After Julius’s departure Rupert sat for a long time thinking about what had been said. Was Julius wholly serious, half serious, or not serious at all? It was very hard to say and perhaps Julius himself did not really know. Rupert looked over at the pile of yellow notebooks, their neat order destroyed by Julius’s inquisitive hand. Was it true that he had never, in all those tens of thousands of words, really questioned certain assumptions at all? His mind felt tired and hazy. Was it true that he believed himself to be virtuous? Well, why should he not believe that he had certain qualities of truthfulness and generosity and certain standards of decent behaviour? His life was orderly and open. To see this much was not to romance about saintliness. There was a difference between orderly lives and disorderly lives. Rupert drank some more whisky. He felt confused and uneasy. As he got up at last to take himself to bed he reflected, the trouble with poor old Julius is that he has had no philosophical training. When scientists talk philosophy they always tend to over-simplify.

Waiting for Hilda he went to bed and read Proust.

Iris Murdoch: A Fairly Honourable Defeat

Joka kerran kun luen Iris Murdochia, rakastun hänen kerrontaansa yhä syvemmin. A Fairly Honourable Defeat oli nyt neljäs Murdochini. Alun perin vuonna 1970 julkaistu romaani on täydellinen tragikomedia ja ihmissuhdesoppa Shakespearen hengessä ja filosofisin maustein. Lähes 500 sivua pientä pränttiä kului kuin siivillä. Henkilövetoinen tarina pyörii yhdeksän toisiinsa limittyvän persoonan ympärillä Lontoon akateemisissa piireissä. Hilda ja hänen filosofimiehensä Rupert ovat olleet kaksikymmentä vuotta naimisissa. Heillä on aikuinen poika Peter, joka on ottanut hengähdystauon opinnoistaan Cambridgessa ja on hieman hukassa itsensä kanssa. Rupertin veli Simon ja hänen miehensä Axel ovat Hildan ja Rupertin vakiovieraita. Hildan pikkusisko Morgan taas palaa Yhdysvalloista häntä koipien välissä. Hän on tullut rakastajansa hylkäämäksi, mutta ei osaa päättää palatako takaisin aviomiehensä, tylsän Tallisin luo. Sosiaalityöntekijänä työskentelevä Tallis asuu vanhan ja sairaan isänsä Leonardin kanssa ja ottaa hoteisiinsa myös hämmentyneen Peterin. Näiden kahdeksan erilaisin sukulaissitein toisiinsa kytkeytyvän henkilön suhteita tulee sekoittamaan biokemisti Julius King, joka on Morganin ex-rakastaja ja Rupertin vanha tuttu akateemisista piireistä.

Kaikenlaisia väärinymmärryksiä, sattumuksia ja koomisia tilanteita kirjaan mahtuu: milloin jäädään alasti lukkojen taakse tai tiputaan uima-altaaseen. Farssimaisen kohelluksen lomassa pohditaan syvällisiä ja ihmetellään ihmisten erilaisia motiiveja toimia suhteessa toisiinsa. Rupert on kirjoittamassa kirjaa moraalista ja onnellisuudesta, mikä provosoi Juliusta. Hänestä koko kirja on roskaa eikä hän arkaile sanoa sitä Rupertille suoraan. Koska Rupert ei kykene vastaanottamaan palautetta, Julius päättää antaa tälle opetuksen. Julius on karismaattinen, mutta täysin häikäilemätön ja tunnekylmä manipuloija, joka uskoo tekevänsä muille palveluksen näyttämällä miten helppoa on saada rikottua illuusio rakkaudesta. Loppua kohden Juliuksen nukketeatteri saa yhä synkempiä sävyjä, eikä hänkään pysty ennakoimaan mihin kaikki lopulta johtaa. Katumuksen pistoa saati anteeksipyyntöä häneltä on kuitenkaan turha odottaa. Kun peli on pelattu loppuun, tämä machiavellimainen hahmo siirtyy uusille apajille. Kun peluri on poistunut, jäljelle jääneet yrittävät jatkaa elämää niillä korteilla, jotka käteen jäivät.

Murdochin henkilökuvaus on aina ensiluokkaista, hän ei arkaile näyttäessään ihmisistä myös ärsyttävät ja epämiellyttävät puolet. Siksi henkilöt tuntuvatkin niin aidoilta. Morgan on ehkä tämän romaanin ärsyttävin henkilö. Turhamainen, itsekäs ja ailahteleva tuuliviiri, joka janoaa huomiota ja vaihtaa kiintymyksensä kohdetta sen mukaan kuka milloinkin on valmis häntä palvomaan. Hän on siksi myös helppo kohde Juliukselle, jonka tarvitsee vain hieman töytäistä oikeaan suuntaan saadakseen Morganin pelinappulaksi juoneensa. Simon taas on romaanin sympaattisin henkilö, jonka epävarmuuksia suhteessa puolisoonsa Axeliin Julius käyttää myös ikävästi hyväkseen. Simonin ja Axelin avioliitto on kuitenkin lopulta tämän porukan kestävin parisuhde. Murdoch kuvaa ilahduttavalla tavalla homopariskunnan suhdetta, tästä krediittiä antaa myös tämän painoksen esipuheen kirjoittanut kirjailija Garth Greenwell.

Romaanissa on runsaasti dialogia, jota on suorastaan riemukasta lukea. Murdoch on velho kirjoittamaan sujuvaa ja lennokasta vuoropuhelua, jossa useampi henkilö saattaa keskustella ilman, että mainitaan erikseen kuka on äänessä. Silti lukijalle ei jää lainkaan epäselväksi, kuka milloinkin puhuu. Jokaisella henkilöllä on niin tunnistettavan omaleimainen persoonallisuutensa ja ilmaisutyylinsä. Karskeinta kieltä ja mustinta huumoria saadaan Tallisin isältä Leonardilta. Tallis taas on henkilönä inhimillisin, hyväsydämisin ja samalla säälittävin. Tallisin asunto on kuin sikolätti, mutta hän on aina valmis auttamaan muita oman hyvinvointinsa kustannuksella. Peter taas on ihme nahjus, joka kärsii oidipuskompleksista ja rakastuu tätiinsä. Hilda on ehkä henkilöistä tavallisin ja täysjärkisin, mutta lankeaa hänkin Juliuksen ansaan. Minä taas lankesin päätä pahkaa Murdochin taidokkaaseen tragikomediaan. Miten nautittavaa kirjallisuutta!

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 37 – Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle.

Iris Murdoch:
A Fairly Honourable Defeat
Vintage Classics 2019
(alun perin julkaistu 1970)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Iris Murdoch: The Time of the Angels

John Bayley: The Iris Trilogy

Iris Murdoch: The Black Prince

Iris Murdoch: The Bell

Iris Murdoch: The Sea, The Sea

Iris Murdoch: The Sandcastle

Iris Murdoch: Under the Net

Seuraa Kirjaluotsia

A Fairly Honourable Defeat filosofia helmet2022 helmethaaste ihmissuhteet Iris Murdoch moraali tragikomedia