He ovat pitkään hiljaa, ja hiljaisuus antaa tilaa katsella, tarkkailla. Eemil pakottaa katseensa pysymään Betelgeusen supernovassa. Hänen Betelgeusensa, tekee mieli sanoa. Kuin hän olisi menettämässä jotakin, jonkun. Kunpa me oltaisiin vielä täällä kun se kohtaa loppunsa, hän ajatteli joskus, sanoi ääneenkin, haaveili epätodennäköisestä. Ei hän ollut ajatellut asiaa näin pitkälle, tähän hetkeen jossa hän katsoo […]