Sanovat että ihminen on matkalla koko ajan. Minä en. Kun saisinkin työntää kynnet esiin ja puolustaa. Mutta täytyy pidättäytyä, kyristellä, suojata pentua ulkomaailmalta kaltereiden sisällä rauhallisena ja sopuisana ja valokuvauksellisena. Joulu valuu ikkunaruutuihin, pimeä nakertaa sisuksiinsa niin kuin se nakersi asuessani Bjørnin ahtaassa asunnossa. En osannut kutsua sitä kodiksi. Sanoin aina ”mennäänkö talollesi” tai muuta […]