Enemmän kuin puu, kuin nauris, kuin tupakka, siirtokuntaa pitivät yllä huhut, tekaistut toiveet ja tarinat. Syystuulten intaannuttamina ne kulkivat häämöinä ja kangasteluina joen pintaa pitkin. Isotammen meri oli tyhjä, taivas sitäkin tyhjempi. Komentaja herr Kling kysyi jo upseereiltaan, olisiko koko Uusi Ruotsi haudattava vähin äänin niin kuin lapsen lemmikikseen ottama linnunpoikanen, joka on talven tullen […]

Tuuli raivoaa ulkona. Rosana nostaa jalkansa sohvalle ja siemailee viinilasistaan kuin osallistuisi divaanilla maaten roomalaisiin pitoihin. Otan pitkän kulauksen viiniä ja kuiskaan, ”Rosana, ei kulu päivääkään ilman että muistan Lígian…” ”Mitä?!” hän havahtuu turtumuksestaan. ”Helvetti, Oséias”, Rosana nousee äkillisesti viinilasi kädessään ja sytyttää valon, ”Etkö sinä vieläkään ole päässyt eroon siitä haamusta?! Tule jo sieltä […]

Kukaan ei ollut kysynyt Jiniltä hänen nimeään pitkään aikaan.Rouva Seo kutsui häntä Lapsoseksi, Yeon Kieloksi, Soa Jinjiniksi. Kuningatar taas nimitti häntä nuorempi hovineiti Seoksi. Rouva Seo oli kertonut, että Jinin äiti oli kutsunut tätä Ihwaksi. ”Kotisi edessä oli valtavasti päärynäpuita. Kun ne kukkivat, taloa ei näkynyt lainkaan.” Jinillä ei ollut muistikuvia äidistään. Hän ei myöskään […]

On hiljaista. Nietokset vaimentavat aamuyössä harvakseltaan kulkevien autojen äänet.Eeva hengittää pylvästä vasten ja sulkee silmänsä. Hän on taas lapsi ja istuu kerrostalon pihan mattotelineellä. Nenästä valuu räkää ja lapaset tuntuvat märiltä. Ei ole mitään tekemistä. Kieli tarttuu halukkaasti telineen karheaan pintaan. Lämpö häviää ja tarttumiskohtaan syntyy jääkerros. Takaa kuuluu aikuisten askelia. Mitä sinä typerä lapsi […]

”Nii-in, sievä on…”, Jevdokia keikuttaa päätään. ”Siellä oli vielä punanen, mutta valitsin tämän.” Äiti levitti sen sohvalle ihailtavaksi. Mummot seisovat nyökyttelemässä. ”Ilman muuta! Punaista nyt ei voi edes verrata.” ”Villa on pehmosta”, äiti sanoo silittäen kädellään, ”ihan kuin pikkuvasikan karva. Mehän piettiin lehmää ennen sotaa. Sitten se piti teurastaa.” ”Siinäs nyt näätte kiinalaiset”, Jevdokia-mummo huokaa. […]

Metsästäjä laski edellisenä päivänä surmaamansa hylkeen pään varovaisesti, melkein hellästi karsikkopuun juurelle ja käänsi katseensa kohti puun latvaa. Hän pyysi, että puu auttaisi hänen surmaamansa hylkeen henkeä nousemaan yön merelle lintujen suurta öistä tietä pitkin. Hän ylisti hylkeen voimaa, kauneutta ja viisautta ja pyysi siltä vielä kerran anteeksi. – Anteeksi, pikkuveli, sanoi hän hylkeelle. – En minä […]

Ja lähtöaamuna, jota en unohda koskaan, taloni eteen kerääntyi väkeä, katu oli tukossa kuin pyhän Kristoforoksen päivänä, ja ihmiset kantoivat kyltteä » Taquara Preta on ylpeä pojastaan Serginhosta – lehtori Anacleto, kaupunginvaltuutettu », » Taquara Pretan asukkaat onnittelevat Serginhoa – Kaasuyhtiön isännöitsijä, kaupunginvaltuutettu », ja taksimies, joka oli kuullut arvokkaasta kyydittävästään, oli juhlan kunniaksi pannut päälleen liivipuvun solmioineen ja […]

Eteläkorealainen Kyung-sook Shin on kotimaansa luetuimpia ja ylistetyimpiä kirjailijoita. Hänen romaaninsa Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani. Kirjan kääntäjä Taru Salminen on tehnyt hienoa työtä, ja Into Kustannukselle pisteet siitä, että kirja on käännetty suoraan koreankielisestä alkuteoksesta eikä englanninnoksesta. Kiinnostuin Kyung-sook Shinistä viime kesänä luettuani englanniksi hänen kirjansa I’ll Be Right There, joka kertoo […]