Teen juotuamme Mabel ehdottaa, että osittaisi jotain pianollamme. Hän ei vielä tiedä, että piano on Emilyn. Mabel laulaa kauniilla sopraanolla. Ääni on kirkas ja läpitunkeva ja kantautuu yläkertaan asti. Tiedän, että soittaessaan Mabel on ajatuksissaan sisareni luona, joka häälyy lähellä, mutta näkymättömissä. Emilyn voi aistia, vaikka häntä ei voi nähdä. Minä nojaan sohvan selkänojaan ja […]

Hongkongissa sataa. Mutta mitä siitä. Muistanko sitäkään oikein? Kelataan taaksepäin. Aikaan ennen puiston vesipuhvelia, jonka edessä seison mustavalkoisessa hameessa ja harmaassa topissa. Pitkään tuon hetken jälkeen katselin kuvaa ja mietin, että onpa minulla lyhyet jalat. En olekaan se ylväs olento, joka mielessäni tunnen olevani. Vesipuhvelin muhkea muoto tuntui korostavan tätä seikkaa. Kelataan aikaan ennen rapuja […]

Saima rakasti sanoja melkein yhtä paljon kuin minä, mutta hänelle ne olivat kuin hitaasti sulavia makeisia, joita hän piteli suussaan. Hänelle sanat olivat pehmeitä ja hyviä, kun taas minä tunsin niiden terävät kulmat. Jotkut sanat kun käänsi, ne muuttuivat itsensä vastakohdiksi ja vastaan tuli kamalaa ja rumaa. En halunnut että Saima ikinä kohtaisi sellaisia sanoja. […]