menu Menu
Saara Turunen: Hyeenan päivät
Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Tammi, Turunen Saara 15/04/2024 0 kommenttia
Ina Mutikainen: Unohdus Edellinen Suzie Miller: Prima Facie Seuraava

On aamu. Auringonvalo siivilöityy sälekaihtimien lävitse huoneeseen. Ikkunan takana loimuaa kaupunki, valossa välkkyvät kuparikatot ja sairaalarakennuksen teollinen siluetti. Istun ikkunan edessä sängyllä vauva sylissäni, katselen sen syviä silmiä ja mies tulee viereeni. Mitä sinä itket? hän kysyy, ja sanon, että olen vain niin onnellinen. En tiennyt, että lapsen syntymä tuntuisi näin suurelta. Olin kuullut ihmisten sanovan, että se oli heidän elämänsä paras hetki, mutta en ollut ymmärtänyt, mitä he tarkoittivat. Kun toivoin lasta, en oikeastaan edes tiennyt, mitä halusin. En osannut kuvitella tällaista rakkautta.

Saara Turunen: Hyeenan päivät

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Saara Turusen uutta romaania odottaa aina innolla. Hänen vilpitön ja suora kertojaäänensä luo aina sellaisen tilan ja tunnelman, että ainakin tämä lukija seuraa mielellään perässä ihan minne tahansa. Tälläkin kertaa sain kulkea sekä omilla kotikulmillani että yhdessä lempikaupungeistani Barcelonassa. Hyeenan päivät on neljäs osa Turusen autofiktiivisessä sarjassa ja jatkaa siitä, mihin edellinen romaani Järjettömiä asioita jäi. Kertoja alkaa lähestyä neljääkymppiä ja kaikesta vastustelustaan huolimatta kuulee biologisen kellon tikityksen yhä vaativampana. Maailma heittää kuitenkin sekaan lisähaasteita, kun koronapandemia sulkee rajat ja tekee sukkuloinnin kahden maan välillä haasteelliseksi. Missä välissä sitä voi heittäytyä raskaaksi, kun ei pääse edes Barcelonassa asuvan puolison luo. Sitten pitäisi päättää, aloittaako Espanjassa kalliit hedelmällisyyshoidot vai jonottaako Suomessa lapsettomuusklinikalle. Jo pelkät hoitojen nimivalinnat kertovat omaa tarinaansa.

Romaani kuvaa tinkimättömällä suoruudella ja kuivakkaan huumorin värittämänä lapsettomuutta, hedelmöityshoitoja, odotusaikaa, synnytystä ja vauva-arjen alkumetrejä. Kertoja joutuu ensin kohtaamaan omat ennakkoluulonsa ja myöntämään, että haluaa kuitenkin tulla äidiksi – silläkin uhalla, että taiteilijaelämä vaihtuu rintapumppujen vertailuun. Hyeenan päivät saa nimensä kertojan katsomasta luontodokumentista, jossa hyeenanaaras hoivaa poikasiaan ja puolustaa raivokkaasti klaaniaan. Hyeenasta kasvaa romaaniin maagisrealistinen elementti, kun se välillä asettuu kertojan sisälle antamaan voimaa erityisesti kehoa haastavissa tilanteissa. Romaani tuo hyvin esiin, miten vieraantuneita olemme omasta kehostamme ja miten ruumiillisuus on häivytetty yleisestä keskustelusta. Lapsen hankintaan jos mihin ruumiillisuus liittyy luonnollisesti ja kokonaisvaltaisesti, ja silti siihen liittyy monenlaista häpeää. Suorasukaiseen tapaansa Turunen kirjoittaa näkyväksi kaiken sen fyysisyyden, joka erityisesti naisen osaksi koituu.

Suomalaisen terveydenhuollon ammattilaisista romaani ei anna kovin imartelevaa kuvaa. Espanjalaisen klinikan väki kuvataan empaattisina ja huolehtivaisina, suomalaisilta hoitajilta ja lääkäreiltä saa taas tylytystä ja vähättelyä. Monet hoitokohtaamiset on kuvattu tragikoomisesti ja tarjotut pelkokurssit, valmennukset ja etäneuvolat vaikuttavat kaikkea muuta kuin hyödyllisiltä. Tosin tämän perusteella ei voi tietää, kuinka tympeää palvelua olisi saanut espanjalaisesta julkisesta terveydenhuollosta – nythän pariskunta kävi vain kalliilla yksityisellä klinikalla. Onko siis kyse suomalaisen terveydenhuollon ominaispiirteestä vai ylipäätään julkisen puolen resurssipulasta ja ylikuormittumisesta? Itsellänikään ei kyllä ole kovin ruusuisia muistoja synnytyssairaalan henkilökunnasta, eräskin anestesialääkäri saa vieläkin kihisemään kiukusta.

Turunen kirjoittaa mutkattomasti ja sanallistaa vaivatta sen kaiken vaivan, väsymyksen ja vatvonnan, etten voi kuin ihailla. Kertojan suhde omaan äitiinsä on oma kiinnostava säikeensä romaanissa. Suhde ei ole helppo, äidillä on kova tarve kontrolloida ja jotain rajoja kertojan pitäisi osata asettaa selvitäkseen kaiken paineen keskellä. Äidin jatkuva vouhottaminen koronarokotteista on viimeinen pisara. Toisaalta itse äidiksi tuleminen saa tarkastelemaan omaa äitisuhdetta uudessa valossa ja ymmärtämään äidin huolet myös rakkaudesta kumpuavina. Muistan itse elävästi, miten oman äidin rooliin avautui uusia näkymiä, kun sukupolvien ketjuun syntyi uusi jäsen. Vaikka oman lapsen syntymästä tulee tässä kuussa jo 15 vuotta, elin varsinkin kirjan loppuosaa lukiessani uudelleen noita hetkiä kuin se olisi tapahtunut vasta äsken. Tunnistin paljon tuttua: kivuliasta, koomista, avutonta ja hämmentävää, mutta ennen kaikkea sen pakahduttavan rakkauden tunteen, jota oman lapsen synnyttyä tuntee. Samaistuin myös vauva-arjen alkuihmetyksiin, imetystuskaan ja kaikkiin niihin ristiriitaisiin neuvoihin ja odotuksiin, joita äitiyteen liitetään.

Kertojan ja hänen miehensä välinen dynamiikka on myös kuvattu kiinnostavasti. Mies tuntuu suhtautuvan ihailtavan rennosti ja mutkattomasti kaikkeen eteen tulevaan ja tasapainottaa olemuksellaan kaikesta mahdollisesta hermoilevaan kertojaa. Naista tosin ärsyttää usein se, että mies suhtautuu liian letkeästi asiohin. Liikuttavana yksityiskohtana vaikutuin siitä, miten hartaasti molemmat huolehtivat parvekkeella elävästä hämähäkistä. Heräävän hoivavietin symbolina hämähäkki on yllättävä ja raikas. Olin jo hiukan kyllästynyt koronateemaan kirjallisuudessa, mutta eipä tuota voi vältellä, jos siitä ajasta käsin kirjoitetaan. Lopulta pidin siitä, miten tuota poikkeusaikaa tässä käsiteltiin. Osa kuvauksesta osui hyvinkin lähelle, kun samoja puistoreittejä olemme kertojan kanssa tuona aikana kuluttaneet. Toisaalta hörähtelin Barcelonan rajoituksille, joissa ei aina tuntunut olevan järkeä: lenkkeily oli sallittu vain tiettyyn aikaan, jolloin yhtä aikaa kaduille ryntäävät ihmiset törmäilivät toisiinsa ja päätyivät ensiapuun. Raskautta yrittävän katse on tietysti erityinen myös suhteessa pandemiaan, varsinkin kun perhe on jakaantunut kahteen maahan. Menetyksiäkin koetaan ja tädin kuolema kuvataan kauniisti. Molemmat elämän hauraat ääripäät ovat kirjassa läsnä.

Tämän kirjan olisi hyvin voinut myös kuunnella äänikirjana, jonka lukee Krista Kosonen. Voin kuvitella, että hän tavoittaa hyvin tekstin kuivakan humoristiset sävyt. Vaikka kertoja saattaa välillä olla rasittava vatvoja ja nillittää asioista, jotka tuntuvat itsestäänselvyyksiltä tai pikkujutuilta, ärsytys kumpuaa tunnistettavuudesta. Saara Turunen uskaltaa kirjoissaan pukea sanoiksi myös ne banaalit asiat, joita moni varmasti ajattelee, muttei kehtaa ääneen sanoa. Onneksi joku kehtaa. Pysähdyin pitkäksi aikaa alla olevan lainauksen kohdalle. On todellakin käsittämätöntä, että maailmanlaajuisesti niinkin yleinen asia kuin lapsen odottaminen tuntuu siinä tilanteessa niin ainutlaatuisen erikoiselta, kuin olisi saanut pääsyn jonkun salaisen tiedon äärelle tai joutunut jonkun oudon ihmiskokeen välikappaleeksi. Siksi tällainen kirjallisuus on niin tärkeää. Taitavasti sanoiksi puettu henkilökohtainen kokemus hälventää häpeää ja vääränlaista mystiikkaa ihmiselämän arkisen ihmeen ympäriltä. Hyeenan päivät tekee sen riemastuttavalla tavalla.

Olen selvillä siitä, että käsittelen kaikkea tätä kuin joku, joka kuvittelee olevansa ensimmäinen, jolle nämä asiat tapahtuvat. Samaan aikaan tiedän, että lapsen odottaminen on yksi ihmiskunnan tavallisimmista asioista, todella monet ennen minua ovat kokeilleet sitä. Ja juuri siinä ajatuksessa onkin jotain täysin käsittämätöntä. Miten on mahdollista, että jokin näin valtava ja raju on niin kertakaikkisen arkipäiväistä? Se on paljon arkipäiväisempää kuin vaikkapa teatteriesityksen tekeminen. Todella monet ihmiset ovat synnyttäneet, paljon harvemmat ovat valmistaneet teatteriesitystä, mutta samaan aikaan teatteriesityksen rakentelu tuntuu tähän verrattuna melko mitättömältä.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 41 – Kirjassa syntyy lapsi.

Saara Turunen:
Hyeenan päivät
Tammi 2024

Muissa blogeissa:
Helmi Kekkonen
Sivutiellä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

BookBeatin 45 päivän maksuton kokeiluetu uusille käyttäjille!

Kirjaluotsin lukijana pääset kokeilemaan BookBeatin laajaa äänikirjavalikoimaa jopa 45 päivää maksutta. Kokeilujakson aikana saat käyttää BookBeatia 30 tuntia maksutta. Tutustu yli 900 000 e- ja äänikirjaan ja valitse suosikkisi. Voit lopettaa tilauksesi milloin tahansa. Etu on voimassa kaikille uusille BookBeat-käyttäjille.

* Hyödynnä tarjous (KAMPANJAKOODI: kirjaluotsi)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äitiys helmet2024 helmethaaste Hyeenan päivät lapsettomuus pandemia raskaus Saara Turunen synnytys taiteilijuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up