menu Menu
Alex Schulman: Malman asema
Käännöskirjallisuus, Nemo, Ruotsi, Schulman Alex 02/12/2022 4 kommenttia
Kevin Wilson: Now Is Not the Time to Panic Edellinen Heikki Kännö: Ihmishämärä Seuraava

Harriet katsoo ulos ikkunasta, juna kulkee sillalla, korkealla veden yläpuolella, vauhti on niin kova, että ojanpientareen siniset kukat vilisevät vauhtiraitana kiskojen vierellä. Suurkaupunki on jäänyt taakse, ajetaan esikaupunkien, sitten maatilojen ja vihreiden peltoaukeiden ohi, Harriet istuu selkä menosuuntaan, ja junan kiitäessä ihmisten ohi he kutistuvat pian pieniksi pisteiksi pitkin aukeita.

Sitten juna hiljentää vauhtia – ja pysähtyy kokonaan. Kaiuttimesta kuuluva ääni kertoo, että edessäpäin on vain yksi raide ja heidän on odotettava vastaantulevaa junaa. Ollaan niityllä missä kukkia on leukaan asti. Jos kesä kohoaisi vielä kymmenisen senttiä, matkustajat hukkuisivat kukkasiin. Hiukan kauempana Harriet huomaa kaksi lintua, joilla on pitkät ohuet jalat ja jotka katsovat ja tarkastelevat laaksoa, ja hänen mieleensä tulee orava, jonka isä huomasi kerran puussa ja osoitti hänellekin. Katsopas tuota kaveria. Orava oli unohtanut puuhansa ja katseli metsää hievahtamatta, kuin olisi halvaantunut mutta kokonaan ajatuksissaan. “Siinä se istuu muistelemassa”, isä sanoi, mutta Harrietista ajatus oli sietämätön, suorastaan epämiellyttävä. Se sai maailman murheet tuntumaan suuremmilta, raskasmielisyyttä ei ollutkaan vain ihmisissä vaan myös eläimissä ja hänen oli kannettava vastuu niistäkin. Hän tulee surulliseksi nähdessään nuo kaksi lintua pellolla, sillä hän uskoo niiden muistelevan lapsuuttaan.

Alex Schulman: Malman asema

Alex Schulman lukeutuu niihin kirjailijoihin, joiden uusiin teoksiin tarttumista odottaa aina innolla. Kirjaston varausjonoon liityin jo ajoissa, kun kirjan nimikään ei ollut vielä tiedossa. “Uusi romaani” -nimellä kulkenut teos saapui viimein nimellä Malman asema. Schulman tunnetaan erityisesti omaelämäkerrallisista teoksistaan, joissa hänen oman kulttuurisukunsa kiinnostava historia avautuu lukijoille mukaansatempaavalla tavalla. Schulmanin isovanhempien kolmiodraamasta syntyi menestysromaani Polta nämä kirjeet ja sen pohjalta tehty elokuva saa ensi-iltansa nyt jouluna. Äidin alkoholismia käsiteltiin kirjassa Unohda minut. Ensi keväänä saadaan myös viimein suomeksi Schulmanin varhaisempi teos, joka kertoo hänen isänsä, suomenruotsalaisen Allan Schulmanin, tarinan. Kiirehdi rakkain (Skynda att älska, 2009) ilmestyy maaliskuussa Jaana Nikulan suomennoksena. Autofiktion ohella Schulman on kirjoittanut myös ihan puhdasta fiktiota. Viime vuonna julkaistu perhetarina Eloonjääneet teki vaikutuksen myös erottuvalla kerronnallaan. Schulmanista onkin tullut yksi kiinnostavimmista perhesuhteiden kuvaajista. Ristiriitaisista perhesuhteista kertoo myös Malman asema.

Schulmanin kerronta kulkee kuin juna ja tällä kertaa ollaan myös konkreettisesti junamatkalla. Tukholmasta maaseudulle Malmaan kuljetaan kolmessa eri ajassa. Harriet matkustaa sinne lapsena isänsä kanssa, myöhemmin aikuisena miehensä Oskarin kanssa. Molemmilla reissuilla hänelle tapahtuu Malmassa jotain peruuttamatonta ja näiden tapahtumien perässä Malman asemalle matkustaa myöhemmin myös Harrietin ja Oskarin tytär Yana, joka etsii vastauksia äidin mysteeriin. Harrietin, Oskarin ja Yanan näkökulmien kautta lukijalle avautuu näkymä perhesuhteisiin, joita leimaa sukupolvelta toiselle periytyvä yksinäisyys, tasapainottomuus ja puhumattomuus. Kolmen henkilön kautta tapahtumat ristivalottuvat kiinnostavasti ja lukijalla on hyppysissään enemmän tietoa kuin kirjan henkilöillä. Myös lukija saa odottaa lopullisten salaisuuksien paljastumista, kunnes viimeinenkin juna saapuu Malman asemalle.

Juuri tällä viikolla Finlandia-palkittu Iida Rauma puhui voittopuheessaan yhteiskunnassa vallitsevasta lapsivihasta. Aikuisten armoilla ollaan vahvasti myös Schulmanin romaanissa, jossa avioerotilanteessa vanhemmat jakavat kylmästi tyttäret keskenään. Harriet sattuu vahingossa kuulemaan keskustelun, jossa kumpikaan vanhemmista ei haluaisi ottaa häntä. Hän päätyy lyhyemmän tikun vetäneelle isälle, Amelia-sisko muuttaa äidin kanssa tämän uuden perheen luo. Harriet yrittää kovasti luoda läheistä suhdetta isään, mutta lemmikkikanikin tuntuu olevan isälle tärkeämpi. Vielä aikuisenakin Harriet yrittää kurottaa isää kohti, mutta edes tyttärentytär Yana ei tuo heitä lähemmäs toisiaan. Myös vaimon ja äidin rooli on Harrietille vaikea omaksua, siitä saavat Oskar ja Yana kokea oman osansa. Epätoivoinen tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi johtaa repiviin tilanteisiin. Myös Yana jää nuorena kaksin isän kanssa ja miettii koko nuoruutensa, miksi äiti hänet hylkäsi. Valokuva-albumi vihjeenään hän seuraa äitinsä jälkiä Malman asemalle.

Romaanin tunnelma on surumielinen, jopa raskasmieliset linnut muistelevat lapsuuttaan. Schulmanilla riittää draaman tajua ja tässäkin romaanissa on hätkähdyttäviä käänteitä ja tilannekuvia. Toisistaan erotettujen sisarusten kipeä kohtaaminen ei heti poistu mieleni verkkokalvoilta eivätkä ne pari eläintä, joille käy tässä tarinassa huonosti. Pidin kovasti tästä romaanista, mutta aivan niin haltioitunut en ollut kuin Schulmanin edellisistä kirjoista. Tällä kertaa esimerkiksi lopun paljastus ei ollut niin yllättävä, olin sitä jo jonkin aikaa aavistellut. Henkilökuvaajana Schulman loistaa ja herkkää ja vaivatonta kerrontaa edelleen ihailen. Tuossa yllä olevassa lainauksessakin on upeita ilmauksia, jotka Jaana Nikula on upeasti suomentanut. Jos kesä kohoaisi vielä kymmenisen senttiä..

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 50 – Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Alex Schulman: 
Malman asema
Malma station (2022),
suom. Jaana Nikula
Nemo 2022

Muissa blogeissa:
Kirja hyllyssä
Kulttuuri kukoistaa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Alex Schulman avioero helmet2022 helmethaaste Malman asema perhesalaisuudet perhesuhteet


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minäkin kiinnitin huomiota tuohon kohtaan “jos kesä kohoaisi vielä kymmenen senttiä”. Hienoa!

    Itse olen lukenut vain Polta nämä kirjeet, joka olikin kyllä hyvä. Tuossa juuri Kirjasähkökäyrä-blogiin tuumin, että jospa ensi vuonna tulisi luettua Schulmanilta lisääkin. 🙂

    1. Olen vähän kateellinen sinulle, että sinulla on Schulman-elämyksiä vielä monta edessä. Minä joudun odottelemaan uusia teoksia. Onneksi keväällä tulee tuo isästä kertova kirja.

  2. Tuosta sydäntä särkevästä asetelmasta, missä lapsi kuulee vanhempiensa riitelevän eikä kumpikaan haluaisi häntä, tulee mieleen venäläisen Andrei Zvjagintsevin hieno elokuva Rakkautta vailla. Se näyttää tuon saman, sen mitä merkitsee hyljätyksi tuleminen.

    1. Kiitos leffavinkistä, en ole tuota nähnyt. Kenenkään ei pitäisi joutua kuulemaan tai kokemaan tuollaista. Hylätyksi tulemisen tunne seuraa varmasti läpi elämän.

keyboard_arrow_up