”Ei siis ole mitään mahdollisuuksia päästä pois? Onko se totta?”

”Noh, se nyt riippuu… Naisen luonto on nimittäin syklinen, ja sama pätee myös naisen hulluuteen. Yhteys hulluuskuukausien ja kuukautiskierron välillä on useimmissa tapauksissa ilmeinen, ja kun kierto loppuu, loppuu usein myös hulluuskin. Siksi monilla on ollut sellainen onni, että he ovat sitten päässeet sairaalasta pois”, hän selittää.

Elli katsoo häntä sanomatta mitään.

Monet naiset pääsevät pois, kun kuukautiset lakkaavat. Milloin ne lakkaavat?

Hän kuvittelee itsensä kumarana käppyrämummona, joka räpyttelee silmiään auringonpaisteessa ja kulkee polkua pitkin laiturille, missä aikoinaan nousi maihin kevyesti astellen ja elämä villinä ja kesyttömänä kylkiluita vasten sykkien.

Ei, hän ajattelee sitten. Ei, äiti ei sallisi sitä. En minä tänne jää.

Mielenterveysviikkoa vietetään 19.-26.11. Eniten minua kiinnostaa tie -blogi haastoi osallistumaan teemaviikkoon postamaalla mielenterveyteen liittyvistä aiheista. Sopivasti olin juuri lukenut romaanin, joka valottaa sitä, miten mielenterveysongelmiin on yhteiskunnassamme aikojen saatossa suhtauduttu ja miten mielisairauksia on diagnosoitu ja hoidettu. Johanna Holmströmin Sielujen saari seuraa naiskohtaloita, joita yhdistää elämä Seilin sairaalasaarella.

Tämä ei ole ensimmäinen romaani tänä vuonna, joka käsittelee Seilin sairaalasaaren historiaa. Luin keväällä Katja Kallion hienon romaanin Yön kantaja, joka kertoi Seiliin 1890-luvulla pakkohoitoon päätyneen Amandan tarinan. Hämmästyin, että Otava julkaisee samana vuonna vielä toisenkin samaan paikkaan sijoittuvan romaanin. Johanna Holmströmin Sielujen saari alkaa kirjailijan saatesanoilla, joissa hän puhuu samaisesta Amandasta. Mitä ihmettä,  ajattelin, olenko lukemassa uutta versiota Amandan tarinasta? Onneksi näin ei ole. Vaikka samoissa viitekehyksissä liikutaankin, Sielujen saari ei ole toisinto Amandan tarinasta. Se on Kristinan, Ellin ja Sigridin tarina. Holmströmin romaani seuraa näiden kolmen naisen kohtaloa ja Seilin historiaa noin sadan vuoden ajalta.

Ensin on Kristina vuonna 1891. Uupumus ajaa epätoivoisen Kristinan pahimpaan mahdolliseen ratkaisuun: hänen väsymyksestä ja vastoinkäymisistä sumea mielensä antaa aivoille käskyn hukuttaa lapset. Lapsenmurhasta tuomittu Kristina lähetetään kuritushuoneen sijaan Seilin sairaalasaarelle loppuelämäkseen. Monen vuoden katatonisen tilan jälkeen Kristina herää hetkeksi eloon, mutta hauras mieli ei pysty enää käsittelemään sitä faktaa, että rakas pieni tyttö on poissa. Entä mikä vaivaa nuorta Elliä, joka päätyy saarelle vuonna 1934? Onko hän oikeasti hullu, hoidon tarpeessa, vai ovatko vanhemmat vain järjestäneet hänet pois silmistä vähän tavallista vauhdikkaamman teiniromanssin jälkimainingeissa. Romaanin kolmas päähenkilö Sigrid on Seilissä hoitajana, ja kovin pidetty hoitaja onkin. Kun syttyvä maailmansota vie häneltä sulhasen ja jättää syntymättömän ja aviottoman lapsen vaille isää, Sigrid tuntee samanlaisia epätoivon tunteita kuin monet hänen potilaansa. Hänkin on sidottu saareen.

Lue lisää »