Susi hymyili minun suuntaani ja sanoi: ”Halima on oikeassa. Ruumiissa on kova kuivattaminen, mutta kyllä se onnistuu.”Carus Farrar sanoi: ”Mitä sisäelimille tehdään, sydämelle ja muille? Kaikkea ei varmasti voi kuivattaa.””Haudataan sydän tänne”, Susi sanoi. Hän hymyili. ”Se on erinomainen ratkaisu. Käsitellään ruumis kuljetusta varten, mutta haudataan sydän ja sisukset tänne. Ja jos hän joskus ilmestyy […]

Far beneath the surface of the earth, hidden from the sun and the moon, upon the shores of the Starless Sea, there is a labyrinthine collection of tunnels and rooms filled with stories. Stories written in books and sealed in jars and painted on walls. Odes inscribed onto skin and pressed into rose petals. Tales […]

Moi AnttiKun pari viikkoa sitten vastaanotin kirjeesi, se vaikutti minuun niin, että siivosin tunnin. sitten otin Opamoxin. Hetken päästä otin toisen. Sitten makasin matolla.Tällaisen reaktion kertominen on epäreilua. Ensin sinun piti sietää ne minun raivokohtaukseni ja nyt sinun pitää sietää tätä minun valittamistani. Vai että tuli isä-raukalle paha mieli..Antti, pyydän anteeksi. Sinun ei olisi pitänyt […]

”Tuntuu kuin elämä olisi minua vastaan”, Vince sanoi. ”Ihan kuin olisin kirottu.””Joskus ihminen on tuulilasi”, Jackson sanoi, ”joskus hyönteinen.” Niin Mary Chapin Carpenter ainakin lauloi Dire Straitsin sanoin.”Niin kai”, Vince myönsi, nyökytteli hitaasti ja pureskeli viimeistä paahtoleivän palaa. Hyvä merkki Jacksonin mielestä. Jos ihminen syö, hän ei yleensä suunnittele henkensä riistämistä.”Eikä ole mitään järkeä takertua […]

Guavakeksit oli asetettu tarjolle ja kahvi oli valmiina kaadettavaksi. Silvia oli istunut ikkunan vierellä kädet ristissä sylissään. Hänen isällään oli ollut tapana sanoa, että joskus pelkoa täytyi läimäyttää kevyesti. Vaikka siitä ei kokonaan eroon pääsisikään, sen voi pakottaa takaisin nurkkaan riittävän pitkäksi aikaa, jotta ehtii nähdä vilauksen tulevaisuudesta. Tulevaisuutta ajatellessaan Silvia ei nähnyt liehuvia lippuja […]

Marraskirjeessäsi oli tiettyä itsekritiikkiä – onko edes oikein kirjoittaa näin isoista, painavista asioista – mutta aion palata joka ikiseen aiheeseen jonka nostit esiin. Maailmassa on niin monia sanan säilän käyttäjiä, niin monia jotka tuottavat nokkelia sutkauksia, niin monia jotka tuhoavat mielipidevastustajansa yhtä kevyen itsestäänselvästi kuin sammakko siirtyy lumpeenlehdeltä toiselle. Olkaamme toisenlaisia, olkaamme raskassoutuisia! Muutama vuosi […]

Toistin kysymyksen. ”Mitähän minä voisin tehdä?””Tanssia”, sanoi Lammasmies. ”Niin kauan kuin musiikki soi, jatka tanssimista. Ymmärrätkö mitä sanon? Tanssi. Tanssi aina vain. Älä jää miettimään, miksi. Älä pohdi syitä. Sellaisia ei olekaan. Jos jäät miettimään, jalkasi pysähtyvät. Ja kun ne ovat pysähtyneet, olet meikäläisen avun tavoittamattomissa. Kaikki kytköksesi ovat silloin poissa. Poissa ikuisiksi ajoiksi. Jos […]

Muspelheimissa, liekkien laitamilla, jossa sumu palaa valossa, jossa maa päättyy, seisoo Surtr, joka oli olemassa ennen jumalia. Hän seisoo siellä nytkin. Hän pitelee palavaa miekkaa, ja kupliva laava ja jäinen sumu ovat hänelle yhdentekeviä. Sanotaan, että kun maailmanloppu Ragnarök koittaa, vasta silloin Surtr jättää paikkansa. Hän lähtee liekehtivine miekkoineen Muspelheimista ja polttaa maailman tulellaan, ja […]

My hands clench, and I wish for the lightning again, but it doesn’t come. She knows what I’m doing and laughs openly. Stars explode behind my eyes, clouding my vision, but I hear her go in a swirl of rustling silk. My sight returns just in time to see her dress disappear around a corner, […]

Mehän emme syö koiriamme. Vain kiinalaiset syövät, mutta ei pidä aliarvioida, miten vaikeaa monille vanhoille kotieläimille on, että niiden lajitovereita syödään. Eräällä ohjelmaan kuuluvalla on hevonen tai useampia, ja sen ymmärrän hyvin. Olen itsekin harkinnut hevosen hankkimista. Vanhoissa ja älykkäissä hevosissa on se hyvä puoli, että niillä on helppo ratsastaa, koska niiden kanssa voi puhua. […]

Tulet rätisevät ja iskevät kipinää. Valtavat kokot liekehtivät pellolla kuin väliaikaiset jumalat. Ihmiset ovat niin pieniä ja mitättömiä liekkien kupeessa, mustan savun alapuolella. Kaistale nokea leijailee kasvoilleni. Roviot liekehtivät niin raivoisasti, että niiden voisi kuvitella olevan ikuisia.Vihdoin Eino sytyttää soihdun. Haluaisin itse tuikata veneet liekkeihin, mutta sitä kunniaa Eino ei minulle suo. Hän on rakentanut […]

Tom tunsi olevansa yksin, mutta ei lainkaan yksinäinen. Tunne oli hyvin samanlainen kuin jouluaattona Pariisissa, tunne että kaikki katselivat häntä kuin hänellä olisi ollut koko muusta maailmasta koostuva yleisö. tunne joka piti hänet rohkeana. Virheestä olisi nimittäin seurannut katastrofi. Hänestä tuntui kuitenkin täysin varmalta ettei hän tekisi virhettä. Se antoi hänen olemassaololleen hienon puhtauden tunnun, […]

Kukaan ei ollut kysynyt Jiniltä hänen nimeään pitkään aikaan.Rouva Seo kutsui häntä Lapsoseksi, Yeon Kieloksi, Soa Jinjiniksi. Kuningatar taas nimitti häntä nuorempi hovineiti Seoksi. Rouva Seo oli kertonut, että Jinin äiti oli kutsunut tätä Ihwaksi. ”Kotisi edessä oli valtavasti päärynäpuita. Kun ne kukkivat, taloa ei näkynyt lainkaan.” Jinillä ei ollut muistikuvia äidistään. Hän ei myöskään […]

Näin uutisista, että Irakista oli taas löytynyt uusi joukkohauta, ja muistin taas ideani blogista, jossa voisi julkaista novelleja ja runoja ilman että tarvitsisi ikinä välittää arabisensuurista. Menin nettiin etsimään ilmaisia blogialustoja. Kauaa en viitsinyt. Kello oli kymmenen. Vaihdoin vaatteet ja lähdin baariin. Matkalla mietin että blogissa olisi hyvä olla yhtenäinen tyyli ja vain ennen julkaisemattomia […]

Kävimme pienellä reissulla Ranskan Rivieralla ja nyt onkin aika pikaluotsata läpi matkalukemistoni. Kotoa mukaan lähti ranskalainen klassikko, Françoise Saganin Tervetuloa, ikävä vuodelta 1954. Menomatkalla lentokentältä ostin Leïla Slimanin romaanin Adèle, joka julkaistaan suomeksi syksyllä. Tämä oli englanninkielinen käännös, koska tässä vaiheessa vielä ajattelin, etten pysty lukemaan romaania ranskaksi. Toulonin hotellissamme oli aulassa myytävänä kirjoja ja niitä […]

Here and there, solo spires rise above the giants’ chorus. They look like green thunderheads, or rocket plumes. From below, the tallest neighbors read like mid-sized incense cedars. Only now, seventy yards above the ground, can Nicholas gauge the true size of these few old ones, five times larger than the largest whale. Giants march […]

It begins with music. I must have been about two years old. My bed was by a window; the sun was shining in. I remember my father lying next to me, playing the violin, his eyes hidden behind black glasses. The scroll of the violin was pressed against the mattress; the instrument’s lower body was […]

Tasa-arvo ei ole naiskysymys, vaikka me olemmekin siinä altavastaajia. Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Epäoikeudenmukaisuus ei ole minulle mikään uusi asia, mutta tasapaino on. Ystävystyttyäni Irman kanssa opin että naisilla, jotka tuntevat vetoa toisiinsa, ei ole tiettyjä vakiintuneita rooleja. Me olemme avoimia, me olemme keskeneräisiä. Lisäksi suhteessamme vallitsee symmetria, ja se tuo vakautta tilanteeseen jossa mikään muu […]

After all, were we not ọgbanje? It was an insult to be subject to the decisions made around what was just a vessel. To be carried away like cargo, to be deposited in the land of the corrupters, inside this child simmering with emotions, searching for us because she was uprooted and alone, and we, […]

154. On houkuttelevaa johtaa tästä jonkinlainen kehityskertomus: ajan mittaan rauhoitumme ja kasvamme ulos harkitsemattomasta rakkaudestamme kiihkoon (eli punaiseen); ajan mittaan opimme rakastamaan hienovaraisempia asioita, joissa on enemmän vivahteikkuutta, ja sitä rataa. Minun rakkauteni siniseen ei ole kuitenkaan koskaan tuntunut kypsymiseltä tai hienostumiselta, saati rauhoittumiselta. Totuushan on, että ihminen voi säilyttää kromofiilisen holtittomuutensa pitkälle aikuisikään asti. […]

Mikami pyöräytti tuoliaan ja kääntyi kohti ikkunaa. Ei haittaisi, vaikka alaiset ehkä tulkitsisivat hänen kätkeneen sillä hämillisyytensä. Hän laski katseensa polvillaan oleviin papereihin. Tavanomaisia kysymyksiä… Syyteoikeuden vanhenemiseen on hieman yli vuosi. Millaisilla keinoilla te aiotte poliisiylijohtajana edistää rikosjutun ratkeamista? Teloituslava oli valmis. Viestinnästä ei tulisi Dallasia. Mitä rikostutkintayksikkö tekisi? Kuinkahan moni ihminen vedettäisiin mukaan viimeiseen […]

In my bedroom, my bed stood neatly covered, just the way I had left it. I could hear the sound of our laughter, smell my childhood – the good Aai used to cook and lovingly feed me – that wafting floral smell of saffron in the pulao, turmeric-perfumed dal, the sweet rasgullas. There wasn’t any […]

Kolmosratikka kolistelee Pukevan ohi. Loppuunmyyntilaput roikkuvat paperoiduissa näyteikkunoissa, metrotyömaa ei ehtinyt pelastamaan tavarataloa. Suurin osa Kaisaniemenkadun liikkeistä on pimeinä, entinen pankkikonttori on muuttunut kaljabaariksi. Sieltä raikuu epävireinen karaoke. Moni työtön löytää lohtua iskelmistä, ehkä juuri siksi kabareehen uskotaan. Revyyt ovat suosittuja Keski-Euroopan metropoleissa, niin meille näyttelijöille on kerrottu. Siihen saumaan teatterin johto on iskenyt ja […]

We were very upset, all the same, for reasons too numerous to mention. Clearly our aunt was not a stable person. At the time we did not put this thought into words. It existed between us as a sort of undifferentiated attentiveness to all the details of her appearance and behaviour. At first this took […]

Minun nimeni on Nguyễn An Tịnh, kun taas äitini nimi on Nguyễn An Tinh. Nimeni on pelkkä äitini nimen variaatio, koska yksi ainoa i:n alle kuuluva piste erottaa ja eriyttää minut äidistäni, rajaa minut toiseksi ihmiseksi. Olin äitini jatke jopa nimeni merkitystä myöten. Vietnamin kielessä äitini nimi tarkoittaa rauhallista ympäristöä, kun taas minun nimeni merkitsee […]

Kiinan yöt tuntuivat aina unilta. Vasta kun astuin Zhichunlulla ulos metroasemalta, tajusin mitä olin hetki sitten tehnyt. Olin istunut alas. Metrossa. Paikalliset eivät uskoneet monia juttuja Suomesta. Kuten sitä, että pimeällä ei melkein koskaan olisi lämmintä, tai että kulkuvälineissä sai useimmiten istua. Pekingissä ilma, lika ja roska olivat öisin lämpimämpiä kuin monet muut ainekset, ja […]

”Jos elää pitkän elämän eikä koskaan oo tuntenu itseään täydellisen masentuneeks, ei oo luultavasti ollu ihan hereillä.” Kansallisteatteri: Kaikki hienot jutut Parasta teatteria aikoihin! Kansallisteatterin Kaikki hienot jutut on Duncan Macmillanin yhteistyössä Jonny Donahuen kanssa käsikirjoittama vuorovaikutteinen monologinäytelmä, jonka Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen ovat suomentaneet ja mukauttaneet suomalaiseen todellisuuteen sopivaksi. He myös vuorottelevat sen […]

Irrotimme kätemme, ja se oli viimeinen kerta, kun kaikki oli täydellistä. Olen käynyt sen hetken läpi mielessäni niin monia kertoja sen jälkeen. Jos voisin elää uudelleen Lizardin festivaalit, ottaisinko kukkaron käteeni? Osa minusta – koppava jälkiviisaus – sanoo, että minun olisi pitänyt jättää se maahan ja mennä teltalle Kitin kanssa. Mutta vaikka tiedän, mitä kukkaron […]

Pian sen jälkeen isäni toi minulle Macintosh-tietokoneen. Hän nosti laatikon takapenkiltä, vei sen huoneeseeni ja laittoi lattialle. ”Katsotaanpa”, hän sanoi. ”Miten tämä mahdetaan avata?” Ikään kuin hän ei olisi tiennyt. Aloin epäillä, oliko hän sittenkään keksinyt kyseistä tietokonetta. Huoneeni kiiltävällä puulattialla oli ainoastaan parvisänky. Ikkunasta heijastuva auringonvalo muodosti suunnikkaanmuotoisia valokeiloja, joissa pölyhiukkaset kieppuivat villisti. Isä […]

I, being I, went always that little bit too far of course. There was one master who had berated me in a lesson for some tautology or other. He, as what human being wouldn’t when confronted with a lippy verbal show-off like me, delighted in seizing on opportunities to put me down. He was not, […]

Survival, true survival of the body and soul, requires creativity, freedom of thought, collaboration. You might have time and I might have land. You might have ideas and I might have strength. You might have a tomato and I might have a knife. We need each other. We need to say: I honor the things […]

Minä rakastin runoilijoitani ja romantikkojani, koska heidän avullaan sieluni autiomaan hiekkaan piirtyi kuvioita. Heidän jalanjälkensä näkyivät edelläni sannassa, josta kuuma aavikkotuuli pyyhkisi ne näkymättömiin, kuin veteen kirjoitetut nimet. Shelley oli minulle läheisin juuri siksi, että tiesin hänen kulkeneen samassa autiomaassa, pelänneen omaa yksinäisyyttään ja yrittäneen kaikin keinoin välttää kohtaamasta sitä. Shelleyllä oli vaimo vierellään aina […]

Herään aamulla ja hän on olemassa kuin ihme, hän on neljä-, viisi- ja kuusivuotias. Minulla on sellainen ajatus, että kudon sanoista verkon hänen ympärilleen: – Rakastan sinua kuuhun ja takaisin ja maailman ympäri. – Minä suojelen sinua aina aina aina. Seelan verkko voimistuu, sen säikeet alkavat säkenöidä. Näen, miten lapsi voi kiivetä sen varassa, roikkua […]

Kaikkina niinä vuosina, kun en halunnut tulla raskaaksi – vuosina, jolloin rankasti pilkkasin ”tiineenä olevia” – olin salaa sitä mieltä, että odottavat äidit olivat omahyväisiä valittajia. Siinä he istuivat yhteiskunnan kermakakun päällä ja heitä ylistettiin siitä, että tekivät juuri sen mitä naisen oletetaan tekevän, ja silti heistä tuntui ettei heitä tuettu ja että heitä syrjittiin. […]

Kuinka selittää taidetta kuolleelle jänikselle. ”Selitän taidetta kuolleelle jänikselle, koska ei huvita selittää ihmisille.” Klaus ja Paul tiirikoivat itsensä galleria Schmelaan ja ripottelevat joka puolelle mikrofoneja. Pistorasioihin, katkaisimiin, lamppuihin. He irrottavat listoja ja kätkevät piuhoja. He poraavat reikiä seiniin. He siivoavat jälkensä maalin ja kipsin avulla. Esitys taltioidaan kolmella kameralla, joista kaksi on avoimesti esillä […]

All the way home on the train I thought of Dad and the terrible mistake I had made. I’d thought that to heal my great hurt, I should flee to the wild. It was what people did. The nature books I’d read told me so. So many of them had been quests inspired by grief […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

Siipi hipaisi ikkunaa. Lintu ravisteli itseään, se oli hetkeksi juopunut oman pelkonsa rajuudesta. Minun valoniko niitä houkutteli? Pelkkä piste, joka hädin tuskin valaisi, mutta tässä paksussa sumussa se varmaan näytti niistä lyhdyltä. Valot tappoivat lintuja sadoittain. Kuin isoja hyönteisiä. Ne murskautuivat. Sammutin valon. Katsoin ulos ikkunasta. Théo oli sanonut: Menisitte sinne yhdeksi yöksi, venekyydillä. Sinne: […]

Jotta ymmärtäisit mitä seuraavaksi kerron, sinun on tiedettävä jotain Kaivoksesta. Kun puhun mielenosoituksista, en tarkoita niitä, joissa kansalaiset vastustavat jotain. Metsien hakkaamista tai niiden suojelua, autoilua tai autoilun rajoittamista, asuntoalueen rakentamista tai purkamista, mitä milloinkin mielipiteestä riippuen. Kaivoksessa sellaisesta ei ollut kyse. Kaivoksen mielenosoitukset olivat aina Johtajan järjestämiä ja aikuisten ohella koululuokat osallistuivat niihin opettajiensa […]

Nearly every person you will read about is deeply flawed. Some have tried to murder other people, and a few were successful. Some have abused their children, physically or emotionally. Many abused (and still abuse) drugs. But I love these people, even those to whom I avoid speaking for my own sanity. And if I […]

It was a difficult time to be Irish, a difficult time to be twenty-one years of age and a difficult time to be a man who was attracted to other men. To be all three simultaneously required a level of subterfuge and guile that felt contrary to my nature. I had never considered myself to […]

Nyt kun kaikki oli kunnossa ja valmiina, Finn kulutti päivänsä kiertämällä kokemassa pyydyksiä, joissa ei ollut mitään vielä, ei vielä, ja piti sadetakkinsa taskussa kaiken varalta ilmapallopakettia. Lamput hän kävi läpi hämärissä juuri ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen, ja paristot kolisivat astiassa, joka oli veneen pohjalla hänen jaloissaan. Hän ei saanut olla merellä yöllä, […]

These girls formed the Brodie set. That was what they had been called even before the headmistress had given them the name, in scorn, when they had moved from the Junior to the Senior school at the age of twelve. At that time they had been immediately recognisable as Miss Brodie’s pupils, being vastly informed […]

Mutta se ihana on jo totta. Hän on jo ihanasti ja kuolettavasti rakastunut eikä suinkaan Daltoneihin, ihme ja kumma, sillä sarjakuvahahmoista saa tarpeeksi jo kotona, missä kapteeni Haddock kiroilee ja remeltää ja kädet viuhtovat kuin myllynsiivet. On ihanaa olla kuolettavan rakastunut, ja sen vallassa on yötä päivää ja siihen liittyy joku ihan muu, joku joka […]

December 9 1959 Dear Mr Thornton, A good book is the precious life-blood of a master-spirit, embalmed and treasured up on purpose to a life beyond life, and as such it must surely be a necessary commodity. Yours sincerely, Florence Green Penelope Fitzgerald: The Bookshop Törmäsin Storytelissa kirjaan, jolla oli kirjanystävää houkutteleva nimi ja melko […]

María katsoi minua tulenpalavasti, koska jokainen ihminen täälläpäin on tulisieluinen. Toden totta joka puolella Meksikoa tiedetään, että Guerreron osavaltiossa ihmiset ovat pullollaan kiukkua ja yhtä vaarallisia kuin valkoinen, läpikuultava skorpioni piilossa tyynyn alla. Guerrerossa hallitsivat kuumuus, iguaanit, hämähäkit ja skorpionit. Elämä ei ollut minkään arvoista. Äiti hoki sitä jatkuvasti: Elämä ei ole minkään arvoista. Hän […]

Vuoteen on mahtunut vino pino kirjoja ja tulihan sitä osallistuttua taas moneen haasteeseenkin. On aika summata vuoden haastesaldot. Olen vuoden aikana osallistunut vaihtelevalla menestyksellä peräti yhdeksään lukuhaasteeseen. Lisäksi Goodreadsissa asetin tavoitteeksi lukea vuoden aikana 132 kirjaa. Pääsin tavoitteeseen sopivasti vuoden viimeisellä viikolla. Klassikkohaaste Kirjabloggaajien klassikkohaasteesta on tullut minulle jo perinne. Tänäkin vuonna osallistuin molempiin haasteisiin. […]

Toisinaan Paul huolestuu Louisen pitkiksi venyvistä työpäivistä. ”En halua, että hän joku päivä syyttää meitä hyväksikäytöstä.” Myriam lupaa ottaa asian puheeksi. Hän, joka on niin ehdoton ja suoraselkäinen, soimaa itseään siitä, ettei ole tehnyt sitä aiemmin. Hän puhuu pian Louiselle, panee asiat järjestykseen. Hän on kiusaantunut mutta samalla salaa iloinen siitä, että Louise ottaa kontolleen […]

Metsästäjä laski edellisenä päivänä surmaamansa hylkeen pään varovaisesti, melkein hellästi karsikkopuun juurelle ja käänsi katseensa kohti puun latvaa. Hän pyysi, että puu auttaisi hänen surmaamansa hylkeen henkeä nousemaan yön merelle lintujen suurta öistä tietä pitkin. Hän ylisti hylkeen voimaa, kauneutta ja viisautta ja pyysi siltä vielä kerran anteeksi. – Anteeksi, pikkuveli, sanoi hän hylkeelle. – En minä […]

Psykiatrini on sanonut, että tärkeintä on pitää nyt kivut hallinnassa. Muistot kuulemma palaavat vähitellen, jos palaavat, muistini rajoittaa tietoisuuttani, annostelee asioita sitä mukaa kuin pystyn vastaanottamaan niitä. Kaikkea ei tarvitse muistaa, kaikkea ei ole edes tarkoitettu muistettavaksi, psykiatrini sanoo ja minulle tulee tunne, että hän tietää enemmän kuin minä. Siksi lepo on tärkeää, siksi olemme […]

Hänellä ei ollut hajuakaan kellonajasta, vaikka hän kuvittelikin ettei aamu voinut olla vielä kovin pitkällä: todennäköisesti oli taas toisen samanlaisen päivän varhainen aamuhetki. Manuel oli ruvennut mittaamaan aikaa uudella tavalla, ja tämän uuden kalenterin mukaan päivä ei koskaan vaihtunut. Ensihetkien sekasorron ja hämmennyksen korvasi nyt tyyni turtumus ja välinpitämättömyys hänen sopeuduttua siihen ajatukseen, että Álvaro […]

Oliko hän tosiaan tullut Venice Beachin rantaan? Hän tiesi sen näkemättäkin.   Hänen silmissään oli jotakin vikaa; hän oli hieronut niitä nyrkeillään, niin että niitä aristi. Hiekkaa silmissä. Aamun kajastuksessa tumma taivas hapertui pään päältä kuin kappaleiksi hajoava palapeli. Ja jos palat kerran irrotti toisistaan, niitä ei saanut enää koskaan yhteen. Miksi hänen verensä jyskytti! […]

Naistenviikkohaaste päättyy tänään. Nimipäiväänsä juhlivat tänään Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja. Tänään saan myös itse juhlia nimipäivääni. Päivän kirjasta löytyy myös kaimani, päähenkilön sisar Tiina. Vuorossa siis Jarkko Volasen esikoisromaani Hiekankantajat. Hiekkapoukamaa rajaavissa kallioissa on kohta, jossa Aurasta tulee lähes näkymätön. Se on salainen paikka. Sen huomaa vain yläpuolelta, ilmasta käsin. Aura seisoo […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan naistenviikkohaasteeseen. Tänään nimipäiväonnittelut menevät Olgalle ja Oilille. Tämän päivän kirjailijalla on suomalaisen miehen etunimi, mutta ei nimi naista pahenna! Toni Morrison on voittanut kirjallisuuden Nobelin ja tämä lukemani romaani voitti myös Pulitzerin vuonna 1988. Orjuudesta kertovassa romaanissa nimillä on myös tärkeä rooli. Oma nimi on ylellisyys, johon orjalla ei ole oikeutta, eihän […]

Osallistun Tuijatan lanseeraamaan naistenviikkohaasteeseen. Tänään nimipäiviä juhlivat Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret ja Margareeta ja suomenruotsalaisen kalenterin mukaan Greta, Gretel, Margareta, Margit, Margita ja Marit. Onnittelut kaikille nimipäiväsankareille Märta Tikkasen klassikkosäkeiden ja kotimaisen argentiinalaistangon muodossa. Tänään siis vuorossa Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina. Alkuun tuntuu hyvältä ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä kun kaikesta huolimatta on niitäkin jotka […]

”Tiedätkö sinä mitä, minä olen ainoa tässä perheessä jolla ei ole ongelmia”, Zooey sanoi. ”Ja tiedät sinä mistä se johtuu? Koska aina kun minä tunnen itseni surkeaksi, olen ymmällä, minä kutsun vähän ihmisiä vieraisille kylpyhuoneeseen – ja yhdessä me sitten silitämme mutkat pois, ja siitä se selviää.” Rouva Glassia näytti melkein huvittavan Zooeyn menetelmä ongelmien […]

Olin varttunut tunteensa tukahduttavien hiljaisten ihmisten keskellä. Tiesin isäni olleen ”suurisuinen” ja ”paskanpuhuja” ja (tämän liikanimen kuulin isoisän sanovan hänelle päin naamaa) ”lepertelijä”, mutta tämä oli pelkkää kuulopuhetta ja todistusaineiston valossa selvästi pelkkä torjuntakeino. Tiesin, että joskus muinoin isoäiti oli ollut kiihkeä, hullu ja runollinen, mutta tuo aika oli utuista tarua; sen saattoi päätellä vain […]

Malcolm ei ollut koskaan ennen nähnyt niin pientä lasta läheltä, ja hänestä oli hämmästyttävää, kuinka oikealta se näytti. Hän ymmärsi, että se olisi tyhmä huomio, joten hän piti suunsa kiinni, mutta vaikutelma pysyi: oli yllättävää että joku niin pieni oli jo niin täydellinen. Lapsi oli yhtä virheetön kuin puusta kaiverrettu tammenterho. Lapsen daimoni, pääskysen näköinen […]

On kummallista, miten lähellä menneisyys on, vaikka sen kuvitteleekin olevan kaukana. On kummallista, miten se voi hypätä esiin keskeltä lausetta ja iskeä kasvoihin. On kummallista, miten aaveet voivat lymyillä missä tahansa esineessä tai sanassa. Menneisyys ei ole yhtenäinen, erillinen paikka. Se koostuu lukemattomista paikoista, jotka ovat aina valmiina palaamaan nykyisyyteen. Yhdessä hetkessä on 1950-luku, seuraavassa […]

En tahdo lähteä kiipeämään alas enkä ala ajatella että kohta on kiivettävä alas. En ala sellaista turhaa ajatella koska Minä-joka-on-Kuolleenpuun-Angus on jo jossakin korkeammalla tyhjemmässä kohtaa ja tietää että tulee tekemään jotain oikein tärkeää ja maailmassa tarpeellista. Iho nousee pienille nypyille joita äiti sanoo kananlihaksi mutta kananliha nousee kylmästä tai kun tasangolla on satanut pitkään […]

Poika hyppäsi alas halkopinolta ja juoksi Pobedaa vastaan. Hän näki tuulilasin läpi tutun sedän leveän hymyn. Pobeda pysähtyi, ovi avautui ja mies ojensi kätensä, että poika voisi tehdä pantterinhyppynsä nahkaistuimelle. Autosta paiskautui vastaan sama tuttu haju. Siellä oli hyvä ja lämmin olla. ”Kiva tavata taas, linjurinkuljettaja!” setä sanoi leppoisasti. ”Käännäpä tästä.” Poika ojensi kätensä ja […]

Olen väsynyt, itku on laukaissut päänsäryn, se on vaiva josta kärsin ihan niin kuin isäkin. Kyynelillä on silti ollut myös puhdistava vaikutus; vaistoni sanoo, että minä ja Sandro olemme lähestyneet toisiamme. Ja jos vaistoni on oikeassa, hän ottaa vielä omasta aloitteestaan puheeksi ehdotukseni. Silittelen Labesia ja päätän paljastaa veljelleni salaisuuden, jonka sain täysin sattumalta selville […]

Kun pienet jäähait syntyvät, ne erottavat satoja metrejä yläpuolellaan kalpean harmaan sävyn. Sitä ne tuskin huomaavat. Sitten ne alkavat etsiä yksinäisen kylmyyden mustasta hiljaisuudesta syötävää. Ei ole mielekästä kysyä, miksi tämä eläin on ylipäätään olemassa. Kaikkiin eliöihin on ohjelmoitu halu elää. Eläimet eivät tee itsemurhaa, olipa niiden olemassaolo miten lohdutonta tahansa. Tällainen on ihmisen avuton […]

Odotin kunnes Christina oli mennyt menojaan. Sitten ponnistin pystyyn ja ojentauduin ottamaan puhelimeni. Kirjoitin viestin: Minä tulen. Sitten heittäydyin taas selälleni. ”Teen sen Aramin vuoksi”, minä sanoin ääneen itsekseni. Mutta ei se pitänyt paikkaansa. Tein sen itseni vuoksi. Koska lääkäri oli oikeassa. Muiden loukkaaminen tekee kipeää. Se tekee kipeää, koska he sen jälkeen kääntävät selkänsä. […]

Voi luoja, taas se alkoi. Äänet päässä. Loputtomat yksinpuhelut. Kammottava puheenpälpätys, jota hän ei voinut hillitä. Hän kumosi kurkkuunsa lasillisen punaviiniä yhtä suurella antaumuksella kuin Peter O’Toolen tulkitsema Arabian Lawrence joi lasillisen limonadia näännyttävän aavikonylityksen jälkeen. ”Akaba on meidän”, hän sanoi tuijottaen mielipuolisesti etäisyyteen ja kohotellen merkitsevästi kulmiaan. ”Kiinnostaisiko herraa jälkiruoka?” Vihdoinkin oikea ihminen, jolla […]

Minun on aina ollut vaikeaa ymmärtää järjestys ja erottaa syyt seurauksista. Mikä tulee ensin ja sen jälkeen. Kun ensimmäinen junamatka alkoi, huusin äidille, että maailma liikkuu, ja kaikki vaunun aikuiset nauroivat. Sitä ennen oli muita luuloja, joita äiti ei välittänyt oikaista. Kun puut ryhtyvät heilumaan, nousee tuuli. Kun kello lähtee kiertämään, syntyy aika. Kun ihminen […]

Isä oli nyt kuvassa yksin, muut olivat vetäytyneet kauemmas. Hän huusi kuin pirun riivaamana ja kurkotteli kohti taivasta. Sade kasteli hänen hiuksensa, parran ja vaatteet. Kiitos! isä huusi. Olet sittenkin siellä! hän mylvi. Minä näen sinut. Suurkiitos, senkin huoranpenikka! Sitä hän ei huomannut, että hän oli ainoa joka jatkoi meuhkaamista. Juuri sillä hetkellä filmi loppui […]

That was the moment, before I even stepped onto the train, when I realized the most important thing that was happening to me. They were takin my natural feelings away, so quietly that it could have occurred without my noticing. I understood in a flash that I must keep my mind safe, whatever came next. […]

Yhdeksänvuotiaana Veikko oli pelannut Final Fantasy seiskaa. Hän ei ymmärtänyt englanninkielisestä pelistä mitään. Isä kulki olohuoneen ohi, vilkaisi ruutua ja heitti lonkalta, että kannattaa valita ”pre-emptive strike”. Veikkoa ärsytti, kun isä puuttui, eikä tarttunut neuvoon. Hän hävisi taistelun. Nyt neuvo tuli mieleen. – Lähdetkö kahville joku päivä? Veikko sanoi. – Kahville. – Ihan vaan kahville. […]

Kustantamoni markkinointihenkilö lähettää viestin. Haluaisitko tulla libristi-iltaan? hän kysyy, ja totta kai minä haluan. Haluan tulla minne vain, missä on yksikin ihminen, joka saattaa olla kiinnostunut kirjastani. Libristi-ilta on sellainen, että kustantamon väki kutsuu paikalle kirjakauppojen edustajia ja muita niin sanottuja kirjaentusiasteja. Heille tarjotaan salaattia, jossa on rucolaa ja kirsikkatomaatteja. He saavat juoda viiniä ja […]

This may be hard to believe, coming from a black man, but I’ve never stolen anything. Never cheated on my taxes or at cards. Never snuck into the movies or failed to give back the extra change to a drugstore cashier indifferent to the ways of mercantilism and minimum-wage expectations. I’ve never burgled a house. […]

Tajusin että juuri se oli se hetki. Koska emme katsoneet toisiamme, en joutunut näkemään hänen kasvojaan, silmiään ja suutaan. Eikä minun tarvinnut näyttää hänelle minun. -Minun pitää sanoa sinulle yksi asia. Hänen vartalonsa omaani vasten jäykistyi sekunniksi, mutta rentoutui sitten taas. Hän oli luottavainen. Puhalsin ilmat keuhkoistani ja hän nousi ja laski rintani päällä kuin […]

Menimme erääseen ketjuun kuuluvaan kahvilaan – olin nähnyt muita samanlaisia ympäri kaupunkia. Jonotimme tiskille, ja tilasin vuorollani ison suklaacappuccinon ja siihen kaksinkertaisen annoksen kermaa ja hasselpähkinäsiirappia. Tiskin takana seisova nuori mies kysyi nimeäni. ”Mihin sinä tarvitset sitä?” kysyin äimistyneenä. ”Kirjoitan sen pahvimukiin, etteivät juomat mene sekaisin”, nuorukainen vastasi. Naurettavaa. ”Toistaiseksi en ole kuullut kenenkään tekevän […]

Akselin pitäisi jo aloittaa raporttinsa, mutta hänen päänsä on sumua. On mahdotonta kuvitella, mihin himo voitaisiin nykypäivänä kanavoida. Hylkäisivätkö naiset Taivaan ja hyökkäisivät kaupungille etsimään uusia vaatteita ja kenkiä? Vaatisivatko he aviomiehiä, monikerroksisia kermakakkuja ja vitivalkoisia mekkoja? Tappaisivatko miehet toisiaan? Mitä hän itse tekisi? Haluaisiko hän paritella tai tappaa, kahmia valtaa henkensä kaupalla? Akseli uskoo […]

Me emme enää liiemmin nähneet toisiamme, te ja minä, mutta sitten yhtenä iltana te aloititte uudelleen. Törmäsitte meihin porrastasanteella ja kutsuitte meidät elokuviin luoksenne. O tempora, o mores, tryffeleiden tilalla oli nyt sushia, eikä Julia ollut pukeutunut Givenchyyn, mutta piditte kovasti Pretty Womanista, ja tytöt pitivät siitä yhdessä teidän kanssanne. Sai alkunsa uusi elokuvakerho: joka […]

Päätin antaa itselleni vielä hetken aikaa toipua ja lähetin LinkedInistä viestin muutaman suorahakutoimiston headhunterille. En ollut koskaan saanut puhelua headhunterilta, mutta ei ollut epäilystäkään, etteikö hyvin hoidettu sisäinen tarkastus Venäjällä veisi minua oikeaan suuntaan. LinkedIn oli jatkuvasti auki omalla välilehdellään, jotta pääsin välittömästi tarkastamaan, kuka oli vieraillut profiilissani ja minkälaisia mielenkiintoisia positioita maailmalla oli tarjolla. […]

Yleisö alkoi taputtaa vimmatusti käsiään. Ingria niiasi ja käveli kuin huumeessa sisar Elkeä kohti, joka odotti kahden ilmeettömän sotilaan välissä. Silloin Ingria muisti Hadarin, tytön, jonka vanhemmat olivat vieneet maasta, Kanadaan asti. Miten onnekas tämä oli ollut. Musiikin alettua rehtori Bauer tuli heidän luokseen. ”Sehän meni hyvin”, Bauer sanoi. ”Minä haluan kotiin”, Ingria kuiskasi tuskin […]

Olipa kerran lintu, joka toimi lastenvahtina, kutsukaamme sitä Varikseksi. Se oli lukenut liikaa venäläisiä satuja (miten laiska poika paloi, miten Baba Jaga ulvoi, miten kunnon prinssi voitti), mutta oli silti virallisesti hyväksytty, ansioitunut hoitaja, jota lontoolaisvanhemmat kovasti arvostivat ja joka oli perjantai-iltaisin hyvin kysytty. Sen lehtikioskimainoksessa luki: ”Pikkuväen arkeen – ennen ja jälkeen!” Televisio suljettiin, […]

Mikä se on? Kaj katsoo kantta. Sodan runokirja. Oletko alkanut kirjoittaa runoja? Luoja paratkoon, en suinkaan. Ib nauraa kouristuksenomaisesti ja saa korisevan yskänkohtauksen, ottaa mukin, nostaa sen kantta ja sylkäisee sinne jotakin. Hän panee kannen paikoilleen. Olen vain kirjoitellut silloin tällöin ikävissäni. Ehkäpä saat sen lukemisesta samanlaista iloa kuin minä sain sen kirjoittamisesta. Talvisodan aikaiset […]

The missing girl’s name was Rebecca, or Becky, or Bex. She had been thirteen at the time of her disappearance. She’d been wearing a white hooded top with a navy-blue body-warmer, black jeans, and canvas shoes. She would be taller than five feet now, and her hair may have altered in both style and colour. […]

Ja lähtöaamuna, jota en unohda koskaan, taloni eteen kerääntyi väkeä, katu oli tukossa kuin pyhän Kristoforoksen päivänä, ja ihmiset kantoivat kyltteä » Taquara Preta on ylpeä pojastaan Serginhosta – lehtori Anacleto, kaupunginvaltuutettu », » Taquara Pretan asukkaat onnittelevat Serginhoa – Kaasuyhtiön isännöitsijä, kaupunginvaltuutettu », ja taksimies, joka oli kuullut arvokkaasta kyydittävästään, oli juhlan kunniaksi pannut päälleen liivipuvun solmioineen ja […]

The car engine made a few clicking sounds as they sat in silence. ”You asked about my mother,” Pete said after a few moments. ”Nobody has ever asked about my mother. But the truth is, I don’t know if my mother loved us or not. I don’t know about her in some big way.” He […]

He prayed fundamentally as a gesture of love for what had gone and would go and could be loved in no other way. When he prayed he touched his parents, who could not otherwise be touched, and he touched a feeling that we are all children who lose our parents, all of us, every man […]

Laulu oli ainoa lääke kaamosmasennukseen, elämänlanka. Joku lauloi, muisteli, improvisoi, toiset kuuntelivat, tapailivat säveltä, painoivat mieleen, treenasivat. Sitten vuoroa vaihdettiin. Kaikki lauloivat, mutta ihmisiä oli vielä vähän, ajanlaskun alussa kymmenen tai kaksikymmentä tuhatta ja sydänkeskiajallakin vain jotakin sadantuhannen pintaan. Kalevalakielen käyttöala levisi yhteisön kaikkeen toimintaan. Se oli epiikan, lyriikan, magiikan, häiden, karhunpeijaisten ja vuotuispippaloiden hallitseva […]

Kun outo ja kuohuttava yö läheni loppuaan ja aamunkoiton sinerrys alkoi levitä sysimustalle taivaalle, ajattelin yhtäkkiä sinua, Dong-ho. Niin, olit kanssani silloin, sinä päivänä. Kunnes jokin osui yllättäen kylkeeni kuin kylmän kangen kärki. Kunnes lyyhistyin maahan kuin räsynukke. Kunnes käsivarteni heilahtivat pystyyn mykästä hädästä asfalttia tömisyttävien askelten ja korviahuumaavina kajahtelevien laukausten riitasointuisessa pauhussa. Kunnes tunsin […]

Sarjakuvavuosiensa jälkeen Tove halusi palata päättäväisesti elämänsä keskeiseen asiaan – maalaamiseen. Hän iloitsi vapaudestaan ja suunnitteli uutta elämää. Vihdoin hän sai tehdä, mitä oli aina halunnut, palata syrjään jääneeseen uraansa. Samalla hän oli hyvin huolestunut ja jännittynyt tulevasta: ”Oli ollut aika pitkä tauko, ja uusi aloitus oli hirveän vaikeaa. Minulla ei ollut enää tuntumaa vanhaan […]

”Minne me oikein olemme joutuneet?” kysyi Pietro puoliksi kauhistuneena, puoliksi huvittuneena, kun olimme saaneet tytöt nukkumaan ja päässeet huoneeseen, jonka Elisa oli meille osoittanut. Hän yritti laskea leikkiä illan uskomattomimmista tilanteista, mutta minä suutuin ja riitelimme hiljaisella äänellä. Olin raivoissani Pietrolle, kaikille, itselleni. Tunteiden kaaoksen keskeltä nosti jälleen päätään toive, että Lila olisi sairas ja […]

At last they set down the chair near the water. Panting from the walk, Anna leaned her head against her sister’s and watched a long wave form, stretching until it achieved translucence, then somersaulting forward and collapsing into creamy suds that eked toward them over the sand, nearly touching the wheels of Lydia’s chair. Then […]

Yritä päästä töihin juutalaisille tai mustaihoisille. Saat sapuskaa. Mutta ennen kaikkea sekä juutalaiset että mustat naiset kunnioittavat työtä, sinun työtäsi, eikä heitä tippaakaan hävetä olla itse koko päivä jouten. Hehän maksavat sinulle palkkaa, vai mitä? Protestanttiset kristityt ovat kokonaan eri juttu. Jotta he eivät kokisi syyllisyyttä, yritä ainakin tehdä jotakin sellaista, mitä he eivät itse […]

Helmet-haasteen listaa selatessa jäädyin hetkeksi kohtaan 12. Sarjakuvaromaani! Ei sitten yhtään omalla mukavuusalueella. Kiitos Helmet-haasteen ja jäätävän hyvän tuurin, onnistuin löytämään jotain todella kiinnostavaa. En ollut edes etsimässä sarjakuvia, katseeni vain sattui osumaan kirjaston hyllyllä esittelyssä olleeseen kirjaan, ja kas kummaa, kyseessä oli sarjakuvaromaani. Ja vielä espanjankielinen, juuri kun olin päättänyt lukea enemmän espanjaksi. Paco […]

’Once upon a time, there lived a girl and a boy called Aneeka and Parvaiz, who had the power to talk to animals.’ Aneeka laughed. ’Tell the one with the ostrich’, she said, voice muffled by her pillow. She was asleep before Isma was done telling the childhood story which their mother had invented for […]

En muistaisi äitiä tuollaisena. Savinen ihminen. Valettu arkunkokoiseen muottiin. Kasvot murenisivat heti, kun kansi vedettäisiin kiinni. Muistaisin hänet luultavasti vähän yli kolmekymmenvuotiaana kuten tähänkin asti. En muistanut hänen vanhentuneen, se oli tullut aina yllätyksenä kun tapasimme. Muistin hänet jostain syystä sellaisena kuin hän oli ollut viisikymmentäluvulla. Silloin kun itse olin yhden- tai kahdentoista tienoilla. Kun […]

No me extenderé en el relato de lo sucedido durante el resto de aquella velada. Baste decir que Fiona, Gaudí y yo la comenzamos tomando ese prometido chocolate con melindres bajo los pórticos de la plaza Real, la continuamos en un pequeño café concierto situado cerca del portal de Santa Madrona y la terminamos, ya […]

Olen tänä vuonna osallistunut lukuisiin blogihaasteisiin ja on aika summata miten kävi. Osa haasteista jatkuu, osa päättyy vuoden lopussa. Vain yksi haaste jää osaltani kesken. Kirjablogit ja 101 kirjaa Oli ilo ja kunnia olla mukana Kirjojen Suomen projektissa, jossa luettiin 101 kirjaa jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Minä en toki lukenut kaikkia 101 kirjaa, vaan bloggasin […]