menu Menu
Satu Rämö: Hildur
Kotimainen kaunokirjallisuus, Rämö Satu, Suomi, Tammi 28/06/2022 8 kommenttia
Edna O'Brien: The Country Girls Edellinen Tana French: The Likeness Seuraava

Poliisiauton nopeusmittari näytti jo sataakymmentä. Hildur painoi hälytysäänen ja hälytysvalot päälle. Hildurista oli ihanaa ajaa hankalissa sääolosuhteissa. Silloin auton ohjaaminen muistutti surffausta. Tärkeintä oli reagoida nopeasti. Jos jäi liian pitkäksi aikaa epäröimään, aalto haukkasi sisäänsä tai liukas kurvi viskasi auton pois tieltä.

– Haluaisitko kertoa, mitä on meneillään? vieressä istuva Jakob kysyi kyynärpäätään rennosti autonikkunaan nojaten.
– Saavuin aamulla sovitusti asemalle ja ennen kuin ehdin riisua takkia päältäni, minut komennettiin mukaasi jonnekin u-kirjaimella alkavaan paikkaan.

Jakob tähyili autonikkunasta tien vieressä kohoavia lumikasoja. Hän oli pukeutunut paksuun untuvatakkiin ja vetänyt valkoraidallisen lampaanruskean villapipon syvälle päähänsä. Hildurin mielestä Jakob näytti enemmän innokkaalta jäätikköturistilta kuin poliisiharjoittelijalta.

Hildur piti Jakobin maanläheisestä olemuksesta. Mies otti uuden tilanteen vastaan uteliaana ja ilman hämmennystä. Hän ei ollut ihmetellyt paikallisia tapoja tai uutta ympäristöään, eikä hän toisaalta kärsinyt turistisyndroomasta eli selittänyt loputtoman pitkästi omasta mielestään kiinnostavista Islanti-havainnoista. Hildur muisteli tanskalaista poliisiharjoittelijaa, joka oli muutama vuosi sitten ollut hänen työparinaan. Tyyppi oli ollut rasittavuuden perikuva. Mies oli jatkuvasti ihmetellyt kylän pienuutta, hämmästellyt pitkiä välimatkoja ja valittanut koko talven, kun paikallisesta viinakaupasta ei ollut marraskuussa saanut Beajoulais Nouveau -viiniä. Jakob vaikutti toisenlaiselta. Hän oli vain saapunut tänne villalankojensa kanssa, vetänyt toppatakin päälle ja halunnut ryhtyä hommiin. Jakobin olemus huokui itsevarmuutta.

Satu Rämö: Hildur

Minulla oli toukokuun lopussa kunnia päästä Satu Rämön dekkarin julkistamisjuhlaan Islannin suurlähettilään residenssiin. Nyt on kirjakin luettu ja mainioksi todettu. Hildur on Islannissa asuvan Rämön esikoisromaani. Rämö on aiemmin kirjoittanut suosittuja tieto- ja matkakirjoja elämästään Islannissa. Julkkareissa hän vitsailikin, että kun kaikki omasta elämästä on jo kerrottu, oli pakko siirtyä fiktioon voidakseen jatkaa kirjoittamista. Kun vielä pandemia iski päälle ja eristi kotiin, alkoi murhaaminen kiinnostaa – onneksi vain fiktiivisesti! Hildur aloittaa päähenkilönsä nimeä kantavan dekkarisarjan, jossa islantilainen kulttuuri ja ainutlaatuinen luonto ovat vahvasti tunnelmassa mukana.

Hildur Rúnarsdóttir on rikosetsivä ja kadonneiden lasten yksikön vetäjä pienessä Ísafjörđurin poliisipiirissä Länsivuonoilla. Itse asiassa hän on Länsivuonojen ainoa rikosetsivä. Kadonneista lapsista hänellä on ikäviä omakohtaisia kokemuksia, sillä hänen kaksi siskoaan ovat kadonneet 25 vuotta aiemmin. Hildurin uudeksi työpariksi saapuu suomalainen poliisiharjoittelija Jakob Johanson, jolla on tuoreita kokemuksia lapsen menettämisestä. Hänen norjalainen ex-vaimonsa tekee kaikkensa, ettei Jakob saisi tavata poikaansa. Islannin reissu vie ainakin hetkeksi ajatukset muualle, kun Jakob tutustuu Atlantin hyisissä vesissä surffaavaan työpariinsa ja joutuu heti keskelle omituista rikosvyyhtiä. Ruumiita alkaa ilmaantua ja ainoa yhdistävä tekijä tuntuu olevan vainajan suusta löytyneet vaaleat hiustupsut. Äkkiseltään vaikuttaa, ettei murhatuilla ole mitään tekemistä keskenään, mutta vähitellen Hildur ja Jakob saavat kiinni langan päistä ja selvitettyä vuosikymmeniä sitten keriytyneet solmut. Samalla Hildurille avautuu mahdollisuus päästä kauan sitten kadonneiden siskojensa jäljille.

Juoni onnistui yllättämään ja limittyi kiehtovasti islantilaisuuteen. Rämö nivoo hienosti myös Islannin erikoisen maaston ja ääriolosuhteet mukaan tarinaan. Näihin pohjoisen dekkareihin pakollisena kuuluva lumivyörykin koetaan. Jakobin avulla Rämö on hienosti saanut kirjaan mukaan, miltä Islanti näyttää suomalaisen silmin katsottuna. Vierasmaalaisen näkökulma mahdollistaa tiettyjen kulttuurillisten erikoisuuksien ihmettelyn, mikä ei luontevasti onnistuisi kokonaan paikallisten näkökulmasta kirjoitettaessa. Jakobilla on myös hauska harrastus, islantilaisvillapaitojen neulominen, joka tuntuu olevan nykyään suosittua ympäri maailman. Itsekin kärsin pakkoneuloosista, mutta islantilaispaidat ovat vielä kokeilematta. Kirjan julkkareissa Rämö paljasti, että suunnitteilla on Jakobin ja kirjassa neulekauppaa pyörittävän Guđrúnin yhteinen neulekirja. Ehkä minäkin kohta ryntään lankakauppaan hankkimaan Léttlopia ensimmäistä Riddaria varten. Hildurin jatkoseikkailuja ainakin odotan innolla.

Satu Rämö:
Hildur
WSOY 2022

Muissa blogeissa:
Kirsin Book Club
Kirsin kirjanurkka
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

dekkari esikoisromaani Hildur Islanti murhatutkimus Satu Rämö WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Olen odottanut tätä dekkaria innolla ja juuri eilen sainkin sen kirjastosta. Harmi vain, että nyt viikon sisällä lukeminen on tökkinyt pahasti, mutta toivottavasti jumitus menee pian ohi. Kirja on todella kiinnostava!

    1. Tällä helteellä tuntuu kyllä vaikealta saada mitään aikaiseksi, ei ihme jos lukeminenkin tökkii. Ehkä tällä Islannin viileydellä lukujumikin hellittää.

  2. Tämä oli hieno sukellus Islantiin, sen luontoon ja lumeen. Ehkä olisi viilentänyt nyt, mutta ehdin kuunnella ennen helteitä. Mukavasti mukana vähän islantilaista mystiikkaa, elämäntapaa ja paikallista menoa. Hildurin seuraavaa casea odotellessa! On muuten nautinnollista olla postauslomalla, äänikirjoja kyllä kuluu iltamyöhään. Nautihan kesästä.

    1. Hildur todella yllätti positiivisesti, tällaisen dekkarin vieroksujankin. Nyt on tullut kyllä luettua dekkareitakin ja kaikenlaista muuta. Olen ollut pari viikkoa sisällä sairastamassa koronaa ja kirjat ovat pelastaneet täydeltä tylsistymiseltä. Nyt pääsee vähitellen nauttimaan kesästä, jos näistä helteistä osaa tässä uupumuksessa nauttia.. Blogitauko olisikin mahtava, jos osaisin vaan sellaisen pitää 😅 Mukavaa kesää sinulle!

      1. Voi, olet sairastanut. Pikaista paranemista ja toipumista. Minä sairastin keväällä pari kuukautta pitkällistä räkäistä flunssaa. Ei ollut korona kuitenkaan. Kirjat antavat niin paljon iloa elämään, kaikissa tilanteissa.

  3. Islanti on tosi kiehtova miljöö kirjoille. Hildurin voisi kyllä lukea, miksei myös noita matkakirjoja joskus. 🙂
    Välillä muuten kommentointi tänne ei onnistu, tulee joku vikailmoitus. 🙁

    1. Islanti on kyllä kiehtova maa, haluaisin joskus mennä. Jos et ole vielä lukenut Ragnar Jónassonin Hulda-dekkarisarjaa, suosittelen tutustumaan myös siihen. Hildur ja Hulda, hyvä pari 😄

      Harmi kuulla, ettei kommentointi aina onnistu. Hankala tietää, mistä on kyse. Mitähän vikailmoituksessa lukee 🤔 Minulla oli juuri vaikeuksia kommentoida yhteen toiseen WordPress-blogiin, ehkä on jotain yleistä ongelmaa siinä.. Bloggeriin en saa kommentteja läpi lähes koskaan, joten olen jo luovuttanut 😂 Ihanaa, että käyt kommentoimassa häiriöistä huolimatta. ❤️

      1. Hulda-sarjan lukisin myös mielelläni!

        Joku lataus- tai kirjautumisavain siinä lukee. Jotain että ei onnistu.

keyboard_arrow_up