menu Menu
Domenico Starnone: Paljastus
Italia, Käännöskirjallisuus, Starnone Domenico, WSOY 12/04/2021 4 kommenttia
Muriel Spark: A Far Cry from Kensington Edellinen Anna-Liisa Ahokumpu: Kolme rukousta äidille Seuraava

Minusta alkoi tuntua siltä, että olin tiiviimmin naimisissa Teresan kuin Nadian kanssa. Tosin tämä ilmaisu ei välttämättä ole osuva, pitäisi ehkä vain täsmentää, että jokapäiväisestä vaimostani oli vähemmän apua kuin rapakontakaisesta puolisosta, jonka yllätyshyökkäykset olivat aina yhtä hurjaa ja kiihdyttävää pyörrettä, mahdollisen pelastuksen ja todennäköisen tuhon mylläkkää. Sanalla sanoen tuo Teresan ideoima uusi instituutio, “eettinen avioliitto”, kuten hän sitä ironisesti nimitti, alkoi toimia, varsinkin sen jälkeen kun hän ihmeekseni ryhtyi kirjoittamaan minulle pyytämättä, joskaan ei kotiosoitteeseeni vaan kouluun. Ensi alkuun hänen viestinsä olivat lyhyitä, sävyltään lämpimiä, kirje viikossa, ja niiden sisällön voisi karkeasti tiivistää kahteen sanaan: miten menee? Mutta minä luin niitä lukemasta päästyäni, ihmeissäni tästä uudesta käänteestä, ja kirjoitin vastaukseksi vähintään kaksi tiheää arkkia, joissa ilmaisin innostukseni tai torjuin varovaisesti sen, mitä hän vaikutti rivien välistä ehdottaneen.

Domenico Starnone: Paljastus

Rakastin Domenico Starnonen aiempia romaaneja Solmut ja Kepponen, joten tartuin suurin odotuksin tähän uusimpaan suomennokseen Paljastus. Ja ei, kirjan nimi ei viittaa siihen, että Starnone paljastaa viimein olevansa Elena Ferranten romaanien takana. Spekulointi siis jatkukoon. Tästäkin romaanista saa kyllä vahvat Ferrante-värinät, vaikka en aivan täysillä tähän paljastukseen langennut. Suomennoksen nimeä jäin muutenkin pohtimaan. Mielestäni romaanin alkuperäinen nimi Confidenza (luottamus) kuvaa paremmin erikoista sopimusta, jonka päähenkilö tekee rakastettunsa kanssa.

Romaanin ensimmäisen osan minäkertoja on Pietro, lukion opettaja, jolla on myrskyisä suhde entisen oppilaansa Teresan kanssa. Lukuisten riitojen ja sopimisten jälkeen Teresa ehdottaa Pietrolle, että he paljastaisivat toisilleen häpeällisimmän tekonsa, jotta olisivat ikuisesti toisiinsa salaisuudella sidottuja. Pian paljastusten jälkeen pari kuitenkin eroaa eikä kerrottua saa enää mitätöityä. Pietro tapaa uuden rakkauden, Nadian, ja perustaa perheen. Samalla hän etenee akateemisella urallaan, onnistuu esittämään kiinnostavia koulutuspoliittisia ajatuksia ja julkaisee aiheesta menestyneen kirjan. Pietron tyytyväisyys ja henkseleiden paukuttelu saa kuitenkin onttoja sävyjä, kun Teresa palaa kuvioihin ja lymyää jokaisen saavutuksen taustalla salaisuuden painoineen.

Romaanin asetelma on kiehtova. Pietron ja Teresan kissa- ja hiirileikki polttelee eikä lukija tietenkään saa täysin tyydytettyä uteliaisuuttaan. Hyvä niin, lopetus jättää lukijalle erilaisia kutkuttavia mahdollisuuksia. Starnone kirjoittaa erikoisella tavalla, jota voisi kuvata viileäksi vimmaisuudeksi. Kerronta on kiihkeää ja hengästyttävää, mutta samalla kylmää ja etäännyttävää. Pietro on rasittavan itseriittoinen päähenkilö, jonka näennäisen itsevarmuuden alla piilee aikamoinen jänishousu. Hän jaksaa hehkuttaa erinomaisuuttaan, mutta Teresan kirje tai näkeminen saa puntin tutisemaan ja varmisteluvaihteen päälle. Hän myös kohtelee vaimoaan kuten itsekeskeiseltä italialaisälykkömieheltä voi odottaa. Lahjakas matemaatikko Nadia saa sysätä omat urahaaveensa sivuun ja keskittyä perheen pyörittämiseen, jotta mies saa vapaasti matkustaa puhujamatkoilleen ja haaveilla sivusuhteista. Ironista kyllä, Teresa on se, joka pitää Pietron kaidalla tiellä puheillaan eettisestä avioliitosta.

Romaanin lopussa näkökulma vaihtuu lyhyesti, kun toisessa kertomuksessa ääneen pääsee Pietron tytär ja kolmannessa itse Teresa. Viisikymmentä vuotta on kulunut ja yhä paljastusten uhka voi vetää maton alta. Starnone ei nyt täysin tällä Paljastuksella onnistunut vetämään mattoa tämän lukijan alta, kovin ristiriitaisiin tunnelmiin jäin. Kepposen lämpöä ja huumoria jäin ainakin kaipaamaan. Minkähän verran tässä romaanissa on muuten itseironiaa mukana? Starnone on nimittäin itsekin työskennellyt opettajana. Olisikohan niiltä ajoilta jäänyt jotain sellaista hampaankoloon, joka nyt Pietron paasauksessa pääsee valloilleen.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 2 – Kirjan on kirjoittanut opettaja.

Domenico Starnone:
Paljastus
Confidenza (2019),
suom. Leena Taavitsainen-Petäjä
WSOY 2021
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Donna Mobilen kirjat
Lukutuulia

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Domenico Starnone häpeä helmet2021 helmethaaste ihmissuhteet Italia Paljastus parisuhde salaisuudet


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Starnone on kyllä mieletön kirjailija! Ihan samaan ei tämä mullakaan yltänyt kuin kaksi aiempaa, mutta kyllä tämäkin varsin onnistunut lukukokemus oli.

    1. Starnonen kirjaan tarttuessa tietää lukevansa jotain laadukasta, mutta ehkä odotukset olivat ainakin omalla kohdallani nousseet jo niin suuriksi, että tästä kirjasta en niin kovasti hullaantunut. Ehdottoman hyvä, mutta jotain jäin kaipaamaan. Kepposmaista kevennystä ehkä.

  2. Viimeinen kysymyksesi on kiinnostava. Jotain sellaista hampaankolojuttua tässä voi hyvin ounastella piilevän. Muutoin päähenkilö oli ärsyttävä itseensä keskittyvä patsastelija. Kepposessakaan vaarihenkilö ei ollut mikään hyväntahtoisen vanhuksen klisee, mutta huumori auttoi paljon kokonaisuudessa.

    1. Melko itseriittoisia patsastelijoita nämä Starnonen kuvaamat miehet yleensä ovat. Kepposen isoisäkin oli tärkeilevä ja turhamainen, mutta siinä oli niin mainiota miten lapsenlapsen luonnonlahjakkuus sai häneltä pasmat aivan sekaisin 😄

keyboard_arrow_up