Only when I was young did I believe that it was important to remember what happened in every novel I read. Now I know the truth: what matters is what you experience while reading, the states of feeling that the story evokes, the questions that rise to your mind, rather than the fictional events described. […]

The next morning Cordelia lay in bed while drowsy bluebottles struggled against the windowpanes. She watched the sudden, fast shadows of swallows who flew past her window in fleeting pairs subtracting light from her room and marvelled how living things could suspend themselves in midair. She imagined the last of the over-ripe fruit, the latecomers, […]

Aamuaurinko paistoi puunrunkojen välistä, kun he lähtivät kävelemään. Linnunlaulu tulvi kaikkialta. Kaikki näytti nyt kauhean paljon helpommalta, kun aurinko alkoi lämmittää. He ylittivät joen samasta kohtaa, Annie ei uskaltanut muualta yrittääkään. Vastarannalla he sitten helposti löytäisivät teltan, mutta joenrantaa ei ollut lainkaan helppo kulkea. Pajukko kasvoi korkeana ja läpitunkemattomana ja maassa oli eläinten koloja. Heidän […]

Seuraavaksi yritin herättää oppilaiden kiinnostuksen dilemmaattisella syllogismilla ja valehtelijan paradoksilla. Päätin vaihtaa Demokritosin nimen ajankohtaisempaan, sellaiseen, jonka kaikki teinit tunnistaisivat. Tähän tapaan minä sen muotoilin: laulaja David Bisbal väittää, että almerialaiset valehtelevat aina (abderalaisten sijaan); David Bisbal on almerialainen, eli siis David Bisbal valehtelee… Luulen että tässä vaiheessa oppilaat lakkasivat seuraamasta; joko he tippuivat kärryiltä […]

“Have I insulted you? Have I really got through? Well, listen to me, then. Listen while you’re conscious.” Hostility dawned at last. “Don’t speak to me like that,” she blazed, and added “please” with a trembling underlip. Her anger was not womanly, it was like a hurt little boy and its quality was as dangerously […]

Teen juotuamme Mabel ehdottaa, että osittaisi jotain pianollamme. Hän ei vielä tiedä, että piano on Emilyn. Mabel laulaa kauniilla sopraanolla. Ääni on kirkas ja läpitunkeva ja kantautuu yläkertaan asti. Tiedän, että soittaessaan Mabel on ajatuksissaan sisareni luona, joka häälyy lähellä, mutta näkymättömissä. Emilyn voi aistia, vaikka häntä ei voi nähdä. Minä nojaan sohvan selkänojaan ja […]

Silloinkin kun hän oli yksitoista, kaksitoista, kolmetoista ja hän nukkumaan mennessään pyysi, että tulisin hänen viereensä, että käpertyisimme yhdessä peiton alle höpöttelemään, minä menin aina. Hän kutsui sitä syväpeittelyksi. Et ole pitkään aikaan syväpeitellyt minua, hän sanoi. Äiti kiltti. Harvoin kieltäydyin. Höpöttelimme pimeässä, ja jos hän yritti kertoa minulle jotakin, kiertelemällä tai suoraan, pinnistelin ollakseni […]

Mä menin takaisin töihin jo kuun alussa, ja mua säälitti katsoa, kun se jäi kotiin etsimään aina vain töitä. Säälin sitä ja säälin meitä.Kun palasin töistä, löysin sen samasta asennosta kuin mihin se oli mun lähtiessä jäänyt: istumassa keittiönpöydän ääressä paljain jaloin ja tukka päälaelle vedetyllä poninhännällä täyttämässä erilaisia kaavakkeita. Työhakemuksia, kaavakkeita ajokorttia ja oleskelulupia […]

Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat – en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin “minä” väistyy ja jäljelle jää nimetön, yhtenäinen ja erottamaton […]

He was one of the various men Flora invited to the house whenever Meg was expected. She eagerly waited to hear Meg’s reactions, when next they met alone – sometimes in Meg’s lunch hour when Flora was shopping. If she could get Meg settled, Flora had decided, she herself would be quite happy, but her […]

“The disappearance of God does not simply leave a void into which human reason can move. The death of God has set the angels free. And they are terrible.”“The angels––?”“There are principalities and powers. Angels are the thoughts of God. Now he had been dissolved into his thoughts which are beyond our conception in their […]

Broadcasting House was in fact dedicated to the strangest project of the war, or of any war, that is, telling the truth. Without prompting, the BBC had decided that truth was more important than consolation, and, in the long run, would be more effective. And yet there was no guarantee of this. Truth ensures trust, […]

Once they reach the cast iron lamppost in the middle of the common, William turns to Martin. ‘You’re disgusted with me for leaving Gloria, aren’t you?’ ‘Not disgusted.’ Martin looks straight ahead. ‘It just seems such an unnecessary mess, William. You’re surrounded by people who love you. Surrounded.’ ‘It’s not easy being loved by people […]

He had never contemplated his own death. He was certain that the usual associations – dark, cold, silent, decay – were irrelevant. These could all be felt and understood. Death lay on the far side of darkness, beyond even nothing. Like all his friends he was dismissive of the afterlife. They sat through the compulsory […]

Isbah palautti Monan mieleen lumisen asemapihan jolle aurinko ei enää osunut, sekä pyörän joka nojasi lumikinokseen kunnes Anders nosti sen kevyesti pystyyn ja kantoi heidän kotiinsa. Anders palasi juuri kun lyhyt talvipäivä kääntyi iltaan, mutta Monasta tuntui kuin valoa ei koskaan olisi ollutkaan ja hän unohti alkuperäisen Andersin, jos sellaista oli koskaan ollutkaan. Isbah oli […]

Iris olisi heti sulkenut yhteisötilinsä, ellei viestintätoimisto olisi edellyttänyt jatkuvaa digitaalista läsnäoloa. Mutta koska tili oli olemassa ajatukset palasivat siihen säännöllisesti, kuin kuminauhan vetäminä. Monta vuotta sitten Iris liittyi yhteisöpalveluista tunnetuimpaan. Jälkikäteen mietittynä se oli kuin paluu koulun pihalle. Oli heti itsestään selvää, että palvelussa piti näyttää siltä kuin olisi paljon kavereita. Iris haali kontakteja […]

Nokia-melodia katkaisee ajatukseni. Carlo vastaa: Pronto! Jollakulla on paljon asiaa, koska Carlo pysyy hiljaa. Käännyn selälleni ja avaan silmäni. Näin upeaa asuntoa en ole elämässäni nähnyt. Kylpyosastossa on jopa turkkilainen sauna. En päässyt sitä vielä kokeilemaan, sillä Carlo ei pidä höyrystä. Hän on valittanut ihonsa punoittavan parran alla kuumassa, ja hellepäiviä on tänä kesänä riittänyt. […]

On taas klassikkohaasteen aika. Olen ollut mukana osasta neljä lähtien, joten tämä on jo yhdestoista kerta. Klassikoita tulee luettua myös haasteen ulkopuolella, joten kovin haastavalta tämä kaksi postausta vuodessa ei tunnu. Tällä kertaa valitsin klassikkokirjailijaksi Henry Jamesin (1843-1916), jota en ole aiemmin lukenut. Häneen viitataan usein muissa kirjoissa, joita kesäisin luen, joten oli aika tutustua. […]

After Julius’s departure Rupert sat for a long time thinking about what had been said. Was Julius wholly serious, half serious, or not serious at all? It was very hard to say and perhaps Julius himself did not really know. Rupert looked over at the pile of yellow notebooks, their neat order destroyed by Julius’s […]

My father had left the study light on and the book open and face down on his desk. I went in and picked it up but couldn’t find the bit he had read. Trying to wedge it into a non-existent space on his shelves, I thought of him saying once – the summer I spent […]

Hieu nukkui taas kotona. Oli kulunut vain kaksi päivää siitä, kun poliisit olivat käyneet hakemassa hänet, ja kaikki oli niin kuin yleensäkin. Má oli pitänyt koko viikonlopun vapaata töistä. Aivan sama, hän sanoi, antakoot hänelle potkut jos haluaisivat, hän pärjäisi kyllä työttömyyskorvauksella. Mán pomo olisi voinut antaa hänelle potkut, mutta siihen ei ollut mitään syytä, […]

Benjamin meni hyttiin ja penkoi vaatekasoja, potki edetessään tyhjiä pulloja, tölkkejä ja säilykepurkkeja. Ne kolisivat epätasaisella lattialla, pyörivät veneen keinuessa. Hän löysi kaksi tyhjää valkoista polttoainakanisteria nurkista ja heitti ne keskelle lattiaa. Kaikki aterimet ja muoviastiat makasivat likaisina altaassa. Laatikot olivat puoliksi auki, tyhjillään. Pentterin yläpuolella, pienellä puisella hyllyllä, seisoi musta uurna. Uurnan hopeinen kansi […]

As I lay there, listening to the soft slap of the sea, and thinking these sad and strange thoughts, more and more and more stars had gathered, obliterating the separateness of the Milky Way and filling up the whole sky. And far far away in that ocean of gold, stars were silently shooting and falling […]

Me leikimme kuolemista, varsinkin kuolemista me leikimme. Me kiipesimme ja putosimme. Karkasimme öisin laitakaupungille ja oikaisimme aina hämärimmän puiston läpi kotiin. Laitoimme muovipussin päähän, vuoronperään kummallekin. Kun veti henkeä, muovia tuli suuhun, toisella yrityksellä pussi huurtui ja imeytyi naamaan kiinni. Kolme nyrkiniskua lattiaan ja pussi oli leikattava pois. Kolme nyrkiniskua ja keuhkot täyttyivät jo unohtuneesta […]

Kaipaan hetkiä, jotka kestävät sen minkä kestävät. Kaipaan nukkekodin sijaan aitoja ihmisiä. Nyt koen kulkevani peilisaleissa, joissa näen heijastuksia muiden kuvajaisista ja katseet valehtelevat. Unelmoin perheessäni siitä, että kuuntelisimme toisiamme, että vapauttaisimme toisemme olemaan elossa ja vaihtamaan asentoa. Haaveilen siitä, että löytäisin levon jo ennen kuolemaani. Tuntuisi kauhealta, jos vanhempani olisivat nyt kuolleet. Heidän kanssaan […]

Minusta alkoi tuntua siltä, että olin tiiviimmin naimisissa Teresan kuin Nadian kanssa. Tosin tämä ilmaisu ei välttämättä ole osuva, pitäisi ehkä vain täsmentää, että jokapäiväisestä vaimostani oli vähemmän apua kuin rapakontakaisesta puolisosta, jonka yllätyshyökkäykset olivat aina yhtä hurjaa ja kiihdyttävää pyörrettä, mahdollisen pelastuksen ja todennäköisen tuhon mylläkkää. Sanalla sanoen tuo Teresan ideoima uusi instituutio, “eettinen […]

“I don’t know if I ever liked you,” I say, and bathroom acoustics being what they are, the declaration is magnified and that much more unkind, which makes me feel bad until I see that he is missing a shoe, and I feel it anew, this terrible disappointment in myself that I am happy to […]

Mrs. Lee-Mittison brought their Continental Daily Mail down to the lounge with her and sat on it. She did not wish to read it herself, but did not dare to put it down beside her because she knew that someone would come up and ask just to glance at it – people so soon lose […]

It was a relief to return to normal life again and to get through New Year’s Eve, with its feeling of sadness. The days began to lengthen and the first signs of spring appeared. In the meantime social life had started up again, by which Leonora meant her ‘new’ social life with Humphrey and James. […]

Edith, in her veal-colored room in the Hotel du Lac, sat with her hands in her lap, wondering what she was doing there. And then remembered, and trembled. And thought with shame of her small injustices, of her unworthy thoughts towards those excellent women who had befriended her, and to whom she had revealed nothing. […]

Toisella tapaamisellamme oli vielä suurempi vaikutus kuin ensimmäisellä. Tulin esimerkiksi tietoiseksi siitä, että sisälläni oli tyhjyys, johon mikä tahansa tunne hyvin nopeasti hukkui. Paljastuneen valheen paino, pettämisen häpeä, suru vanhemmilleni aiheuttamasta kärsimyksestä kestivät siihen saakka, kun hissin rautakehikon ja lasiovien läpi näin äidin sulkevan kotimme oven. Mutta heti kun pääsin alas porraskäytävään ja sitten Vittorian […]

– Mä ostin videokameran, aion tehdä elokuvan. – Se on hyvä kamera, Miša sanoi, – se kuvaa sillä koko ajan! – Mistä se sun elokuva kertoo? Nataša kysyi. – En tiedä vielä tarkemmin, mutta ainakin siinä on seksiä, tokaisin. – No ja väkivaltaa. Seksiä ja väkivaltaa. – No tietenkin! Nataša sanoi ja nauroi. Minua harmitti […]

Sitten alkoi sade, sanon.Rouva odottaa, että jatkaisin, mutta en haluakaan. On sittenkin liian oma muisto kertoa siitä, miltä sade kuulostaa, kun se ensin rauhallisesti mutta varoittamatta ja pian voimistuen napsahtelee huokoiseen pahviin ja rakas ihminen makaa kainalossa. Sade voimistuu, Precious kaivautuu lähemmäksi, hänen päänsä paino on raskas. Ensin sitä luulee, että maja kestää, mutta kun […]

Pero no es ésta una noche normal, al menos no todavía. Aún no es completamente seguro que haya un día siguiente, pues Verónica no ha regresado de su clase de dibujo. Cuando ella regrese la novela se acaba. Pero mientras no regrese el libro continúa. El libro sigue hasta que ella vuelva o hasta que […]

When they’d thrown their plastic cups away and pushed politely past the others back to their seats, the pianist returned to her bench and stared at the keys reflected there in the high ebony gloss with what seemed a superhuman concentration. Then she flung up her wrists, flared her nostrils, and the Hammerklavier was sprung […]

More images come then, one superimposed on the next. And I abandon chronology in favour of waves of memory, overlapping and merging. My final look through the judas hole: I am kneeling on the bare boards of my attic bathroom at Lyntons, one eye pressed to the lens that sticks up from the floor, a […]

On hiljaista. Nietokset vaimentavat aamuyössä harvakseltaan kulkevien autojen äänet.Eeva hengittää pylvästä vasten ja sulkee silmänsä. Hän on taas lapsi ja istuu kerrostalon pihan mattotelineellä. Nenästä valuu räkää ja lapaset tuntuvat märiltä. Ei ole mitään tekemistä. Kieli tarttuu halukkaasti telineen karheaan pintaan. Lämpö häviää ja tarttumiskohtaan syntyy jääkerros. Takaa kuuluu aikuisten askelia. Mitä sinä typerä lapsi […]

Eräänä päivänä toukokuun alussa kun Ingrid tuli töistä kotiin ja Jan istui keittiössä ja sanoi haluavansa kertoa jotain, Ingridistä tuntui kuin hän olisi jo kokenut sen ja joutui nyt käymään kaiken läpi toisen, kolmannen tai ehkä jopa neljännen kerran. Samalta hänestä oli tuntunut silloin seitsemänvuotiaana, kun isoäiti oli seissyt hänen huoneensa oviaukossa ja sanonut, että […]

Nick ja minä olimme tavanneet viikon aikana pari kertaa, aina silloin kun Bobbi oli ollut luennoilla. Nick toi käydessään pieniä tuliaisia. Yhtenä päivänä hän toi jäätelöä ja keskiviikkona rasiallisen donitseja O’Connell Streetin kojusta. Donitsit olivat vielä lämpimiä kun hän tuli, ja söimme ne kahvin kanssa ja juttelimme. Hän kysyi, olinko ollut paljon yhteydessä isääni viime […]

Kolmosratikka kolistelee Pukevan ohi. Loppuunmyyntilaput roikkuvat paperoiduissa näyteikkunoissa, metrotyömaa ei ehtinyt pelastamaan tavarataloa. Suurin osa Kaisaniemenkadun liikkeistä on pimeinä, entinen pankkikonttori on muuttunut kaljabaariksi. Sieltä raikuu epävireinen karaoke. Moni työtön löytää lohtua iskelmistä, ehkä juuri siksi kabareehen uskotaan. Revyyt ovat suosittuja Keski-Euroopan metropoleissa, niin meille näyttelijöille on kerrottu. Siihen saumaan teatterin johto on iskenyt ja […]

“When I was young,” Mrs. Kitteridge said, holding her sunglasses in her hand, “—little, you know—I’d hide in the wood box when my father came home. And he’d sit down on the wood box and say, ‘Where’s Olive? Where can Olive be?’ This would go on, till I’d knock on the side, and he’d act […]

Olen väsynyt, itku on laukaissut päänsäryn, se on vaiva josta kärsin ihan niin kuin isäkin. Kyynelillä on silti ollut myös puhdistava vaikutus; vaistoni sanoo, että minä ja Sandro olemme lähestyneet toisiamme. Ja jos vaistoni on oikeassa, hän ottaa vielä omasta aloitteestaan puheeksi ehdotukseni. Silittelen Labesia ja päätän paljastaa veljelleni salaisuuden, jonka sain täysin sattumalta selville […]

Eräänä huhtikuun iltapäivänä, heti lounaan jälkeen, mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Hän sanoi sen samalla kun korjasimme astioita pöydästä. Lapset riitelivät tapansa mukaan toisessa huoneessa ja koira murisi unissaan lämpöpatterin vieressä. Hän sanoi minulle olevansa hämmentynyt, tavattoman väsynyt, tyytymätön, myönsi olevansa ehkä raukkamainenkin. Hän puhui pitkään, puhui viidestätoista avioliittovuodestamme, lapsista, myönsi ettei ollut millään lailla tyytymätön […]

Silloin Tsukuru pystyi viimeinkin hyväksymään kaiken, ymmärtämään sen sielunsa pohjimmaisessakin sopukassa. Kahden ihmisen sielut eivät ole yhteydessä toisiinsa vain harmonian kautta, vaan pikemminkin ne ovat syvästi sidotut toisiinsa haavojensa kautta. Hauraus ja kipu yhdistävät niitä. Ei ole olemassa tyyneyttä, johon ei sisältyisi tuskan huutoa, ei anteeksiantoa vailla maahan valuvaa verta, ei hyväksyntää, joka ei olisi […]

Yksitellen potilaat kohottivat äänettöminä kätensä. Laihoja kasvoja. Luurankomaisia ranteita. Siteitä ja letkuja. Aurinko virtasi sisään ikkunoista ja ilma hohti pölyhiukkasista jotka kieppuivat kuin säkenöivät lumihiutaleet. Sitten potilaisen ystävät ja perheenjäsenetkin alkoivat kohottaa käsiään, samoin vapaaehtoistyöntekijät ja nunnat. Kaikilla päivähuoneessa oleville oli käsi ilmassa. Pitkillä, lyhyillä, nuorilla, vanhoilla, lihavilla, laihoilla, terveillä, kuolemaa tekevillä. Kaikki katsoivat toisesta […]

Ian McEwanille on pyhitetty oma hylly kirjahyllyssäni. Tässä eräänä päivänä mieheni oli päättänyt tehdä hyllyyn tilaa oman fafansa päätä esittävälle patsaalle ja siirtänyt McEwanini huolettomaan pinoon kirjahyllyn päälle. Tämä tapahtui juuri samana päivänä kun sain luettua loppuun McEwanin uusimman kirjan Lapsen oikeus. Patsaan hieman pelottava tuijotus oli kuitenkin liian intensiivinen. Nyt fafa hengailee ikkunalaudalla leppoisasti Cousteau-pipo […]