menu Menu
Iris Murdoch: The Sea, The Sea
Irlanti, Iso-Britannia, Murdoch Iris, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Vintage 11/08/2021 4 kommenttia
Trent Dalton: All Our Shimmering Skies Edellinen S. J. Bennett: Windsorin solmu Seuraava

As I lay there, listening to the soft slap of the sea, and thinking these sad and strange thoughts, more and more and more stars had gathered, obliterating the separateness of the Milky Way and filling up the whole sky. And far far away in that ocean of gold, stars were silently shooting and falling and finding their fates, among these billions and billions of merging golden lights. And curtain after curtain of gauze was quietly removed, and I saw stars behind stars behind stars, as in the magical Odeons of my youth. And I saw into the vast soft interior of the universe which was slowly and gently turning itself inside out. I went to sleep, and in my sleep I seemed to hear a sound of singing.

Iris Murdoch: The Sea, The Sea

Kaikista vaikeinta on kirjoittaa kirjoista, joihin rakastuu. Oikeiden sanojen löytäminen lukukokemuksen kuvailuun on vaikeaa ja oikeastaan sen kokemuksen haluaisi pitää täysin itsellään. Tiedän myös, että jälkikäteen harmittaa, jos ei kirjoita, joten on ainakin yritettävä. Iris Murdochin muhkea The Sea, The Sea oli odotellut hyllyssä sopivaa lukuhetkeä ja nyt olosuhteet olivat juuri oikeat: helteinen lomaviikko saaristossa eikä kiirettä mihinkään. Tiesin jo aloittaessani, että lukukokemus on erityinen: olen pitänyt kahdesta aiemmin lukemastani Murdochista ja tätä Booker-voittajaa ovat monet ylistäneet Murdochin parhaana romaanina. Romaani on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Meri, meri (Weilin + Göös 1981, suom. Paavo Leinonen).

Tämän erikoisen romaanin kertoja on hyvin itseriittoinen ja omissa harhoissaan elävä näytelmäkirjailija ja ohjaaja Charles Arrowby, joka muuttaa Lontoosta syrjäiseen merenrantahuvilaan kirjoittamaan muistelmiaan. Pakeneeko hän jotain skandaalia, menneisyyden haamuja vai vain hiipunutta suosiotaan? Romaanin alku on päiväkirjamainen, kun Arrowby vielä hakee tuntumaa kirjoittamiseensa – tuleeko tästä päiväkirja vai muistelmat, kuinka paljon avata menneisyyttä, miten kuvata ihmisiä, kenelle kirjoittaa. Alkuun hän tyytyykin kuvaamaan päivän aterioita, uintikertoja ja säätä, mikä muistuttaa erehdyttävästi äitini mökkipäiväkirjoja! Varsinkin nuo alituiset ruokien kuvaukset huvittivat. Arrowby pitää yksinkertaisista, laadukkaista raaka-aineista valmistetuista aterioista, joihin aina kuuluu myös jälkiruoka – ja mielellään viiniä.

I am writing this after dinner. For dinner I had an egg poached in hot scrambled egg, then the coley braised with onions and lightly dusted with curry powder, and served with a little tomato ketchup and mustard. (Only a fool despises tomato ketchup.) Then a heavenly rice pudding. It is fairly easy to make very good rice pudding, but how often do you meet one? I drank half a bottle of Mersault to salute the coley. I am running out of wine.

Päiväkirjan näennäinen leppoisuus alkaa rakoilla, kun huvilalla alkaa lapata porukkaa. Mitä erakon elämää sellainen on, että vanhat ystävät ja entiset rakastajat tuppaavat kylään jatkuvasti – houkutellen palaamaan Lontoon teatteripiireihin ja yöelämään! Arrowbylla on täysi työ pitää kiinni päätöksestään asua talossa, joka sekin alkaa käyttäytyä oudosti – tavaroita putoilee ja särkyy itsestään, erilaiset oudot äänet, näyt ja ilmiöt valvottavat. Yksi asia saa kuitenkin Arrowbyn kiinnittymään lujasti paikkaan: hän kohtaa sattumalta kylässä ensirakkautensa Hartleyn, jota ei ole nähnyt nuoruusvuosien jälkeen. Hartleyn näkeminen herättää hänessä pakahduttavan tunteen puhtaasta rakkaudesta, ja hän on vakuuttunut, että heidän on määrä olla yhdessä. Viis siitä, että Hartley on ikääntynyt eikä niin imartelevalla tavalla. Viis siitä, että tämä on naimisissa. Viis siitä, että nainen suorastaan juoksee häntä pakoon. Heidät on tarkoitettu toisilleen! Arrowbyn pakkomielle Hartleysta johtaa mitä uskomattomampiin tilanteisiin ja lukija seuraa miehen harhaista egotrippia ja sokeaa rakkaudenpalvontaa vuoroin kauhulla ja säälillä, mutta aina yhtä rikkumattomalla mielenkiinnolla. Talolla ramppaavat ystävät yrittävät vuorollaan hillitä menoa tai avustaa farssimaisessa operaatiossa Hartleyn ”pelastamiseksi” väkivaltaiseksi oletetulta mieheltään. Mitä hämmentynyt Hartley itse haluaa, jää hämärän peittoon. Ja sehän on sivuseikka, kun on suuresta Charles Arrowbysta ja hänen suuresta rakkaudestaan kyse!

What had been made clear in the last two days (which seemed like months) was how far I had been right in thinking that there was only one real love in my life. It was as if I had in some spiritual sense actually married Hartley long ago and was simply not free to look elsewhere. Of course I had really known this all along. But on seeing her again the sense of absolute belongingness had been overwhelming; in the teeth of our fates’ most exquisite cruelty, in the teeth of all the evidence, we belonged to each other.

Miten voi rakastaa kirjaa, jonka kertoja on niin täynnä itseään ja niin varma omasta rakastettavuudestaan, ettei näe mitä ympärillä tapahtuu? Lue itse, niin ymmärrät. Romaanin erityinen tunnelma on täynnä taikaa, merestä – tai ihmisen sisältä – voi koska tahansa nousta hirviö, jännite kasvaa ja kasvaa eikä lukemista voi lopettaa. Ihmiskuvaus on ihailtavan tarkkaa ja henkilöt moniulotteisia: ihanan kamalia, itsekkäitä, turhamaisia, kostonhimoisia, huvittavia, petollisia, haavoittuvaisia, katuvaisia, herkkiä, huolehtivaisia, karismaattisia. Myös romaanin tyyli on hyvin moniulotteinen ja sen lukitseminen johonkin yksittäiseen genreen on mahdotonta. Realistinen ihmissuhdekuvaus saa mausteita maagisesta realismista ja goottilaisesta kauhusta, päiväkirjamainen selonteko muuttuu hetkessä filosofiseksi pohdinnaksi ja syvällinen keskustelu toisessa hetkessä farssimaiseksi kohellukseksi. Surukin vierailee talossa käsin kosketeltavana. Todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat, mutta romaani pysyy koko ajan kirjoittajansa hallinnassa. The Sea, The Sea on romaanina täydellisyyttä hipova!

Kirja sopii loistavasti Nannan kirjakimaran Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen!

Iris Murdoch:
The Sea, The Sea
Vintage 2019
(alun perin julkaistu 1978)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

#kirjojaulapalta ihmissuhteet Iris Murdoch maaginen realismi meri rakkaus yksinäisyys


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Murdochia pitäisi kyllä lukea lisää. Yhden kirjan olen lukenut, ja sen perusteella suhtautuminen oli sen verran epävarma että en ole suoraan rynnännyt lukemaan lisää, ja tämänkin suomennosta olen joskus vilkaissut kirjastohyllyssä mutten vielä tarttunut…

    Mutta jotain jossain vaiheessa.

    1. Lue ihmeessä! Minä luin ensimmäisenä esikoisen Under the Net ja jäin siitä hieman epämääräisiin tunnelmiin, sitten The Sandcastle -romaanista pidin jo kovasti ja tähän Mereen sitten upposin täysillä. Tuo Vintagen Murdoch-sarja on sen verran kivan näköinen hyllyssäkin, että taidan kerätä koko sarjan, olikohan niitä kuusi..

keyboard_arrow_up