Harriet katsoo ulos ikkunasta, juna kulkee sillalla, korkealla veden yläpuolella, vauhti on niin kova, että ojanpientareen siniset kukat vilisevät vauhtiraitana kiskojen vierellä. Suurkaupunki on jäänyt taakse, ajetaan esikaupunkien, sitten maatilojen ja vihreiden peltoaukeiden ohi, Harriet istuu selkä menosuuntaan, ja junan kiitäessä ihmisten ohi he kutistuvat pian pieniksi pisteiksi pitkin aukeita. Sitten juna hiljentää vauhtia – […]

Poliisi astuu muutaman askeleen takoa kohti ja pysähtyy. Yhtäkkiä hän menee ymmälleen ja katselee näkymää. Kolme miestä istuu rinnakkain kiviportailla, jotka johtavat talon ulko-ovelle. He itkevät ja kaulailevat. Heillä on yllään puku ja solmio. Heidän vierellään nurmella on tuhkauurna. Hän saa katsekontaktin mieheen, joka nousee seisomaan. Kaksi muuta jää istumaan ja syleilemään toisiaan. He ovat […]

Minä rakastan Olof Lagercrantzia ja Karin Stolpea. Rakastan heidän ensi tapaamistaan, heidän uteliaisuuttaan ja varovaista lähestymistään. Rakastan heidän rakkauttaan. Ja rakastan heidän rohkeuttaan. Sillä he molemmat tietävät, että jossakin päin säätiötä istuu Sven Stolpe ja tarkastelee tapahtumia valppain epäluuloisin silmin. Minä olen se kaikkitietävä kertoja, joka tietää miten tarina etenee. Alex Schulman: Polta nämä kirjeet […]

Levoton olo. On pakko saada vastauksia. Minkä takia äiti perui noin vain käyntimme Mjölbyssä? Mitä pahaa minä olen tehnyt? Käyn läpi viimeaikaisen viestinvaihtomme, palaan muistoissani tuntien ja päivien halki löytääkseni jotain, mikä voi selittää hänen äkillisen vihaisuutensa. Olenko sanonut jotain, minkä hän on käsittänyt väärin? Onko joku toinen kertonut hänelle jotain, mitä olen sanonut hänestä? […]