Yritä päästä töihin juutalaisille tai mustaihoisille. Saat sapuskaa. Mutta ennen kaikkea sekä juutalaiset että mustat naiset kunnioittavat työtä, sinun työtäsi, eikä heitä tippaakaan hävetä olla itse koko päivä jouten. Hehän maksavat sinulle palkkaa, vai mitä?

Protestanttiset kristityt ovat kokonaan eri juttu. Jotta he eivät kokisi syyllisyyttä, yritä ainakin tehdä jotakin sellaista, mitä he eivät itse tekisi. Nouse lieden päälle seisomaan, jotta voit pestä katosta sinne roiskuneet Coca-Cola-tahrat. Telkeä itsesi suihkukaappiin. Työnnä kaikki huonekalut, myös piano, ovea vasten. Sitä he eivät tekisi ikinä – eivätkä muuten pääse edes sisään.

Luojan kiitos kaikilla on ainakin yksi televisio-ohjelma, johon he ovat koukussa. Minä napsautan imurin päälle puoleksi tunniksi (lohdullinen ääni) ja käyn pianon alle pitkäkseni, pölyrätti varmuuden vuoksi kädessä. makaan vain, ja hyräilen ja ajattelen. Ter, minä en suostunut tunnistamaan sinun ruumistasi, ja siitä seurasi paljon sählinkiä. Pelkäsin että olisin lyönyt sinua kostoksi siitä mitä menit tekemään. Kuolemaan.

Viime aikoina olen lukenut monta hyvää novellikokoelmaa, mutta Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia nousi kyllä aivan omaan luokkaansa. Kokoelma käsittää yhteensä 25 lyhyttä tarinaa, joiden kautta pääsee kurkistamaan sellaisiin paikkoihin ja sieluntiloihin, jotka usein jäävät syrjään katseilta. Elämän koko kirjo, usein altavastaajan näkökulmasta, pääsee oikeuksiinsa näissä terävissä, säkenöivissä ja yllätyksellisissä novelleissa. Novelleissa liikutaan itsepalvelupesuloissa, paikallisbusseissa, katolisissa kouluissa, ensiapuklinikoilla, katkaisuhoidossa, meksikolaisella aborttiklinikalla ja välillä sukelletaan paratiisirantojen kirkkaisiin vesiin. Jos Lucia Berlinin novelli olisi ihminen, se olisi kovia kokenut ja reissussa rähjääntynyt, ehkä vähän tärähtänytkin, mutta naururypyt ja pieni pilke aina mukana matkassa.

Lucia Berlin (1936-2004) ammentaa novelleihinsa surutta omaa elämäänsä. Ja ammennettavaa hänen elämästään kyllä löytyy. Lapsuutensa hän vietti Yhdysvaltojen kaivoskaupungeissa, teinivuotensa Chilen Santiagossa ja aikuisikänsä mm. New Mexicossa, Meksikossa, New Yorkissa ja Kaliforniassa. Hän oli naimisissa kolme kertaa, sai neljä poikaa ja elätti perheensä tehden töitä mm. lukion opettajana, siivoojana, puhelinvaihteen hoitajana, lääkärin apulaisena ja sairaanhoitajana. Samaan aikaan hän kirjoitti ja käänsi kirjallisuutta, myöhemmin toimi myös yliopiston professorina. Hän kärsi vuosia alkoholismista, joka on yksi hänen novelliensa vakioaiheita. Novelli Kaikki karkaa käsistä on riipaisevan paljas kuvaus pahasti alkoholisoituneen perheenäidin aamusta. Aamun ensimmäisen ryypyn saaminen on tuskien taival, valtaisa odysseia kohti jossain häämöttävää hetken pelastusta. Kun loiventavat eli kokonainen vodkapullo on kumottu, voi laittaa pesukoneen pyörimään ja suukottaa lapset kouluun.

Lue lisää »