menu Menu
Alejandro Zambra: La vida privada de los árboles
Chile, Editorial Anagrama, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Zambra Alejandro 08/03/2020 4 kommenttia
Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua Edellinen Kansallisteatteri: Sinivalas Seuraava

Pero no es ésta una noche normal, al menos no todavía. Aún no es completamente seguro que haya un día siguiente, pues Verónica no ha regresado de su clase de dibujo. Cuando ella regrese la novela se acaba. Pero mientras no regrese el libro continúa. El libro sigue hasta que ella vuelva o hasta que Julián esté seguro de que ya no va a volver. Por lo pronto Verónica falta en la pieza azul, donde Julián distrae a la niña con una historia sobre la vida privada de los árboles.

Alejandro Zambra: La vida privada de los árboles

Alejandro Zambra on chileläinen runoilija ja kirjailija, jonka pienoisromaaneista on suomennettu yksi, Kotiinpaluun tapoja (Fabriikki 2017). Päätin kuitenkin aloittaa tutustumisen Zambraan lukemalla espanjaksi romaanin La vida privada de los árboles eli Puiden yksityiselämä. Kiinnostavan nimen takaa löytyi kerronnaltaan keskittynyt ja sävyltään lempeän kaihoisa tutkielma mutkikkaista ihmissuhteista ja siitä jäljestä, jonka jätämme muiden elämään.

Julián odottaa Verónicaa kotiin taidekurssilta, mutta vaimoa ei kuulu eikä näy. Selittämätön viipyminen alkaa hermostuttaa Juliánia yhä enemmän, mutta hänen on pysyttävä rauhallisena Danielan vuoksi. Daniela on Verónican tytär ja Julián tekee isäpuolena kaikkensa, jotta tyttö tuntisi olevansa turvassa. Hän rauhoittelee lasta kertomalla iltasatuja puiden salaisesta elämästä. Tarinoissa puut keskustelevat tuohtuneina vandaaleista, jotka kaivertavat nimikirjaimia tammen runkoon. Ei kai kukaan halua pyytämättä tulla tatuoiduksi! Mutta Verónicaa ei vaan kuulu. On kerrottava lisää tarinoita.

Romaani tapahtuu yhden illan ja yön sekä lyhyen aamutuokion sisällä, mutta laajenee Juliánin ajatusten kautta menneeseen sekä kuviteltuun tulevaisuuteen. Kirjan alussa asetelma tehdään heti selväksi: kirja jatkuu kunnes Verónica tulee kotiin tai kunnes Julián on varma, ettei vaimo enää palaa. Loppuratkaisua odotellessa tutustutaan paremmin henkilöiden taustoihin. Juliánilla oli ennen Verónicaa myrskyisä suhde Karlaan, joka häipyi välillä pitkiksi ajoiksi ilmeisesti tapaamaan salaa äitiään, joka oli hylännyt perheensä vuosia aiemmin. Siitä suhteesta jäi jäljelle vain kuihtunut bonsaipuu ja punaisella seinään kirjoitetut sanat: Häivy asunnostani kusipää!. Verónica taas oli mennyt nuorena naimisiin Danielan isän Fernandon kanssa, koska ajatteli että heistä voisi ajan kanssa tulla oikea perhe. Liitto ei kestänyt kuin pari vuotta. Julián tuli Verónican elämään tilaamalla sitkeästi Verónican tekemiä kakkuja ja sulattamalla vähitellen leipurin sydämen.

Zambra tarkastelee ajatuksia herättävästi ja kauniisti bonusvanhemman ja -lapsen suhdetta. Julián on ollut Danielan elämässä vasta vähän aikaa ja miettii mikä hänen merkityksensä on tytön elämässä, varsinkin jos yhteinen elämä jää vain lyhyeksi vaiheeksi. Hän kuvittelee Danielan tulevaisuuden, miten tämä eräänä päivänä päättää lukea isäpuolensa kirjoittaman romaanin ja yrittää löytää sieltä jotain tunnistettavia asioita omasta lapsuudestaan. Julián toivoisi Danielan löytävän kirjan sivuilta sen miehen, jonka kanssa opeteltiin tunnista toiseen kertotauluja ja joka iltaisin kertoi tarinoita puiden yksityiselämästä. Että Daniela muistaisi hänet.

Vain 117-sivuinen romaani kätkee sisälleen uskomattoman paljon elämää. Kirjassa on hyvin tiivis, keskittynyt tunnelma, ja siksi sitä lukee myös hyvin keskittyen. Olin ajatellut lukea kirjaa pienissä erissä, mutta teksti vei mukanaan ja luinkin kirjan kahdessa illassa. Nautin kirkkaasti muotoilluista ajatuksista ja kerronnan keveyden ja painavuuden vaihteluista. Zambran tekstiä on helppo lukea, se hengittää vaivattomalla rytmillä. Ainoa pettymykseni oli, etteivät chileläinen kulttuuri ja yhteiskunnallinen tilanne avautuneet tämän kirjan kautta, kuten olin jostain syystä odottanut. Tarina voisi tapahtua missä tahansa. Ilmeisesti Kotiinpaluun tapoja on enemmän kiinni Chilen historiassa ja maaperässä.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 26 – Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö.

Alejandro Zambra:
La vida privada de los árboles
Editorial Anagrama 2007
Kirjastolaina

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Alejandro Zambra bonusvanhemmuus Chile helmethaaste ihmissuhteet pienoisromaani


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tässä oli kaunista kerrontaa isäpuolena olosta, mutta en oikein saanut otetta. Ehkä siksi, että tapahtumat sijoittuivat johonkin leijailevaan tyhjiöön – kuten sinäkin mainitsit. Minulle ei selvinnyt, katosiko Véronica diktatuurin aikana vai muulloin. Pidin kovsti Kotiinpaluun tavoista.

    1. Tämä olisi tosiaan voinut tapahtua missä vaan ja minäkin etsin turhaan kytköksiä Chilen tilanteeseen. Sitten päätin vain nauttia vaivattomasta tekstistä ja sellaisena tästä nautin. Tuo Kotiinpaluun tavat on minulla vielä lukematta, mutta kiinnostaa kovasti.

  2. Kyllä Kotiinpaluun tapoja kertoo tosiaan enemmän Chilen yhteiskunnallisesta tilanteesta. Näköjään Zambra kirjoittaa suht ohuita kirjoja, joten häntä voisi uskaltautua lukemaan espanjaksikin.

    1. Sattuikin eilen sopivasti kirjastossa tuo Kotiinpaluun tapoja käteen, joten ehdin sitä jo aloitellakin. Minusta tämä La vida privada de los árboles oli selkeää luettavaa espanjaksi, ei yhtään liian haastavaa. Kannattaa kokeilla!

keyboard_arrow_up