menu Menu
Domenico Starnone: Solmut
Italia, Käännöskirjallisuus, Starnone Domenico, WSOY 2 kommenttia
Ilmar Taska: Pobeda 1946 Edellinen Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois Seuraava

Olen väsynyt, itku on laukaissut päänsäryn, se on vaiva josta kärsin ihan niin kuin isäkin. Kyynelillä on silti ollut myös puhdistava vaikutus; vaistoni sanoo, että minä ja Sandro olemme lähestyneet toisiamme. Ja jos vaistoni on oikeassa, hän ottaa vielä omasta aloitteestaan puheeksi ehdotukseni. Silittelen Labesia ja päätän paljastaa veljelleni salaisuuden, jonka sain täysin sattumalta selville jokin aika sitten, kun selasin latinan sanakirjaa, jota tarvitsin yhtä työkeikkaa varten. Kerron hänelle, mitä kissan nimi tarkoittaa, se tarkoittaa epäonnea, se tarkoittaa tuhoa. Hän näyttää epäuskoiselta, hän tietää isän virallisen version, Labeshan on kotieläin. Todistaakseni väitteeni oikeaksi painelen työhuoneeseen hakemaan sanakirjaa kissa kannoillani. On kuuma kuin pätsissä. Palattuani istuudun lattialle, etsin sanan, alleviivaan sen kaikki eri merkitykset, vilautan kohtaa Sandrolle. Minua kiinnostaa kuulla hänen mielipiteensä tuosta ikävästä löydöksestä, ja hän siirtyy vastahakoisesti viereeni. Pöh, minkä takia isä olisi tehnyt jotakin tuollaista, siinä kaikki mitä hän sanoo, hänen mielensä tuntuu olevan muualla. Penään: millainen on mies, joka keksii tällaisia metkuja oman yksinäisyytensä ratoksi? Onko hän häijy? Vain onko hän yksinkertaisesti vain onneton? Tajuatko sinä, mitä tarkoittaa, että haluaa kuulla toistettavan ympäri taloa jatkuvasti sanaa, johon omat sisäiset tuntemukset tiivistyvät, sanaa, jonka on itse valinnut ja jota muut perheenjäsenet käyttävät autuaan tietämättöminä sen merkityksestä? Hän irvistää, mutta en ole varma, onko tarkoitus ilmaista yksimielisyyttä, kunnes hän vihdoin ottaa puheeksi asunnon mahdollisen myynnin.

Menneen Helsinki Litin yksi vangitsevimmista hetkistä koettiin kun Domenico Starnone kertoi tarinaa lapsuudestaan. Olin juuri lukenut Starnonen Solmut ja pannut merkille miehen ilmiömäisen kyvyn rakentaa jännitettä päällisin puolin arkiselta vaikuttavaan tarinaan. Näköjään taito ei rajoitu vain kirjalliseen ilmaisuun, sillä yleisö Savoyssa oli melkein tippua penkeiltään odottaessaan seuraavaa käännettä Starnonen dramaattisessa kertomuksessa. Kaiken lisäksi haastattelu käytiin tulkin välityksellä, mikä kuulosti ajatuksena puuduttavalta. Solmut-romaanin suomentaja Leena Taavitsainen-Petäjä onnistui kuitenkin loistavasti tulkatessaan Starnonen tarinointia ja Philip Teirin polveilevia kysymyksiä. Oli myös kiinnostavaa kuulla Starnonen toisesta teoksesta Scherzetto, josta toivon mukaan saadaan pian myös suomennos. Tosin Jhumpa Lahirin englanninnos ei kuulosta huonolta vaihtoehdolta sekään.

Mutta sitten asiaan: Solmut. Nyt en jaksa spekuloida sillä, onko Starnonen vaimo Elena Ferrante enkä myöskään aio vertailla Solmuja Ferranten Hylkäämisen päivät -romaaniin, vaikka yhtäläisyydet ovatkin ilmeiset. Näistä teemoista löytyy kiinnostavia artikkeleja ja blogijuttuja, jos olet onnistunut välttämään tämän teeman. Solmut on jo itsessään niin vangitseva ja taidokas romaani, että ansaitsee tulla käsitellyksi ihan itsenään. Pakko vielä mainita, miten harmitti kun jopa Hesarissa spekuloitiin Litin alla onko Ferrante tulossa Suomeen eikä jutussa edes mainittu Starnonen kirjan nimeä. Miltähän kirjailijasta itsestään mahtaa tuntua tuo ainainen Ferrante-kuume?

Solmut on tarinaytimeltään yksinkertainen, mutta sen rakenne ja taidokas kerronta nostavat sen ihmissuhderomaanien kärkikastiin. Romaani on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostuu jätetyn naisen katkerista kirjeistä petturimiehelleen. Kirjeet sijoittuvat 1960-luvulle. Toisessa osassa seurataan yhteen palannutta avioparia nykyajassa, kun ikääntynyt pariskunta palaa lomareissulta ja löytää kotinsa tuhottuna. Nyt näkökulma on miehen, joka palaa ajatuksissaan menneeseen. Kolmannessa osassa seurataan perheen aikuisia lapsia yhden päivän aikana, kun he tapaavat vanhempiensa asunnolla samaisen lomareissun aikana. Molemmat pääsevät ääneen ja ruotivat lapsuuden kokemusten ja vanhempien valintojen vaikutuksia omiin elämänpolkuihinsa ja keskinäisiin väleihinsä. Näistä eri näkökulmista ja valikoivista muistoista syntyy läpileikkaus yhden perheen solmuista. Kirjan nimi kuvaa sekä selvittämättömiä solmuja ihmissuhteissa että myös konkreettisesti kenkien solmimista. Tarina kenkien solmimisen opettamisesta nousee perheessä yhdeksi vallankäytön välineeksi.

Vallankäyttö ihmissuhteissa on yksi kirjan kantavia teemoja. Valtaa käytetään monella tapaa: syyllistämällä, jyräämällä, vähättelemällä, pomottamalla, vaikenemalla, kostamalla, kiukuttelemalla, vetäytymällä, vaatimalla huomiota dramaattisin elein, valehtelemalla, anelemalla, uhkailemalla, vetoamalla. Lasten tunteet ja tarpeet jäävät itsekkyyden ja pikkumaisuuden jalkoihin. Vanhempien ero, isän katoaminen lasten elämästä ja äidin mielenterveyden järkkyminen vaikuttavat tietysti lapsiin monella tapaa, mutta yhtä vahingollista tuntuu olevan se, että vanhemmat päättävät palata yhteen. Tilanne asettaa jokaisen tukalaan asemaan eikä asioista vaikeneminen auta aukomaan solmuja.

Starnonen kerronnassa on vastustamatonta imua, pidäteltyä raivoa, hämäävää keveyttä ja sanojen painavuutta. Tekstiä ahmii kuin kuumeessa. Matkan varrelle on ripoteltu kaikenlaisia vihjeitä ja yllätyksiä, mutta loppu löi ainakin tämän lukijan ällikällä. Oman mausteensa romaaniin tuo italialainen kulttuuri. Avioparin kriisi sattuu aikaan, jolloin avioero Italiassa oli vielä lainvastaista. Johtuisiko siitä, että italialaiset tuntuvat toisaalta suhtautuvan kovin kiihkeästi uskottomuuteen ja toisaalta kynnys avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tuntuu olevan melko matala. Ainakin lukemistani italialaisista romaaneista päätellen. Yksi erityinen kulttuuripiirre kiinnitti myös huomioni. Perheen tytär toteaa asuneensa vanhempien asunnossa kuusitoistavuotiaasta kolmekymmentäneljävuotiaaksi. Etelä-Euroopan maissa kotona asutaan tosiaan pitkään. Kun itse opiskelin aikoinaan Espanjassa, sain jatkuvasti osakseni kauhisteluja siitä, että olin muuttanut pois kotoa 17-vuotiaana. Vastaavasti itse naureskelin, kun sain kutsuja kolmekymppisiltä, joiden vanhemmat olivat viikonlopun poissa kotoa ja “lapsi” järjesti salaa kotibileet. Ehkä napanuoran katkaisu vähän aikaisemmin olisi tehnyt myös Solmujen lapsille hyvää.

Domenico Starnonen Solmut on nautittavaa ja ajatuksia herättävää kirjallisuutta, ei voi muuta kuin suositella. Suosittelen myös kuuntelemaan ja katsomaan mainion Helsinki Lit -keskustelun, joka löytyy Yle Areenasta.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40 – Kirjassa on lemmikkieläin. Kuten valitsemastani katkelmasta käy ilmi, lemmikkikissa Labesilla ja tämän nimellä on keskeinen rooli tarinassa.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin italialaisen a cappella -ryhmä Clusterin levyn The Italian Project. Italiassa järjestetään tänä vuonna a cappella -festivaali, jonka sivuilta löysin tämän paikallisen bändin. Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Domenico Starnone: SolmutDomenico Starnone: Solmut
Lacci (2014), 
suom. Leena Taavitsainen-Petäjä
WSOY 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Mummo matkalla
Oksan hyllyltä
Reader, why did I marry him?
Tuijata. Kulttuuripohdintoja


Seuraa Kirjaluotsia:

BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
FACEBOOK
GOODREADS

#helsinkilit #helsinkilit2018 avioero Domenico Starnone helmethaaste ihmissuhteet Italia perhe Solmut WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tuo Hesarin Ferrante yleisine spekuloimisineen oli irrelevanttia tämän mainion teoksen kannalta, harmistuinpa minäkin…
    Starnone iskee suoraan (umpi-)solmuisan, pitkän parisuhteen ytimeen, mitään siihen lisäämättä, miltään sitä säästämättä, piiruntarkasti ja hänellä totta totisesti ovat sanat ja rytmiikka hallussaan sekä taito kirjoittaa ketään säälittelemättömällä ja hymistelemättömällä, mutta ymmärtäväisellä otteella ja veitsenterävällä piirroilla. Kärkikastia, – kyllä vaan:)

    1. Hauska kuulla etten ollut yksin harmitukseni kanssa 🙂 Tässä kirjassa on tosiaan solmut sidottu napakasti ja niitä nyhtää auki mielellään. Ja tästä solmuteemasta näköjään riittää ammennettavaa 😉

keyboard_arrow_up