menu Menu
Annie Proulx: Laivauutisia
Käännöskirjallisuus, Otava, Proulx Annie, Yhdysvallat 0 kommenttia
Leena Parkkinen: Galtbystä länteen Edellinen Mercé Rodoreda: Timanttiaukio | Klassikkohaaste 7 Seuraava

Näillä vesillä, ajatteli Quoyle, kummitteli kadonneita laivoja, kalastajia ja tutkimusmatkailijoita, jotka oli imaistu meren onkaloihin, mustiin kuin koiran nielu. Huutavina suolakeiton uumeniin. Ryskyvässä tuulessa viikinkejä, jotka sumussa ohjasivat heijastavien kvartsikivien valossa. Inuiteja nahkaveneissä: he hengittivät hengittämistään, imivät rytmikkäästi sisäänsä hyytävää ilmaa jäätyneet melat pisaroiden, räiskeet hyhmäisinä, kiiltävä selkä nousee, töytäys, vene repeytyy, kieppuu syvyyteen. Jäätiköistä lohjenneita tuhatvuotisia vuoria, kaameita, hiljaisia, vain aallot raukaeavat niiden kupeisiin, petollinen rannan ääni siellä missä rantaa ei ole. Sumutorvia, tukahtuneita pyssynlaukauksia rannalta. Jää hitsaa meren maahan. Merisavua. Jäätasankojen vesikuopat kuvastuvat täplinä pilviin. Jään hehku tekee tyhjäksi ulottuvuudet, etäisyydet, alistaa aistit kangastuksille ja harhakuville. Harvinainen paikka.

Luen Annie Proulxin Laivauutisia saaressa. Jo viikkoja kestänyt helleputki jatkuu painostavana, mutta tässä päivässä on jotain erilaista. Navakka itätuuli puhaltaa saaren läpi ja nostaa vaahtopäitä rantaan. Taitaa puhaltaa suoraan kirjan sivuilta, Newfoundlandin jylhiltä kalliorannoilta ja kuohuvan meren suolaisista pärskeistä. Niissä maisemissa liikutaan Proulxin Pulitzer-palkitussa romaanissa, jonka pohjalta Lasse Hallström on tehnyt myös mainion elokuvan. Elokuvan katsomisesta on jo vuosia, niin ettei se vaikuta lukukokemukseen, mutta muistan pitäneeni elokuvasta paljon. Tähän omaperäiseen, elämänmakuiseen romaaniin taisin vähän rakastuakin.

Päähenkilö Quoyle köntystää lukijan eteen massiivista kokoaan ja huomattavaa leukaansa peitellen, kiusallisia lapsuusmuistoja ja mitätöntä uraansa häpeillen ja yksipuolisen mutta kiihkeän rakkauden kolaroimana. Ensin kuolee isä, sitten Quoyle jää työttömäksi ja alamäki kruunataan petollisen Petal-vaimon traagisella kuolemalla. Vanha Agnis-täti houkuttelee Quoylen – työttömän, lesken ja kahden pikkutytön yksinhuoltajan – mukanaan suvun jalanjäljille Newfoundlandiin. Maisemat vaihtuvat New Yorkin osavaltion pikkukaupungista Newfoundlandin jylhänkaruun saaristoon. Qyuole’s Pointissa odottaa suvun talo, rähjäiseen kuntoon päässyt vino hökkeli, joka nojaa jyrkkään kallioon vaijereiden varassa. Huhun mukaan entisaikojen Quoylet, koko yhteisön pelkäämä ja vihaama merirosvojoukko, kiskoi käsivoimin talon perässään nykyiselle paikalleen saatuaan häädön edellisiltä asuinsijoiltaan.

Elämä syrjäisessä rannikkokylässä ei ole helppoa, mutta vähitellen Quyolen onnistuu ujuttautua mukaan omalaatuisten kyläläisten elämänmenoon. Hän saa töitä paikallislehdestä, jossa saa tehtäväkseen raportoida laivauutisia, kolumneja satamaan saapuvista laivoista. Juttulintu-nimisen lehden vakiouutisiin kuuluvat myös raportit autokolareista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja paikallisista juoruista. Toimituksen väki on persoonallinen joukko miehiä, joilla kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan. Lehtityön ohella Quyole yrittää tulla sinuiksi meren kanssa ja kasvattaa tyttäriään Bunnya ja Sunshinea, jotka edelleen odottavat äitinsä heräävän henkiin. Onneksi kyläläiset ovat auttavaista ja sydämellistä sakkia, kun heihin uskaltaa tutustua. Apua on myös tarmokkaasta Agnis-tädistä sekä eräästä pitkästä, hiljaisesta naisesta.

Proulx kirjoittaa omalaatuista tekstiä, joka tempoilee kurittomasti kuin hukkuneiden ruumiita rantaan puhaltava tuuli. Lakonisen toteavat lauseet ryöpsähtävät välillä haikean runollisiksi. Proulx on armoton henkilöitään kohtaan ja esittää heidät juuri niin täydellisen epätäydellisinä kuin ihminen paljaimmillaan voi olla. Samalla hän kohtelee heitä sydämet sulattavalla empatialla. Jokainen luku alkaa lainauksella Ashleyn solmukirjasta tai Merenkulun sanakirjasta. Erilaiset solmut ja merenkulkuun liittyvät termit sulautuvat luontevaksi osaksi kerrontaa. Kirja on täynnä pieniä tarinoita ihmisistä, jotka yrittävät parhaansa mukaan suunnistaa elämän myrskyisillä merillä. Laivauutisia on romaani, joka saa yhtä aikaa hymyn huulille ja kyyneleen silmäkulmaan.

Yhdysvallat-lukuhaaste:
Yhdysvallat-lukuhaasteessa sijoitan kirjan haastekohtaan 7 – Pulitzer-palkittu teos.

Kirjoja ulapalta -haaste:
Kirja sopii myös mainiosti Nannan kirjakimaran lanseeraamaan Kirjoja ulapalta -haasteeseen. Merellinen lukuhaaste jatkuu lokakuun loppuun saakka.

Annie Proulx: LaivauutisiaAnnie Proulx: Laivauutisia
The Shipping News (1993), 
suom. Marja Alopaeus
Otava Seven-pokkaripainos 2001
(ilmestyi alunperin suomeksi vuonna 1997)
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Kujerruksia
Lukukokemuksia ja vähän muutakin
Lurun luvut

#kirjojaulapalta #yhdysvallatlukuhaaste Annie Proulx Laivauutisia Newfoundland


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up