Kuullessani hänestä ensi kertaa en alkanut heti hakea hänestä tietoa. En tehnyt hänen nimellään mitään. Halusin vain pitää kiinni sisälläni syntyneistä mielikuvista. Ne lävistivät vaimean todellisuuteni, ja lyhyiden unenomaisten näkyjen kohtaukset iskeytyivät tietoisuuteeni kuin kiilat. Hänen ruumiinsa, saari, metsästä esiin astuvat eläimet. Tuntui kuin hän olisi luonut valonvälähdyksiä synkkyyteeni, elämääni ensimmäisinä vuosina kasvavan perheen kanssa […]

Olen pakannut kaiken murhaan liittyvän aineiston muuttolaatikoihin ja yritän myös ajatuksissani jättää jäähyväiset Mikaelille. Se on vaikeaa ja vähän tuskallistakin. Useat vuodet elämästäni ovat olleet kiinteässä yhteydessä hänen kuolemaansa. Ihmisen, jota en ole koskaan tavannut tai jonka kanssa en ole koskaan puhunut mutta joka on silti asettunut sisimpääni pysyvästi. Toivoin että olisin ollut yksityisetsivä, joka […]

Minä rakastan Olof Lagercrantzia ja Karin Stolpea. Rakastan heidän ensi tapaamistaan, heidän uteliaisuuttaan ja varovaista lähestymistään. Rakastan heidän rakkauttaan. Ja rakastan heidän rohkeuttaan. Sillä he molemmat tietävät, että jossakin päin säätiötä istuu Sven Stolpe ja tarkastelee tapahtumia valppain epäluuloisin silmin. Minä olen se kaikkitietävä kertoja, joka tietää miten tarina etenee. Alex Schulman: Polta nämä kirjeet […]

SOITAN VELJILLENI JA SANON: Äsken sattui niin sairas juttu. Ootteko kuulleet? Mies. Auto. Kaksi räjähdystä. Keskellä kaupunkia. Soitan veljilleni ja sanon: Ei, ketään ei ole otettu kiinni. Ei ole epäiltyjä. Ei vielä. Mutta tästä se alkaa. Valmistautukaa. Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni Tukholman Drottninggatanilla joulukuussa 2010 tapahtunut pommi-isku ja sitä seurannut ilmapiirin kiristyminen sai Jonas […]

Dinaa vaivaa jokin. Kuin hän eläisi omaa sadekautta, missä raivokas pauhu ja pinnan palaminen vuorottelee kyynelten paljouden ja vuolaan niiskutuksen kanssa. Ehkä se johtuu siitä, ettei Elombe käy enää Dinan luona vaan esittelee polkupyörätemppuja viisitoistavuotiaalle naapurintytölle joka on yhtäkkiä alkanut juosta jatkuvasti Upanga 81:ssä. Ehkä se johtuu siitä, ettei isä saa rauhaa ja Dina onnistuu […]

Tuntuu kuin julkistusta edeltävä viikko olisi yhtä ainoaa ohikiitävää vuorokautta. Teen artikkeliin koko ajan muutoksia. Itse tekstin pitää olla selvä ja kristallinkirkas. Osa minusta haluaa myös varmistaa, ettei kukaan pääse sanomaan artikkelia banaaliksi. Skandaalinhakuiseksi tai populistiseksi. Journalistiikasta käytetään sellaisia adjektiiveja, kun käyn keskusteluja ja tutkin akatemian jäsenten tekstejä oppiakseni ymmärtämään Forumin ja Ruotsin akatemian ympärillä […]

Sargassomeri on samanaikaisesti maailman ääri ja kaiken alku. Se on koko jutun suuri oivallus. Jopa ne kelmeät ankeriaat, joita minä ja isä nostimme joesta elokuun lopun öinä, olivat kaikki joskus olleet pajunlehtiä, jotka olivat ajautuneet kuuden- tai seitsemäntuhannen kilometrin matkan oudosta ja sadunomaisesta paikasta kaukana kaikesta, minkä osasin kuvitella. Kun pidin ankeriasta kädessä ja yritin […]

Viime yönä en ollut saada millään nukutuksi. Makasin valveilla ja kelasin kaikkea mielessäni. Alkaen siitä, kun tapasimme Aucklandin lentokentällä. Loppuun saakka. En halua unohtaa mitään. Mutta en halua yksinomaan yrittää muistaa kaikkea, haluan myös elää sen uudelleen mielessäni. Kokea sen toistamiseen, vielä kerran. Sen ymmärryksen valossa, joka minulla nyt on. Pyrin olemaan oikeudenmukainen. Ja rehellinen. […]

Svante istuu tietokoneen ääressä ja hieroo käsillä kasvojaan. Kirjan käsikirjoitusluonnos on ollut lukukierroksella ja nyt arvioimme tulosta. Hän kääntyy puhumaan Gretalle.”Jotkut sanovat, että luvun 41 paikkeilla teksti on vähän raskasta. Heistä on paljon hauskempaa kun sinä ja Beata olette mukana. Voisiko siihen lisätä jotain?””Ai mitä?” kysyy Greta. Hän on juuri etsinyt kuvia sioista teurastamolla ja […]

Lauantaina Kimin ystävät tulevat meille käymään. He tulevat New Yorkista, Dubaista, Oslosta ja Kööpenhaminasta. Olemme liikuttuneita heidän päätöksestään keskeyttää kaikki ja hypätä lentokoneeseen tullakseen meidän luoksemme. Monet heistä ovat meille uusia tuttavuuksia. Olemme kuulleet heidän seikkailuistaan Kimin kanssa, mutta emme ole tavanneet heitä kasvokkain aiemmin. Yhtäkkiä talo on täynnä nuoria ihmisiä. Nauru ja kyyneleet vuorottelevat, […]

Tasa-arvo ei ole naiskysymys, vaikka me olemmekin siinä altavastaajia. Tasa-arvo on ihmisoikeuskysymys. Epäoikeudenmukaisuus ei ole minulle mikään uusi asia, mutta tasapaino on. Ystävystyttyäni Irman kanssa opin että naisilla, jotka tuntevat vetoa toisiinsa, ei ole tiettyjä vakiintuneita rooleja. Me olemme avoimia, me olemme keskeneräisiä. Lisäksi suhteessamme vallitsee symmetria, ja se tuo vakautta tilanteeseen jossa mikään muu […]

Kun lapset heräsivät viideltä, isä hoiti hommansa. Hän valmisti aamiaista, vaihtoi aamukakkavaipan, valmisti lapsille hopeateetä, joka oli hänen äidinäitinsä suosikkijuoma ja koostuu lämpimästä vedestä, maidosta ja hunajasta. Naisystävä tosin pelkää kuollakseen että lapset saavat liikaa sokeria, joten juoma on yksinkertaistunut lämpimäksi vedeksi ja maidoksi, mutta naisystävä on myös lukenut uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan tavallinen maito […]

Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 10 aukesi eilen blogissa Aina joku kesken ja huominen luukku 12 aukeaa blogissa Luetaanko tämä. Kirjabloggaajien joulukalenterin luukussa 11 kurkistetaan hieman toisenlaisiin joulutarinoihin. Äänikirjojen kuuntelu on kasvanut räjähdysmäisesti kuluvan vuoden aikana ja minäkin olen kantanut korteni kekoon. Nopeasti laskettuna olen tämän vuoden aikana kuunnellut noin 30 äänikirjaa lukuaikapalveluista. Ihan sattumalta viime aikoina […]

Iltapäivärukouksessa me käytettiin pyyhkeitä rukousmattoina, ja kun kumarruin polvilleni, tunsin Jumalan kädenjäljet kallion rosoisessa pinnassa ja tuulen ja aaltojen pauhussa. Ja kun me edelleen oltiin polvillaan, äiti kääntyi katsomaan minua. Otti huivin päästään ja antoi tuulen lennättää hiukset kasvoille, ja sillä hetkellä se näytti ikivanhalta ja ajattomalta kuin kallio, jolla me istuttiin, ja minusta tuntui […]

Odotin kunnes Christina oli mennyt menojaan. Sitten ponnistin pystyyn ja ojentauduin ottamaan puhelimeni. Kirjoitin viestin: Minä tulen. Sitten heittäydyin taas selälleni. ”Teen sen Aramin vuoksi”, minä sanoin ääneen itsekseni. Mutta ei se pitänyt paikkaansa. Tein sen itseni vuoksi. Koska lääkäri oli oikeassa. Muiden loukkaaminen tekee kipeää. Se tekee kipeää, koska he sen jälkeen kääntävät selkänsä. […]

Levoton olo. On pakko saada vastauksia. Minkä takia äiti perui noin vain käyntimme Mjölbyssä? Mitä pahaa minä olen tehnyt? Käyn läpi viimeaikaisen viestinvaihtomme, palaan muistoissani tuntien ja päivien halki löytääkseni jotain, mikä voi selittää hänen äkillisen vihaisuutensa. Olenko sanonut jotain, minkä hän on käsittänyt väärin? Onko joku toinen kertonut hänelle jotain, mitä olen sanonut hänestä? […]

Pitkästä aikaa käsittelyssä lastenkirjoja, oikein kaksin kappalein. Luen tokaluokkalaiselle pojalle edelleen iltasatuja, vaikka onneksi poika on alkanut lukea myös omatoimisesti. Jokailtaisesta lukuhetkestä en aio luopua vielä pitkään aikaan ja poikakin tässä eräänä iltana totesi: ”Kiitos äiti, että luet minulle iltasatuja, niitä on niin kiva kuunnella.” Kyllä lämmitti kirjanrakastajan mieltä! Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarjan ensimmäinen osa Varjoja […]

Kaikki kirjat, joita en halua lukea tai jotka olen lukenut mutta joita en halua lukea uudestaan, pakkaan muuttolaatikoihin. Joidenkin kirjojen nimiölehdillä on lyhyitä joulutervehdyksiä tai onnentoivotuksia Karinin kavereilta ja vanhoilta poikaystäviltä. Kaksi kirjaa on lainassa Hornstullin kirjastosta. Doris Lessingin Kultainen muistikirja ja Nina Bouraouisin Nos baisers sont des adieux. Ne ovat ainakin kuukauden myöhässä. Kirjastokortti […]

Olin sisimmässäni kai toivonutkin tätä, kuvitellut Leon salin perälle. Huolimatta Janten laista ja nyrjähtäneestä itsetunnostani, kaikesta huolimatta minä kuitenkin halusin hänen kuulevan. Hetken päästä seisoisin mikrofonin edessä ja lukisin rivit, jotka tavallaan kuuluivat Leolle, jotka alkujaan olivat hänen mutta jotka olin muokannut omikseni. Se oli toisinto, parafraasi, kevyesti naamioitu ylistys kirjailijalle, joka oli ilmeisesti elänyt […]

Äiti päästi minut varovasti rutistuksestaan. Irrotti hellästi käteni jotka pitivät kiinni hänestä. Sitten hän otti minua hartioista ja työnsi minut kauemmaksi niin että pystyi katsomaan minua silmiin. Nyt se alkaa, hän sanoi ja katsoi minua. Kaikki muuttuu hyväksi. Ymmärrätkö sinä? Minä nyökkäsin. En voinut muutakaan kun hän piti minusta kiinni sillä lailla ja katsoi sisimpääni […]

Kuuntelin omaa ääntäni yhtä keskittyneesti kuin olin kuunnellut Emmaa. Kertomuksemme kulkivat rinta rinnan nyt ensimmäistä kertaa. Tietenkin olin vähitellen ymmärtänyt Emman loputtoman surun. Ja ehkä myös hänen syyllisyydentunteensa. Minä olin ymmärtänyt ne älyllisellä tasolla. Mutta en ollut koskaan ennen tuntenut niitä. En koskaan hänen tunteitaan. Ainoastaan omani. Nyt näin hänet ensimmäisen kerran notkahtelevalla jäällä. Niin […]

Mitä tarkoitat kysymällä miksi? Kysymys on kai pikemminkin, miksi ei. Miksi hän ei olisi tarttunut tilaisuuteen tehdä jotakin merkityksellistä? Hänhän istui päivät pitkät byrokratian pakkopaidassa. Seurasi asetuksia ja direktiivejä, piti yhteyttä lähetystöihin ja varasi matkoja passittaakseen kotiin ihmisiä, jotka halusivat sen jälkeenkin palata Ruotsiin. Ja hänen isoäitinsä talo oli tyhjillään. Ja oli ihmisiä, jotka tarvitsivat […]

Ihmiskunta menehtyy luonnostaan. Niin käy kaikille liian suurille populaatioille. Ihminen on lajina täysin merkityksetön ja suorastaan tyhmänrohkea. Muut ihmisapinat elävät ekologisessa tasapainossa muiden lajien kanssa. Vain me olemme aivan liian lyhytnäköisiä ottaaksemme huomioon luonnon, jota vain riistämme. Viime vuonna etsiessäni kirjastosta jotain koukuttavaa välipalaviihdettä käsiini osui Michael Mortimerin Neitsytkivi. Tietämättä kirjasta mitään etukäteen, sukelsin päätä pahkaa tähän nopeatempoiseen tarinaan […]