Hildur käynnisti auton ja laittoi lämmityksen täysille. Vasta sen jälkeen hän kiinnitti surffilaudan autonsa katolle, repi jääkylmin sormin neopreenipuvun yltään ja vaihtoi ylleen takapenkillä odottaneet kuivat vaatteet. Autin sivupeilistä hän näki veriset kasvonsa. Näky ei hätkähdyttänyt, sillä hän oli melko varma, että haava oli pieni. Pään alueen haavoista vain valui paljon verta.
Hildur sylkäisi musta fleece-pusakkansa hihaan ja pyyhki kostealla hihanreunalla verijäljet pois. Hän oli ollut oikeassa, haava oli ollut pieni, mutta mustelma tulisi olemaan suuri. Hän veti vasemmalta puolelta hiukset silmiensä eteen. Sinertäväksi vähitellen muuttuva kuhmu ja pieni haava jäisivät hiusten alle piiloon. Jos hän halusi, kukaan ei huomaisi mitään.
Hildur istui käsiensä päällä auton etupenkillä ja yritti saada sormiaan toimimaan kunnolla. Kylmät väristykset kulkivat kehon läpi. Auton ikkunat alkoivat mennä huuruun, mutta se ei Hilduria haitannut. Maisema oli ollut ruma. Täynnä raskaita harmaan sävyjä. Häntä pelotti. Meri oli ensimmäistä kertaa tehnyt hänelle pahaa.
Satu Rämö: Rósa & Björk
Satu Rämön Islantiin sijoittuva Hildur-dekkarisarja sai jatkoa ja tätä toista osaa Rósa & Björk myytiin heti ilmestymisviikollaan parin päivän aikana 20 000 kappaletta. Aikamoinen ilmiö tästä sarjasta on kasvanut ja hyvä niin, sillä kaikki innostus kirjallisuuden ympärillä on tietysti hyväksi. On myös kiinnostavaa seurata miten tällainen ilmiö rakentuu ja miten kirjan ympärillä oleva hype ruokkii suosiota entisestään. Hesarikin kirjoitti lähes hämmentävän suitsuttavan arvion kirjasta. Minä satuin lukemaan Suvi Aholan kirjoittaman arvion juuri kun olin puolessa välissä kirjaa ja jäin sen perusteella odottamaan sitä hurjaa käännettä, joka iskee lukijalta ilmat keuhkoista. Näin ei kuitenkaan minun kohdallani käynyt. En haukkonut henkeä – jos haukottelua ei lasketa – mutta viihdyin kuitenkin taidolla kirjoitetun dekkarin parissa hyvin.
Romaanin nimi Rósa & Björk viittaa Hildurin lapsena kadonneisiin siskoihin, joiden kohtaloon saadaan tässä osassa lisävalaistusta. Se onkin tämän kirjan kiinnostavin juonen taso. Takaumissa tutustutaan Hildurin lapsuudenperheen elämään kahdeksan vuoden ajan ennen siskosten katoamista. Näkökulma on Hildurin äidin Rakelin. Kirjan nykyhetkessä eletään vuotta 2020 ja alkavaan koronapandemiaankin viitataan. Työrintamalla Hildurin ja hänen kollegoidensa Jakobin ja Betan huolena on paikallisen poliitikon murha. Mies on löytynyt hiihtoladulta ammuttuna. Myös lentokoneonnettomuudessa kuollut mies herättää Hildurin mielenkiinnon. Hänellä on tunne, että tapauksilla on jotain tekemistä keskenään. Muissa aikatasoissa seurataan myös nuorta Dísaa, joka siivoaa lentokenttää Reykjavikissa. Pitkän matkaa kaikki eri aikatasot ja juonikuviot tuntuivat turhauttavan erillisiltä ja sekavilta, mutta taitavasti Rämö punoo eri säikeet lopulta yhteen.
Uusien rikostapausten ja vanhojen mysteerien selvittelyn lisäksi kirjassa syvennetään henkilöhahmoja. Hildurilla on haasteita luotettavan ystävänsä eli meren kanssa. Kokenut kylmien vesien surffaaja joutuu vastatusten itseään suurempien luonnonvoimien kanssa. Samalla hän taistelee muistaakseen lapsuudestaan asioita, jotka tuntuvat pakenevan aaltojen pauhuun. Jakobista on tullut hyvä ystävä ja hän patistaa Hilduria kohtaamaan menneisyyden haamuja. Jakob itse jatkaa kamppailua lapsensa huoltajuudesta ja toisaalta tuntee olonsa yhä kotoisammaksi Ísafjörđurissa ja Guđrúninsa luona. Hän myös jatkaa ahkerasti neulomisen parissa. Poliisilaitoksen esihenkilönä toimivalla Betalla taas on omat huolensa myös perherintamalla.
Ensimmäisessä osassa pidin siitä, miten kuvattu rikosvyyhti liittyi niin olennaisesti juuri islantilaisuuteen. Tässä toisessa osassa rikoksilla ei ole niin selvää kytköstä Islannin erityispiirteisiin, muuta kuin ehkä sitä kautta, että pienessä maassa sekä uhrin että tekijän on vaikea päästä pakoon tai piiloutua. Pienillä paikkakunnilla kaikki tuntevat toisensa niin hyvässä kuin pahassa ja häpeällisiä leimoja ja huonoja kokemuksia on vaikea karistaa harteiltaan. Toisaalta monet saattavat onnistua hautomaan salaisuuksiaan pitkäänkin ja päästä yllättämään, kuten tässäkin kirjassa monen kohdalla ilmenee. Islantilaisen pikkukaupungin salaisuuksia käsitellään myös Ragnar Jónassonin dekkarissa Lumisokea, joka tuli monesti mieleen tätä lukiessa. Syksyllä julkaistaan Hildur-sarjan kolmas osa Jakob, joka nimensä perusteella valaisee lisää neulovan suomalaispoliisin persoonaa ja huoltajuuskiistaa. Rämö on viime ajat kirjoitellut Äkäslompolossa, joten voisikohan odottaa myös Hildurin ja Jakobin vierailevan Suomen Lapissa. Se jää nähtäväksi.
Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirja kertoo pienestä kaupungista.
Satu Rämö:
Rósa & Björk
WSOY 2023
Muissa blogeissa:
Kirjakimara
Luetut.net
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
dekkari helmet2023 helmethaaste Hildur Islanti katoaminen murhatutkimus pikkukaupunkikuvaus Rósa & Björk salaisuudet Satu Rämö