“When I was young,” Mrs. Kitteridge said, holding her sunglasses in her hand, “—little, you know—I’d hide in the wood box when my father came home. And he’d sit down on the wood box and say, ‘Where’s Olive? Where can Olive be?’ This would go on, till I’d knock on the side, and he’d act surprised. ‘Olive,’ he’d say, ‘I had no idea where you were!’ And I’d laugh, and he’d laugh.”

Kevin looked at her; she put her sunglasses on. She said, “I don’t know how long that continued, probably until I was too big to get into the wood box.”

He didn’t know what to say to this. He squeezed his hands in as tiny a gesture as possible, looking down at the steering wheel. He felt her big presence, and imagined—fleetingly—that an elephant sat next to him, one that wanted to be a member of the human kingdom, and sweet in an innocent way, as though her stubs of forelegs were folded on her lap, her trunk moving just a little as she finished speaking.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Tiedättekö sen tunteen, kun jo kirjan ensimmäisiä sivuja lukiessa tietää, että tulee täysillä rakastamaan kyseistä kirjaa? Tämän romaanin kohdalla tiesin sen oikeastaan jo ennen kuin luin sivuakaan, sen verran vaikuttunut olen ollut aiemmin lukemistani Elizabeth Stroutin kirjoista My Name is Lucy Barton (suom. Nimeni on Lucy Barton, Tammi 2018) ja Anything is Possible (ilmestyy suomeksi tänä keväänä nimellä Kaikki on mahdollista). Vuonna 2008 Pulitzer-palkittu Olive Kitteridge on ollut lukulistallani pitkään ja nyt oli vihdoin aika tarttua siihen, kun kuulin Stroutin parhaillaan kirjoittavan jatkoa Oliven tarinaan. Olive, Again ilmestyy syyskuussa. Kunpa nämäkin kirjat saataisiin suomeksi. Olive Kitteridge -romaanin pohjalta tehtyä HBO-sarjaa on toki seurattu Suomessakin. Palkitun sarjan pääosassa loistaa Frances McDormand. Itse olen nähnyt sarjasta vain ensimmäisen osan, sillä halusin lukea kirjan ennen kuin katson sarjan loppuun.

Lucy Bartonin kotiseudut löytyivät Illinois’n osavaltiosta koilliselta järvialueelta, Olive Kitteridge taas asustelee toisenlaisissa maisemissa Atlantin rannalla Kanadan naapurissa. Olive Kitteridge on eläkkeellä oleva matematiikanopettaja ja asuu apteekkarimiehensä Henryn ja poikansa Christopherin kanssa pienessä Crosbyn merenrantakaupungissa Mainen osavaltiossa. Romaanissa seurataan Kitteridgen perheen lisäksi muutaman muun Crosbyn asukkaan elämää, mutta jokaisessa tarinassa Olive vilahtaa ainakin ohimennen, osana tapahtumia tai vähintään henkilöiden puheissa. Erillisistä tarinoista muodostuvan romaanin teemoja ovat ihmissuhteet, avioliitto, perhe ja yhteisöllisyys.

Romaanin tarinoissa ollaan häissä ja hautajaisissa, muistellaan vanhoja rakkauksia ja petollisia suhteita, sairastetaan ja ollaan tukena, otetaan etäisyyttä ja kaivataan lähelle. Erilaiset elämäntarinat muodostavat mosaiikin, jossa ihmiselon ihanuus ja kurjuus näyttäytyy paljaana ja paljastavana. Näitä tarinoita yhdistää Olive Kitteridge, joka vuoroin nousee pääosaan ja vuoroin vilahtelee vain kulisseissa. Kaikki kirjan luvut eivät siis käsittele suoraan Oliven elämää, mutta Oliven persoona valottuu pala palalta myös näiden tarinoiden kautta.

Eri ihmisten silmien kautta nähtynä kuva Olivesta saa monenlaisia sävyjä. Hänessä on särmää ja topakkuutta, joka näyttäytyy myös kitkeryytenä ja kulmikkaana käytöksenä. Hän ei ole monenkaan mielestä miellyttävä persoona ja tietää sen itsekin. Olivessa on kuitenkin myös pehmeä ja haavoittuva puoli ja ennen kaikkea hänellä on avara sydän, joka sykkii oikeudenmukaisuuden puolesta. Oliven kyky kokea empatiaa ja ilmaista myötätuntoa vieraitakin ihmisiä kohtaan on liikuttavaa. Strout on luonut Olivesta kiehtovan ja kaikkine epätäydellisyyksineen inhimillisen ja samaistuttavan henkilön.

Oliven kulmikkuus korostuu suhteessa hänen mieheensä Henryyn, joka on kaikkien rakastama lempeä ja huumorintajuinen apteekkari. Kiltti Henry jaksaa vuodesta toiseen ymmärtää Oliven ailahtelevia mielialoja, mutta kärsii hiljaa hellyyden puutteesta. Olive kyllä rakastaa miestään, muttei osaa ilmaista sitä. Molemmat ovat myös kokeneet intohimoa avioliiton ulkopuolella. Poikaansa Olive rakastaa yli kaiken, mutta Christopher on saanut myös kärsiä äidin ailahtelevuudesta ja kipakkuudesta. Teinikapinan laannuttua suhde aikuiseen poikaan on edelleen mutkikas. Ikääntyminen ja elämän odottamattomat tragediat kalvavat Olivea entisestään, mutta vähitellen hän alkaa myös tulla enemmän sinuiksi itsensä ja maailman kanssa. Sen enempää en halua Oliven elämästä paljastaa. Kannattaa itse ottaa selvää!

Tämän romaanin teemoista ja tunnelmasta rakentuu mielessäni niin monta siltaa muihin teoksiin, että haluan tässä nostaa esiin joitakin: Alice Munron novellit, Carol Shieldsin romaanit, ihanan Kent Harufin romaanit kuvitteellisen Holtin pikkukaupungin asukkaista ja Annie Proulxin romaani Laivauutisia. Myös Rachel Cusk tulee mieleen varsinkin tuosta kerrontaratkaisusta, jossa päähenkilön ääriviivat hahmottuvat muiden ihmisten havaintojen kautta. Jos olet pitänyt joistain näistä, uskoisin että pidät myös Stroutista ja Olivesta.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Scribner 2016 (alunperin julkaistu 2008)
Omasta hyllystä

Elizabeth Strout englanninkielinen ihmissuhteet Olive Kitteridge Pulitzer Yhdysvallat