“Tiedätkö sinä mitä, minä olen ainoa tässä perheessä jolla ei ole ongelmia”, Zooey sanoi. “Ja tiedät sinä mistä se johtuu? Koska aina kun minä tunnen itseni surkeaksi, olen ymmällä, minä kutsun vähän ihmisiä vieraisille kylpyhuoneeseen – ja yhdessä me sitten silitämme mutkat pois, ja siitä se selviää.”
Rouva Glassia näytti melkein huvittavan Zooeyn menetelmä ongelmien selvittämiseksi, mutta tänään hänellä oli sellainen päivä että hän kielsi itseltään kaikenlaiset huvitukset. Hän tuijotti poikaansa vähän aikaa, ja sitten, hitaasti, keräytyi hänen silmiinsä uusi katse – neuvokas, viekas ja vähän vauhko. “Kuule, en minä ole niin typerä kuin sinä taidat ajatella”, hän sanoi. “Te olette niin salamyhkäisiä, kaikki te lapset. Sattumalta minä tiedän paljon enemmän siitä mitä tässä on takana kuin sinä luuletkaan.” Painottaakseen sanojaan hän puristi huulet yhteen ja pyyhki aamutakistaan muutaman olemattoman tupakanporon. “Jos sinä haluat tietää niin se pieni kirja jota hän eilen kantoi mukanaan ympäri taloa on koko tämän jutun juuri.”
Tiedän, klassikkohaaste on vasta kuun lopussa. Nyt on vaan tullut luettua useampi klassikko, joten otan pienen varaslähdön. Varsinaista klassikkohaastetta varten olen varannut jotain erityistä, joten kannattaa kurkata blogiin 31.7. Täytyy myöntää, että J. D. Salingerin Sieppari ruispellossa on minulla vielä lukematta. Aloitin tutustumisen Salingeriin tästä vähemmän tunnetusta romaanista Franny ja Zooey, ja tykästyin kerrontaan siinä määrin, että Sieppari menee ehdottomasti lukulistalle. Sen aion kyllä lukea uudempana Arto Schroderuksen suomennoksena, sillä tuskastuin tämän kohdalla jo Pentti Saarikosken löysään ja töksähtelevään suomennokseen. Tiedät sinä mistä se johtuu?
Oikeastaan Franny ja Zooey ei ole romaani, vaan koostuu kahdesta erillisestä tarinasta tai novellista, jotka on julkaistu The New Yorker -lehdessä vuosina 1955 ja 1957. Samoihin kansiin ne on laitettu vuonna 1961. Franny ja Zooey ovat eksentrisen Glassin perheen seitsemästä lapsesta nuorimmat. Ensimmäinen tarina on huomattavasti lyhyempi ja seuraa Frannyn tapaamista poikaystävänsä Lanen kanssa. Lane on saanut Frannylta melko sekavan kirjeen eikä tapaaminenkaan tunnu sujuvan ihan odotetusti. Franny tuntuu olevan poissa tolaltaan, ruoka ei maistu ja hän vaan jauhaa kaiken merkityksettömyydestä ja jostain hengellisestä kirjasta, jota kantaa mukanaan. Poikaystävä on ymmällään ja närkästynytkin tyttöystävänsä oudon käytöksen edessä.