Elle pysähtyy, kääntyy, muttei minua vaan jokea kohti, taas.”Niinä päivinä ku isä makas Hammerfestissa, mie näin tähenlennon. Mie puristin käet nyrkkiin ja toivoin, että isä paranis. Mutta se oli omituinen tähenlento, semmonen hias, se kesti ja kesti, ja mie toivoin ja toivoin.”Utsjoki virtaa.”Lopulta, ku olin toivonu pitkään ja hartaasti, mie ajattelin että ehkä tässä vois […]

Caroline was quickly asleep. And even as she slept, she felt herself appreciating her sleep; told herself, this was the best sleep she had had for six months. She told herself to sleep on, for she would wake up presently, and then she would mean business. At this point in the narrative, it might be […]

Hänen edessään ja takanaan on satoja tanssijoita. Niin myös hänen vasemmalla ja oikealla puolellaan. Häntä ympäröivät intiaaniudelle tyypilliset värit ja kuviot, värien vähittäinen vaihtuminen toisiksi väreiksi, geometrisesti järjestetyt paljetit kiiltävissä materiaaleissa ja nahassa, sulat, helmet, nauhat, höyhenet ja harakan, haukan, variksen ja kotkan sulat. Kaikkialla on sulkapäähineitä, pullokurpitsoja, tiukuja ja rumpukapuloita, metallikelloja, tikansulkia nuolissa ja […]

Keittokomerosta kuului aplodeja. Bukowski käveli käsiään yhteen hakaten nurkan takaa ja istahti sohvan eteen, lattialle risti-istuntaan. – Suvantovaiheitakin tarvitaan, hyvä. Nyt olisi kuitenkin syytä harkita seuraavaa siirtoa. Olet piehtaroinut yksin sen verran pitkään, että pitää saada äksöniä. – Muistaakseni ajoin sinut ulos kämpästä, Tino sanoi. – Niin taisit tehdä, mutta ymmärrän sinun toimineen vastoin parempaa […]

Kim Jiyoung is thirty-three years old, or thirty-four in Korean age. She got married three years ago and had a daughter last year. She rents a small apartment on the outskirts of Seoul with her husband Jung Daehyun, thirty-six, and daughter Jung Jiwon. Daehyun works at a mid-size IT company, and Jiyoung used to work […]

Niin kauan kuin muistan, en ole asunut itsessäni yksin. On ollut myös toisia, kutsutaan niitä vaikka sivupersooniksi. Ne ovat kulkeneet mukanani yhtä itsestäänselvinä kuin kädet tai jalat tai sydän. Joillakin on ollut erityinen väri tai äänensävy, ehkä nimikin. Ne ovat huutaneet tai kuiskutelleet pääni sisällä, saaneet minut palelemaan tai hikoilemaan, iloitsemaan tai pelkäämään. Yksi on […]

Olen hakenut uurnasi ja ajanut mökillesi. Luulin että haluaisin laittaa sinut mahdollisimman pian maahan, mutta nyt haluankin pitää sinut lähelläni. Vien sinut kävelylle postilaatikolle ja poikkean metsään, jossa kaikki elävät ja kuolevat sen enempää eksistentiaalisia kysymyksiä pohtimatta. Rajallisuus on koskettanut sinua, mutta ei tätä muuta, joka vuoroin kasvaa ja vuoroin horrostaa. Käperryn kanssasi sammaleiden alle. […]

What do you fear when you fear everything? Time passing and not passing. Death and life. I could say my lungs never filled with enough air, no matter how many puffs of my inhaler I took. Or that my thoughts moved too quickly to complete, severed by a perpetual vigilance. But even to say this […]

After all, were we not ọgbanje? It was an insult to be subject to the decisions made around what was just a vessel. To be carried away like cargo, to be deposited in the land of the corrupters, inside this child simmering with emotions, searching for us because she was uprooted and alone, and we, […]

Talot kuulevat, näkevät ja muistavat. Eivät ne muuten vinkkaisi silmäänsä juuri ennen kuin illan viimeinen säde kuolee. Eivät ne narisuttaisi lattioitaan varoittaakseen pimeään piiloutuneesta hallasta. Eivätkä tyhjät talot päästäisi pitkiä yksinäisyyden huokauksiaan tai pyytäisi palelevia lintuja vinteilleen. Hän tuntee näkymättömän maailman. Se on ollut olemassa ennen ihmistä. Tarina viidestä aistista on suurta huijausta, aikojen alussa […]

”Ei siis ole mitään mahdollisuuksia päästä pois? Onko se totta?” ”Noh, se nyt riippuu… Naisen luonto on nimittäin syklinen, ja sama pätee myös naisen hulluuteen. Yhteys hulluuskuukausien ja kuukautiskierron välillä on useimmissa tapauksissa ilmeinen, ja kun kierto loppuu, loppuu usein myös hulluuskin. Siksi monilla on ollut sellainen onni, että he ovat sitten päässeet sairaalasta pois”, […]

Nousen rosoista polkua, astun juurten päälle ja otan tukea rungoista. Miten Kerttu ikinä pääsi tästä ylös? Jokin lintu tohahtaa lentoon melkein jaloista ja lentää vaappuen oksiston turvaan. Minä olen vieras. Ylhäällä istun avokalliolle ja katson Mustaselkää. Jää on epämääräisen kirjava kuin marmoripöytä, Mustasaari lepää suurena kalana sen keskellä. Kalalla on vankka ranka, nikamina ikivanhat männyt. […]