Arkistossa on paljon sellaista minkä luulin jo unohtaneeni, mutta tarvitsen vain pienen muistutuksen ja asiat palaavat mieleen. Lappunen tai jokin reunamerkintä isän tyypillisen kömpelöllä käsialalla heilauttaa minut suoraan menneisiin aikoihin ja tapahtumiin. En osaa vieläkään sanoa, onko minulle hyväksi vai pahaksi joutua silmätysten niiden muistojen kanssa, joita olen kuluneet viisi vuotta yrittänyt kaikin voimin unohtaa. Mutta tässä sitä nyt ollaan muistelemassa. Olen istunut arkiston parissa jo tuntikausia, eikä ainakaan toistaiseksi ole vielä ilmaantunut mitään mikä saisi minut lopettamaan. En tiedä miksi olen niin levoton selatessani papereita ja miksi sydän hakkaa kuin viimeistä päivää.

Hymyilen uintidiplomilleni, joka vakuuttaa, että olen “rohkeasti ja vankalla seikkailumielellä suorittanut tehtävät, joita vaaditaan Vesipeto-diplomiin”. Isä on säästänyt kaiken, jopa lippuset, joita äiti tai joku muu perheenjäsen on kirjoittanut kertoakseen mihin on mennyt. Nauran ääneen, kun näen äidin käsialalla kirjoitetun ryppyisen lapun: “Olen kaupassa.” On helppo ymmärtää, miksi äiti ärsyyntyi isän haluun säästää ja päivätä tuollaisetkin tiedonannot.

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Viimein Alex Schulmanin suomalaisten fanien odotus palkittiin ja esikoisteos Kiirehdi rakkain saatiin suomeksi. Kirjailijan isästä, suomenruotsalaisesta Allan Schulmanista kertova autofiktiivinen teos on julkaistu Ruotsissa alun perin vuonna 2009. Sen jälkeen Schulman on julkaissut ex-vaimostaan kertovan kirjan (jota ei ole suomennettu), äitiin ja tämän alkoholismiin keskittyvän kirjan Unohda minut, kuuluisien isovanhempien elämästä kertovan Polta nämä kirjeet (josta tehtiin myös elokuva) sekä romaanit Eloonjääneet ja Malman asema. Isän tarinassa on jo nähtävissä Alex Schulmanin vahvuudet kirjoittajana. Hän on erityisen taitava kuvaamaan monimutkaista perhedynamiikkaa tavalla, joka koskettaa lukijaa. Ruotsissa Alex Schulman on kiistelty mediapersoona eivätkä kaikki pidä hänen räväköistä ulostuloistaan. Onneksi Suomessa ei tarvitse välittää näistä ulkokirjallisista seikoista ja kirjojen välityksellä Alexista piirtyy kovinkin sympaattinen ja empaattinen kuva. Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa isää kohtaan välittyy tämän kirjan sivuilta hellyyttävällä tavalla.

Kiirehdi rakkain on vanhemman menettämisestä ja suruprosessista kumpuava muistelmateos. Viisi vuotta isän kuoleman jälkeen Schulman hakeutuu terapiaan, koska ei ole osannut käsitellä suruaan. Terapeutti kehottaa muistelemaan isää ja menemään mökille, jossa isän kanssa vietettiin paljon aikaa. Viimein Alex myös uskaltautuu tutkimaan isän laajaa arkistoa, jonne on säntillisesti arkistoitu kaikki mahdollinen tv-lehdistä lasten uimakoulutodistuksiin ja perheenjäsenten kirjoittamiin lippulappusiin. Allan Schulman menestyi Ruotsissa tv-tuottajana. Töissä hän tapasi myös itseään 33 vuotta nuoremman Lisetten, jonka kanssa perusti kypsällä iällä perheen ja sai kolme poikaa. Hänellä oli jo neljä lasta edellisestä avioliitostaan, mutta heistä kirjassa ei juurikaan puhuta.

Schulman muistelee isää lämmöllä. Suomenruotsalainen isä opetti poikansa rakastamaan mökkeilyä, saunomista, koivuja ja rapujen syöntiä. Suhdetta väritti aina se, että isä oli niin vanha, ja etenkin Alex otti tehtäväkseen hoivata raihnaista isää ollessaan itse vielä lapsi. Veljekset rakentavat mökille ramppeja ja kaiteita, jotta isän olisi helpompi liikkua, mutta tulee kesä, jolloin isää ei enää voi viedä mökille. Schulman käsittelee kirjassa isää lempeästi, vaikka aivan helppo persoona Allan Schulman ei ollut. Terapiassakin Alexin on vaikea myöntää itselleen, että isä oli myös kiivas ja löikin joskus. Mökillä elettiin boheemia elämää, johon kuului paljon vieraita, juomaa ja jokapäiväinen siesta. Vanhemmat riitelivät joskus rajustikin ja puhuivat erosta. Alex sattui lapsena kuulemaan, miten isä ja äiti kylmän rauhallisesti jakoivat lapset keskenään suunnitellessaan eroa, jota eivät kuitenkaan toteuttaneet. Tätä kokemusta hän on käyttänyt uusimmassa romaanissaan Malman asema.

Lukiessani en voi olla ajattelematta Alex Schulmanin äidistä Lisettestä ja tämän alkoholismista kertovaa kirjaa Unohda minut, joka on julkaistu tämän kirjan jälkeen. Siinä kuvataan näitä samoja mökkireissuja, mutta paljon dramaattisemmin. Tässä isäkirjassa meno on leppoisampaa ja hurjimmat mökkeilyhetket liittyvät siihen, jaksaako ikääntynyt ja sairas isä vielä pelata lastensa kanssa jokavuotista Coca-Cola Cupia. Alex Schulman tuntuu käsittelevän isää paljon lempeämmin kuin myöhemmissä kirjoissaan äitiä, vai olisiko pientä varovaisuutta aistittavissa vielä tämän esikoisen kohdalla. Kirjan nimi Kiirehdi rakkain tulee Tove Janssonin Syyslaulusta, joka oli isälle ja pojille tärkeä laulu. Sen koskettava teksti ja haikeat sävelet kiteyttävät hyvin tämän kirjan tunnelman: Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Alex Schulman:
Kiirehdi rakkain
Skynda att älska (2009),
suom. Jaana Nikula
Nemo 2023

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Kirsin Book Club
Mrs Karlsson lukee
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Alex Schulman: Malman asema

Alex Schulman: Eloonjääneet

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Alex Schulman: Unohda minut

Seuraa Kirjaluotsia

Alex Schulman Allan Schulman autofiktio isät ja pojat kuolema menetys perhe suru vanhempi-lapsisuhde