My revulsion at this place of our lives – this society of which we are a part – seems not to immediately admit an obvious truth: the people who are ground to bits by our horrific thoughtlessness, selfishness, greed, though they may not know in each case why it has happened, they do not need […]

SOITAN VELJILLENI JA SANON: Äsken sattui niin sairas juttu. Ootteko kuulleet? Mies. Auto. Kaksi räjähdystä. Keskellä kaupunkia. Soitan veljilleni ja sanon: Ei, ketään ei ole otettu kiinni. Ei ole epäiltyjä. Ei vielä. Mutta tästä se alkaa. Valmistautukaa. Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni Tukholman Drottninggatanilla joulukuussa 2010 tapahtunut pommi-isku ja sitä seurannut ilmapiirin kiristyminen sai Jonas […]

Näin uutisista, että Irakista oli taas löytynyt uusi joukkohauta, ja muistin taas ideani blogista, jossa voisi julkaista novelleja ja runoja ilman että tarvitsisi ikinä välittää arabisensuurista. Menin nettiin etsimään ilmaisia blogialustoja. Kauaa en viitsinyt. Kello oli kymmenen. Vaihdoin vaatteet ja lähdin baariin. Matkalla mietin että blogissa olisi hyvä olla yhtenäinen tyyli ja vain ennen julkaisemattomia […]

Täysinpalvellut professori kuulee päivän aikana niin monia asioita ensimmäistä kertaa eläessään, että hänestä tuntuu kuin olisi jälleen tullut lapseksi, ja äkkiä hän ymmärtää, että Oranienplatz ei ole ainoastaan paikka, jonka kuuluisa puutarha-arkkitehti Lenné 1800-luvulla suunnitteli, ei ainoastaan paikka, jossa vanha nainen ulkoilutti päivittäin koiraansa, tai jonka puistonpenkillä nuori neito suuteli ensimmäisen kerran poikaystäväänsä. Paimentolaisten kanssa […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

Iltapäivärukouksessa me käytettiin pyyhkeitä rukousmattoina, ja kun kumarruin polvilleni, tunsin Jumalan kädenjäljet kallion rosoisessa pinnassa ja tuulen ja aaltojen pauhussa. Ja kun me edelleen oltiin polvillaan, äiti kääntyi katsomaan minua. Otti huivin päästään ja antoi tuulen lennättää hiukset kasvoille, ja sillä hetkellä se näytti ikivanhalta ja ajattomalta kuin kallio, jolla me istuttiin, ja minusta tuntui […]

Odotin kunnes Christina oli mennyt menojaan. Sitten ponnistin pystyyn ja ojentauduin ottamaan puhelimeni. Kirjoitin viestin: Minä tulen. Sitten heittäydyin taas selälleni. ”Teen sen Aramin vuoksi”, minä sanoin ääneen itsekseni. Mutta ei se pitänyt paikkaansa. Tein sen itseni vuoksi. Koska lääkäri oli oikeassa. Muiden loukkaaminen tekee kipeää. Se tekee kipeää, koska he sen jälkeen kääntävät selkänsä. […]

Ja lähtöaamuna, jota en unohda koskaan, taloni eteen kerääntyi väkeä, katu oli tukossa kuin pyhän Kristoforoksen päivänä, ja ihmiset kantoivat kyltteä » Taquara Preta on ylpeä pojastaan Serginhosta – lehtori Anacleto, kaupunginvaltuutettu », » Taquara Pretan asukkaat onnittelevat Serginhoa – Kaasuyhtiön isännöitsijä, kaupunginvaltuutettu », ja taksimies, joka oli kuullut arvokkaasta kyydittävästään, oli juhlan kunniaksi pannut päälleen liivipuvun solmioineen ja […]

He prayed fundamentally as a gesture of love for what had gone and would go and could be loved in no other way. When he prayed he touched his parents, who could not otherwise be touched, and he touched a feeling that we are all children who lose our parents, all of us, every man […]

Fuad oli matkustanut kaukaa tätä varten. Hän täytti isän pyyntöä. Isä puhui aina ja jatkuvasti appelsiinipuistaan, jotka olivat nyt hänen tavoittamattomissaan. Fuad muisti, mitä isä oli sanonut, kun hän oli kertonut, että he saavat lapsen. Se on sinun ensimmäinen lapsenlapsesi, Fuad oli sanonut, ja isä oli vastannut: Nyt ne kukkivat. Tunnen niiden tuoksun. Yöllä se […]

Mitä tarkoitat kysymällä miksi? Kysymys on kai pikemminkin, miksi ei. Miksi hän ei olisi tarttunut tilaisuuteen tehdä jotakin merkityksellistä? Hänhän istui päivät pitkät byrokratian pakkopaidassa. Seurasi asetuksia ja direktiivejä, piti yhteyttä lähetystöihin ja varasi matkoja passittaakseen kotiin ihmisiä, jotka halusivat sen jälkeenkin palata Ruotsiin. Ja hänen isoäitinsä talo oli tyhjillään. Ja oli ihmisiä, jotka tarvitsivat […]

Teimme uunin edessä kaiken mahdollisen: läksyt, pyykkien viikkauksen, pukeutumisen ja työt tehtaalta tuomiemme vaatesäkkien parissa. Emme pysyneet tehtaan edellyttämässä tahdissa, joten monena iltana äiti lähetti minut kotiin ja jäi itse töihin niin pitkäksi aikaa kuin pystyi. Aina kun se oli mahdollista, äiti kantoi vaatteita kotiin muovisäkeissä. Vaikka olisin valvonut kuinka myöhään tekemässä kotitehtäviä, äiti meni […]