Poliisi astuu muutaman askeleen takoa kohti ja pysähtyy. Yhtäkkiä hän menee ymmälleen ja katselee näkymää. Kolme miestä istuu rinnakkain kiviportailla, jotka johtavat talon ulko-ovelle. He itkevät ja kaulailevat. Heillä on yllään puku ja solmio. Heidän vierellään nurmella on tuhkauurna. Hän saa katsekontaktin mieheen, joka nousee seisomaan. Kaksi muuta jää istumaan ja syleilemään toisiaan. He ovat märkiä ja rähjäisenoloisia, poliisi oivaltaa miksi ambulanssi on kutsuttu paikalle.

“Minun nimeni on Benjamin. Minä soitin.”

Poliisi etsii taskuista muistikirjaansa. Hän ei vielä aavista, että hänen silmiensä edessä on loppu kolmesta veljeksestä kertovalle monen kymmenen vuoden pituiselle tarinalle, joka ei millään mahtuisi pienen muistikirjan sivuille. Kerran kauan sitten veljekset oli riuhtaistu pois tästä paikasta, mutta nyt heidän on ollut pakko palata takaisin tänne, missä kaikki liittyy yhteen, missä ei ole mitään yksittäisiä tapahtumia eikä mikään ole yhteydestä irrallaan. Sillä mikä tapahtuu nyt, tai enimmältä osin on jo tapahtunut, on oma merkityksensä, mutta näky joka kohtaa häntä – veljekset kiviportailla kasvot itkusta turvonneina, yltä päältä verisinä – on kuin uloin laajeneva rengas vedessä, se joka on kauimpana kiven putoamiskohdasta.

Alex Schulman: Eloonjääneet

Kotimaiset kirjabloggaajat äänestivät Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet vuoden 2020 parhaaksi käännösromaaniksi. Veikkaanpa, että myös tämä Schulmanin uusin romaani Eloonjääneet tulee olemaan ensi vuoden äänestyksessä kärkisijoilla. Eloonjääneet on Schulmanin ensimmäinen puhtaasti fiktiivinen romaani, vaikka paljon siihenkin on ammennettu omista perhekokemuksista, erityisesti veljesten välisistä suhteista. Aiemmat romaanit ovat kuitenkin olleet selkeämmin autofiktiota. Unohda minut kertoi äidin alkoholismista, Polta nämä kirjeet kirjailija-isoisä Sven Stolpen tyrannimaisesta käytöksestä. Vielä toistaiseksi suomentamaton Skynda att älska kertoo Schulmanin suhteesta isäänsä. Eloonjääneet on kuitenkin täysiverinen romaani, eikä sen traagista tarinaa tule tulkita yksi yhteen kirjailijalle tapahtuneeksi. Haluan tätä korostaa myös siksi, että kirjan takakannessa sanotaan ehkä hieman harhaanjohtavasti, että “Alex Schulman jatkaa tosipohjaisten perhesuhteiden avaamista uudessa romaanissaan.” Itsekin olin vaikuttavan kirjan luettuani hetken pöllämystynyt: onko tämä todella tapahtunut Alex Schulmanille? No, ei ole, ainakaan se pahin.

Kolme aikuista veljestä palaa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen perheen kesämökille täyttämään äidin viimeistä toivetta. Äidin tuhkat sirotellaan paikkaan, johon liittyy sekä rakkaita että todella kipeitä muistoja. Etenkin veljeksistä keskimmäiselle, Benjaminille, paluu mökille tarkoittaa sellaisen traumakokemuksen kohtaamista, joka on määrittänyt koko hänen elämäänsä. Kuten traumakokemuksissa saattaa käydä, oma mieli suojelee muokkaamalla muistot sellaisiksi, joita on helpompi käsitellä. Paluu tapahtumapaikoille aiheuttaa kaikille veljeksille voimakkaat reaktiot. Ennen yhtä pitäneet, mutta ajan myötä toisistaan erkaantuneet veljet joutuvat kohtaamaan lapsuuden uudestaan. Repiikö se heidät lopullisesti erilleen vai löytävätkö he takaisin toistensa luo?

Kirjan rakenne on nerokas. Aikuisten veljesten yhden vuorokauden aikaisia tapahtumia seurataan käänteisessä järjestyksessä. Kirjan ensimmäinen luku on siis se, mihin on päädytty, ja jäljelle jää selvittää miten ja miksi siihen on päädytty. Jännite ja pahaenteinen tunnelma säilyy intensiivisenä läpi romaanin ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Takaperin kulkevan nykyhetken kanssa vuorottelee muistot lapsuudesta, erityisesti eräästä kesästä tällä samaisella mökillä. Vanhempien päiviä rytmittävät auringon liikkeiden lisäksi nousu- ja laskuhumalat. Puutarhapöytää siirretään päivän mittaan varjosta aurinkoon ja pöydän ääressä syödään ja juodaan aamusta iltaan. Välillä on otettava päikkärit eikä lasten touhuja muutenkaan ehdi koko aikaa seurata. Benjamin on lapsista se, joka aistii tunnelmat ja mielialat ympärillään ja huolehtii pikkuveljestään Pierrestä, etenkin silloin kun vanhemmat ovat viettämässä jokapäiväistä “siestaa”. Vanhin veli Nils vetäytyy enemmän syrjään ja pakenee vanhempien arvaamattomuutta omiin oloihinsa.

Kerronta on kolmannessa persoonassa, mutta näkökulma on vahvasti Benjaminin. Schulman kuvaa upeasti tilanteita ja tunnelmia, ja poikien puolesta jännittää sydän syrjällään. Surumielisessä tarinassa on myös paljon kauneutta, lämpöä ja lapsuuden viattomuutta, joka puoliheitteillä olevien poikien kyseessä ollessa saattaa tarkoittaa elävän kalan paistamista pannulla. Benjaminin ote todellisuudesta herpaantuu välillä ja nuo lepattavat hetket ja tunteet välittyvät tekstistä myös lukijalle. Koskettavinta on se miten pojat kilpailevat vanhempiensa rakkaudesta, jota ei aina riitä kaikille jaettavaksi. Silloin kun äiti lukee pojille, he hivuttautuvat kilvan lähemmäs saadakseen rapsutuksia. Kun isä patistaa pojat vaaralliseen uintikilpaan, pahinta ei ole se, että voimat ovat loppua, vaan se, ettei isä olekaan enää rannalla näkemässä kuka oli nopein. Siinä veljekset sitten seisoivat neuvottomina. Hiljaisuudessa kuului kolmen levottoman huohotus.

Eloonjääneet on vaikuttava lukukokemus niin kerronnallisesti kuin teemoiltaan. Kirjan loppuun Schulman on varannut käänteen, joka lyö ilmat pihalle. Kerrankin yllätys tuli aivan puskan takaa, en yhtään osannut aavistaa. En todellakaan aio paljastaa mikä se on, lue itse! Lopuksi täytyy hehkuttaa tapaa, jolla sain tämän kovasti odottamani kirjan käsiini. Testasin nimittäin tilata kirjan Woltilla suoraan kotiovelle Suomalaisesta kirjakaupasta. Kyllä tuntui erityisen mahtavalta, kun kirja oli oven takana 20 minuuttia tilaamisesta ja mukana oli vielä yllärisuklaa ja leima pokkaripassissa. Ruoan tilaaminen kotiin on normaalia arkipäivää, mutta tämä tuntui jo arjen luksukselta!

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35 – Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut.

Alex Schulman:
Eloonjääneet
Överlevarna (2020),
suom. Jaana Nikula
Nemo 2021
Oma ostos

Muissa blogeissa:
LM-Mummin kirjastossa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain

Alex Schulman: Malman asema

Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi

Tom Malmquist: Ilma joka meitä ympäröi

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Alex Schulman: Unohda minut

Seuraa Kirjaluotsia

Alex Schulman alkoholismi Eloonjääneet helmet2021 helmethaaste kuolema lapsuus sisarussuhteet trauma veljet