Olipa kerran lintu, joka toimi lastenvahtina, kutsukaamme sitä Varikseksi. Se oli lukenut liikaa venäläisiä satuja (miten laiska poika paloi, miten Baba Jaga ulvoi, miten kunnon prinssi voitti), mutta oli silti virallisesti hyväksytty, ansioitunut hoitaja, jota lontoolaisvanhemmat kovasti arvostivat ja joka oli perjantai-iltaisin hyvin kysytty. Sen lehtikioskimainoksessa luki:

“Pikkuväen arkeen – ennen ja jälkeen!”

Televisio suljettiin, ja Varis ehdotti erästä leikkiä. “Kuulkaapas, pojat”, se sanoi, “nyt te molemmat sommittelette tähän lattialle kuvan äidistänne. Sellaisena kuin te hänet muistatte! Ja paremman kuvan sommitellut voittaa. Kuvan ei tarvitse olla totuudenmukainen, kunhan se on hyvä ja aito. Ja palkinnoksi…” Varis sanoi silitellen poikien puhtoisiksi pestyjä hiuksia, “minä herätän voittaneen kuvan eloon, eläväksi äidiksi, joka peittelee teidät vuoteeseen.”

Ja niinpä pojat ryhtyivät työhön.

Isä ja kaksi poikaa ovat menettäneet perheenjäsenen, sairaus on vienyt rakkaan vaimon ja äidin. Suru on pesiytynyt huoneisiin, hämmentyneet pojat räpiköivät läpi sumuisten päivien, isällä ei ole voimia auttaa. Sitten oviaukosta lehahtaa sisään Varis, sulkapeitteinen terapeutti ja surun syöjä. En lähde luotasi ennen kuin lakkaat tarvitsemasta minua, sanoo Varis isälle ja työntää nokkelan nokkansa joka paikkaan. Välillä Varis äityy ilkikurisuudessaan häijyksikin: Hyh, Varis sanoi, kuulostat jääkaappimagneetilta. Näin tokaisee Varis, kun isä rakentaa mielessään rakkautensa mausoleumia kaipaamalleen vaimolle. Mutta sellaisia varikset ovat ja sellaista on suru, ailahtelevia molemmat.

Surulla on sulkapeite on Max Porterin esikoisteos, joka on saanut innoituksena Ted Hughesin runokokoelmasta Crow. Runoilija Hughes on myös tarinan isän pakkomielle. Tarinassa on kolme kertojaa: Varis, isä ja pojat. Genrerajoja tuuletellen Porter kirjoittaa lyyrisen kuulasta ja riimeillä leikittelevää tarinaa ja dialogia, joka jättää runsaasti tilaa hengittää ja aistia. Jopa niin paljon, että yhdelläkin sivulla lukee vain:

ISÄ

Pojat tappelevat.

Lue lisää »