menu Menu
Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua
Atena, Käännöskirjallisuus, Mpoyi Kayo, Ruotsi 10/03/2020 0 kommenttia
Max Porter: Lanny Edellinen Alejandro Zambra: La vida privada de los árboles Seuraava

Dinaa vaivaa jokin. Kuin hän eläisi omaa sadekautta, missä raivokas pauhu ja pinnan palaminen vuorottelee kyynelten paljouden ja vuolaan niiskutuksen kanssa. Ehkä se johtuu siitä, ettei Elombe käy enää Dinan luona vaan esittelee polkupyörätemppuja viisitoistavuotiaalle naapurintytölle joka on yhtäkkiä alkanut juosta jatkuvasti Upanga 81:ssä. Ehkä se johtuu siitä, ettei isä saa rauhaa ja Dina onnistuu aina suututtamaan hänet. Monesti syynä on Dinan koulumenestys, mutta yhtä hyvin kyse saattaa olla liian äänekkäästä naurusta. Tai siitä, että Dina puhuu muista, mikä on isän mielestä juoruilua. Tai siitä, että hän puhuu jatkuvasti kauniilta näyttämisestä. Tai siitä, että hän lyhensi koulupuvun hameen päättymään aivan polvien yläpuolelle. Illalla isän kitkerät sanat ahdistelevat meitä. Dina yrittää korjata hameen, mutta Kimpa nappaa sen hänen tärisevistä käsistään ja ratkoo helman vihaisin liikkein. Mutta ei sano mitään. Edes Kimpa ei sano isälle vastaan.
Älä vain kasva samanlaiseksi kuin Dina, isä sanoo minulle.
Dina panee käsivarret puuskaan kuin minä olisin kääntynyt häntä vastaan.

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua

Kymmenenvuotiaana Tansaniasta Tukholmaan muuttanut Kayo Mpoyi ammentaa esikoisromaanissaan sukunsa tarinoista. Virtaavan veden sukua on pienen tytön näkökulmasta kerrottu kasvutarina, jossa yhdistyvät siirtomaa-ajan painolastit, suvun legendat, perheen monimutkaiset suhteet ja seksuaalisuuteen heräävän lapsen hämmennys kaiken keskellä. Mpoyi on tulossa vieraaksi toukokuun Helsinki Litiin. Kiinnostavaa kuulla miltä osin romaani kumpuaa hänen omista kokemuksistaan.

Adi asuu perheineen Dar es-Salaamissa Tansaniassa, missä isä on töissä Zairen suurlähetystössä. Perheessä on seitsemän lasta, mutta neljä isompaa ovat Zairessa, ja kotona on vain Adin murrosikää lähentelevä isosisko Dina sekä sairasteleva pikkusisko Mai, joka vie äidin kaiken huomion. Isä pitää kotona ankaraa kuria ja kodin ilmapiirin seurauksena myös Dina karkaa kotoa. Adi jää kovin yksin ihmettelemään elämänmenoa ympärillään. Ei ole ketään, jolta kysyä neuvoa miten kasvaa naiseksi. Uusi naapuri, nuori mies nimeltä Monsieur Éléphant, kehuu Adia maailman kauneimmaksi tytöksi, mutta se mitä tapahtuu hänen makuuhuoneessaan tai talon kattoterassilla ei tunnu kauniilta. Mitä jos Jumala saa tietää, että hänestä on tullut kevytkenkäinen nainen, pieni Adi-rukka pohtii.

Romaanien alussa olevat sukupuut saavat minut usein kärvistelemään tuskasta. Vaikka sukusaagoista pidänkin, monimutkaiset sukupuut yleensä ennustavat kärryiltä pudottavia ja poluilta eksyttäviä hetkiä sukulaissuhteiden verkostossa. Tässäkin romaanissa riittää sukuhaaroja ja suvun tarinoita monessa polvessa ja vielä maagisin elementein höystettynä. Kirjan pääjuoni eli Adin elämä 80- ja 90-luvun Tansaniassa pysyy kuitenkin hyvin hyppysissä ja edellisten sukupolvien tarinat kietoutuvat siihen kiinnostavasti. Lapsen näkökulmaa Mpoyi avaa taitavasti. Pakahduttava tunne syntyy siitä, että lukija ymmärtää asioista enemmän kuin lapsi. Lapsen syyllisyys ja häpeä kumpuaa salaisuuksista, tietämättömyydestä, uskomuksista, taikauskostakin. Maailma näyttäytyy pelottavana ja kontrolloimattomana paikkana.

Afrikkalaista perhe-elämää käsittelevissä kirjoissa toistuu usein patriarkaalinen valta ja kasvatuksen ankaruus. Tämän romaanin isän väkivaltaisuudesta muistui mieleen esimerkiksi Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus, joka kertoo nuoren tytön kasvutarinan vahvasti uskonnollisen isän ikeen alla kuohuvassa Nigeriassa. Myös toinen Nigeriaan sijoittuva romaani, Oyinkan Braithwaiten My Sister, the Serial Killer, nostaa esiin lapsuusperheessä koetun väkivallan. Ankaran isän puusauva säilyy sisarusten mielissä aikuisuuteen ja koetut vääryydet saavat toisen siskoksista kostamaan koko miessukupuolelle. Kuritusta perustellaan näissä perheissä palveluksena lasten oppimisen ja kehityksen kannalta. Mpoyin kirjassa Adi kysyy äidiltään: ”Äiti, eikö ole mahdollista oppia ilman että saa rangaistuksen?” Surullista, että tuollaista joutuu edes kysymään.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 34 – Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana.

Kayo Mpoyi:
Virtaavan veden sukua
Mai betyder vatten (2019),
suom. Ulla Lempinen
Atena Kustannus 2020
Ennakkokappale

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin kummitus
Nannan kirjakimara
Reader, why did I marry him?

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

#helsinkilit2020 Atena Kustannus helmethaaste kasvutarina Kayo Mpoyi Tansania Virtaavan veden sukua


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up