menu Menu
Ann-Helén Laestadius: Varkaus
Käännöskirjallisuus, Kustantamo S&S, Laestadius Ann-Helén, Ruotsi 10/05/2022 0 kommenttia
Douglas Stuart: Young Mungo Edellinen Petra Forstén: Kadonneet tytöt Seuraava

Kaikki olivat odottaneet ja silloin tällöin varovasti kyselleet, tulisiko Elsa mukaan poroaidalle. Nástegallun kuoleman jälkeen hän ei ollut käynyt kertaakaan ruokkimassa poroja. Kun Elsa lopulta pani sukset jalkaan sen päivän jälkeisenä aamuna, jona he olivat turhaan odotelleet poliisia, isä ja äiti katsahtivat toisiinsa, mutta eivät sanoneet mitään.

”Taidan hiihtää aidalle”, Elsa sanoi.

”Etkö tulisi myöhemmin meidän muiden kanssa?” äiti kysyi.

Elsa tuijotti äitiä ja tunsi äkkiä olonsa epävarmaksi. Hän oli halunnut tehdä kaiken paremmaksi, ilahduttaa muita, olla miettimättä eilistä.

”Mene vain. Hieno juttu, unna oabba”, äiti jatkoi luonnottoman kimeällä äänellä.

Kädet vapisivat, kun Elsa tarttui sauvoihin ja liukui muutaman metrin pihalla. Hän ei tekisi samaa virhettä kuin viimeksi. Tällä kertaa hän viheltelisi tai vaikka lauleskelisi lähestyessään aitaa. Jos se olisi siellä tappamassa poroja, se kuulisi hänet ja lähtisi tiehensä.

Ann-Helén Laestadius: Varkaus

Ruotsinsaamelainen Ann-Helén Laestadius kasvoi Kiirunassa ja hänen juurensa ovat Tornionjokilaaksossa Sopperon kylässä. Jonnekin niille seuduille sijoittuu hänen romaaninsa Varkaus, joka valittiin vuonna 2021 Ruotsissa vuoden romaaniksi ja on aiemmin nuortenkirjoja kirjoittaneen Laestadiuksen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Tositapahtumiin perustuva romaani kertoo konfliktista saamelaisyhteisön ja alueen muiden asukkaiden välillä. Vuosien ajan saamelaisten poroja vahingoitettiin ja tapettiin, eikä poliisi ottanut poronhoitajien rikosilmoituksia käsittelyyn.

Yhdeksänvuotias Elsa hiihtää poroaidalle katsomaan omaa poroaan Nástegallua, mutta löytääkin tämän kuolleena. Poron tappanut paikallinen mies on vielä rikospaikalla, mutta uhkailee pelästyneen tytön hiljaiseksi. Elsa ei uskalla kertoa kenellekään nähneensä syyllisen ja kantaa raskasta salaisuuttaan läpi vuosien, joina yhteisön poroihin kohdistuvat vahingonteot ja tapot jatkuvat poliisin kiinnostumatta asiasta. Kaikki yhteisössä tietävät syyllisen, mutta mikään näyttö ei tunnu olevan tarpeeksi painavaa edes rikostutkinnan käynnistämiseksi. Hylkykirjeet vain kasaantuvat ja Elsan läheisten pinnoja venytetään katkeamispisteeseen. Yhä uudestaan Elsaa muistutetaan siitä, että hänen syntyperänsä synnyttää muissa selittämätöntä vihaa. Silti hän ei haaveile poispääsystä, vaan hänessä elää vahvana halu jatkaa isän jalanjäljissä poronhoidon ja saamelaisten perinteiden vaalijana. Siitäkin huolimatta, että naisena hänen on kamppailtava kaksin verroin ansaitakseen paikkansa poromiesten keskuudessa.

Romaani on jaettu kolmeen osaan, jotka tapahtuvat talvella 2008, syystalvella 2018 ja kevätkesällä 2019. Toisessa osassa Elsasta on tullut nuori nainen, joka edelleen kantaa salaisuuttaan, mutta on vakaasti päättänyt hoitaa asiat kuntoon. Kymmenen vuotta kestäneestä piinasta on kerta kaikkiaan tultava loppu! Elsa on nähnyt, miten tilanne on vaikuttanut läheisiin ja koko saamelaisyhteisöön. Nyt isoveli Mattiaskin on luovuttamassa ja Elsa pelkää hänen satuttavan itseään, kuten perheen rakas ystävä Lasse teki kymmenen vuotta sitten. Elsan on viimein uskallettava antaa nimi ja kasvot tälle tragedialle. Hänen rohkea ulostulonsa mediassa aiheuttaa kuitenkin närää myös saamelaisyhteisön sisällä, kun muutenkin äärirajoilla olevat ihmiset pelkäävät vihan saamelaisia kohtaan leimahtavan entistä suurempiin liekkeihin.

Kirjassa on mukana on myös poroja tappavan miehen näkökulma. Hänkin tavallaan taistelee jatkaakseen oman sukunsa perintöä ja säilyttääkseen mielestään hänelle kuuluvat oikeudet, mutta eipä tuota alkoholisoitunutta rähisijää ole helppo ymmärtää. Se julmuus, jota hän osoittaa poroja kohtaan, on järkyttävää. Teki todella pahaa lukea, miten hän jahtasi poroja moottorikelkalla ja ajoi niiden päälle katkaistakseen porojen jalat ja saadakseen ne kärsimään. Hän myös iski eläviltä poroilta sorkat ja sarvet irti. Yhtä järkyttävää on lukea, miten poliisi jättää toistuvasti tutkimatta saamelaisten tekemät rikosilmoitukset ja antaa näin siunauksensa toiminnan jatkumiselle. Pitkien välimatkojen vuoksi poliisia ei saada paikalle riittävän nopeasti ja aina löytyy joku salametsästystä ”tärkeämpi” rikos, johon niukat resurssit suunnataan.

Yli 500-sivuiseen romaaniin voi tuntua vaikealta tarttua, mutta vetävästi kirjoitettu tarina kaappaa mukaansa ja lyhyehköjä lukuja ahmii toinen toisensa perään. Samalla voi opetella kieliä, sillä lukujen numerot on myös kirjoitettu pohjoissaameksi. Kerronnan seassa on myös paljon muita saamenkielisiä sanoja, käsitteitä ja lauseitakin. (Nyt osaan esimerkiksi sanoa saameksi, minulla on pissahätä: Mus lea gožžahoahppu.) Kerronnassa on vaivattomuutta ja imua, joka lienee nuorille kirjoittamisesta saatua kokemusta. Suomentaja Laura Kulmala on myös tehnyt hienoa työtä ja avaa kirjan jälkisanoissa kiinnostavasti tekemiään käännösratkaisuja. Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon, saamen ja ruotsin lisäksi kirjan henkilöt puhuvat meänkieltä ja suomea. Nykysaamelaisten arjesta ja haasteista kirjoittaa myös suomensaamelainen Niillas Holmberg palkitussa esikoisromaanissaan Halla Helle. Nämä kaksi teosta muodostavatkin kiinnostavan parin ja tarjoavat näkymiä Saamenmaan nykytilanteeseen sen historiaa unohtamatta. Laestadius esiintyy Helsinki Litissä perjantaina 13.5. Tapahtumassa hänen kanssaan keskustelee kirjailija Juha Itkonen.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 15 – Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää.

Ann-Helén Laestadius:
Varkaus
Stöld (2021),
suom. Laura Kulmala
S&S 2022

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#helsinkilit2022 Ann-Helén Laestadius helmet2022 helmethaaste poronhoito saamelaiset Saamenmaa salametsästys


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up