menu Menu
Barbara Pym: The Sweet Dove Died
Bello, Iso-Britannia, Pym Barbara, Ulkomainen kaunokirjallisuus 07/01/2021 4 kommenttia
Bridget Collins: The Binding Edellinen Lydia Millet: A Children's Bible Seuraava

It was a relief to return to normal life again and to get through New Year’s Eve, with its feeling of sadness. The days began to lengthen and the first signs of spring appeared. In the meantime social life had started up again, by which Leonora meant her ‘new’ social life with Humphrey and James. There were visits to sales and exhibitions, theaters, ballet and the opera, and luncheon and dinner parties in Humphrey’s flat or Leonora’s house. Then Humphrey went abroad on business for a fortnight and when he came back discovered that James and Leonora had been meeting almost every day and had established a curiously intimate relationship. He is like a son to her, Humphrey thought, and since James had lost his mother the situation seemed not inappropriate, though in another way it was as if Leonora, by directing her attention to the young nephew rather than the eligible widower uncle, was showing again that streak of perverseness that had led her to bid for herself at the book sale. One day, Humphrey flattered himself, she would become bored with the novelty of James’s youth and realize the more lasting qualities – virtues, almost – of a man nearer her own age who was tall and had kept his figure and was bald only in the most distinguished kind of way.

Barbara Pym: The Sweet Dove Died

Rakastan Barbara Pymia niin, että taidan olla kohta päästäni ihan pim, pom ja pym! Ostin itselleni joululahjaksi Pymin kahdeksannen romaanin The Sweet Dove Died, joka julkaistiin alun perin vuonna 1978. Sitä edelsi romaani Quartet in Autumn (1977), jota taas edelsi kuudentoista vuoden hiljaiselo, kun kustantajat eivät suostuneet julkaisemaan Pymia. Häntä pidettiin liian vanhanaikaisena. Hävetkää, kustantajat! Onneksi maine palautettiin ja useampi teos julkaistiin myös postuumisti. Minulla on vielä lukematta viimeinen Pymin elinaikana julkaistu teos sekä neljä postuumia teosta, joista yksi on novellikokoelma. En tiedä mitä teen, sitten kun kaikki on luettu. Aloitan alusta?

The Sweet Dove Died on ehtaa Pymia, mutta olisiko pitkä julkaisutauko ja sen aiheuttama katkeruus saaneet ripauksen epätyypillistä ilkeyttä mukaan tähän romaaniin. Sen päähenkilö Leonora on vanhapiika, mutta ei sellainen sydämellinen ja höperyydessään hyvää tarkoittava, kuin Pymin kirjoissa yleensä, vaan korostetun itsekeskeinen ja laskelmoiva lontoolaislady, jonka tavoite on saada maailma – ja etenkin miehet – pyörimään itsensä ympärillä. Tähän pyöritykseen pääsevät antiikkikauppias Humphrey ja hänen veljenpoikansa James, jotka tutustuvat tähän eleganttiin ja määrätietoiseen naiseen eräässä huutokaupassa. Heihin tekee vaikutuksen, että nainen on tullut aivan yksin (!) tekemään tarjouksia vanhasta kasvikirjasta ja he haluavat tarjota Leonoralle lounaan. Siitä alkaa monimutkaisten suhteiden ketju, jossa leskimies Humphrey tavoittelee Leonoraa, Leonora tavoittelee nuorta Jamesia ja James tavoittelee.. noh, hämmentynyt James ei oikein tiedä mitä tavoitella: karismaattista Leonoraa, vaatimatonta mutta intohimoista Phoebea vai itsevarmaa amerikkalaista Nedia.

Kuten olen monesti hehkuttanut, Pym on aivan mahdottoman taitava kuvatessaan peribrittiläistä sosiaalista elämää ja sen usein tahatontakin komiikkaa aiheuttavia muodollisuuksia. Todella paljon käytetään aikaa sen miettimiseen, mikä on missäkin tilanteessa ja seurassa soveliasta ja minkä verran soveliaisuudesta on toivottavaa poiketa. Myös luokkaerot nousevat esiin erityisesti mitä tulee makuun ja tyylitajuun. Leonora käyttää valtavasti aikaa luodakseen oikeanlaisia vaikutelmia: kukat, huonekalut, antiikkiesineet, pukeutuminen – kaiken on oltava täydellistä. Leonora on kaikessa hienostelussaan ja ylenkatseellisuudessaan surullinen hahmo. Amerikkalainen Ned tuntuu näkevän parhaiten hänen esirippunsa taakse, mikä saa Leonoran vaivalla rakentaman fasaadin välillä säröilemään. Mutta kumpi olisi pahempaa, menettää rakas James alempiarvoiselle maalaistytölle vai itsevarmalle amerikkalaismiehelle? Tässä kohtaa on muuten mainittava, miten luontevasti tässä romaanissa suhtaudutaan biseksuaalisuuteen. Vanhanaikaisuudesta tätä romaania on siinä mielessä turha syyttää! Kuten Pymin kirjoissa usein, myös tämän kirjan nimi kumpuaa tunnetusta runosta, tällä kertaa John Keatsin runosta I Had a Dove, jota ovelasti siteeraamalla Ned saa Leonoran pois tolaltaan.

Olen selvästi ajautunut johonkin menneiden aikojen brittikirjailijoiden noidankehään, jossa hyllyssäni olevat kirjat viittaavat toinen toisiinsa ja saavat pääni pyörälle. Tässä kirjassa Leonora lukee Elizabeth Bowenin romaania ja mikä kirja olikaan seuraavana lukupinossani?! Nyt kun olen jo tuon Bowenin esikoisen lukenut, en voi olla hykertelemättä, kun ajattelen Leonoraa lukemassa brittien lomanvietosta Italian Rivieralla. Todella osuva piikki Pymilta laittaa Leonora lukemaan juuri Bowenia. Ainakin romaani The Hotel tuntuu suorastaan vilisevän Leonoran kaltaisia seurapiirirouvia, joiden suurinta huvia on asettaa itsensä jalustalle muiden ihailevien katseiden kohteeksi. Mutta siitä lisää pian..

Barbara Pym:
The Sweet Dove Died
Bello 2013
(alun perin ilmestynyt 1978)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Barbara Pym Englanti ihmissuhteet kolmiodraama seksuaalivähemmistöt The Sweet Dove Died


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Ah, The Sweet Dove Died. Vertasin tätä omassa bloggauksessani Viisastelevaan sydämeen, surumielisempi ja ehkä tosiaan vähän ilkeämpikin kuin moni muu Pymin kirja, mutta tunnistettavasti tekijänsä teos.
    Joka tosin kirjoitettiin jo noina hiljaisuuden vuosina ennen Quartet in Autumnia, vaikka pian sen jälkeen lopulta saatiinkin julkaistua (sitä en tiedä editoiko Pym kirjaa siinä välissä…)

    Excellent Womenin ohella suosikkejani tuotannossaan. Kuinka kustantajat voivat antaa tälle hylsyjä?

    Ja totta kyllä että biseksuaalisuuden käsittely on melkeinpä hätkähdyttävän epädramaattista ja luontevaa…

    1. Tosiaan vaikea tietää mikä on syy ja seuraus, onko hylkäys vaikuttanut puolivalmiin kirjan tunnelmaan vai hylkäys johtunut siitä, että on niin erilainen tunnelma kuin edellisissä. Quartet in Autumn on kyllä myös selvästi alku-uran kirjoja surumielisempi. The Sweet Dove Died poikkeaa muuten merkittävästi muista myös siinä, ettei kirkko ole mukana millään tavalla. Yhtään sukkaa tai slipoveria ei neulottu komeille pappismiehille 😂

      Ihan huippu tämä kyllä oli! Pym osaa ilmiömäisesti tiivistää ihmisten koomisuuden ja traagisuuden pieniin yksityiskohtiin. Aivan yhtä naurettava ja traaginen on tämä meidän kahden hengen Pym-fanikerho. Joko tilataan kerhopaidat? 🤣

      1. Oi, niitä Excellent Women -mukeja olen myös ihaillut, taitaa löytyä AdLibriksenkin valikoimasta. Ehkä joskus..

keyboard_arrow_up