Ainoa mitä täällä kuulee on minun lukemiseni ääni. Tuntuu kummalliselta kuulla ja tuntea millainen ääni tästä kehosta lähtee. Ei se ole minun ääneni – ei minulla ole ääntä – eikä se ole kuolleen tytönkään ääni. Se on jonkun ihan muun ääni. Ehkä joku kuolleista on sittenkin päässyt minun sisääni ja puhuu tällä keholla. Tai sitten se on se, mitä kuolleen tytön äiti sanoo hirviöksi. Kyllä, hän sanoo, se se on. Päästä meidät sisään, hän sanoo, me estämme sitä kasvamasta. Kuolleen tytön äiti anelee ja yrittää tehdä kauppaa. Hän sanoo että jos päästän heidät sisään, minun ei tarvitse enää täyttää itseäni kirjojen tarinoilla, koska heillä on omia mitä he kertovat, ilman kirjoituksia. Mutta en minä halua enkä uskalla. Pelkään heitä yhtä paljon kuin niitä kasvottomia miehiä, joilla on univormut ja aseita. Kasvottomien miesten ääni kuuluu joka päivä laaksosta, ja toisinaan heitä tulee tänne vuorelle saakka. Heillä on eri päivinä erivärisiä vaatteita – toisinaan vihreitä, toisinaan kellanruskeita – mutta kaikilta puuttuu kasvot.

Kun tämän vuoden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin viime perjantaina, joukossa oli yksi kirja jota olin juuri palauttamassa kirjastoon – lukemattomana. Olin hartaasti odottanut J. Pekka Mäkelän Hunania, jonka varausjono kirjastossa oli pitkä jo ennen ehdokkuutta. Kirjamessujen jälkeen luettavien listani on kuitenkin ollut aivan mahdoton enkä millään ole ehtinyt lukea määräajassa kaikkia lainaamiani kirjoja. Päätin kuitenkin viivyttää Hunanin palauttamista viikonlopun yli, sillä nyt kirjasta on varauksia jo yli 500. Viikonloppu menikin mukavasti, kun ahmin 550-sivuisen suurteoksen kahdessa päivässä.

Hunan kertoo suomalaisten lähetyssaarnaajien työstä ja elämästä Kiinassa vuosina 1935-1946. Kirjan tapahtumat perustuvat Mäkelän kummitädin Helvi Södermanin aitoihin päiväkirjamerkintöihin, joita Mäkelä on hieman editoinut luettavuuden parantamiseksi ja muuttanut joitakin nimiä fiktiiviseen tarinaan sopiviksi. Helvin autenttisten päiväkirjaotteiden lisäksi romaanissa on lukuisia muita kertojia, jotka ovat Mäkelän keksimiä. Fragmenttinen kerronta piirtää monisävyisen mutta tarinallisesti eheän kuvan julman sodan ja erilaisten aatteiden ristipaineessa elävien ihmisten elämästä. Japanilaisten hyökkäys Kiinaan tekee paikallisten ja muualta tulleiden elämästä kamppailua. Samalla suomalaisia painaa huoli omaisista, jotka kokevat oman sotansa kaukana Suomessa.

Lue lisää »