Later that evening, the alchemy of the theatre transformed the odd little creature I’d met in the dressing room into royalty. I agreed with the woman who had called to Molly’s house tonight, never had I seen a finer performance. The seating of the auditorium was arranged in curved rows, and from where I was placed I was able to observe not only the stage but also the audience. I could see all the people by the light of the stage, their rapt faces, the quality of the attention they were giving to what they were watching. Each of them was making their own private connection with the work, each bringing their own experiences and emotions to bear upon the play, to interpret it and integrate it into their own imaginative life. That this was happening in the presence of so many other people was crucial. In the apprehension of art there can be a loneliness, as there so often is in its creation. This breaching of loneliness may be the secret of what an audience is, or at least one of its secrets. That night when Molly appeared as the Duchess, I looked at the audience and I thought, nothing surpasses this.

– Deirdre Madden: Molly Fox’s Birthday

Irlantilaisen Deirdre Maddenin Molly Fox’s Birthday on romaani, joka liikkuu lähes kokonaan muistamisen ja tarkkailemisen alueella. Se sijoittuu yhteen päivään, Molly Foxin syntymäpäivään, mutta ajallisesti se on kaikkea muuta kuin rajattu. Kirjan kertoja, Pohjois-Irlannista lähtöisin oleva menestynyt näytelmäkirjailija, viettää kesäpäivänseisausta Dublinissa ystävänsä Molly Foxin talossa tämän ollessa New Yorkissa. Päivä on Mollyn syntymäpäivä, ja päivän merkitys avautuu vähitellen, muistojen ja havaintojen kerrostuessa toistensa päälle.

Molly on näyttelijä, näyttämöllä karismaattinen ja vangitseva, arjessa huomaamaton, jopa vaatimaton. Hänen äänensä nousee kertojan muistoissa erityiseen asemaan: siinä on särö, joka tekee sanoista erityisen vaikuttavia. Molly on romaanissa jatkuvasti poissa, mutta samalla kaikkialla läsnä. Kertoja liikkuu hänen talossaan, koskettaa esineitä, istuu puutarhassa ja yrittää hahmottaa ystävää, jonka olemus tuntuu aina hieman vetäytyvän katseen ulottumattomiin. Mitä lähemmäs Mollya kertoja kokee pääsevänsä, sitä hajanaisemmaksi kuva muuttuu.

Madden kirjoittaa hienosti siitä, miten identiteetti rakentuu paitsi omasta kokemuksesta myös toisten odotuksista. Kertoja tarkastelee omaa asemaansa Mollyn varjossa, omia valintojaan ja sitä, miten menestys ja lahjakkuus jakautuvat epäreilun tuntuisesti. Samalla hän joutuu kohtaamaan sen, ettei hänen oma versionsa Mollysta välttämättä ole totta, vaan yksi mahdollinen kertomus muiden joukossa.

Ystävyyden ympärille piirtyy joukko muita, vähitellen esiin nousevia hahmoja. Molempien läheinen ystävä Andrew on televisiosta tuttu taidehistorioitsija, joka on erikoistunut muistomerkkeihin. Hänen elämäänsä varjostaa Pohjois-Irlannin väkivaltainen historia: veli oli mukana lojaalistisessa liikehdinnässä, ja tuo menneisyys jää pysyväksi säröksi. Andrew toimii romaanissa eräänlaisena välittäjänä – muistin ja muutoksen tulkitsijana. Hänen kauttaan kertoja pohtii, mitä merkitsee irrottautua taustastaan ja rakentaa itsensä uudelleen.

Mukana ovat myös Fergus, Mollyn levoton ja masennusta sairastava veli, sekä kertojan oma veli Tom, katolinen pappi. Tom on lämmin ja tasapainoinen hahmo, Mollyn läheinen ystävä, jonka vakaus asettuu vastapainoksi muiden henkilöiden sisäiselle levottomuudelle. Näiden sivuhenkilöiden kautta romaani saa konkreettisuutta: perhesuhteet, uskonto ja lojaalisuudet eivät jää abstrakteiksi teemoiksi, vaan tuntuvat arkisina ja elettyinä.

Kertoja itse kamppailee kirjoitusblokin kanssa. Näyttämö on hänelle päätepiste, paikka jossa teksti lakkaa olemasta yksityinen ja siirtyy toisten tulkittavaksi. Mollylle näyttämö taas on lähtökohta, tila jossa hän voi irtautua itsestään ja tulla joksikin toiseksi. Ystäviä yhdistää sama taiteellinen kieli, mutta sen merkitys avautuu heille eri tavoin – kuten heidän ystävyytensäkin.

Romaanin ehkä keskeisin ajatus kiteytyy poissaoloon. Ihminen voi poistua huoneesta, kaupungista tai elämästä, mutta silti jäädä vahvasti läsnäolevaksi. Illan mittaan taloon poikkeaa vieraita, yllättyneinä Mollyn poissaolosta. Näissä kohtaamisissa kertoja saavuttaa hiljaisia oivalluksia – ei suuria ratkaisuja, vaan tarkennuksia. Ymmärrystä siitä, miten ystävyys, taide ja identiteetti kietoutuvat toisiinsa, ja miten rajallista tietomme toisista lopulta on, vaikka tuntisimme heidät vuosikymmeniä.

Molly Fox’s Birthday on hillitty, älykäs ja poikkeuksellisen kauniisti kirjoitettu romaani. Sen kieli on niukkaa mutta täsmällistä, täynnä aktiivisia hiljaisuuksia. Se ei pyri dramatiikkaan, mutta kantaa mukanaan syvää emotionaalista painoa. Harvinainen teos, joka tuntuu lukemisen jälkeen enemmän koetulta kuin vain luetulta.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 13 – Kirjassa on syntymäpäivät.

Deirdre Madden:
Molly Fox’s Birthday
Faber and Faber 2008

Sinua voisi myös kiinnostaa

Margaret Drabble: The Middle Ground

Alan Hollinghurst: Our Evenings

Andrew O’Hagan: Caledonian Road

Molly Keane: Loving Without Tears

Viktoria Lloyd-Barlow: All The Little Bird-Hearts

Anita Brookner: Look at Me

Donal Ryan: Strange Flowers

Claire Keegan: Small Things Like These

Seuraa Kirjaluotsia

Deirdre Madden englanninkielinen helmet2026 helmethaaste ihmissuhteet Molly Fox's Birthday taiteilijuus ystävyys