant metaphor to describe what those eyes of Capitu were like. How can I describe, without abandoning the dignity of classical style, what they were and what they did to me? Perhaps they were undertow eyes. Yes, undertow. That’s what they suggested to me. They […]

Mietin, millainen joulu ja keskitalven juhla meille tulisi. Torvald vetäytyisi yläkertaan, kun minä ja Bambi yrittäisimme parhaamme mukaan pitää kulissia yllä lasten takia, käärisimme lahjapaketit ja söisimme liikaa. Tai ehkä Bambi pälyilisi talvi-iltaan ja haluaisi olla jossain muualla. Ehkä hän olisi Mikaelin luona ja minä yksin lasten kanssa. Auringontalo olisi kuin pöydällämme nököttävä, sokerimössöllä kuorrutettu, […]

Palasin kylään lähes juoksujalkaa. Sen sijaan, että olisin kääntynyt mummin huvilalle päin, suuntasin kohti maatilaa. Puomi oli auki. Astellessani vanhaa lammasreittiä pitkin talolle minusta tuntui samalta kuin olisin syöksähtänyt suoraan sisälle lapsuudenmuistoon, muistoon joka oli pysynyt koskemattomana ja vain odottanut minua. Jokainen yksityiskohta, jokainen puu, jokainen kivenkolo olivat minulle tuttuja. Bern istui viiniköynnöskatoksen alla seurassaan […]

Mitsuko selailee aikakauslehteä, kun tulen töistä. Hän tuijottaa kenkiäni kun astun sisään, joten käännyn ja jätän ne ovenpieleen. Tajuan, että minun täytyy yrittää.No, sanon, millainen päivä on ollut?Millainenko päivä, Mitsuko sanoo.Poikani lähtee maasta heti sen jälkeen kun minä olen tullut, hän sanoo.Jättää minut ties kenen kanssa ties kuinka pitkäksi aikaa, hän sanoo.En ole nähnyt poikaani […]

Sinun suudelmasi pamppaili kämmenselälläni hullun rohkeana ja täysin suojattomana, kuin pikkulinnun sydän. Sitten kellon viisarit ilmoittivat että oli iltapäivä ja ihmisiä alkoi lapata sisään. Ovi avautui ja sulkeutui ja avautui ja sulkeutui, ja kaikilla oli nälkä ja jano ja tarve kuunnella radiota. Äiti heräsi kuin unesta ja minä samoin, onko ruoka valmista, mitä peitot tekevät […]

How to announce the return of comfort and well-being except by cooking something fragrant. That is what her mother always did. After every calamity of any significance she would fill the atmosphere of the house with the smell of cinnamon rolls or brownies, or with chicken and dumplings, and it would mean, This house has […]

As I lay there, listening to the soft slap of the sea, and thinking these sad and strange thoughts, more and more and more stars had gathered, obliterating the separateness of the Milky Way and filling up the whole sky. And far far away in that ocean of gold, stars were silently shooting and falling […]

”[…] Cecil All over again. He daren’t let a woman decide. He’s the type who’s kept Europe back for a thousand years. Every moment of his life he’s forming you, telling you what’s charming or amusing or ladylike, telling you what a man thinks womanly; and you, you of all women, listen to his voice […]

And for two hours the wine was poured, the cheese cut, and the two men talked. Of what? Who knows? Of love, of war, of the past. And they listened with hearts instead of ears, and in the candle-lit kitchen three floors up in an old palazzo, death was put on hold. Sarah Winman: Still […]

Minä en saa unta, kuuma ilma leijuu asunnossa, enkä voi käynnistää ilmastointilaitetta, sillä mieheni mielestä se aiheuttaa nuhaa ja kurkkukipua, ja heti minkä tahansa puhaltimen nähdessään, hän alkaa köhiä, tunnustella kurkkuaan ja kaivaa kaulahuiveja kaapeista esille. Hän on herkkä vilustumaan, ja jos niin käy, hän makaa sängyssä ja hänelle tulee tarjoilla jauhettua särkylääkettä haaleaan veteen […]

Elina tuli kirkonkylään. Se oli kuin Vuopio mutta isompi. Siellä oli jäätelökioskin, kirkon ja majatalon lisäksi pieni liikekeskus, jossa oli parturi-kampaamo, pankki ja baari. Neljäsataa vuotta sitten jokea pitkin oli tullut ihmisiä, jotka olivat pystyttäneet rantaan ensimmäiset talot. Tuntureilta oli laskeutunut meteleitä, peijooneja ja haltijoita, jotka olivat hajottaneet pirtit perustuksia myöten. Asukkaat olivat paenneet veneillä. […]

This was how you did it, how you raised children. You built them a house that was impervious to danger and then you gave them every single thing that they could ever want, no matter how impossible. You read to them at night. Why couldn’t people figure this out? And then I realized they were […]

Pete soitti äidilleen kertoakseen, ettei pääsisi tulemaan sunnuntaina, koske menisi tapaamaan sairasta ystävää. Hän vakuutti tulevansa seuraavalla viikolla ajallaan. Äiti käski hänen lopettaa murehtiminen, olo oli kuulemma ollut parempi ja hänen istuttamansa keltainen ruusu kukki. Äiti lupasi lähettää hänelle kuvan, jos onnistuisi päättelemään, miten puhelimen kamera toimii. Pete pakkasi viikonloppulaukun. Hän ei aikonut viipyä matkalla […]

Edith, in her veal-colored room in the Hotel du Lac, sat with her hands in her lap, wondering what she was doing there. And then remembered, and trembled. And thought with shame of her small injustices, of her unworthy thoughts towards those excellent women who had befriended her, and to whom she had revealed nothing. […]

Today language abandoned me. I could not find the word for a simple object – a commonplace familiar furnishing. For an instant, I stared into a void. Language tethers us to the world; without it we spin like atoms. Later, I made an inventory of the room – a naming of parts: bed, chair, table, […]

Kaksi vuotta ja kolmetoista päivää sitten, kun Virva lähti Suomesta, kotikaupunki oli muuttunut muistojen ruuduttamaksi miinaharavapeliksi. Tiettyjen katujen, korttelien ja jopa kokonaisten kaupunginosien välttely teki arkielämästä uuvuttavaa. Hän ei ollut ymmärtänyt miten paljon kohtaamisten, tapaamisten ja varastettujen hetkien miinoittamia paikkoja olikaan ennen kuin joutui päivittäin kiertämään ne. Menetyksen maantiede. Onko käsite hänen itse keksimänsä vai […]

Olin alkanut itkeä hysteerisesti. Micaela, joka oli jäänyt terveydenhoitajan huoneeseen, istuutui sängyn laidalle viereeni ja halasi minua. Pelkään mennä kotiin. Pelkään mennä kotiin. Kun sanat oli kerran sanottu ääneen, niitä ei enää saanut takaisin.Paikalle kutsuttiin poliisit. Yksi heistä oli äidin ikäinen ystävällinen nainen, joka tarttui minua kädestä ja kannusti minua puhumaan, kertomaan kaiken, minkä tiesin. […]

Viime yönä en ollut saada millään nukutuksi. Makasin valveilla ja kelasin kaikkea mielessäni. Alkaen siitä, kun tapasimme Aucklandin lentokentällä. Loppuun saakka. En halua unohtaa mitään. Mutta en halua yksinomaan yrittää muistaa kaikkea, haluan myös elää sen uudelleen mielessäni. Kokea sen toistamiseen, vielä kerran. Sen ymmärryksen valossa, joka minulla nyt on. Pyrin olemaan oikeudenmukainen. Ja rehellinen. […]

Kerran viikossa tapahtui tuulettaminen. Silloin äiti heitti milloin mitäkin tekstiilejä mattotelineelle ja jäi itse makoilemaan aurinkotuoliin niiden viereen. Tuskin hän oli saanut oikaistua itseään, kun lähiseudun linnut lehahtivat hänen seurakseen. Äiti kaivoi taskussaan olleesta muovipussista siemeniä ja antoi pienten nokkien nokkia ne hänen kämmeniltään.Katselin äidin tuuletustouhuja kuin satumaista luontodokumenttia olohuoneen ikkunasta ja tunsin mustasukkaisuutta lintuja […]

Kaikki on kiinni ajoituksesta. Miten meidät nähdään, miten tulkitaan. Millaisiksi muovaudumme toisten silmissä. Uskallammeko hypätä alas, olla yhdessä. Joskus jyrkänne on vain symbolinen, joskus niin korka ettei sen reunalta pysty edes kurkistamaan alas. Haluan elää määritelmien ulottumattomissa, Karl sanoi, identiteetti tyhjänä kuten Keats muotoili.Ja Julia ymmärsi jo.Kun he jakoivat huomionsa, kuriositeetteja ja miniatyyrimaalauksia oli jokaisessa […]

Uni tuli niin pian, että vasta uneksiessaan hän koki sen oudon uutuuden: turvallisuuden. Helpotuksen häivän, kuten alkuaikoina koulukodissa, kun yöt olivat niin kamalat; kun käärmeet odottivat pystyssä pikkuruisilla jaloillaan seisten, kärttäen ohuilla vihreillä kielillään häntä tulemaan alas puusta. Toisinaan oksien alla seisoi joku käärmeistä erillään, ja vaikkei hän erottanut kuka se oli, seisoskelijan läsnäolo tiesi […]

Tasa-arvo ei ole naiskysymys, vaikka me olemmekin siinä altavastaajia. Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Epäoikeudenmukaisuus ei ole minulle mikään uusi asia, mutta tasapaino on. Ystävystyttyäni Irman kanssa opin että naisilla, jotka tuntevat vetoa toisiinsa, ei ole tiettyjä vakiintuneita rooleja. Me olemme avoimia, me olemme keskeneräisiä. Lisäksi suhteessamme vallitsee symmetria, ja se tuo vakautta tilanteeseen jossa mikään muu […]

Years before, I had had a lover who was a welder. As a gift he once welded me the single most beautiful object that I own. It is a palm-sized box made of Plexiglas, with several stacked layers of blue-greenish broken glass sealed inside. The box, he explained to me, is the love. It is […]

The Phipps building fell. Smoke plumed, the breath of God. Silence followed, then the group’s shouts of triumph. Wine glasses clashed together, flashing martial light. He sang the first bars of a Jejah psalm. Others soon joined in. Carillon bells chimed, distant birds blooming white, strewn, like dandelion tufts, an outsize wish. It must have […]

Here was an entry – a serious one – which he hadn’t crossed out in years. He couldn’t remember where it came from. He never recorded the writer or the source: he didn’t want to be bullied by reputation; truth should stand by itself, clear and unsupported. This one went: ’In my opinion, every love, […]

But surely we all carried some little piece of each other inside of us. So what did it matter, whether the memories belonging to her boy existed inside this other one? Why were we all hoarding love, stockpiling it, when it was all around us, moving in and out of us like the air, if […]

Makaan silmät auki ja mietin, miten väkevä sanan onkaan solidaarisuus, kuinka pyyteetön voi olla ihmisten välinen luja ja tinkimätön myötätunto. Se on kuin joku arka eläin, joka ilmestyy vain halutessaan, jota ei voi koskaan pakottaa esiin. Solidaarisuudella on täysin vapaa oma tahto. Se käyttäytyy aivan samoin kuin rakkaus ja ystävyys, liikkuu vapaasti ja pakottamatta, tulee […]

Kirja, jossa yhdistyy kaikki intohimoni: tee, kirjallisuus ja flamenco. Pakkohan se oli lukea. Kaiken lisäksi espanjalaisen Mamen Sánchezin On ilo juoda teetä kanssasi oli paljon yllätyksellisempi kuin osasin odottaa. Se sisältää vanhanaikaisen dekkarin tuntua, lämminhenkistä huumoria ja yllättävän kipakkanakin leiskuvaa, todellisuuden rajatkin ylittävää rakkautta. Mutta miten ihmeessä tee liittyy Espanjaan? Itse Madridissa asuneena tiedän, että sieltä on […]

Yksitellen potilaat kohottivat äänettöminä kätensä. Laihoja kasvoja. Luurankomaisia ranteita. Siteitä ja letkuja. Aurinko virtasi sisään ikkunoista ja ilma hohti pölyhiukkasista jotka kieppuivat kuin säkenöivät lumihiutaleet. Sitten potilaisen ystävät ja perheenjäsenetkin alkoivat kohottaa käsiään, samoin vapaaehtoistyöntekijät ja nunnat. Kaikilla päivähuoneessa oleville oli käsi ilmassa. Pitkillä, lyhyillä, nuorilla, vanhoilla, lihavilla, laihoilla, terveillä, kuolemaa tekevillä. Kaikki katsoivat toisesta […]

Eteläkorealainen Kyung-sook Shin on kotimaansa luetuimpia ja ylistetyimpiä kirjailijoita. Hänen romaaninsa Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani. Kirjan kääntäjä Taru Salminen on tehnyt hienoa työtä, ja Into Kustannukselle pisteet siitä, että kirja on käännetty suoraan koreankielisestä alkuteoksesta eikä englanninnoksesta. Kiinnostuin Kyung-sook Shinistä viime kesänä luettuani englanniksi hänen kirjansa I’ll Be Right There, joka kertoo […]

”Monta sukupolvea sitten ikkuna avautui ja kirkas valo paistoi sisään. Valo sai sielut tanssimaan yhdessä taivaalla alati muotoaan muuttavien pilvien tavoin. Oli uusien ajatusten, kukoistuksen ja kasvun aika. Ihmiset uskonnosta tai rodusta riippumatta elivät rauhanomaisesti rinnakkain, ja heidän luomansa kultturi kukoisti kuin kaunein puutarha. Mutta ihmissydämessä asuva pimeys uhkasi uuden maailman loistoa. Sen lämmössä eläminen […]

Tällaisen hotkaisin eilen iltapalaksi. Espanjalaisen Albert Espinosan Pyydä luokse sun on ihastuttava pienoisromaani, jonka hotkaisee lähes yhtenä suupalana, mutta jonka maku viipyilee vielä pitkään. Tarinan kertojana on kovia kokenut nelikymppinen Dani, jonka avovaimo jättää hänet kirjan alussa. Samaan aikaan hän ottaa vastaan työtehtävän, joka vie hänet maagiselle Caprin saarelle, minne hän päätyi kerran aikaisemmin ollessaan 13-vuotias. Nyt hänen […]